Kuoleman jälkeinen elämä – mitä ihmiset uskovat?
Kuoleman jälkeinen elämä – mitä ihmiset uskovat?
”Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?” (JOB 14:14)
1, 2. Millä tavoin monet etsivät lohtua, kun heiltä on kuollut joku läheinen?
NEW YORKISSA eräässä siunauskappelissa ystävät ja omaiset kävelevät hiljaa avoimen arkun ohi, jossa lepää 17-vuotiaana syöpään menehtynyt nuori poika. Surun murtama äiti toistaa silmät kyynelissä yhä uudelleen: ”Tommy on nyt onnellisempi. Jumala halusi Tommyn luokseen taivaaseen.” Näin häntä on opetettu uskomaan.
2 Noin 11 000 kilometrin päässä Jamnagarissa Intiassa vanhin kolmesta veljeksestä sytyttää heidän kuolleen isänsä hautarovion puut. Liekkien rätistessä brahmaani toistaa sanskritinkielisiä mantroja: ”Pyrkiköön sielu, joka ei koskaan kuole, jatkuvasti tulemaan yhdeksi perimmäisen todellisuuden kanssa.”
3. Mitä kysymyksiä ihmiset ovat pohtineet kautta aikojen?
3 Kuoleman todellisuus on kaikkialla ympärillämme (Roomalaisille 5:12). On aivan luonnollista haluta tietää, loppuuko kaikki kuolemaan. Tarkkaillessaan kasvikunnassa ilmenevää luonnon kiertokulkua Job, Jehova Jumalan muinoin elänyt uskollinen palvelija, totesi: ”Puullakin on toivoa: jos se kaadetaan, se versoo jälleen, eikä häviä sen vesa.” Miten sitten on ihmisten laita? ”Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?” kysyi Job. (Job 14:7, 14.) Ihmiset ovat kautta aikojen ja kaikissa yhteiskunnissa pohtineet kysymyksiä: Onko elämää kuoleman jälkeen? Jos on, niin millaista? Mihin ihmiset ovat sitten päätyneet uskomaan? Ja miksi?
Monia vastauksia, yhteinen perusajatus
4. Mitä eri uskontoihin kuuluvat ihmiset uskovat kuoleman jälkeisestä elämästä?
4 Monet kristityiksi tunnustautuvat uskovat, että kuoleman jälkeen ihmiset menevät joko taivaaseen tai helvettiin. Hindut puolestaan uskovat jälleensyntymiseen. Islamilaisen uskonkäsityksen mukaan kuoleman jälkeen koittaa tuomiopäivä, jolloin Allah arvioi jokaisen ihmisen elämänkulkua ja luovuttaa hänet joko paratiisiin tai tuliseen helvettiin. Joissakin maissa kuolleita koskevat uskomukset ovat erikoinen sekoitus paikallista perinnettä ja nimikristillisyyttä. Esimerkiksi Sri Lankassa sekä buddhalaiset että katolilaiset jättävät ovet ja ikkunat apposen auki, kun perheessä sattuu kuolemantapaus, ja he sijoittavat arkun siten, että vainajan jalat ovat etuovelle päin. He uskovat, että tällä tavalla vainajan henki eli sielu pääsee helpommin ulos. Länsi-Afrikassa on monien katolilaisten ja protestanttien parissa tapana peittää peilit jonkun kuoltua, jottei kukaan vain sattuisi katsomaan niihin ja näkisi kuolleen henkeä. Sitten 40 päivän kuluttua omaiset ja ystävät juhlivat sielun nousemista taivaaseen.
5. Mistä keskeisestä uskonkäsityksestä useimmat uskonnot ovat samaa mieltä?
5 Tästä käsitysten moninaisuudesta huolimatta näyttää siltä, että useimmat uskonnot ovat samaa mieltä ainakin yhdestä ajatuksesta. Niiden mukaan jokin ihmisen sisällä – sanottakoon sitä sitten sieluksi tai hengeksi – on kuolematon ja jatkaa elämää ruumiin kuoltua. Lähes kaikki kristikunnan sadat uskonnot ja lahkot kannattavat uskoa sielun kuolemattomuuteen. Se on myös juutalaisuuden virallisia oppeja. Se on hindulaisuuden jälleensyntymistä koskevan opetuksen perusta. Muslimit uskovat, että sielu jää eloon ruumiin kuoltua. Australian alkuperäisasukas, afrikkalainen animisti, šintolainen ja jopa buddhalainen opettavat jokainen eri muunnelmia tästä samasta perusajatuksesta.
6. Mitä mieltä jotkut oppineet ovat siitä ajatuksesta, että sielu olisi kuolematon?
6 Toisaalta jotkut ovat sillä kannalla, että tietoinen elämä päättyy kuolemaan. Heistä tuntuu järjenvastaiselta, että tunneperäinen ja älyllinen elämä jatkuisi persoonattomassa, varjomaisessa sielussa erillään ruumiista. 1900-luvulla elänyt espanjalainen oppinut Miguel de Unamuno on kirjoittanut: ”Se joka uskoo sielun kuolemattomuuteen, toivoo sielun olevan kuolematon, mutta hän toivoo sitä niin voimakkaasti, että tämä tahdonvoima polkee jalkoihinsa järjen ja menee sen yli.” Sielun kuolemattomuuteen kieltäytyivät uskomasta lisäksi niinkin erilaiset ihmiset kuin nimekkäät antiikin filosofit Aristoteles ja Epikuros, lääkäri Hippokrates, skotlantilainen filosofi David Hume, arabialainen filosofi Averroës ja Intian itsenäisyyden ajan ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru.
7. Mitä tärkeitä kysymyksiä, jotka koskevat sielun kuolemattomuuteen uskomista, on nyt harkittava?
7 Koska käsitykset ja uskomukset ovat näin ristiriitaisia, meidän on kysyttävä: Onko meillä tosiaankin kuolematon sielu? Jos sielu ei todellisuudessa olekaan kuolematon, niin miten tuosta väärästä opetuksesta tuli erottamaton osa niin monia nykypäivän uskontoja? Mistä tuo käsitys on peräisin? On välttämätöntä löytää totuudenmukaiset ja tyydyttävät vastaukset näihin kysymyksiin, koska tulevaisuutemme riippuu siitä (1. Korinttilaisille 15:19). Mutta tarkastellaanpa aluksi, mistä oppi sielun kuolemattomuudesta on peräisin.
Oppi syntyy
8. Miten Sokrates ja Platon edistivät ajatusta sielun kuolemattomuudesta?
8 Neljäsataaluvulla eaa. eläneet kreikkalaiset filosofit Sokrates ja Platon luetaan ensimmäisiin, jotka edistivät uskoa sielun kuolemattomuuteen. Ajatus ei kuitenkaan ollut lähtöisin heistä. Sen sijaan he antoivat tälle opille loppusilauksen ja tekivät siitä filosofisen opetuksen, jolloin se vetosi paremmin heidän aikansa ja myöhempien aikojen sivistyneistöön. Todellisuudessa muinaisen Persian zarathustralaiset ja heitä ennen egyptiläiset uskoivat hekin sielun kuolemattomuuteen. Siksi herääkin kysymys: mistä tämä opetus on lähtöisin?
9. Mistä yhteisestä lähteestä Egyptin, Persian ja Kreikan muinaiset kulttuurit saivat vaikutteita?
9 ”Muinaisessa maailmassa”, sanotaan Babylonian ja Assyrian uskontoa käsittelevässä kirjassa (The Religion of Babylonia and Assyria), ”Babylonian uskonnon vaikutus tuntui Egyptissä, Persiassa ja Kreikassa.” Sitten tuossa kirjassa selitetään Egyptin uskonnollisia käsityksiä: ”Egyptin ja Babylonian välille syntynyt varhainen kontakti, josta kertovat Amarnan kirjeet, tarjosi babylonialaisille näkemyksille ja tavoille varmasti lukuisia tilaisuuksia sulautua egyptiläisiin palvontamuotoihin.” a Pitkälti samaa voidaan sanoa vanhoista Persian ja Kreikan kulttuureista.
10. Millainen oli babylonialainen näkemys kuoleman jälkeisestä elämästä?
10 Mutta uskoivatko muinaiset babylonialaiset sielun kuolemattomuuteen? Tästä on professori Morris Jastrow jr Pennsylvanian yliopistosta Yhdysvalloista kirjoittanut: ”[Babyloniassa] ei kansa eivätkä liioin uskonnolliset johtajat milloinkaan ottaneet huomioon sitä mahdollisuutta, että sellainen, joka kerran oli kutsuttu olemassaoloon, tuhoutuisi kokonaan. Kuolema oli [heidän näkemyksensä mukaan] portti toisenlaiseen elämään, ja kuolemattomuuden kieltäminen [nykyisessä elämässä] vain tähdensi, miten mahdotonta oli välttyä kuoleman mukanaan tuomalta olemassaolon muutokselta.” Babylonialaiset tosiaan uskoivat, että jonkinlainen elämä, muodossa tai toisessa, jatkuisi kuoleman jälkeen. Tämän uskonsa he ilmaisivat hautaamalla esineitä kuolleiden mukana näiden käytettäväksi tuonpuoleisessa.
11, 12. Missä opetus sielun kuolemattomuudesta syntyi vedenpaisumuksen jälkeen?
11 Opetus sielun kuolemattomuudesta on selvästikin peräisin muinaisesta Babylonista. Onko sillä jotakin merkitystä? On todellakin, sillä Raamatun mukaan Babelin eli Babylonin kaupungin perusti Nimrod, Nooan pojanpojan poika. Nooan ajan maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen kaikki ihmiset puhuivat vain yhtä kieltä ja heillä oli vain yksi uskonto. Nimrod ei ainoastaan ’vastustanut Jehovaa’, vaan hän ja hänen seuraajansa halusivat ’tehdä itselleen kuuluisan nimen’. Perustamalla tuon kaupungin ja alkamalla rakentaa sinne tornia Nimrod pani alulle toisenlaisen uskonnon. (1. Mooseksen kirja 10:1, 6, 8–10; 11:1–4.)
12 Perimätiedon mukaan Nimrod kuoli väkivaltaisesti. Hänen kuolemansa jälkeen babylonilaiset ovat hyvinkin voineet olla taipuvaisia pitämään häntä korkeassa arvossa kaupunkinsa perustajana, rakentajana ja ensimmäisenä kuninkaana. Koska Marduk-jumalaa (Merodakia) pidettiin Babylonin perustajana ja monille Babylonin kuninkaille annettiin jopa nimi hänen mukaansa, jotkut oppineet ovat arvelleet Mardukin edustavan jumalaksi korotettua Nimrodia (2. Kuninkaiden kirja 25:27; Jesaja 39:1; Jeremia 50:2). Mikäli tämä pitää paikkansa, niin sellaisen ajatuksen, että ihmisellä on kuolemassa eloon jäävä sielu, on täytynyt olla yleinen viimeistään Nimrodin kuoleman aikoihin. Joka tapauksessa historian sivuilta paljastuu, että sielun kuolemattomuutta koskeva opetus syntyi vedenpaisumuksen jälkeen Babelissa eli Babylonissa.
13. Miten opetus kuolemattomasta sielusta levisi kautta maailman, ja mihin se johti?
13 Raamatussa osoitetaan edelleen, että Jumala teki tyhjäksi torninrakentajien yritykset Babelissa sekoittamalla heidän kielensä. Koska he eivät pystyneet enää kommunikoimaan toistensa kanssa, he luopuivat hankkeestaan ja hajaantuivat ”sieltä – – yli koko maan pinnan”. (1. Mooseksen kirja 11:5–9.) Meidän täytyy muistaa, että vaikka näiden epäonnistuneiden torninrakentajien kieli oli muuttunut, heidän ajattelunsa ja käsityksensä eivät olleet muuttuneet. Menivätpä he siksi minne hyvänsä, he veivät uskonnolliset käsityksensä mukanaan. Näin babylonilaiset uskonnolliset opetukset – sielun kuolemattomuutta koskeva opetus mukaan luettuna – levisivät kautta maailman ja niistä tuli maailman pääuskontojen perustus. Tällä tavoin perustettiin väärän uskonnon maailmanmahti, jota luonnehditaan Raamatussa sopivasti nimellä ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti” (Ilmestys 17:5).
Väärän uskonnon maailmanmahti laajenee itään päin
14. Miten babylonilaiset uskonnolliset käsitykset levisivät Intian niemimaalle?
14 Joidenkin historioitsijoiden mukaan muuttoaalto toi yli 3 500 vuotta sitten vaaleaihoiset arjalaiset luoteesta Induksen laaksoon, joka sijaitsee nykyään pääasiassa Pakistanin ja Intian alueella. Sieltä he levittäytyivät Gangesjoen tasangoille ja halki Intian. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan näiden maahanmuuttajien uskonnolliset käsitykset perustuivat muinaisiin iranilaisiin ja babylonilaisiin opetuksiin. Näistä uskonnollisista käsityksistä juontaa juurensa hindulaisuus.
15. Miten ajatus kuolemattomasta sielusta alkoi vaikuttaa nykypäivän hindulaisuuteen?
15 Intiassa ajatus kuolemattomasta sielusta muotoutui jälleensyntymisopiksi. Hindujen viisaat, jotka painiskelivat ihmisen pahuutta ja kärsimystä koskevan yleismaailmallisen ongelman kanssa, päätyivät niin sanottuun karman lakiin eli syyn ja seurauksen lakiin. Yhdistämällä tämän lain uskoon sielun kuolemattomuudesta he loivat opetuksen jälleensyntymisestä, jonka mukaan yhden elämän ansiot ja virheet palkitaan tai niistä rangaistaan seuraavassa elämässä. Uskollisten päämäärä on mokša eli vapautuminen jälleensyntymien kiertokulusta ja tuleminen yhdeksi sen kanssa, mitä kutsutaan perimmäiseksi todellisuudeksi eli nirvanaksi. Hindulaisuuden levitessä vuosisatojen varrella levisi myös opetus jälleensyntymisestä. Ja tästä opista on tullut nykypäivän hindulaisuuden kantava voima.
16. Mikä käsitys tuonpuoleisesta alkoi hallita Itä-Aasian suuren väestön uskonnollista ajattelua ja tapoja?
16 Hindulaisuudesta saivat alkunsa eräät muut uskonnot, kuten buddhalaisuus, jainalaisuus ja sikhiläisyys. Nekin pitävät kiinni uskosta jälleensyntymiseen. Lisäksi buddhalaisuuden levittäytyminen suurimpaan osaan Itä-Aasiaa – Kiinaan, Koreaan, Japaniin ja muualle – vaikutti syvällisesti koko alueen kulttuuriin ja uskontoon. Näin syntyi uskontoja, jotka olivat sekoitus buddhalaisuutta, spiritismiä ja esi-isien palvontaa. Vaikutusvaltaisimpia näistä ovat taolaisuus, kungfutselaisuus ja šinto. Näin usko siihen, että elämä jatkuu ruumiin kuoltua, on alkanut hallita useimpien ihmisten uskonnollista ajattelua ja tapoja tuossa osassa maailmaa.
Entä juutalaisuus, kristinusko ja islam?
17. Mitä varhaiset juutalaiset uskoivat kuoleman jälkeisestä elämästä?
17 Mitä ne ihmiset, jotka kannattavat juutalaisuutta, kristinuskoa tai islamia, uskovat kuoleman jälkeisestä elämästä? Näistä uskonnoista juutalaisuus on ehdottomasti vanhin. Sen juuret ulottuvat noin 4 000 vuoden päähän Abrahamiin saakka; se sai alkunsa paljon ennen kuin Sokrates ja Platon muotoilivat teorian kuolemattomasta sielusta. Varhaiset juutalaiset uskoivat kuolleiden ylösnousemukseen eivätkä ihmisen synnynnäiseen kuolemattomuuteen (Matteus 22:31, 32; Heprealaisille 11:19). Miten sitten sielun kuolemattomuutta koskeva oppi sulautui juutalaisuuteen? Historia vastaa.
18, 19. Miten sielun kuolemattomuutta koskeva oppi sulautui juutalaisuuteen?
18 Vuonna 332 eaa. Aleksanteri Suuri valloitti Lähi-idän, myös Jerusalemin. Kun hänen seuraajansa jatkoivat hänen kreikkalaistamisohjelmaansa, niin kaksi kulttuuria – kreikkalainen ja juutalainen – sekoittui keskenään. Ajan mittaan juutalaiset perehtyivät kreikkalaiseen ajatusmaailmaan ja joistakuista tuli jopa filosofeja.
19 Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt Filon Aleksandrialainen oli yksi tällainen juutalaisfilosofi. Hän piti Platonia suuressa arvossa ja pyrki selittämään juutalaisuutta kreikkalaisen filosofian termein. Näin hän tasoitti tietä myöhemmille juutalaisille ajattelijoille. Kreikkalainen ajattelu on vaikuttanut myös Talmudiin, joka sisältää rabbien suulliseen lakiin kirjoittamia selityksiä. Eräässä hakuteoksessa sanotaan: ”Talmudin rabbit uskoivat, että sielu jatkoi olemassaoloa kuoleman jälkeen.” (Encyclopaedia Judaica.) Myöhemmin juutalaisten mystisessä kirjallisuudessa, kuten kabbalassa, mennään jopa niin pitkälle, että siinä opetetaan jälleensyntymistä. Ajatus sielun kuolemattomuudesta löysi siis tiensä takaoven kautta kreikkalaisesta filosofiasta juutalaisuuteen. Mitä voidaan sanoa tuon opetuksen sulautumisesta kristinuskoon?
20, 21. a) Miten alkukristityt suhtautuivat platonilaiseen eli kreikkalaiseen filosofiaan? b) Mikä johti siihen, että Platonin ajatukset sulautuivat kristillisiin opetuksiin?
20 Aito kristillisyys alkoi Jeesuksesta Kristuksesta. Miguel de Unamuno, jota lainattiin aiemmin, kirjoitti hänestä: ”Hän uskoi juutalaisen tavan mukaisesti lihan ylösnousemukseen eikä [kreikkalaisen] platonilaisen tavan mukaan sielun kuolemattomuuteen.” Hän teki seuraavan päätelmän: ”Sielun kuolemattomuus – – on pakanallinen filosofinen opinkappale.” Tämän huomioon ottaen voimme ymmärtää, miksi apostoli Paavali varoitti vakavasti ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, ettei heitä vietäisi saaliiksi ”filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan, maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan” (Kolossalaisille 2:8).
21 Milloin ja miten tämä ”pakanallinen filosofinen opinkappale” sitten siirtyi kristinuskoon? Eräässä tietosanakirjassa selitetään: ”Ajanlaskumme toisen vuosisadan puolivälistä lähtien niistä kristityistä, jotka olivat jonkin verran perehtyneet kreikkalaiseen filosofiaan, alkoi tuntua siltä, että heidän piti ilmaista uskonsa sen sanakääntein sekä tyydyttääkseen omaa älyään että käännyttääkseen oppineita pakanoita. Filosofisista oppisuunnista parhaiten heille sopi platonismi.” (The New Encyclopædia Britannica.) Kaksi tällaista varhaista filosofia, joilla oli suuri vaikutus kristikunnan oppeihin, olivat aleksandrialainen Origenes ja Hippossa toiminut Augustinus. Platonin ajatukset vaikuttivat syvästi heihin molempiin, ja heidän myötävaikutuksellaan nuo ajatukset sulautuivat kristillisiin opetuksiin.
22. Miten opetus sielun kuolemattomuudesta on yhä huomattavalla sijalla islamissa?
22 Juutalaisuudessa ja kristinuskossa oppi sielun kuolemattomuudesta on siis platonismin vaikutusta, mutta islamiin se kuului alusta saakka. Islamin pyhässä kirjassa Koraanissa opetetaan, että ihmisellä on sielu, joka jatkaa elämää kuoleman jälkeen. Sen mukaan sielun lopullinen kohtalo on joko elämä taivaallisessa paratiisissa tai rangaistus palavassa helvetissä. Tämä ei tarkoita sitä, että arabioppineet eivät olisi yrittäneet yhdistää islamilaisia opetuksia ja kreikkalaista filosofiaa. Tosiasiassa arabimaailmaan vaikuttivat jossain määrin Aristoteleen teokset. Sielun kuolemattomuus kuuluu kuitenkin yhä muslimien uskonkäsityksiin.
23. Mitä tärkeitä kysymyksiä kuoleman jälkeisestä elämästä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?
23 Uskonnot kautta maailman ovat selvästikin tuottaneet hämmentävän kirjon tuonpuoleista koskevia uskomuksia sen opetuksen pohjalta, että sielu on kuolematon. Ja nuo uskomukset ovat vaikuttaneet miljardeihin ihmisiin ja jopa hallinneet ja orjuuttaneet heitä. Kaiken tämän edessä meidän on pakko kysyä: Onko mahdollista saada selville totuus siitä, mitä meille tapahtuu, kun kuolemme? Onko elämää kuoleman jälkeen? Mitä sanottavaa Raamatulla on siitä? Tätä tarkastelemme seuraavassa kirjoituksessa.
[Alaviite]
a Amarna on paikka, jossa sijaitsevat egyptiläisen kaupungin Akhetatonin rauniot. Väitetään, että kaupunki rakennettiin 1300-luvulla eaa.
Osaatko selittää?
◻ Mikä yhteinen pääajatus on useimmissa uskonnollisissa käsityksissä kuoleman jälkeisestä elämästä?
◻ Miten historia ja Raamattu osoittavat, että oppi sielun kuolemattomuudesta syntyi muinaisessa Babylonissa?
◻ Miten babylonilainen usko kuolemattomaan sieluun vaikutti idän uskontoihin?
◻ Miten opetus sielun kuolemattomuudesta siirtyi juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuvat s. 12, 13]
Aleksanteri Suuren valloitukset johtivat kreikkalaisen ja juutalaisen kulttuurin sekoittumiseen
Augustinus yritti sulauttaa yhteen platonilaisen filosofian ja kristillisyyden
[Lähdemerkinnät]
Aleksanteri: Musei Capitolini Roma; Augustinus: kirjasta Great Men and Famous Women