Miten tunnistaa ja voittaa hengelliset heikkoudet

KREIKKALAISEN TARUN MUKAAN AKHILLEUS OLI URHEIN KREIKKALAIsista sotureista Troijan sodassa, Troijan kaupunkia vastaan käydyssä taistelussa. Tarina kertoo, että Akhilleuksen äiti kastoi pojan pienenä Styksvirran veteen ja teki hänet siten haavoittumattomaksi muualta paitsi siitä, mistä piti häntä kiinni – sananparren akilleenkantapäästä. Juuri siihen osui Paris, Troijan kuninkaan Priamoksen poika, kohtalokkaalla nuolellaan, joka tappoi Akhilleuksen.

Kristuksen sotilaina kristityt käyvät hengellistä sotaa (2. Timoteukselle 2:3). Apostoli Paavali selittää: ”Meillä ei ole kamppailua verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa olevia pahoja henkivoimia vastaan.” Vihollisiamme ovat tosiaankin itse Saatana Panettelija ja demonit. (Efesolaisille 6:12.)

Tämä olisi selvästikin yksipuolista taistelua, ellemme saisi apua Jehova Jumalalta, jota on kuvailtu ”miehuulliseksi soturiksi” (2. Mooseksen kirja 15:3). Voidaksemme suojautua ilkeiltä vihollisiltamme meille annetaan hengellinen sota-asu. Siksi apostoli kehotti: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu voidaksenne pysyä lujina Panettelijan vehkeilyjä vastaan.” (Efesolaisille 6:11.)

Jehova Jumalalta saatava sota-asu on epäilemättä valiolaatuinen, niin että se auttaa kestämään kaikenlaiset hengelliset hyökkäykset. Tarkastellaanpa Paavalin esittämää luetteloa: totuuden vyö, vanhurskauden rintahaarniska, hyvän uutisen jalkineet, uskon suuri kilpi, pelastuksen kypärä ja hengen miekka. Voisiko kukaan toivoa enää parempia varusteita? Kun kristityllä sotilaalla on tällainen sota-asu, hänellä on kaikki mahdollisuudet selviytyä voittajana huolimatta siitä, että vastustaja tuntuu ylivoimaiselta. (Efesolaisille 6:13–17.)

Vaikka Jehovalta saatava hengellinen sota-asu on parhaimman laatuinen ja suojaa meitä,  meidän ei tule pitää asioita itsestään selvinä. Kun ajattelemme voittamattomana pidettyä Akhilleusta, niin voisiko meilläkin olla jokin heikko kohta, hengellinen akilleenkantapää? Siitä voisi olla tuhoisat seuraukset, jos meidät päästään yllättämään.

Tutki hengellistä varustustasi

Eräs kahdesti olympiakultaa voittanut luistelija, joka näytti olevan fyysisesti huippukunnossa, menetti yhtäkkiä tajuntansa ja kuoli kesken harjoitusten. Pian sen jälkeen julkaistiin The New York Times -lehdessä vakavoittava uutinen: ”Vuosittain saa 600 000 amerikkalaista sydänkohtauksen, ja puolella heistä ei ole mitään edeltäviä oireita.” Terveydentilaamme ei selvästikään voida päätellä pelkästään sen perusteella, miltä meistä tuntuu.

Sama pitää paikkansa hengellisestä hyvinvoinnistamme. Raamatussa neuvotaan: ”Varokoon siis se, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu.” (1. Korinttilaisille 10:12.) Vaikka hengellinen varustuksemme on paras mahdollinen, me voimme heikentyä. Tämä johtuu siitä, että olemme syntyneet synnissä, ja syntinen, epätäydellinen luontomme voi helposti heikentää päätöstämme tehdä Jumalan tahto (Psalmit 51:5). Huolimatta hyvistä aikomuksistamme petollinen sydämemme saattaa pettää meidät sepittämällä päteviltä vaikuttavia perusteluja tai puolusteluja, niin että meidän on helppo sivuuttaa heikkoutemme ja harhauttaa itsemme ajattelemaan, että kaikki on hyvin (Jeremia 17:9; Roomalaisille 7:21–23).

Lisäksi elämme maailmassa, jossa oikean ja väärän taju on usein sumentunut ja vääristynyt. Se, onko jokin asia oikein vai väärin, ratkaistaan ehkä sen perusteella, miltä itsestä tuntuu. Tällaista ajattelua edistetään mainoksissa, massaviihteessä ja mediassa. On selvää, että ellemme ole varovaisia, meidät voidaan tuudittaa samaan ajattelutapaan ja hengellinen sota-asumme voi alkaa heikentyä.

Sen sijaan että luisuisimme tällaiseen vaaralliseen tilaan, meidän pitäisi noudattaa Raamatun neuvoa: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette.” (2. Korinttilaisille 13:5.) Kun teemme näin, pystymme havaitsemaan heikkoudet, joita meille on saattanut kehittyä, ja ryhtymään tarpeellisiin toimiin niiden korjaamiseksi, ennen kuin vihollisemme havaitsevat ne ja käynnistävät hyökkäyksensä. Mutta miten koetella itseämme? Mitä oireita meidän tulee tarkkailla tässä itsetutkistelussa?

Oireiden tunnistaminen

Yksi tavallinen oire, joka voi olla hengellisen heikkouden merkki, on henkilökohtaisten tutkimistottumustemme laiminlyöminen. Jotkut ajattelevat, että heidän pitäisi kyllä tutkia enemmän, mutta heidän ei vain tule tehtyä niin. Nykyajan kiireisessä elämässä on helppo päästää itsensä tällaiseen huonoon tilanteeseen. Mutta mikä vielä pahempaa, ihmiset järkeilevät usein, ettei heidän tilanteensa ole kovinkaan huono, koska he lukevat raamatullisia julkaisuja aina kun voivat ja onnistuvat käymään joissakin kristillisissä kokouksissa.

Tällainen järkeily on itsensä pettämistä. Se tuo mieleen miehen, jolla on mielestään niin kiire, ettei hän ehdi istua syömään kunnon ateriaa: hän haukkaa hätäisesti vain jotain pientä, kun menemisiltään joutaa. Vaikka hän ei ehkä näekään nälkää, hänelle voi tulla ennemmin tai myöhemmin terveysongelmia. Samoin jos me emme jatkuvasti nauti ravitsevaa hengellistä ruokaa, hengelliseen sota-asuumme voisi pian kehittyä heikkoja kohtia. Maailman propagandan ja asenteiden alituisessa pommituksessa voisimme helposti antaa periksi Saatanan kuolettaville hyökkäyksille.

Toinen oire hengellisestä heikkoudesta on se, että menetämme hengellisessä sodankäynnissämme kiireellisyyden tunteen. Rauhan  aikana sotilas ei aisti taistelun jännitystä eikä vaaraa. Siksi hän ei ehkä pidä tärkeänä olla valmiina. Jos hän yhtäkkiä joutuu taisteluun, tilanne voi hyvinkin yllättää hänet. Sama pitää paikkansa hengellisesti. Jos annamme kiireellisyyden tunteemme laimentua, emme ehkä olekaan valmiita torjumaan meihin mahdollisesti kohdistuvia hyökkäyksiä.

Mistä sitten voimme tietää, olemmeko ajautuneet tällaiseen tilanteeseen? Voisimme tehdä itsellemme joitakin kysymyksiä, jotka saattavat paljastaa todellisen asiaintilan: Olenko yhtä innokas lähtemään sananpalvelukseen kuin lenkille? Olenko yhtä halukas käyttämään aikaa kokouksiin valmistautumiseen kuin käymään ostoksilla tai katselemaan televisiota? Olenko tullut toisiin ajatuksiin niiden harrastusten tai tilaisuuksien suhteen, joista luovuin silloin, kun minusta tuli kristitty? Kadehdinko sitä niin sanottua mukavaa elämää, jota toiset viettävät? Nämä ovat tutkivia kysymyksiä, mutta ne auttavat havaitsemaan hengellisen sota-asumme mahdolliset heikkoudet.

Koska suojavarustuksemme on hengellinen, on erittäin tärkeää, että Jumalan henki virtaa vapaasti elämässämme. Tämä kuvastuu siitä, missä määrin Jumalan hengen hedelmä ilmenee kaikissa toimissamme. Ärsyynnytkö herkästi tai joudutko jopa pois tolaltasi, kun toiset tekevät tai sanovat jotain, mistä et pidä? Onko sinun vaikea ottaa vastaan neuvoja, tai tuntuuko sinusta, että toiset ovat aina nälvimässä sinua? Herättävätkö toisten saamat siunaukset tai heidän aikaansaannoksensa sinussa syvää kateutta? Onko sinusta vaikeaa tulla toimeen toisten, erityisesti ikätovereittesi, kanssa? Itsemme rehellinen arviointi auttaa meitä näkemään, onko elämämme täynnä Jumalan hengen hedelmää vai alkaako siinä salakavalasti ilmetä lihan tekoja. (Galatalaisille 5:22–26; Efesolaisille 4:22–27.)

Myönteisiä askeleita hengellisten heikkouksien voittamiseksi

Hengellisen heikkouden oireiden tunnistaminen on aivan eri asia kuin niiden kohtaaminen ja ryhtyminen toimiin asioiden oikaisemiseksi.  Valitettavasti monet ovat taipuvaisia puolustelemaan itseään, selittelemään tilannetta, väheksymään ongelmaa tai kieltämään sen olemassaolon. Tämä on todella vaarallista: se on kuin menisi taisteluun sota-asussa, josta puuttuu osia! Tällaisessa tilanteessa olisimme suojattomia Saatanan hyökkäystä vastaan. Meidän pitäisi sen sijaan ottaa nopeasti myönteisiä askeleita korjataksemme puutteet, jotka saatamme huomata. Mitä voimme tehdä? (Roomalaisille 8:13; Jaakobin kirje 1:22–25.)

Koska käymme hengellistä sotaa – taistelua, johon sisältyy kristityn mielen ja sydämen hallitseminen – meidän täytyy tehdä kaikkemme varjellaksemme kykyjämme. Muista, että hengelliseen sota-asuumme kuuluu ”vanhurskauden rintahaarniska”, joka suojelee sydäntämme, ja ”pelastuksen kypärä”, joka suojelee mieltämme. Se saavutammeko voiton vai koemmeko tappion, voi riippua siitä, opimmeko käyttämään näitä varusteita tehokkaasti. (Efesolaisille 6:14–17; Sananlaskut 4:23; Roomalaisille 12:2.)

”Vanhurskauden rintahaarniskan” kantaminen asianmukaisesti vaatii sitä, että pidämme jatkuvasti silmällä, rakastammeko vanhurskautta ja vihaammeko laittomuutta (Psalmit 45:7; 97:10; Aamos 5:15). Olemmeko maailman tavoin madaltaneet normejamme? Viihdymmekö nykyään sellaisten asioiden parissa, jotka aikoinaan saattoivat järkyttää tai loukata meitä – onpa kyseessä todellinen elämä tai se, mitä esitetään televisiossa ja valkokankaalla, kirjoissa ja lehdissä? Vanhurskauden rakkaus auttaa meitä näkemään, että siinä, mitä ylistetään maailmassa vapautena ja hienostuneisuutena, saattaa todellisuudessa olla kyse irrallisista suhteista ja omahyväisyydestä, jotka on verhottu valepukuun. (Roomalaisille 13:13, 14; Titukselle 2:12.)

”Pelastuksen kypärän” panemiseen päähämme sisältyy se, että pidämme selvästi mielessämme edessä olevat suurenmoiset siunaukset antamatta maailman loiston ja kimalluksen houkutella meitä syrjään (Heprealaisille 12:2, 3; 1. Johanneksen kirje 2:16). Tällainen näkemys auttaa meitä asettamaan hengelliset edut aineellisen voiton tai henkilökohtaisen hyödyn edelle (Matteus 6:33). Jotta tämä sota-asun osa olisi meillä varmasti paikallaan, meidän täytyy kysyä rehellisesti itseltämme: Mihin pyrin elämässä? Onko minulla erityisiä hengellisiä tavoitteita? Mitä teen saavuttaakseni ne? Kuulummepa jäljellä oleviin voideltuihin kristittyihin tai lukuisaan ”suureen joukkoon”, meidän pitäisi jäljitellä Paavalia, joka sanoi: ”En minä vielä katso ottaneeni sitä haltuuni, mutta on yksi asia: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, pyrin kohti päämäärää.” (Ilmestys 7:9; Filippiläisille 3:13, 14.)

Paavali päättää kuvauksensa hengellisestä sota-asustamme vakavaan neuvoon: ”Kaikin rukoilemisen ja nöyrän pyytämisen muodoin – – [jatkakaa] rukoilemista joka tilaisuudessa hengessä. Ja sitä varten pysykää hereillä täysin kestävinä ja rukoillen kaikkien pyhien puolesta.” (Efesolaisille 6:18.) Tästä ilmenee kaksi myönteistä askelta, joiden avulla voimme voittaa tai estää hengelliset heikkoudet: on kehitettävä hyvä suhde Jumalaan ja läheinen side toisiin kristittyihin.

Kun meillä on tapana kääntyä Jehovan  puoleen ’kaikin rukoilemisen muodoin’ (syntiemme tunnustaminen, anteeksiannon anominen, opastuksen pyytäminen, siunauksista kiittäminen, sydämestä kumpuava ylistäminen) ja ”joka tilaisuudessa” (julkisesti, yksityisesti, henkilökohtaisesti, spontaanisti), saamme läheisen suhteen Jehovaan. Se on suurin suoja, mitä meillä voi olla. (Roomalaisille 8:31; Jaakobin kirje 4:7, 8.)

Toisaalta meitä kehotetaan rukoilemaan ”kaikkien pyhien puolesta”, toisin sanoen toisten kristittyjen puolesta. Saatamme muistaa rukouksissamme niitä kaukaisissa maissa asuvia hengellisiä veljiämme, jotka kärsivät vainojen tai muiden vaikeuksien vuoksi. Mutta miten on niiden kristittyjen laita, joiden kanssa työskentelemme ja seurustelemme päivästä toiseen? On sopivaa rukoilla myös heidän puolestaan, kuten Jeesuskin rukoili opetuslastensa puolesta. (Johannes 17:9; Jaakobin kirje 5:16.) Tällaiset rukoukset vetävät meidät lähelle toisiamme ja vahvistavat meitä kestämään ”paholaisen” hyökkäykset (2. Tessalonikalaisille 3:1–3).

Lopuksi on hyvä pitää jatkuvasti mielessä apostoli Pietarin rakkaudellinen kehotus: ”Kaiken loppu on tullut lähelle. Olkaa sen tähden tervemieliset, ja olkaa valppaat rukousten suhteen. Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, sillä rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Pietarin kirje 4:7, 8.) On hyvin helppo antaa inhimillisten puutteiden – toisten ja omiemme – vaikuttaa sydämeemme ja mieleemme ja muodostua esteiksi, kompastuskiviksi. Saatana tuntee hyvin tämän inhimillisen heikkouden. Hajota ja hallitse -taktiikka kuuluu hänen kieroon strategiaansa. Meidän täytyy siksi olla nopeita peittämään tällaiset synnit hartaalla rakkaudella toisiamme kohtaan, emmekä saa ’antaa Panettelijalle sijaa’ (Efesolaisille 4:25–27).

Pysy hengellisesti vahvana nyt

Mitä teet, kun huomaat, että tukkasi on sekaisin tai solmiosi vinossa? Todennäköisesti korjaat tilanteen mahdollisimman pian. Harva jättäisi asiat sillensä ajatellen, ettei tällaisilla fyysisillä seikoilla ole merkitystä. Meidän tulisi reagoida aivan yhtä nopeasti, kun on kyse hengellisistä heikkouksista. Fyysiset virheet voivat saada osakseen ihmisten paheksuvia katseita, mutta hengelliset viat, jotka jätetään oikaisematta, voivat johtaa Jehovan epäsuosioon (1. Samuelin kirja 16:7).

Jehova on antanut meille rakkaudellisesti kaiken, mitä tarvitsemme, auttaakseen meitä juurimaan pois hengelliset heikkoudet ja pysymään hengellisesti vahvoina. Kristillisten kokousten, raamatullisten julkaisujen sekä toisten kypsien ja huolehtivaisten kristittyjen välityksellä hän antaa jatkuvasti muistutuksia ja viitteitä siitä, mitä meidän täytyy tehdä. Meidän asiamme on ottaa ne vastaan ja soveltaa niitä. Tämä vaatii ponnistelua ja itsekuria. Mutta muista, mitä apostoli Paavali sanoi rehellisesti: ”Minä en juokse epävarmalla tavalla; en suuntaa iskujani sillä tavalla kuin hosuisin ilmaan, vaan minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” (1. Korinttilaisille 9:26, 27.)

Ole valpas äläkä koskaan päästä kehittymään mitään hengellistä akilleenkantapäätä. Tehkäämme sen sijaan nöyrästi ja rohkeasti kaikki, mitä on tällä hetkellä tarpeen, jotta voisimme havaita ja voittaa mahdolliset hengelliset heikkoutemme.

[Huomioteksti s. 19]

”KOETELKAA JATKUVASTI, OLETTEKO USKOSSA, TARKISTAKAA JATKUVASTI, MITÄ ITSE OLETTE.” (2. Korinttilaisille 13:5)

[Huomioteksti s. 21]

”OLKAA VALPPAAT RUKOUSTEN SUHTEEN. OLKOON TEILLÄ ENNEN KAIKKEA HELLITTÄMÄTTÖMÄN HARRAS RAKKAUS TOISIANNE KOHTAAN, SILLÄ RAKKAUS PEITTÄÄ PALJON SYNTEJÄ.” (1. Pietarin kirje 4:7, 8)

[Tekstiruutu/Kuva s. 20]

KYSY ITSELTÄSI:

◆ Olenko yhtä innokas käyttämään aikaa kokouksiin valmistautumiseen kuin käymään ostoksilla tai katselemaan televisiota?

◆ Kadehdinko sitä niin sanottua mukavaa elämää, jota toiset viettävät?

◆ Ärsyynnynkö helposti, kun toiset tekevät tai sanovat jotain, mistä en pidä?

◆ Onko minun vaikea ottaa vastaan neuvoja, tai tuntuuko minusta, että toiset ovat aina nälvimässä minua?

◆ Onko minun vaikea tulla toimeen toisten kanssa?

◆ Ovatko normini madaltuneet maailman normien tavoin?

◆ Onko minulla erityisiä hengellisiä tavoitteita?

◆ Mitä teen saavuttaakseni hengelliset tavoitteeni?

[Kuvien lähdemerkinnät s. 18]

Akhilleus: kirjasta Great Men and Famous Women; roomalaiset sotilaat ja sivu 21: Historic Costume in Pictures/Dover Publications, Inc., New York