Muistatko?

Oletko hyötynyt viimeaikaisten Vartiotornin numeroiden lukemisesta? Katsopa, osaatko vastata seuraaviin kysymyksiin.

◻ Miksi Paavalin ilmaus ”lähettiläitä Kristuksen sijasta” sopii hyvin voideltuihin kristittyihin? (2. Korinttilaisille 5:20.)

Muinoin lähettiläät lähetettiin matkaan erityisesti vihollisuuksien aikana ottamaan selvää siitä, voitiinko välttyä sodalta (Luukas 14:31, 32). Koska syntinen ihmismaailma on vieraantunut Jumalasta, hän lähettää voidellut lähettiläänsä kertomaan ihmisille, millä ehdoilla hänen kanssaan voi saada sovituksen. Näin he kehottavat ihmisiä etsimään rauhaa Jumalan kanssa. (15.12.1998 s. 17, 18.)

◻ Mitkä neljä seikkaa vahvistivat Abrahamin uskoa?

Ensinnäkin hän osoitti uskonsa Jehovaan kuuntelemalla, kun Jumala puhui (Heprealaisille 11:8); toiseksi hänen uskonsa liittyi läheisesti hänen toivoonsa (Roomalaisille 4:18); kolmanneksi Abraham puhui usein Jehovan kanssa; ja neljänneksi Jehova antoi Abrahamille tukea hänen noudattaessaan jumalallista ohjausta. Nämä samat asiat voivat vahvistaa meidän uskoamme nykyään. (1.1.1999 s. 17, 18.)

◻ Mitä tarkoitetaan ilmauksella ”Äläkä saata meitä kiusaukseen”? (Matteus 6:13.)

Pyydämme, ettei Jumala salli meidän langeta, kun kohtaamme kiusauksen olla tottelemattomia hänelle. Jehova voi opastaa meitä, niin ettemme anna periksi ja ettei Saatana, ”paholainen”, pääse meistä voitolle. (1. Korinttilaisille 10:13.) (15.1.1999 s. 14.)

◻ Mitä väärintekijän on tehtävä, jotta hän saisi Jumalan anteeksiannon?

Jumalalle esitettävään tunnustukseen täytyy liittyä katumus ja ”katumukseen sopivat hedelmät” (Luukas 3:8). Katuva henki ja halu oikaista väärä menettely saisivat henkilön myös etsimään kristittyjen vanhinten hengellistä apua (Jaakobin kirje 5:13–15). (15.1.1999 s. 19.)

◻ Miksi meidän tulisi ponnistella ollaksemme nöyriä?

Nöyrä ihminen on kärsivällinen ja pitkämielinen. Hän ei myöskään ota itseään liian vakavasti. Nöyryys vetää puoleesi tosi ystäviä, jotka rakastavat sinua. Mikä tärkeämpää, se tuo Jehovan siunauksen. (Sananlaskut 22:4.) (1.2.1999 s. 7.)

◻ Mikä ratkaiseva ero Jeesuksen ja Aadamin kuoleman välillä on?

Aadamin kuolema oli ansaittu, sillä hän oli tahallaan tottelematon Luojalleen (1. Mooseksen kirja 2:16, 17). Sitä vastoin Jeesuksen kuolema oli täysin ansaitsematon, sillä ”hän ei tehnyt syntiä” (1. Pietarin kirje 2:22). Jeesuksella oli siis kuollessaan jotain sellaista suunnattoman arvokasta, mitä syntisellä Aadamilla ei kuollessaan ollut: oikeus täydelliseen ihmiselämään. Näin ollen Jeesuksen kuolemalla oli ihmiskunnan lunastamiseen tarvittava uhriarvo. (15.2.1999 s. 15, 16.)

◻ Mitä Hesekielin profeetallisen näyn kaupunki kuvasi?

Koska kaupunki on keskellä ei-pyhää maata, sen täytyy olla jotakin maallista. Se näyttää siksi kuvaavan maallista hallintoa, joka hyödyttää kaikkia vanhurskaaseen maalliseen yhteiskuntaan kuuluvia. (1.3.1999 s. 18.)

◻ Miksi Jeesus pesi opetuslastensa jalat heidän viettäessään pesahia vuonna 33?

Jeesus ei pannut alulle jalkojenpesurituaalia, vaan hän auttoi apostoleitaan omaksumaan uuden mielenlaadun, johon kuului nöyryys ja halukkuus huolehtia kaikkein alhaisimmastakin tehtävästä heidän veljiensä puolesta. (1.3.1999 s. 30.)

◻ Mikä on toisia opettaessamme tärkeämpää kuin luontaiset kyvyt?

Tärkeämpiä ovat ne ominaisuudet ja hengelliset tavat, joita olemme kehittäneet ja joita oppilaat voivat jäljitellä. (Luukas 6:40; 2. Pietarin kirje 3:11.) (15.3.1999 s. 11, 12.)

◻ Miten julkiset puhujat voivat edistyä Raamatun lukemisessa?

Harjoittelemalla. Lukemalla aineiston ääneen yhä uudelleen, kunnes lukeminen sujuu hyvin. Jos saatavilla on ääninauhoja, joille on luettu Raamattua, on viisasta kuunnella lukijan ajatuspainotusta ja äänenvaihtelua sekä panna merkille, miten nimet ja epätavalliset sanat lausutaan. (15.3.1999 s. 20.)

◻ Miten ’henki palaa Jumalan luo’ ihmisen kuollessa? (Saarnaaja 12:7.)

Koska henki on elämänvoima, se ”palaa tosi Jumalan luo” siinä mielessä, että kaikki toivo ihmisen tulevasta elämästä on nyt täysin Jumalan käsissä. Ainoastaan Jumala kykenee antamaan takaisin hengen eli elämänvoiman, jolloin ihminen palaa eloon. (Psalmit 104:30.) (1.4.1999 s. 17.)