Kaikki haluavat olla vapaita

”Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla on hän kahleissa”, kirjoitti ranskalainen filosofi Jean-Jacques Rousseau vuonna 1762. Syntynyt vapaaksi. Mikä ihana ajatus! Mutta kuten Rousseau totesi, miljoonat ihmiset kautta historian eivät ole koskaan olleet vapaita. Sen sijaan he ovat viettäneet elämänsä ”kahleissa”, vangittuina järjestelmään, joka on vienyt heiltä kaiken pysyvän onnellisuuden ja tyytyväisyyden.

MILJOONAT ihmiset havaitsevat edelleenkin, että ”ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen” (Saarnaaja 8:9). Valtaa tavoitellessaan kunnianhimoiset miehet ja naiset vähät välittävät siitä, että he tallovat jalkoihinsa toisten vapaudet. ”Raivoavat iskujoukot tappavat 21 ihmistä”, kuuluu yksi tyypillinen uutinen. Toinen kertoo ”teurastuksesta”, johon syyllistyneet turvajoukot ovat tappaneet alistuvia ja puolustuskyvyttömiä naisia, lapsia ja vanhuksia, viiltäneet kurkkuja auki, ampuneet siviilivankeja päähän ja noudattaneet poltetun maan taktiikkaa tuhoamalla kyliä ja pommittamalla ympäriinsä umpimähkään.

Ei ihme, että ihmiset kaipaavat kiihkeästi vapautta sorrosta ja totisesti myös taistelevat sen puolesta. Murheellinen totuus kuitenkin on, että yhden ihmisen vapauden puolesta taisteleminen merkitsee usein toisen oikeuksien ja vapauksien polkemista. Uhreiksi joutuvat lähes väistämättä viattomat miehet, naiset ja lapset, ja heidän kuolemansa aiheuttamiselle hankitaan ”oikeutus” julistamalla sen tarkoitus arvokkaaksi ja oikeaksi. Viime vuonna esimerkiksi Irlannissa Omaghin pienessä maaseutukaupungissa ”vapaustaistelijoiden” asentama autopommi tappoi 29 viatonta sivullista ja sen lisäksi haavoitti satoja.

Edelleen ”kahleissa”

Kun taistelu on päättynyt, mitä on saavutettu? Kun ”vapaustaistelijat”  voittavat taistelunsa, seurauksena saattaa olla jonkin verran rajallista vapautta. Mutta ovatko he kuitenkaan todella vapaita? Eivätkö niin sanotun vapaan maailman kaikkein vapaimmissakin yhteiskunnissa elävät ihmiset ole edelleen ”kahleissa”, sellaisten julmien isäntien kuin köyhyyden, epätäydellisyyden, sairauden ja kuoleman orjuuttamia? Kuinka kukaan voi väittää olevansa todella vapaa niin kauan kuin hän on tällaisessa orjuudessa?

Muinainen raamatunkirjoittaja Mooses kuvaili osuvasti, millaista monien ihmisten elämä on historian saatossa ollut ja on edelleenkin. Saatamme elää 70 tai 80 vuotta, hän sanoi, ja kuitenkin ”niiden paino on – – vaivassa ja vahingollisessa” (Psalmit 90:10). Muuttuuko tämä koskaan? Onko meidän kaikkien koskaan mahdollista viettää täysin tyydyttävää elämää, ilman tuskaa ja kauhua, josta niin monet nykyään kärsivät?

Raamattu vastaa myöntävästi! Siinä kerrotaan ”Jumalan lasten loistoisasta vapaudesta” (Roomalaisille 8:21). Tarkastellaanpa lähemmin tuota vapautta, josta apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla Roomassa asuneille kristityille. Paavali selittää kirjeessään selvästi, miten jokainen meistä voi saada todellisen, pysyvän ”loistoisan vapauden”.

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Kirjasta Beacon Lights of History, osa XIII