He tekivät Jehovan tahdon

Paavali selviytyy voittoisana vastoinkäymisistä

PAAVALI on epätoivoisessa tilanteessa. Hän ja 275 muuta ovat laivassa, joka on joutunut Välimeren rajuimman tuulen, euroakvilon, riepoteltavaksi. Myrsky on niin ankara, ettei päivällä näy aurinkoa eikä yöllä tähtiä. Laivassa kaikki pelkäävät aivan ymmärrettävästi henkensä puolesta. Paavali kuitenkin lohduttaa heitä kertomalla, mitä hänelle on paljastettu yliluonnollisesti unessa: ”Ei yksikään sielu teistä huku; ainoastaan laiva uppoaa.” (Apostolien teot 27:14, 20–22.)

Myrskyn 14. yönä merimiehet tekevät hätkähdyttävän huomion: veden syvyys on vain 20 syltä. a Vähän matkan päässä he luotaavat syvyyden uudelleen. Tällä kertaa se on 15 syltä. Lähellä on maata! Mutta tämä hyvä uutinen tuo mukanaan myös huolenaiheen. Heittelehtiessään edestakaisin yöllä matalissa vesissä laiva saattaisi paiskautua kivikkoon ja pirstoutua kappaleiksi. Merimiehet heittävät viisaasti ankkurit. Jotkut heistä haluavat laskea laivaveneen vesille ja koettaa onneaan merellä, mutta Paavali pysäyttää heidät. b Hän sanoo armeijan upseerille ja sotilaille: ”Elleivät nämä miehet pysy laivassa, te ette voi pelastua.” Upseeri kuuntelee Paavalia, ja nyt kaikki 276 laivassa olevaa ihmistä odottavat kiihkeästi päivänkoittoa. (Apostolien teot 27:27–32.)

Haaksirikko

Seuraavana aamuna laivaan näkyy jokin lahti ja sen ranta. Uusin toivein merimiehet hakkaavat pois ankkurit ja nostavat keulapurjeen tuuleen. Laiva alkaa liikkua kohti rantaa – epäilemättä ilohuutojen raikuessa. (Apostolien teot 27:39, 40.)

Yhtäkkiä laiva juuttuu riutalle. Mikä vielä pahempaa voimakkaat aallot iskeytyvät laivan perään ja se alkaa hajota. Kaikkien täytyy jättää laiva! (Apostolien teot 27:41.) Tämä aiheuttaa kuitenkin ongelman. Monet matkustajista, Paavali mukaan lukien, ovat vankeja. Rooman lain mukaan vartijan, joka päästää vankinsa karkuun, täytyy kärsiä tälle tarkoitettu rangaistus. Jos pakoon pääsisi esimerkiksi murhaaja, huolimattoman vartijan täytyisi maksaa siitä hengellään.

Sotilaat pelkäävät tällaisia seurauksia ja päättävät siksi tappaa kaikki vangit, mutta upseeri, joka on hyvissä väleissä Paavalin kanssa, puuttuu tilanteeseen. Hän käskee kaikkia uimataitoisia hyppäämään veteen ja uimaan maihin. Niiden, jotka eivät osaa uida, täytyy pitää kiinni lankuista tai muista laivasta peräisin olevista esineistä. Yksitellen tuon tuhoon tuomitun laivan matkustajat ja miehistön jäsenet kömpivät maihin. Aivan Paavalin sanojen mukaan yhtäkään henkeä ei menetetty! (Apostolien teot 27:42–44.)

Ihme Maltalla

Näännyksissä oleva joukko on päässyt turvaan Malta-nimiselle saarelle. Asukkaat ovat ”vieraskielisiä”, kirjaimellisesti ”barbaareja” (kreik. barʹba·ros). c Maltalaiset eivät silti ole raakalaisia. Paavalin matkatoveri Luukas kertoo päin vastoin, että he ”osoittivat meille poikkeuksellista ihmisystävällisyyttä, sillä he sytyttivät tulen ja ottivat meidät kaikki avuliaasti vastaan sateen ja kylmyyden vuoksi”. Paavalikin liittyy heidän joukkoonsa keräämään risuja ja panemaan niitä tuleen. (Apostolien teot 28:1–3; engl. viitelaitoksen alaviite.)

Äkkiä Paavalin käteen takertuu kyykäärme! Saarelaiset arvelevat, että hänen täytyy olla murhaaja. He luultavasti uskovat, että Jumala rankaisee synnintekijöitä iskemällä siihen ruumiinosaan, jolla synti on tehty. Mutta kas kummaa! Maltalaisten suureksi hämmästykseksi Paavali pudistaa kyyn tuleen. Kuten  Luukkaan kirjoittamassa silminnäkijän kuvauksessa sanotaan, ”he odottivat hänen ajettuvan tulehduksen johdosta tai kaatuvan yhtäkkiä kuolleena maahan”. Nyt he muuttavat mielensä ja sanovat, että Paavalin täytyy olla jumala. (Apostolien teot 28:3–6.)

Maltan päämies Publius ottaa Paavalin vieraanvaraisesti vastaan, ja hän viettää saarella seuraavat kolme kuukautta, joiden aikana hän parantaa Publiuksen isän ja muita sairaita. Hän myös kylvää totuuden siemeniä, mistä koituu Maltan vieraanvaraisille asukkaille monia siunauksia. (Apostolien teot 28:7–11.)

Opetus meille

Paavali kohtasi palveluksensa aikana monia haasteita (2. Korinttilaisille 11:23–27.) Edellä kuvaillussa tapauksessa hän oli vankina hyvän uutisen tähden. Sitten hän joutui kokemaan odottamattomia koettelemuksia: ankaran myrskyn ja siitä seuranneen haaksirikon. Koko tuona aikana hän ei horjunut päätöksessään olla innokas hyvän uutisen saarnaaja. Hän kirjoitti omasta kokemuksestaan: ”Kaikissa oloissa olen oppinut sekä kylläisenä olemisen että nälän näkemisen, sekä runsaudessa olemisen että puutteen kärsimisen salaisuuden. Kaikkeen minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua.” (Filippiläisille 4:12, 13.)

Elämän ongelmien ei koskaan pitäisi heikentää päätöstämme olla innokkaita tosi Jumalan palvelijoita! Kun kohtaamme odottamattoman koettelemuksen, heitämme taakkamme Jehovalle (Psalmit 55:22). Sitten odotamme kärsivällisesti, jotta näkisimme, miten hän auttaa meitä kestämään tuon koetuksen. Sillä välin jatkamme hänen palvelemistaan uskollisesti ja luottaen siihen, että hän huolehtii meistä. (1. Korinttilaisille 10:13; 1. Pietarin kirje 5:7.) Pysymällä vakaina, tapahtuipa mitä hyvänsä, voimme Paavalin tavoin selviytyä voittoisina vastoinkäymisistä.

[Alaviitteet]