Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kristillinen seurakunta – vahvistavan avun lähde

Kristillinen seurakunta – vahvistavan avun lähde

Kristillinen seurakunta – vahvistavan avun lähde

POPI, vähän yli 20-vuotias nainen, tunsi itsensä turhautuneeksi ahdistavan perhetilanteen vuoksi: hän ei päässyt avoimeen ajatustenvaihtoon vanhempiensa kanssa. a Vuodatettuaan sydämensä eräälle kristitylle vanhimmalle ja tämän vaimolle hän kirjoitti heille: ”Sydämellinen kiitos siitä, että varasitte aikaa minun kanssani keskustelemiseen. Ette arvaakaan, kuinka paljon minulle merkitsee se, että te välitätte. Kiitän Jehovaa siitä, että hän on antanut minulle ihmisiä, joihin voin luottaa ja joille voin puhua.”

Toula, kahden murrosikäisen lapsen kanssa hiljattain leskeksi jäänyt nainen, oli ajautunut vaikeiden henkisten ja taloudellisten ongelmien suohon. Häntä ja lapsia kävi säännöllisesti vahvistamassa kristitty aviopari samasta seurakunnasta. Onnistuttuaan selvittämään ongelmansa hän lähetti tälle avioparille kortin, jossa hän kirjoitti: ”Muistan teitä aina rukouksissani. Mieleeni palautuu ne lukemattomat kerrat, jolloin seisoitte vierelläni ja olitte tukenani.”

Tunnetko joskus olevasi tämän maailman kasvavien paineiden ’kuormittama’? (Matteus 11:28.) Onko ”aika ja sattuma” tärvellyt elämääsi ikävillä kokemuksilla? (Saarnaaja 9:11.) Silloin et ole yksin, vaan tuhansien ahdistuneiden tavoin sinäkin voit saada todellista apua Jehovan todistajien kristillisestä seurakunnasta. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Paavali totesi, että eräät toiset uskovat olivat hänelle erityisen ”vahvistavaksi avuksi” (Kolossalaisille 4:10, 11). Sinä voit saada samanlaista apua.

Tuki ja apu

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sana ”seurakunta” on käännetty kreikkalaisesta sanasta ek·kle·siʹa, joka merkitsee koolle kutsuttua ihmisryhmää. Tämä sana sisältää ajatuksen solidaarisuudesta ja keskinäisestä tuesta.

Kristillinen seurakunta kannattaa Jumalan sanan totuutta ja julistaa hyvää uutista hänen Valtakunnastaan (1. Timoteukselle 3:15; 1. Pietarin kirje 2:9). Seurakunta tarjoaa kuitenkin myös hengellistä tukea ja apua yhteydessään oleville. Sieltä voi saada rakkaudellisia ja huolehtivia ystäviä, jotka ovat alttiita ja halukkaita auttamaan ja lohduttamaan toisia ahdistavina aikoina (2. Korinttilaisille 7:5–7).

Jehovan palvojat ovat aina saaneet suojan ja turvan hänen seurakunnastaan. Psalmista sanoi tuntevansa iloa ja turvallisuutta Jumalan yhteen kokoontuneen kansan keskuudessa (Psalmit 27:4, 5; 55:14; 122:1). Samoin nykyään kristillinen seurakunta on sellaisten uskovien yhteisö, jotka rakentavat ja rohkaisevat toisiaan (Sananlaskut 13:20; Roomalaisille 1:11, 12).

Seurakunnan jäsenet opetetaan tekemään ”hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat – – sukua uskossa” (Galatalaisille 6:10). Raamattuun perustuva opetus saa heidät osoittamaan veljellistä rakkautta ja hellää kiintymystä toisiaan kohtaan (Roomalaisille 12:10; 1. Pietarin kirje 3:8). Se saa seurakunnan hengelliset veljet ja sisaret olemaan huomaavaisia ja hellän sääliväisiä ja pyrkimään rauhaan (Efesolaisille 4:3). Sen sijaan, että heidän palvontansa olisi vain muodollista, he pitävät rakkaudellisesti huolta toisistaan (Jaakobin kirje 1:27).

Seurakunta on siten musertuneille kuin lämminhenkinen perhe (Markus 10:29, 30). Se että he tuntevat kuuluvansa kiinteään ja rakkaudelliseen ryhmään, vahvistaa heitä (Psalmit 133:1–3). ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” antaa seurakunnan kautta ravitsevaa hengellistä ”ruokaa oikeaan aikaan” (Matteus 24:45).

Rakkaudellisten valvojien apu

Kristillisen seurakunnan jäsenet voivat odottaa, että seurakunnassa on rakkaudellisia, ymmärtäväisiä ja päteviä paimenia, jotka vahvistavat ja rohkaisevat heitä hengellisesti. Tällaiset paimenet ovat kuin ”kätköpaikka tuulelta ja suojapaikka rajuilmalta” (Jesaja 32:1, 2). Hengen nimittämät vanhimmat eli valvojat huolehtivat Jumalan kansan lampaankaltaisista jäsenistä, rohkaisevat sairaita ja masentuneita sekä yrittävät nostaa ylös niitä, jotka ovat langenneet (Psalmit 100:3; 1. Pietarin kirje 5:2, 3).

Seurakunnan vanhimmat eivät tietenkään ole terapeutteja eivätkä muita terveydenhoidon asiantuntijoita, jotka kykenisivät parantamaan uskonveljiensä fyysisiä tai henkisiä sairauksia. Tässä asiainjärjestelmässä sairaat ’tarvitsevat vielä lääkäriä’ (Luukas 5:31). Tällaiset paimenet voivat kuitenkin auttaa niitä, jotka tarvitsevat hengellistä vahvistusta (Jaakobin kirje 5:14, 15). Vanhimmat järjestävät muutakin apua aina, kun se on mahdollista (Jaakobin kirje 2:15, 16).

Kuka on tämän rakkaudellisen järjestelyn takana? Itse Jehova Jumala! Profeetta Hesekiel kertoo Jehovan vakuuttavan: ”Minä etsin lampaani ja pidän niistä huolen. – – minä pelastan ne kaikista niistä paikoista, joihin ne ovat hajaantuneet – –. Minä itse tulen ruokkimaan lampaani, ja minä itse panen ne lepäämään.” Jumala on huolissaan myös heikoista ja huonokuntoisista lampaista. (Hesekiel 34:11, 12, 15, 16.)

Todellista apua oikeaan aikaan

Voiko kristillisestä seurakunnasta saada todellista apua? Kyllä voi. Seuraavat esimerkit valaisevat eri tilanteita, joissa seurakunta on osoittautunut avun lähteeksi.

Läheisen menetys. Annan aviomies kuoli krooniseen sairauteen. ”Olen siitä lähtien saanut osakseni kristillisen veljesseuran lämmintä rakkautta”, hän sanoo. ”Sen ansiosta, että toiset uskovat ovat jatkuvasti tukeneet ja rohkaisseet minua huomaavaisin sanoin ja sydämellisin halauksin, olen voinut säilyttää mieleni reippaana sen sijaan, että olisin masentunut täysin, ja siksi kiitän Jehovaa. Heidän rakkautensa ansiosta olen saanut osakseni suurta tukea, valtavaa rohkaisua ja hellää huolenpitoa.” Ehkä sinäkin olet joutunut käymään läpi jonkun rakkaasi kuolemasta aiheutuneen traumaattisen kokemuksen. Tällaisina aikoina seurakunnan jäsenet voivat tarjota suuresti kaivattua lohdutusta ja henkistä tukea.

Sairaus. Puolalainen matkavalvoja Arthur vieraili säännöllisesti seurakunnissa Keski-Aasiassa vahvistaakseen niitä hengellisesti. Erään tällaisen käynnin aikana hän sairastui, ja toipuessaan hän kärsi vakavista komplikaatioista. ”Haluan kertoa teille, miten veljet ja sisaret – – [eräässä kaupungissa Kazakstanissa] huolehtivat minusta”, sanoo Arthur hyvin arvostavasti. ”Veljet ja sisaret, joista monia en edes tunne – ja jopa kiinnostuneet – toivat rahaa, ruokaa, tavaroita ja lääkkeitä. – – Ja he tekivät sen suuresti iloiten.

Kuvitelkaahan, miltä minusta tuntui saadessani kirjekuoren, jossa oli vähän rahaa ja seuraava kirje: ’Rakas Veli, lähetän sinulle lämpimät terveiset. Äiti antoi minulle rahaa jäätelöön, mutta päätinkin antaa ne sinulle lääkkeeseen. Parane pian. Jehova tarvitsee meitä pitkän aikaa. Parhain terveisin. Ja kerro meille taas lisää hyviä ja opettavia kertomuksia. Vova.’” Kuten tämä kokemus osoittaa, niin nuoret kuin vanhatkin seurakunnan jäsenet voivat tosiaan tarjota vahvistavaa apua, kun joku on sairas (Filippiläisille 2:25–29).

Masennus. Teri halusi koko sydämestään palvella tienraivaajana eli kokoaikaisena Valtakunnan julistajana. Hän joutui kuitenkin vaikeuksien vuoksi lopettamaan tienraivauksen. ”Tunsin suunnatonta syyllisyyttä siitä, etten yritettyäni palvella tässä tehtävässä kestänyt siinä edes kokonaista vuotta”, hän sanoo. Teri uskoi erheellisesti, että Jehovan hyväksyntä riippui ainoastaan palveluksen määrästä (ks. vastakohdaksi Markus 12:41–44). Masentuneena hän eristäytyi muista. Mutta sitten hän sai virkistävää apua seurakunnasta.

Teri muistelee: ”Eräs iäkkäänpuoleinen tienraivaajasisar tuli auliisti avukseni ja kuunteli, kun vuodatin hänelle tunteeni. Kun hän lähti kotiinsa, minusta tuntui kuin suuri kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. Siitä lähtien tämä tienraivaajasisar ja hänen aviomiehensä, joka toimii vanhimpana seurakunnassamme, antoivat minulle arvokasta apua. He soittivat minulle päivittäin ja kysyivät kuulumisiani. – – He ovat toisinaan ottaneet minut mukaan perhetutkisteluunsa, mikä on juurruttanut mieleeni, miten tärkeää on, että perheet pysyvät tiiviisti yhdessä.”

Ei ole epätavallista, että monet – jopa vihkiytyneet kristityt – masentuvat, lannistuvat ja tuntevat itsensä yksinäiseksi. Miten kiitollisia olemmekaan siitä, että voimme saada rakkaudellista ja epäitsekästä apua Jumalan seurakunnasta! (1. Tessalonikalaisille 5:14.)

Katastrofit ja onnettomuudet. Kuvittelehan kuuluvasi erääseen nelihenkiseen perheeseen, joka menetti kaiken omaisuutensa, kun heidän talonsa paloi maan tasalle. Pian he kokivat jotakin, jota he sanoivat ”rohkaisevaksi kokemukseksi, joka lämmittää ikuisesti sydäntämme ja joka muistutti meitä Jehovan kansan keskuudessa vallitsevasta tosi rakkaudesta”. He kertovat: ”Saimme miltei heti lukemattomia vahvistavia ja myötätuntoisia puhelinsoittoja hengellisiltä veljiltämme ja sisariltamme. Puhelin soi taukoamatta. Kaikkien aito huoli ja rakkaus oli niin liikuttavaa, että kiitollisuus sai ilon kyyneleet vierimään poskillemme.”

Pian seurakunnan vanhimmat organisoivat suuren määrän veljiä yhteen, ja muutamassa päivässä he rakensivat uuden talon tälle perheelle. Se sai naapurin huudahtamaan: ”Teidän pitäisi nähdä se! Siellä työskentelevät kaikenlaiset ihmiset – miehet, naiset, mustat, latinot!” Tämä oli selvä todiste veljellisestä rakkaudesta (Johannes 13:35).

Kristityt veljet antoivat perheelle myös vaatteita, ruokaa ja rahaa. Perheen isä toteaa: ”Tämä sattui joulun aikaan, jolloin kaikki antavat lahjoja, mutta me voimme rehellisesti sanoa, ettei kukaan muu iloinnut sellaisesta aidosta ja ylitsepursuavasta anteliaisuudesta kuin me.” Ja perhe jatkaa: ”Muistot tulipalosta ovat hiljalleen hälvenneet ja korvautuneet rakkailla muistoilla huomaavaisista teoista ja hyvistä ystävistä. Me kiitämme rakkaudellista taivaallista Isäämme, Jehovaa, siitä, että maan päällä on niin suurenmoinen ja yksimielinen veljien perhe, ja olemme todella kiitollisia siitä, että saamme kuulua siihen!”

Aina ei ole tietenkään mahdollista järjestää tällaista apua, eikä sitä kaikissa tilanteissa odotetakaan. Mutta tämä esimerkki varmasti valaisee, millaista tukea seurakunta voi tarjota.

Ylhäältä tuleva viisaus

Monet ovat saaneet kristillisessä seurakunnassa apua ja voimaa myös eräästä toisesta lähteestä. Mistä? ”Uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” julkaisuista. Huomattavia näiden joukossa ovat Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet. Jotta näissä julkaisuissa voitaisiin antaa syvällisiä neuvoja ja käytännöllistä opetusta, ne nojaavat pääasiassa Raamatusta saatavaan jumalalliseen viisauteen (Psalmit 119:105). Raamatullista tietoa täydentää vastuuntuntoinen ja arvovaltainen tutkimustyö sellaisista aiheista kuin masennuksesta, hyväksikäytön aiheuttamien vammojen korjaamisesta, erilaisista yhteiskunnallisista ja taloudellisista ongelmista, nuorten kohtaamista haasteista sekä kehitysmaille ominaisista vaikeuksista. Ennen kaikkea nämä julkaisut kannattavat Jumalan tietä parhaana elämäntapana (Jesaja 30:20, 21).

Vartiotorni-seura saa joka vuosi tuhansia kiitoskirjeitä. Esimerkiksi eräs venäläinen nuori mies kirjoitti Herätkää!-lehden itsemurhaa käsitelleestä kirjoituksesta: ”Koska minulla on taipumusta masentumiseen – – olen monet kerrat harkinnut itsemurhaa. Tämä kirjoitus vahvisti uskoani siihen, että Jumala auttaa minua selviytymään ongelmistani. – – Hän haluaa minun elävän. Kiitän häntä siitä tuesta, jota hän on antanut tämän kirjoituksen välityksellä.”

Jos tämän ongelmia täynnä olevan maailman myrskyt tuntuvat liian vaikeilta kestää, voit olla varma siitä, että kristillisessä seurakunnassa sinua odottaa turvallinen satama. Jos tämän rakkaudettoman järjestelmän kuiva autiomaa ehdyttää voimasi, voit löytää virkistävän keitaan Jehovan järjestöstä. Saatuasi tällaista tukea voit tuntea samoin kuin eräs kristitty nainen, joka kesti menestyksellisesti, kun hänen aviomiestään kohtasi vakava sairaus. Hän kirjoitti: ”Meille osoitetun rakkauden ja kiinnostuksen vuoksi minusta tuntuu kuin Jehova olisi kantanut meidät kämmenellään läpi tämän kriisin. Miten kiitollinen olenkaan siitä, että saan kuulua Jehovan suurenmoiseen järjestöön!”

[Alaviite]

a Nimet on muutettu.

[Kuvat s. 26]

Voimme tarjota vahvistavaa apua muiden muassa sairaille ja sureville