Saul – Herralle valittu astia

TARSOLAINEN Saul oli Kristuksen seuraajien murhanhimoinen vastustaja. Mutta Herralla oli hänen varalleen aivan erilaisia suunnitelmia. Saulista oli määrä tulla juuri sen asian huomattava edustaja, jota vastaan hän oli kiivaasti taistellut. Jeesus sanoi: ”Tämä mies [Saul] on minulle valittu astia kantamaan minun nimeäni kansakunnille samoin kuin kuninkaille ja Israelin pojille.” (Apostolien teot 9:15.)

Saulin elämä ”röyhkeänä miehenä” muuttui täysin, kun hänelle osoitettiin armoa ja hänestä tuli Herran Jeesuksen Kristuksen ”valittu astia” (1. Timoteukselle 1:12, 13). Tarmo, joka oli saanut hänet osallistumaan Stefanoksen kivittämiseen ja muihin hyökkäyksiin Jeesuksen opetuslapsia vastaan, kohdistettiin aivan eri suuntaan, kun hänestä tuli kristitty apostoli Paavali. Jeesus ilmeisesti näki Saulissa haluttuja ominaisuuksia. Mitä ominaisuuksia? Kuka Saul oli? Miten hänen taustansa vaikutti siihen, että hän sopi käytettäväksi tosi palvonnan edistämiseen? Voimmeko me oppia jotakin hänen kokemuksestaan?

Saulin perhetausta

Stefanoksen murhan aikaan, pian vuoden 33 helluntain jälkeen, Saul oli ”nuori mies”. Kun hän kirjoitti Filemonille vuosien 60–61 tienoilla, hän oli ”iäkäs mies”. (Apostolien teot 7:58; Filemonille 9.) Tutkijat arvelevat, että muinoin ”nuori” tarkoitti todennäköisesti 24–40-vuotiasta kun taas ”iäkäs mies” olisi ollut 50–56-vuotias. Saul syntyi siis luultavasti vain muutamaa vuotta myöhemmin kuin Jeesus.

Juutalaisia asui silloin monella suunnalla. Diasporaan eli Juudeasta hajaantumiseen olivat syynä muun muassa valloitukset, orjuus, karkotukset, kaupankäynti ja vapaaehtoinen muuttaminen. Vaikka Saulin perhe kuului diasporajuutalaisiin, hän painottaa heidän uskollisuuttaan Laille sanoen, että hänet oli ”ympärileikattu kahdeksantena päivänä” ja että hän oli ”Israelin sukujuurta, Benjaminin heimoa, heprealaisista syntynyt heprealainen, lakiin nähden fariseus”. Saulilla oli sama heprealainen nimi kuin eräällä hänen heimonsa huomattavalla jäsenellä, Israelin ensimmäisellä kuninkaalla. Tarsolaisella Saulilla oli myös latinalainen nimi, Paulus, sillä hän oli syntynyt Rooman kansalaiseksi. (Filippiläisille 3:5; Apostolien teot 13:21; 22:25–29.)

Koska Saul oli roomalainen, jonkun hänen esi-isistään oli täytynyt hankkia Rooman kansalaisuus. Miten? Vaihtoehtoja on useita. Sen lisäksi, että kansalaisuuden saattoi periä, se oli mahdollista antaa yksilöille tai ryhmille joko erityisten ansioiden tai pelkkien poliittisten hyötynäkökohtien johdosta tai palkintona jostakin merkittävästä valtiolle tehdystä palveluksesta. Orjasta, joka kykeni ostamaan itsensä vapaaksi roomalaiselta tai jonka Rooman kansalainen vapautti, tuli itsekin roomalainen, samoin sotaveteraanista, kun hänet vapautettiin Rooman legioonista. Roomalaisten  siirtokuntien paikallisista asukkaista saattoi aikanaan tulla Rooman kansalaisia. Lisäksi kerrotaan, että kansalaisuuden pystyi jolloinkin myös ostamaan suurella summalla. Se miten Rooman kansalaisuus päätyi Saulin sukuun, jää hämärän peittoon.

Saulin tiedetään olleen kotoisin Tarsoksesta, joka oli Rooman provinssin Kilikian (nykyään Etelä-Turkkia) huomattavin kaupunki ja samalla sen pääkaupunki. Vaikka alueella eli suurehko juutalaisyhdyskunta, Saul sai varmasti siellä asuessaan vaikutteita myös pakanakulttuurista. Tarsos oli suuri ja vauras kaupunki, jota pidettiin hellenistisen eli kreikkalaisen sivistyksen yhtenä keskuksena. Arvioiden mukaan sen väkiluku liikkui ensimmäisellä vuosisadalla 300 000:n ja 500 000:n välillä. Se oli Vähän-Aasian, Syyrian ja Mesopotamian välisen päätien varrella sijaitseva kauppakeskus. Tarsoksen vauraus perustui kaupankäyntiin ja sitä ympäröivään tuottoisaan tasankoon, jolta saatiin pääasiassa viljaa, viiniä ja pellavaa. Sen kukoistava tekstiiliteollisuus tuotti vuohenkarvakangasta, josta valmistettiin telttoja.

Saulin koulutus

Saul eli Paavali ansaitsi kunniallisen toimeentulon ja elätti itsensä lähetystyössä valmistamalla telttoja (Apostolien teot 18:2, 3; 20:34). Teltantekijän ammatti oli yleinen hänen synnyinkaupungissaan Tarsoksessa. Saul oppi teltanteon todennäköisesti nuorena isältään.

Myös Saulin kielitaito – erityisesti Rooman imperiumin yleiskielen kreikan taito – osoittautui hänelle korvaamattoman arvokkaaksi lähetystyössä (Apostolien teot 21:37–22:2). Hänen kirjoitustensa analysoijat sanovat hänen kreikan kielen taitoaan erinomaiseksi. Hänen sanavarastonsa ei ole klassinen eikä kirjallinen vaan samantapainen kuin sanasto, jota käytettiin Septuagintassa, Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikankielisessä käännöksessä, jota hän usein lainasi suoraan tai mukaillen. Tämän perusteella useat tutkijat olettavat Saulin saaneen ainakin hyvää kreikan kielen perusopetusta, luultavasti juutalaisessa koulussa. ”Antiikin aikoina parempaa koulutusta, varsinkaan kreikan kielen opetusta, ei saanut ilmaiseksi. Yleensä se edellytti  jonkinlaista aineellista tukea”, sanoo tutkija Martin Hengel. Saulin koulutus antaa ymmärtää, että hän oli lähtöisin huomattavasta perheestä.

Saul ei ollut todennäköisesti kolmeatoista vanhempi, kun hän jatkoi opintojaan Jerusalemissa, noin 840 kilometrin päässä kotoa. Hänet kasvatettiin Gamalielin, fariseusten perinteiden tunnetun ja suuresti arvostetun opettajan, jalkojen juuressa (Apostolien teot 22:3; 23:6). Nuo opinnot, joita voitaisiin nykyään verrata yliopisto-opintoihin, avasivat hänelle ovet huomattavaan asemaan juutalaisuudessa. a

Kykyjä hyödynnetään

Koska Saul oli syntynyt juutalaiseen perheeseen hellenistisessä ja roomalaisessa kaupungissa, hän kuului kolmeen maailmaan. Monikielisen maailmankansalaisen tausta epäilemättä auttoi häntä olemaan ”kaikkea kaikenlaisille ihmisille” (1. Korinttilaisille 9:19–23). Hänen Rooman kansalaisuutensa antoi hänelle myöhemmin mahdollisuuden puolustaa palvelustaan laillisesti ja viedä hyvä uutinen Rooman imperiumin korkeimmalle vallanpitäjälle (Apostolien teot 16:37–40; 25:11, 12). Kuolleista herätetty Jeesus tietenkin tiesi Saulin taustan, koulutuksen ja persoonallisuuden, ja hän sanoi Ananiaalle: ”Lähde matkaan, sillä tämä mies on minulle valittu astia kantamaan minun nimeäni kansakunnille samoin kuin kuninkaille ja Israelin pojille. Sillä minä osoitan hänelle selvästi, kuinka paljon hänen täytyy kärsiä minun nimeni puolesta.” (Apostolien teot 9:13–16.) Oikeaan suuntaan kanavoituna Saulin into palveli Valtakunnan sanoman levittämistä kaukaisille alueille.

Se että Jeesus valitsi Saulin erikoistehtävään, oli ainutlaatuinen tapaus kristillisessä historiassa. Kaikilla nykyisillä kristityillä on kuitenkin yksilöllisiä kykyjä ja ominaisuuksia, joita voidaan käyttää tuloksekkaasti hyvän uutisen levittämiseen. Kun Saul ymmärsi, mitä Jeesus häneltä tahtoi, hän ei pidättynyt tekemästä sitä. Hän teki kaiken voitavansa Valtakunnan etujen edistämiseksi. Miten on sinun laitasi?

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 30]

Rooman kansalaisuuden rekisteröiminen ja todistaminen

Rooman kansalaisten avioliitossa syntyneiden lasten luetteloimisen pani alulle Augustus kahden säädöksen välityksellä, jotka säädettiin vuosina 4 ja 9. Rekisteröinti piti hoitaa 30 päivän kuluessa syntymästä. Provinsseissa perheen täytyi tehdä ilmoitus oikeusviranomaiselle asianmukaisessa rekisteröintitoimistossa, jolloin todettiin, että lapsi oli syntynyt avioliitossa ja että se oli Rooman kansalainen. Luetteloihin merkittiin myös vanhempien nimet sekä lapsen sukupuoli, nimi ja syntymäpäivä. Jo ennen näiden lakien käyttöönottoa kaikissa Rooman maaseutukaupungeissa, siirtokunnissa ja prefektuureissa asuvat kansalaiset luetteloitiin aina viiden vuoden välein väestönlaskennassa.

Kunkin yhteiskunnallinen asema pystyttiin siten tarkastamaan asianmukaisesti ylläpidetystä arkistosta. Näistä asiakirjoista sai oikeaksi todistettuja jäljennöksiä, mukana pidettäviä puisia diptyykkejä (kokoon taitettavia tauluja). Jotkut tutkijat ajattelevat, että kun Paavali ilmoitti olevansa Rooman kansalainen, hän on ehkä kyennyt esittämään siitä todisteen (Apostolien teot 16:37; 22:25–29; 25:11). Koska Rooman kansalaisuutta pidettiin lähes ”pyhänä” ja se oikeutti ihmisen moniin etuihin, tällaisten asiakirjojen väärentäminen oli äärimmäisen vakava rikos. Aseman väärin esittämisestä voitiin rangaista kuolemalla.

[Lähdemerkintä]

Historic Costume in Pictures/Dover Publications, Inc., New York

[Tekstiruutu/Kuva s. 31]

Saulin roomalainen nimi

Jokaisella roomalaisella miehellä oli nimessään ainakin kolme osaa. Hänellä oli etunimi, sukunimi (joka oli kytköksissä hänen sukuunsa eli gensiin) ja lisänimi. Yksi kuuluisa esimerkki on Gaius Julius Caesar. Raamatussa ei mainita täyspitkiä roomalaisia nimiä, mutta maalliset tietolähteet kertovat, että Agrippa oli Marcus Julius Agrippa ja Gallio oli Lucius Junius Gallio (Apostolien teot 18:12; 25:13). Raamatullisia esimerkkejä siitä, miten henkilön kolmesta nimestä käytettiin kahta viimeistä, ovat Pontius Pilatus (kirjoitettuna alla), Sergius Paulus, Claudius Lysias ja Porcius Festus (Apostolien teot 4:27; 13:7; 23:26; 24:27).

Sitä, oliko Paulus Saulin etu- vai lisänimi, ei tiedetä varmasti. Ei ollut harvinaista lisätä henkilön nimeen epävirallisesti vielä yksi nimi, jota perhe ja tuttavat saattoivat käyttää. Toisaalta ei-roomalaista nimeä, kuten nimeä Saul, voitiin käyttää virallisen nimen sijasta. ”[Saul] ei mitenkään kävisi roomalaiseksi nimeksi”, sanoo eräs tutkija, ”mutta paikalliseksi nimeksi, joka annettiin Rooman kansalaiselle signumiksi [tuntomerkiksi], se käy oikein mainiosti.” Monikielisillä alueilla mies on ehkä tilanteen mukaan päättänyt, mitä nimeä käyttää.

[Lähdemerkintä]

Kuva: Israel Museum, ©Israel Antiquities Authority