Vietätkö aikaa perheesi kanssa?

”JAPANILAISISIÄ rakastetaan – vaikka heillä on työkiireitä eivätkä he leiki lastensa kanssa.” Tämä otsikko ilmestyi joitakin vuosia sitten Mainichi Shimbun -lehdessä. Artikkelissa kerrottiin, että 87,8 prosenttia niistä japanilaisista lapsista, jotka olivat mukana eräässä valtion teettämässä tutkimuksessa, ilmoitti haluavansa huolehtia isästään tulevaisuudessa. Lehden englanninkielisessä painoksessa sama uutinen ilmestyi kuitenkin eri otsikon alla: ”Isät ja pojat: ongelmana laiminlyönti.” Japanilaiseen painokseen verrattuna artikkeli korosti saman tutkimuksen eri puolta: japanilaisisät viettivät työpäivinä lastensa kanssa vain 36 minuuttia. Länsisaksalaiset isät taas viettivät lastensa kanssa arkipäivisin 44 minuuttia ja yhdysvaltalaiset 56 minuuttia.

 Isät eivät ole ainoita, jotka viettävät vain vähän aikaa lastensa kanssa. Yhä useammat äidit ovat työssä kodin ulkopuolella. Esimerkiksi monien yksinhuoltajaäitien täytyy käydä ansiotyössä kyetäkseen elättämään perheensä. Näin ollen vanhempien – niin isien kuin äitienkin – lastensa kanssa viettämä aika jää vähiin.

Eräässä vuonna 1997 tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui yli 12 000 amerikkalaista teini-ikäistä, havaittiin, että kun nuorilla on läheinen suhde vanhempiinsa, on epätodennäköisempää, että heillä on stressiä tai itsemurha-ajatuksia tai että he syyllistyvät väkivaltaan tai käyttävät riippuvuutta aiheuttavia aineita. Yksi tässä laajassa tutkimuksessa mukana olleista tutkijoista sanoi lisäksi: ”Et voi kehittää yhteenkuuluvuudentunnetta nuorten ja itsesi välille, ellet ole heidän käytettävissään.” Se että vietät aikaa lastesi kanssa ja keskustelet heidän kanssaan, ei siis ole yhdentekevää.

Viestintäkuilu

Erityisen alttiita viestintäongelmille ovat perheet, joissa jompikumpi vanhemmista asuu työnsä vuoksi kaukana poissa kotoa. Tietenkään viestintäkuilu ei uhkaa vain sellaisia perheitä, joiden isä tai äiti ei asu kotona. Jotkut kotona asuvat vanhemmat lähtevät töihin, ennen kuin lapset heräävät, ja tulevat kotiin, kun nämä ovat menneet nukkumaan. Korvatakseen siitä johtuvan yhdessäolon puutteen jotkut heistä viettävät aikaa perheen kanssa viikonloppuisin ja lomilla. He sanovat viettävänsä lastensa kanssa ”laadukasta” aikaa.

Mutta korvaako laatu kuitenkaan määrää? Tutkija Laurence Steinberg vastaa: ”Yleensä lapset, jotka viettävät enemmän aikaa yhdessä vanhempiensa kanssa, menestyvät paremmin kuin ne, jotka viettävät heidän kanssaan vähemmän aikaa. Näyttää siltä, että tuon ajan vähyyttä on hyvin vaikea korvata millään. Ajatus laadukkaasta ajasta on ylimainostettu.” Eräästä myanmarilaisesta naisesta tuntuu juuri tältä. Hänen miehensä – tyypillinen japanilainen mies – tulee töistä kotiin aina aamuyhdeltä tai -kahdelta. Vaikka mies viettääkin aikaa perheensä kanssa viikonloppuisin, vaimo sanoo: ”Kotona oleminen lauantaisin ja sunnuntaisin ei voi täyttää sitä kuilua, joka syntyy, kun ei ole perheen kanssa viikon muina päivinä. – – Voiko arkisin jättää kaikki ateriat väliin ja syödä viikon ruoat lauantaisin ja sunnuntaisin?”

Tarvitaan tietoista ponnistelua

Hyvien viestintäyhteyksien ylläpitäminen perheessä on helpommin sanottu kuin tehty.  Toimeentulon ansaitseminen ja perheen elättäminen vaativat isiltä ja työssä käyviltä äideiltä niin paljon, ettei ajan varaaminen perheelle ole helppoa. Monet, joiden olosuhteet vaativat heitä olemaan poissa kotoa, soittavat tai kirjoittavat perheelle säännöllisesti. Mutta asuvatpa kaikki kotona tai eivät, hyvien viestintäyhteyksien ylläpitäminen vaatii tietoista ponnistelua.

Vanhemmat, jotka jättävät viestimättä perheensä kanssa, joutuvat maksamaan laiminlyönnistään. Vakavat seuraukset odottivat muuatta isää, joka vietti hyvin vähän aikaa toisten perheenjäsenten kanssa eikä edes syönyt heidän kanssaan. Hänen pojastaan tuli väkivaltainen, ja tytär jäi kiinni myymälävarkaudesta. Kun isä valmistautui eräänä sunnuntaiaamuna lähtemään golfkentälle, poika räjähti. ”Onko äiti tämän kodin ainoa huoltaja?” hän huusi. ”Äiti päättää tässä perheessä kaikesta. Isä, sinä et koskaan...”, poika vaikeroi.

Nuo sanat saivat isän ajattelemaan. Lopulta hän päätti, että alkajaisiksi hänen pitäisi ryhtyä syömään aamiainen yhdessä perheensä kanssa. Ensin aamupalalla olivat vain hän ja hänen vaimonsa. Vähitellen lapset liittyivät seuraan, ja perhe alkoi keskustella aamiaispöydässä. Tämä johti yhteisiin päivällisiin. Tuo mies halusi pelastaa perheensä hajoamiselta, ja näin hän pääsi siinä alkuun.

Apua Jumalan sanasta

Raamattu kannustaa vanhempia varaamaan aikaa lastensa kanssa viestimiseen. Israelilaisia neuvottiin profeetta Mooseksen välityksellä: ”Kuuntele, oi Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova. Ja sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi. Ja näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:4–7.) Niiden meistä, joilla on lapsia, täytyy siis tarttua toimeen ja varata aikaa perheelleen, mikäli he mielivät  teroittaa Jumalan sanoja lasten mieleen ja sydämeen.

On kiinnostavaa, että edellä mainitussa vuonna 1997 tehdyssä tutkimuksessa, joka käsitti yli 12 000 amerikkalaista nuorta, kävi ilmi seuraavaa: ”Haastatelluista lähes 88 prosenttia – – ilmoitti kuuluvansa johonkin uskontoon, ja heidän keskuudessaan sillä, että uskontoa ja rukousta pidettiin tärkeänä, oli suojeleva vaikutus.” Tosi kristityt tajuavat, että kotoa saatava oikea uskonnollinen opetus suojelee nuoria muun muassa huumeiden ja alkoholin väärinkäytöltä, henkiseltä uupumukselta, itsemurhalta ja väkivaltaisilta taipumuksilta.

Joistakuista vanhemmista perheelle on vaikeaa löytää aikaa. Näin on varsinkin yksinhuoltajaäitien laita, jotka viettäisivät mielellään aikaa lastensa kanssa mutta joiden on käytävä ansiotyössä. Mistä he voivat nipistää arvokasta aikaa perhettään varten? ”Varjele käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä”, kehotetaan Raamatussa (Sananlaskut 3:21). Vanhemmat voivat käyttää ”ajattelukykyä” saadakseen aikaa perheelleen. Miten tämä onnistuu?

Jos olet työssä käyvä äiti ja tunnet itsesi uupuneeksi päivän töiden jälkeen, mikset pyytäisi lapsiasi valmistamaan aterian kanssasi? Tuollainen yhteinen aika soisi teille mahdollisuuksia tulla läheisemmiksi toisillenne. Aluksi lasten häärääminen mukana saattaa viedä enemmän aikaa, mutta pian huomaat, että se on hauskaa ja jopa säästää aikaa.

Olet kenties isä, jonka pitäisi hoitaa viikonloppuna kaikenlaisia asioita. Entä jos tekisit joitakin näistä askareista lastesi kanssa? Voisit keskustella heidän kanssaan ja samalla antaa heille arvokasta valmennusta. Raamatun kehotus teroittaa Jumalan sanoja jälkeläisillesi kannustaa sinua puhumaan heille ”kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi” – tosiaankin joka tilanteessa. Lasten kanssa keskusteleminen työn lomassa osoittaa ”käytännöllistä viisautta”.

Ajan viettämisestä perheen kanssa koituu pitkäaikaista hyötyä. ”Keskenään neuvottelevilla on viisaus”, sanoo eräs Raamatun sananlasku (Sananlaskut 13:10). Kun varaat aikaa perheenjäsenten kanssa viestimiseen, pystyt antamaan heille viisaita ohjeita, joiden avulla selviytyä jokapäiväisen elämän haasteista. Se että annat ohjeita nyt, voi säästää sinut paljolta ajankäytöltä ja huolelta tulevaisuudessa. Lisäksi se voi edistää sinun ja perheesi onnellisuutta. Voidaksesi antaa sellaisia ohjeita sinun täytyy ammentaa niitä lähteestä, joka on tulvillaan viisautta, Jumalan sanasta Raamatusta. Käytä sitä lastesi opettamiseen ja perheesi askeleiden ohjaamiseen. (Psalmit 119:105.)

[Kuva s. 4]

Nuorilla, joilla on läheinen suhde vanhempiinsa, on epätodennäköisemmin stressiä

[Kuva s. 5]

Hyvästä viestinnästä koituu runsaasti hyötyä perhe-elämässä

[Kuva s. 6]

Voit keskustella lapsesi kanssa ja antaa hänelle arvokasta valmennusta työn lomassa