Arvostamme ”lahjoja ihmisinä”

”[Pitäkää] arvossa niitä, jotka työskentelevät kovasti teidän keskuudessanne ja – – [osoittakaa] heille aivan poikkeuksellista huomiota rakkaudessa heidän työnsä vuoksi.” (1. TESSALONIKALAISILLE 5:12, 13)

1. Millainen voima antamisella on Apostolien tekojen 20:35:n mukaan? Valaise.

” ONNELLISEMPAA on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Pystytkö muistamaan, milloin viimeksi koit noiden Jeesuksen sanojen totuudenmukaisuuden? Ehkä oli kyse jollekulle sellaiselle antamastasi lahjasta, jota rakastat hellästi. Olit valinnut lahjan huolellisesti, sillä halusit sen olevan jotain, mitä rakkaasi arvostaisi. Miten hänen ilahtunut ilmeensä lämmittikään sydäntäsi! Antaminen oikeista vaikuttimista on rakkauden ilmaus, ja rakkauden ilmaisemisella on voima tuottaa meille onnellisuutta.

2, 3. a) Miksi voidaan sanoa, ettei kukaan ole onnellisempi kuin Jehova, ja miten se, että hän on antanut ”lahjoja ihmisinä”, voi saada hänen sydämensä iloitsemaan? b) Miten emme haluaisi menetellä Jumalalta saadun lahjan suhteen?

² Kuka näin ollen voisikaan olla onnellisempi kuin Jehova, ”jokaisen hyvän annin” Antaja? (Jaakobin kirje 1:17; 1. Timoteukselle 1:11.) Hän antaa jokaisen lahjansa rakkaudesta (1. Johanneksen kirje 4:8). Tämä pitää varmasti paikkansa siitä lahjasta, jonka Jumala on antanut Kristuksen välityksellä seurakunnalle – ”lahjoista ihmisinä” (Efesolaisille 4:8). Vanhinten asettaminen huolehtimaan laumasta on ilmaus Jumalan syvästä rakkaudesta kansaansa  kohtaan. Nämä miehet valitaan huolellisesti: heidän täytyy täyttää raamatulliset pätevyysvaatimukset (1. Timoteukselle 3:1–7; Titukselle 1:5–9). He tietävät, että heidän täytyy ’kohdella laumaa hellästi’, sillä silloin lampailla on aihetta kiitollisuuteen tällaisten rakkaudellisten paimenten johdosta (Apostolien teot 20:29; Psalmit 100:3). Kun Jehova näkee, että hänen lampaittensa sydän on täynnä tällaista kiitollisuutta, niin varmasti hänen oman sydämensä täytyy iloita! (Sananlaskut 27:11.)

³ Emme varmastikaan haluaisi halventaa Jumalalta tulevan lahjan arvoa; emme myöskään haluaisi väheksyä hänen lahjojaan. Näin ollen herää kaksi kysymystä: Miten vanhinten pitäisi suhtautua osaansa seurakunnassa? Ja miten lauman muut jäsenet voivat osoittaa arvostavansa ”lahjoja ihmisinä”?

’Me olemme työtovereitanne’

4, 5. a) Mihin Paavali vertaa seurakuntaa, ja miksi tämä on sopiva kuvaus? b) Mitä Paavalin kuvaus osoittaa tavasta, jolla meidän pitäisi suhtautua toisiimme ja kohdella toisiamme?

⁴ Jehova on uskonut ”lahjoille ihmisinä” jonkin verran valtaa seurakunnassa. Vanhimmat eivät tietenkään halua käyttää valtaansa väärin, mutta he tietävät epätäydellisten ihmisten syyllistyvän siihen hyvin helposti. Mitä heidän sitten pitäisi ajatella itsestään suhteessa muuhun laumaan? Mietihän apostoli Paavalin käyttämää kuvausta. Käsiteltyään sitä, miksi ”lahjat ihmisinä” annetaan, Paavali kirjoitti: ”Kasvakaamme – – rakkauden avulla kaikessa häneen, joka on pää, Kristus. Hänestä koko ruumis, kun se on sopusointuisesti liitetty yhteen ja saatettu yhteistoimintaan jokaisen nivelen välityksellä, joka täyttää tarpeen, siten että kukin eri jäsen toimii sille määrätyllä tavalla, myötävaikuttaa ruumiin kasvuun rakentuakseen rakkaudessa.” (Efesolaisille 4:15, 16.) Paavali vertaa siis seurakuntaa – vanhimpia ja sen muita jäseniä – ihmisruumiiseen. Miksi tämä on sopiva kuvaus?

⁵ Ihmisruumis koostuu monista eri osista, mutta siinä on vain yksi pää. Ruumiissa ei kuitenkaan mikään osa – ei lihas, ei hermo, ei verisuoni – ole hyödytön. Jokainen niistä on arvokas ja edistää jollakin tavoin koko ruumiin terveyttä ja kauneutta. Samoin seurakunta koostuu monista eri jäsenistä, mutta jokainen jäsen – onpa hän nuori tai vanha, voimakas tai heikko – voi edistää jollakin tavoin seurakunnan yleistä hengellistä terveyttä ja kauneutta. (1. Korinttilaisille 12:14–26.) Kenenkään ei tarvitse pitää itseään niin vähäpätöisenä, ettei hänellä olisi merkitystä. Toisaalta kenenkään ei tule tuntea olevansa muiden yläpuolella, sillä me kaikki – niin paimenet kuin lampaatkin – olemme osa ruumista, ja on vain yksi pää, Kristus. Näin Paavali maalaa kauniin kuvan rakkaudesta, kiinnostuksesta ja kunnioituksesta, joita meidän pitäisi osoittaa toisiamme kohtaan. Tämän tajuaminen auttaa vanhimpia suhtautumaan osaansa seurakunnassa nöyrästi ja tasapainoisesti.

6. Miten Paavali ilmaisi nöyryyttä, vaikka hänellä oli apostolina valtaa muihin?

⁶ Nämä ”lahjat ihmisinä” eivät pyri valvomaan toisten palvojien elämää tai uskoa. Vaikka Paavalilla oli apostolina valtaa muihin, hän sanoi nöyrästi korinttilaisille: ”Ei niin, että olemme teidän uskonne herroja, vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne, sillä uskonne avulla te kestätte.” (2. Korinttilaisille 1:24.) Paavali ei halunnut valvoa veljiensä uskoa eikä elämäntapaa. Hän ei todellakaan nähnyt sitä tarpeelliseksi, sillä hän luotti siihen, että he olivat jo uskollisia miehiä ja naisia, jotka olivat Jehovan järjestössä, koska he halusivat toimia oikein. Puhuessaan itsestään ja matkakumppanistaan Timoteuksesta Paavali siis tosiasiassa sanoi: ’Meidän tehtävänämme on työskennellä teidän kanssanne palvellaksenne Jumalaa iloiten.’ (2. Korinttilaisille 1:1.) Todella nöyrä asenne!

7. Mitä nöyrät vanhimmat tajuavat osastaan seurakunnassa, ja mihin he luottavat työtoveriensa suhteen?

⁷ ”Lahjoilla ihmisinä” on nykyään sama tehtävä. He ovat ’työtovereita meidän iloksemme’. Nöyrät vanhimmat tajuavat, ettei ole heidän asiansa sanoa, missä määrin muut pystyvät palvelemaan Jumalaa. He tietävät,  että vaikka he saattavat kannustaa toisia laajentamaan tai parantamaan palvelustaan, Jumalan palvelemisen tulee lähteä alttiista sydämestä (vrt. 2. Korinttilaisille 9:7). He luottavat siihen, että jos heidän työtoverinsa ovat iloisia, nämä tekevät kaiken voitavansa. Siksi he haluavat sydämestään auttaa veljiään ’palvelemaan Jehovaa iloiten’ (Psalmit 100:2).

Kaikkien auttaminen palvelemaan iloiten

8. Mainitse joitakin tapoja, joilla vanhimmat voivat auttaa veljiään palvelemaan Jehovaa iloiten.

⁸ Vanhimmat, miten voitte auttaa veljiänne palvelemaan iloiten? Voitte kannustaa esimerkin avulla (1. Pietarin kirje 5:3). Se, että annatte intonne ja ilonne sananpalveluksessa näkyä, saattaa kannustaa toisia jäljittelemään esimerkkiänne. Kiittäkää toisia heidän kokosieluisista ponnisteluistaan (Efesolaisille 4:29). Lämmin ja aito kiitos auttaa toisia tuntemaan itsensä hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi. Se synnyttää lampaissa halun tehdä parhaansa palvellakseen Jumalaa. Välttäkää epäsuotuisia vertailuja (Galatalaisille 6:4). Sellaiset vertailut pikemminkin masentavat kuin kannustavat toisia edistymään. Sitä paitsi Jehovan lampaat ovat yksilöitä, joilla on erilaiset olosuhteet ja kyvyt. Ilmaiskaa luottamusta veljiinne kuten Paavali. Rakkaus ”kaikki – – uskoo”, joten meidän on hyvä uskoa, että veljemme rakastavat Jumalaa ja haluavat miellyttää häntä (1. Korinttilaisille 13:7). Kun ’osoitatte kunniaa toisia kohtaan’, saatte esiin heidän parhaat puolensa (Roomalaisille 12:10). Voitte luottaa siihen, että kun lampaita kannustetaan ja virvoitetaan, useimmat tekevät kaikkensa Jumalan palveluksessa, ja he saavat tuosta palveluksesta iloa (Matteus 11:28–30).

9. Millainen näkemys toisista vanhimmista auttaa jokaista vanhinta palvelemaan iloiten?

⁹ Se, että pidät itseäsi nöyrästi ’työtoverina’, auttaa sinua palvelemaan iloiten ja arvostamaan toisten vanhinten ainutlaatuisia lahjoja. Jokaisella vanhimmalla on omat taipumuksensa ja kykynsä, joita hän voi käyttää seurakunnan hyödyksi. (1. Pietarin kirje 4:10.) Yksi voi olla etevä opettaja. Toinen saattaa olla tehokas organisaattori. Joku taas voi olla niin lämmin ja myötätuntoinen, että häntä on poikkeuksellisen helppo lähestyä. Todellisuudessa yhdelläkään vanhimmalla ei ole jokaista lahjaa samassa määrin. Nostaako jollakulla vanhimmalla oleva erityinen lahja – esimerkiksi opetustaito – hänet toista korkeammalle? Ei suinkaan! (1. Korinttilaisille 4:7.) Toisaalta ei ole tarpeellista kadehtia toisella olevaa lahjaa eikä tuntea itseään riittämättömäksi, kun toisen vanhimman kyvyt tuovat hänelle kiitosta muilta. Muista, että sinulla itselläsi on lahjoja, jotka Jehova näkee sinussa. Ja hän voi auttaa sinua kehittämään noita lahjoja ja käyttämään niitä veljiesi hyödyksi (Filippiläisille 4:13).

’Olkaa tottelevaisia ja alistuvaisia’

10. Miksi on hyvin sopivaa, että ilmaisemme arvostavamme ”lahjoja ihmisinä”?

¹⁰ Kun saamme lahjan, on hyvin sopivaa ilmaista arvostusta. ”Osoittautukaa kiitollisiksi”, sanotaan Kolossalaiskirjeen 3:15:ssä. Mitä sitten on sanottava ”lahjoista ihmisinä”, tuosta kallisarvoisesta lahjasta, jonka Jehova on meille antanut? Tietysti olemme ennen kaikkea kiitollisia Jehovalle, avokätiselle lahjojen Antajalle. Mutta entä itse ”lahjat ihmisinä”? Miten voimme ilmaista arvostavamme heitä?

11. a) Miten voimme osoittaa arvostavamme ”lahjoja ihmisinä”? b) Mitä merkitsevät ilmaukset ”olkaa tottelevaisia” ja ”olkaa alistuvaisia”?

¹¹ Me voimme osoittaa arvostavamme ”lahjoja ihmisinä” olemalla nopeita noudattamaan heidän Raamattuun perustuvia neuvojaan ja ratkaisujaan. Raamatussa kehotetaan: ”Olkaa  tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” (Heprealaisille 13:17.) Huomaa, että meidän täytyy paitsi ’olla tottelevaisia’ myös ’olla alistuvaisia’ niille, jotka ottavat johdon. Kreikkalainen sana, joka on käännetty ”olkaa alistuvaisia”, merkitsee kirjaimellisesti ’antakaa myöten’. Kommentoidessaan ilmauksia ”olkaa tottelevaisia” ja ”olkaa alistuvaisia” raamatunoppinut R. C. H. Lenski sanoo: ”Ihminen tottelee, kun hän on samaa mieltä sen kanssa, mitä häntä käsketään tekemään, vakuuttautuu siitä, että se on oikein ja hyödyllistä; ihminen antaa myöten – – kun hänellä on vastakkainen mielipide.” Kun ymmärrämme niiden ohjauksen, jotka ottavat johdon, ja olemme siitä samaa mieltä, totteleminen saattaa olla helppoa. Mutta entä jos emme ymmärrä jonkin ratkaisun takana olevaa syytä?

12. Miksi meidän tulisi olla alistuvaisia eli myöten antavia silloinkin, kun emme täysin ymmärrä jonkin ratkaisun takana olevaa syytä?

¹² Silloin meidän täytyy ehkä olla alistuvaisia eli myöten antavia. Miksi? Ensinnäkin meidän täytyy luottaa siihen, että nämä hengellisesti pätevät miehet pyrkivät sydämestään siihen, mikä on meidän parhaaksemme. Hehän tietävät hyvin, että heidän täytyy tehdä Jehovalle tili huostaansa uskotuista lampaista (Jaakobin kirje 3:1). Lisäksi meidän on hyvä muistaa, ettemme ehkä tiedä kaikkia luottamuksellisia seikkoja, jotka ovat saaneet heidät tekemään tietoon perustuvan ratkaisun (Sananlaskut 18:13).

13. Mikä voi auttaa meitä olemaan alistuvaisia, kun on kysymys vanhinten oikeudellisista päätöksistä?

¹³ Mitä on sanottava alistuvaisuudesta, kun on kyse oikeudellisista päätöksistä? On myönnettävä, että tämä ei ehkä ole helppoa, erityisesti jos päätetään erottaa joku, jota rakastamme – sukulainen tai läheinen ystävä. Tällöinkin on jälleen parasta antaa myöten ja mukautua siihen ratkaisuun, jonka ”lahjat ihmisinä” tekevät. He pystyvät olemaan objektiivisempia kuin me, ja heillä saattaa olla enemmän tietoa asioista. Tällaiset päätökset ovat usein hyvin tuskallisia näille veljille; on vakava vastuu ’tuomita Jehovan puolesta’ (2. Aikakirja 19:6). He tekevät kaikkensa ollakseen armollisia, sillä he muistavat, että Jumala on ”altis antamaan anteeksi” (Psalmit 86:5). Mutta heidän täytyy myös pitää seurakunta puhtaana, ja Raamatussa käsketään heitä erottamaan katumattomat väärintekijät (1. Korinttilaisille 5:11–13). Monesti väärintekijä itse hyväksyy päätöksen. Hän voi tarvita nimenomaan kuritusta tullakseen järkiinsä. Jos me, jotka olemme hänelle rakkaita, alistumme päätökseen, voimme ehkä  siten auttaa häntä hyötymään kurituksesta. (Heprealaisille 12:11.)

’Osoittakaa heille aivan poikkeuksellista huomiota’

14, 15. a) Miksi vanhimmat 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:12, 13:n mukaan ansaitsevat huomiomme? b) Miksi voidaan sanoa, että vanhimmat ’työskentelevät kovasti meidän keskuudessamme’?

¹⁴ Voimme ilmaista arvostavamme ”lahjoja ihmisinä” myös osoittamalla heille huomiota. Kirjoittaessaan Tessalonikan seurakunnalle Paavali kehotti sen jäseniä: ”[Pitäkää] arvossa niitä, jotka työskentelevät kovasti teidän keskuudessanne ja johtavat teitä Herrassa ja vakavasti neuvovat teitä, ja – – [osoittakaa] heille aivan poikkeuksellista huomiota rakkaudessa heidän työnsä vuoksi.” (1. Tessalonikalaisille 5:12, 13.) ”Työskentelevät kovasti” – eikö se sovellukin antaumuksellisiin vanhimpiin, jotka antavat epäitsekkäästi itseään meidän hyväksemme? Ajattelehan hetkinen sitä raskasta kuormaa, jota nämä rakkaat veljet kantavat.

¹⁵ Monessa tapauksessa he ovat perheellisiä miehiä, joiden täytyy tehdä ansiotyötä pitääkseen huolta perheestään (1. Timoteukselle 5:8). Jos vanhimmalla on lapsia, nämä nuoret tarvitsevat isänsä aikaa ja huomiota. Hänen täytyy ehkä auttaa heitä koulutehtävissä sekä varata jonkin verran aikaa myös tervehenkiseen virkistäytymiseen yhdessä heidän kanssaan, jotta he voisivat purkaa nuoruuden tarmoaan. (Saarnaaja 3:1, 4.) Mikä tärkeintä, hän huolehtii perheensä hengellisistä tarpeista siten, että hän johtaa säännöllisesti perheen raamatuntutkistelua, työskentelee sen jäsenten kanssa kenttäpalveluksessa ja vie heitä kristillisiin kokouksiin (5. Mooseksen kirja 6:4–7; Efesolaisille 6:4). Meidän ei tule unohtaa, että vanhimmilla on näiden monille meille yhteisten velvollisuuksien lisäksi muita tehtäviä: heidän on valmistauduttava kokouksen osiin, tehtävä paimennuskäyntejä, huolehdittava seurakunnan hengellisestä hyvinvoinnista ja tarvittaessa hoidettava oikeudellisia tapauksia. Joillakuilla on ylimääräisiä vastuita, jotka liittyvät kierros- ja piirikonventteihin, valtakunnansalien rakentamiseen ja sairaalayhteyskomiteoiden työhön. Nämä veljet totisesti ”työskentelevät kovasti”!

16. Kuvaile tapoja, joilla voimme osoittaa huomaavaisuutta vanhimpia kohtaan.

¹⁶ Miten voimme osoittaa heitä kohtaan huomaavaisuutta? Raamatun sananlasku kuuluu: ”Miten hyvä onkaan sana oikeaan aikaan!” (Sananlaskut 15:23; 25:11.) Vilpittömän arvostuksen ja kannustuksen sanat voivat osoittaa heille, ettemme pidä heidän kovaa työtään itsestään selvänä. Meidän tulisi myös olla järkeviä siinä, mitä odotamme  heiltä. Toisaalta meidän pitäisi tuntea voivamme vapaasti lähestyä heitä ja pyytää apua. Ehkä aika ajoin ’sydämemme on ankarassa tuskassa’ ja tarvitsemme raamatullista kannustusta, opastusta ja neuvontaa niiltä, jotka ovat ’päteviä opettamaan’ Jumalan sanaa (Psalmit 55:4; 1. Timoteukselle 3:2). Samalla meidän täytyy muistaa, että vanhin voi antaa meille vain rajallisesti aikaa, sillä hän ei voi laiminlyödä oman perheensä tai muiden seurakuntaan kuuluvien tarpeita. Kun ’myötäelämme’ näiden kovasti työskentelevien veljien kanssa, emme halua esittää heille kohtuuttomia vaatimuksia (1. Pietarin kirje 3:8). Arvostakaamme sen sijaan sitä aikaa ja huomiota, jonka he voivat järkevästi omistaa meille (Filippiläisille 4:5).

17, 18. Millaisia uhrauksia monet sellaiset vaimot tekevät, joiden aviomiehet ovat vanhimpia, ja miten voimme osoittaa, ettemme pidä näiden uskollisten sisarten uhrauksia itsestään selvinä?

¹⁷ Entä vanhinten vaimot? Eivätkö hekin ansaitse huomaavaisuutemme? Jakavathan he aviomiehensä seurakunnan kanssa. Tämä vaatii usein heiltä uhrauksia. Toisinaan vanhinten täytyy hoitaa illalla seurakunnan asioita, kun he voisivat muussa tapauksessa viettää aikaa perheensä kanssa. Monissa seurakunnissa uskolliset kristityt naiset tekevät halukkaasti tällaisia uhrauksia, niin että heidän aviomiehensä voivat huolehtia Jehovan lampaista. (Vrt. 2. Korinttilaisille 12:15.)

¹⁸ Miten voimme osoittaa, ettemme pidä näiden uskollisten kristittyjen sisarten uhrauksia itsestään selvinä? Varmastikin siten, ettemme vaadi kohtuuttoman paljon heidän aviomiehiltään. Mutta meidän ei tule myöskään unohtaa yksinkertaisten arvostuksen sanojen voimaa. Sananlaskujen 16:24:ssä sanotaan: ”Miellyttävät sanat ovat hunajakenno: makeat sielulle ja lääkitys luille.” Ajattelepa erästä kokemusta. Kristillisen kokouksen jälkeen muuan aviopari lähestyi vanhinta ja pyysi saada puhua hänelle teini-ikäisestä pojastaan. Vanhimman keskustellessa pariskunnan kanssa hänen vaimonsa odotti kärsivällisesti. Jälkeenpäin tuo äiti tuli sanomaan vanhimman vaimolle: ”Haluan kiittää sinua ajasta, jonka miehesi käytti perheeni auttamiseen.” Nuo yksinkertaiset ja miellyttävät arvostuksen sanat tosiaan koskettivat tuon vanhimman vaimon sydäntä.

19. a) Minkä tavoitteiden hyväksi vanhimmat ryhmänä työskentelevät uskollisesti? b) Mitä meidän kaikkien pitäisi päättää tehdä?

¹⁹ Se että vanhimmat on asetettu huolehtimaan lampaista, on yksi Jehovan ’hyvistä anneista’ (Jaakobin kirje 1:17). Nämä miehet eivät suinkaan ole täydellisiä; meidän kaikkien tavoin he tekevät virheitä (1. Kuninkaiden kirja 8:46). Ryhmänä seurakuntien vanhimmat kautta maailman työskentelevät kuitenkin uskollisesti niiden tavoitteiden hyväksi, jotka Jehova on heille asettanut: palauttaa laumaan kuuluvat kohdalleen ja rakentaa heitä sekä yhdistää ja suojella laumaa. Päättäköön jokainen vanhin huolehtia edelleen hellästi Jehovan lampaista ja osoittautua siten lahjaksi eli siunaukseksi veljilleen. Ja päättäkäämme me kaikki ilmaista arvostustamme ”lahjoille ihmisinä” olemalla heille tottelevaisia ja alistuvaisia ja osoittamalla heille huomaavaisuutta heidän kovan työnsä vuoksi. Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että Jehova on asettanut rakkaudellisesti järjestöönsä miehiä, jotka itse asiassa sanovat hänen lampailleen: ”Tehtävämme on auttaa teitä palvelemaan Jumalaa iloiten”!

Miten vastaisit?

◻ Miksi seurakuntaa voidaan sopivasti verrata ruumiiseen?

◻ Miten vanhimmat voivat auttaa veljiään palvelemaan Jehovaa iloiten?

◻ Miksi meidän tulisi olla paitsi tottelevaisia myös alistuvaisia niille, jotka ottavat johdon?

◻ Millä tavoilla voimme osoittaa huomaavaisuutta vanhimmille?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 16]

Vanhimmat, kiittäkää toisia heidän kokosieluisista ponnisteluistaan

[Kuva s. 17]

Olemalla esimerkillisen innokkaita sananpalveluksessa vanhimmat voivat auttaa perheensä jäseniä ja muita palvelemaan iloiten

[Kuvat s. 18]

Arvostamme kovasti työskenteleviä vanhimpiamme!