Ilkivallasta voidaan tehdä loppu

”MURROSIKÄISTEN ilkivaltaa on aina pidetty epäkunnioituksen ja vihamielisyyden osoituksena aikuisia ja heidän normejaan kohtaan”, selittävät kirjailijat Jane Norman ja Myron W. Harris. Vaikka monien nuorten mielestä tilanteen muuttamiseksi ei voida tehdä mitään, niin Normanin ja Harrisin mukaan ”yksi kolmesta on sitä mieltä, että murrosikäisten ilkivalta saataisiin aisoihin, jos vanhemmat kiinnittäisivät enemmän huomiota lapsiinsa ja jos murrosikäiset eivät olisi niin ikävystyneitä”. Vaikka se, että nuorille keksittäisiin tekemistä ja vanhemmat valvoisivat heitä paremmin, voisikin vähentää ilkivaltaa, päästäisiinkö siten kuitenkaan käsiksi pohjimmaisiin syihin?

Ollessaan yksin monet nuoret eivät aiheuta hankaluuksia, mutta ryhmässä tai pareittain he saattavat yrittää herättää huomiota tekemällä jotakin tyhmää tai ilkeää. Tästä oli kyse Nelsonin tapauksessa. Huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena hän purki usein vihaansa ja tyytymättömyyttään tekemällä ilkivaltaa. Joséa ravistelivat katolisessa kirkossa pidetyt saarnat maareformin ja työläisten oikeuksien puolesta, ja hänestä tuntui, että hänen pitäisi protestoida osallistumalla lakkoihin ja järjestäytyneeseen ilkivallantekoon.  Sekä Nelson että José löysivät kuitenkin jotakin paljon parempaa kuin mellakat ja ilkivalta.

Syvemmällä olevia syitä ilkivaltaan

Tarkastellaanpa lähemmin, miksi jotkut nuoret tekevät ilkivaltaa. Monet nuoret ovat hämmentyneitä ja ”kuvailevat maailmaa sekaisin olevaksi, hulluksi paikaksi, joka on täynnä hulluja ihmisiä”. Eräässä raportissa sanottiin, että kaikesta huolimatta, ja toisin kuin jotkut luulevat, ”murrosikäiset välittävät elämänsä suunnasta. He välittävät enemmän kuin aikuiset uskovatkaan.” Ilkivallanteossa mukana oleva nuori saattaa tietoisesti tai tietämättään tuoda tällä tavoin julki syvällä olevia turhaumia, ratkaisemattomia ongelmia tai tyydyttämättömiä tarpeita. Alussa mainitun tutkimuksen mukaan ”yksikään – – haastatelluista ei puolustellut ilkivaltaa, eivät edes ne, jotka – – [olivat] syyllistyneet siihen”.

Nuori saattaa kuulla hyvin harvoin kiitoksen tai rohkaisun sanoja. Koska koulutus käy aina vain tärkeämmäksi ja yhä useammat työt vaativat paljon erityisosaamista tai teknisiä taitoja, hän voi tuntea itsensä epävarmaksi. Lisäksi vanhemmat, opettajat tai ikätoverit saattavat olla hyvin kriittisiä ja vaativia ja panna painoa sille, mihin suorituksiin nuori yltää, eivätkä sille, millainen hän on ihmisenä. Monet kapinoivat yksinkertaisesti sen vuoksi, että he ovat pettyneitä itseensä. Eikö vanhempien rakkaus ja huomio vähentäisi tällaista painetta suuresti?

Olet kenties huomannut, että kun viranomaiset ovat joillakin tahoilla kaikesta päätellen luopuneet yrityksistä hillitä graffitien tekemistä ja muuta pahantekoa, huolestuneet kansalaiset odottavat yleensä edelleenkin opettajien ja koulujen hillitsevän ilkivaltaa. Lain mukaan vahingonteosta tuomitaan Suomessa sakkoihin tai vankeuteen ja vanhempia voidaan pitää vastuullisena vahingonteosta, johon heidän alle 15-vuotiaat lapsensa ovat syyllistyneet. Yleisesti pätee kuitenkin se, mitä kerrotaan tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia: ”Useimmat vahingonteot jäävät rankaisematta. Järjestyksenvalvonta on vaikeaa, eivätkä useimmista yksittäisistä vahingonteoista aiheutuvat kustannukset ole riittävän suuret, jotta oikeudellisiin toimiin kannattaisi ryhtyä.” Joissakin maissa ilkivallantekijöistä saadaan kiinni vain muutama prosentti; Suomessa kiinni jää noin 25 prosenttia.

Todennäköisesti olet samaa mieltä siitä, että vanhempien riittävä huolenpito saattaa olla paras keino käydä käsiksi ilkivallan pohjimmaiseen syyhyn. Mutta kun perhe-elämä rapistuu, yhteiskunnat kärsivät. Brasiliassa São Paulon yliopistossa toimiva professori Ana Luisa Vieira de Mattos huomauttaa, että joitakin syitä nuoriso-ongelmiin ovat vanhempien valvonnan heikkous, sääntöjen ja viestinnän puute, laiminlyönti, välinpitämättömyys ja apatia.

Olemme totisesti nähneet Jeesuksen sanojen täyttyvän omana aikanamme: ”Laittomuuden lisääntymisen vuoksi useimpien rakkaus kylmenee.” (Matteus 24:12.) Ja kuka kiistäisi 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–4:ään muistiin merkittyjen sanojen toteutumisen? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia.” Jo sellaisten ihmisten keskuudessa eläminen, joilla on tällaisia ominaisuuksia, edistää ilkivaltaa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse luopua toivosta. Yhteiskunnat yleensä eivät ole kyenneet lopettamaan ilkivaltaa, mutta on olemassa ihmisiä, jotka ovat onnistuneet muuttamaan omaa elämäntapaansa, niin etteivät he enää ole huonotapaisia tai vastuuntunnottomia. Heidän tapauksessaan ilkivallasta on tehty loppu.

Järkeviä ohjeita nuorille

Mikä on auttanut ilkivallantekijöitä ja muita muuttamaan persoonallisuuttaan? Vaikka  se voikin tuntua joistakuista kasvattajista ja vanhemmista uskomattomalta, niin Raamattu tarjoaa erinomaisia ja ajanmukaisia ohjeita. Niiden noudattaminen on saanut jotkut entiset ilkivallantekijät tottelemaan Jumalan suoranaista käskyä: ”Et saa seurata joukkoa pahoissa tavoitteissa.” (2. Mooseksen kirja 23:2.) Monia on vetänyt puoleensa Jumalan sanan sisältämä totuus uskomuksista ja opeista, joita he eivät koskaan ennen ymmärtäneet, ja se, mitä he ovat oppineet, on vaikuttanut heihin myönteisesti. Ajattelehan São Paulosta kotoisin olevan nuoren Josén kokemusta. Hänet kasvatettiin käyttämään palvonnassa kuvia. Kun José sai tietää, että Jumalalla on nimi, Jehova, ja ettei Hän hyväksy kuvien palvontaa, hän teki muutoksia voidakseen toimia Jumalaa miellyttävällä tavalla. (2. Mooseksen kirja 20:4, 5; Psalmit 83:18; 1. Johanneksen kirje 5:21; Ilmestys 4:11.)

Nelson ei enää joudu käymään läpi turhauttavaa kokemusta toisensa perään väkivaltaisissa jengeissä ja lakoissa, vaan hän on löytänyt todellisen tulevaisuudentoivon, ja se on antanut hänelle suunnattomasti lohtua. Hän sanoo: ”Sen sijaan että perheeni hyljeksisi minua huonon seuran ja huumeidenkäytön vuoksi, minä olen nyt se, jota kunnioitetaan kotona eniten. Isäni pyytää minua usein neuvomaan isoveljiäni. Siitä lähtien, kun aloin tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, olen tuntenut iloa, koska elämälläni on nyt tarkoitus.” Samoin kaupungissa kasvaneelle Marcolle, joka oli tottunut elämään väkivaltaisessa ympäristössä, tieto siitä, että Jumalan valtakunta tekee maasta paratiisin, on todella ollut sydäntä lämmittävä. (Ilmestys 21:3, 4.)

Mietipä myös entisen jenginuoren, katutappelijan ja ilkivallantekijän tapausta. Koska Valter oli orpo, jolla oli ollut hyvin onneton lapsuus, häntä kosketti se, että Jumalalla on kansa tämän turmeltuneen, pahan järjestelmän keskellä. Siihen kuuluvat pyrkivät vilpittömästi soveltamaan Raamatun periaatteita elämässään ja olemaan myötätuntoisia, huomaavaisia ja hyväntahtoisia. Valter selittää: ”Kuten Jeesus lupasi, minulla on nyt valtava perhe, ’veljiä ja sisaria ja äitejä ja isiä’. Tulevaisuudelta odotan aikaa, jolloin ihmiset asuvat rauhassa ja ykseydessä Jumalan vanhurskaan hallituksen alaisuudessa.” (Markus 10:29, 30; Psalmit 37:10, 11, 29.)

Jotakin parempaa kuin protestoiminen

Sen lisäksi että nämä entiset ilkivallantekijät osoittavat huomaavaisuutta ja rakkautta lähimmäisiään kohtaan, he ovat myös oppineet ’vihaamaan pahaa’ (Psalmit 97:10; Matteus 7:12). Entä sinä? Vaikka olisitkin vain yksi niistä, jotka kärsivät laajalle levinneen ilkivallan seurauksista, Jumalan sanan tutkiminen tekee Jehovasta sinulle todellisen, rakastavan taivaallisen Isän, joka haluaa huolehtia sinusta (1. Pietarin kirje 5:6, 7). Jumala voi auttaa sinua kasvamaan hengellisesti heikkouksista tai köyhyydestä huolimatta. Tämä on jo sinänsä suurenmoinen kokemus!

Jehova ja hänen Poikansa Jeesus Kristus haluavat, että kaikenlaiset ihmiset saavat mahdollisuuden oppia Raamatun totuuden. Jumalan sana voi tehdä enemmän kuin vain auttaa yksilöitä lopettamaan ilkivallan tekemisen juuri nyt. Se voi motivoida heitä edistymään pitemmälle jumalallisten periaatteiden soveltamisessa. Sen johdosta heistä tulee puhtaudesta ja hyvistä tavoista tunnetun kansainvälisen veljesseuran, Jehovan todistajien maailmanlaajuisen seurakunnan, jäseniä. Sopusoinnussa Efesolaiskirjeen 4:24:n kanssa nämä vilpittömät kristityt ovat pukeneet ylleen ”uuden persoonallisuuden, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa”. Pian maa tulee olemaan täynnä tällaisia ihmisiä, koska he ovat ainoita, jotka pelastuvat ja elävät ikuisesti (vrt. Luukas 23:43).

Uusi maailma, jossa ei ole ilkivaltaa, on mahdollinen

Uskotko, että ilkivalta voidaan tosiaan juuria pois? Jos niin käy, niin miten tuollainen suuri muutos tapahtuu? Jumalan valtakunta tekee pian lopun tästä pahasta järjestelmästä. Maan asukkaat tullaan saattamaan vastuuseen  Jumalan vanhurskaiden lakien tahallisesta rikkomisesta. (Vrt. Jesaja 24:5, 6.) Kun ”rikkojat tuhotaan joka ainoa”, ne jotka rakastavat vanhurskautta, pelastetaan. ”Jehova auttaa heitä ja avaa heille pääsyn turvaan. Hän auttaa heitä pääsemään turvaan jumalattomien joukolta ja pelastaa heidät, koska he ovat turvautuneet häneen.” (Psalmit 37:38–40.)

Ilkivallan juuret totisesti hävitetään täysin. Samoin hävitetään kaikki rikollisuus, sorto, kärsimys ja pahuus. Niiden sijasta rauha, tosi vanhurskaus, levollisuus ja turvallisuus ovat tunnusomaisia elämälle uudessa maailmassa. Jesajan 32:18 kuvailee sitä, mikä käy toteen kirjaimellisesti: ”Minun kansani on asuva rauhallisessa olinpaikassa ja täysin luotettavissa asunnoissa sekä häiriytymättömissä lepopaikoissa.” Kauniin, maailmanlaajuisen paratiisin asuttavat ihmiset, jotka osoittavat rakkautta ja huomaavaisuutta toisia kohtaan.

Jo nyt monet entiset ilkivallantekijät nauttivat yhdessä miljoonien muiden kanssa läheisestä suhteesta Jehova Jumalaan. Heillä ei ole enää mitään tekemistä ilkivallan kanssa. Annatko sinäkin Jumalan sanan ohjata sinut hänen uudessa maailmassaan saatavaan elämään? Mikset jäljittelisi muinaista psalmistaa, joka merkitsi muistiin Jehovan julistuksen: ”Minä annan sinulle ymmärtäväisyyttä ja opetan sinulle tietä, jota sinun tulee kulkea. Tahdon antaa neuvoja silmäni tarkatessa sinua.” (Psalmit 32:8.)

[Kuva s. 7]

Vanhempien huomio ja rakkaus suojelee nuoria