Pitäisikö sinun avartaa näkemystäsi?

TUHOISA maanjäristys vavisutti Länsi-Japanissa sijaitsevaa Koben kaupunkia, ja uhrautuvaiset vapaaehtoiset riensivät auttamaan vaikeuksiin joutuneita asukkaita. Muualta saapunut lääkäriryhmä havaitsi kuitenkin, että joku kaupungin terveysvirastossa torjui töykeästi heidän pyyntönsä saada lääkintätarvikkeita. Tuo viranomainen, joka oli samalla kaupungin erään suuren sairaalan johtaja, halusi uhrien menevän Koben sairaaloihin sen sijaan, että lääkärit antaisivat heille kalliita ruiskeita ja tekisivät nesteensiirtoja avustuskeskuksissa. Lopulta lääkärien pyyntöön suostuttiin, mutta se, että tuo viranomainen osoitti aluksi joustamattomuutta eikä näyttänyt tuntevan myötätuntoa, herätti laajalti arvostelua.

Kenties joku vastuuasemassa oleva on osoittanut samanlaista joustamattomuutta sinua kohtaan. Olet jopa voinut syyllistyä siihen  itse. Voisiko sinun olla hyödyllistä kehittää avarampi näkemys?

Hanki kokonaiskuva

On tavallista, että ihmiset katsovat asioita vain yhdestä näkökulmasta, ja sen vuoksi heidän käsityksensä asioista jää vaillinaiseksi. Tämä johtuu usein esimerkiksi koulutuksesta, elämän kokemuksista ja taustasta. Ihminen pystyy tekemään viisaampia ratkaisuja, kun hän yrittää saada kokonaiskuvan. Jos olisit esimerkiksi ylittämässä vilkasta risteystä, jossa ei ole liikennevaloja, olisiko viisasta vain katsoa suoraan eteenpäin? Ei varmasti! Samoin voi olla erittäin hyödyllistä avartaa ajatteluaan kokonaiskuvan saamiseksi, jotta voisi ratkaisuja tehdessään toimia vastuuntuntoisesti. Se voi jopa pelastaa hengenvaarasta.

Todennäköisesti me kaikki voisimme edistyä tässä. Kysy siis itseltäsi: millä alueilla voisin mahdollisesti hyötyä ajatteluni avartamisesta?

Suhtautumisesi toisiin

Mitä näet, kun katselet toisia? Oletko taipuvainen suhtautumaan heidän sanoihinsa ja tekoihinsa mustavalkoisesti, ikään kuin mitään vivahteita ei olisikaan? Katsotko toisen esittämän huomautuksen joko kohteliaisuudeksi tai loukkaukseksi? Onko toinen joko aivan oikeassa tai täysin väärässä? Tällainen näkemys toisi mieleen valokuvaajan, joka jättää huomiotta ruskamaiseman loistavien värisävyjen valtavan moninaisuuden, ikään kuin olisi olemassa vain mustavalkoisia kuvia. Tai oletko taipuvainen keskittämään huomiosi ihmisten kielteisiin piirteisiin, niin kuin matkailija, joka antaa jonkun ajattelemattoman kävijän jälkeensä jättämien vähäisten roskien pilata nautinnon, jonka kaunis näkymä hänessä synnyttää (vrt. Saarnaaja 7:16).

Meillä on paljon opittavaa siitä, miten Jehova suhtautuu ihmisten erheisiin. Vaikka hän on selvillä heidän monista heikkouksistaan ja puutteistaan, hän päättää olla kohdistamatta huomiotaan niihin tai olla antamatta ajatustensa askarrella niissä. Kiitollinen psalmista sanoi: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, – – oi Jehova, kuka voisi kestää?” (Psalmit 130:3.) Jehova on halukas siirtämään erheet kauas katuvista syntisistä. Hän tosiaan pyyhkii ne jalomielisesti pois, jotteivät ne pilaisi suhdettamme häneen. (Psalmit 51:1; 103:12.) Jehova saattoi sanoa kuningas Daavidista, joka oli eräässä vaiheessa tehnyt vakavia syntejä Batseban tapauksessa, että hän oli mies, ”joka seurasi minua kaikesta sydämestään tekemällä vain sitä, mikä oli oikein silmissäni” (1. Kuninkaiden kirja 14:8). Miksi Jumala saattoi sanoa näin Daavidista? Koska hän kohdisti huomionsa katuvan Daavidin parempiin ominaisuuksiin. Hän harkitsi kaikkia asiaan liittyviä seikkoja ja päätti osoittaa edelleen armoa palvelijaansa kohtaan.

Kristus Jeesus heijasti moitteettomasti tätä avarakatseista suhtautumista toisten virheisiin (Johannes 5:19). Kun Jeesus näki apostoliensa vajavuudet, hän oli armollinen ja ymmärtäväinen. Hän tajusi epätäydellisistä ihmisistä sen, että silloinkin kun ’henki on altis, liha on heikko’ (Matteus 26:41). Tämä mielessään Jeesus saattoi suhtautua opetuslastensa heikkouksiin ja virheisiin kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti. Hän ei keskittynyt heidän puutteisiinsa, vaan kohdisti huomion sen sijaan heidän hyviin ominaisuuksiinsa.

Kerran kun Jeesus oli oikaissut apostoleita, koska nämä väittelivät siitä, kuka näytti olevan suurin, hän lisäsi: ”Juuri te olette kuitenkin pysyneet minun kanssani minun koettelemuksissani, ja minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta, jotta saisitte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla tuomitsemassa Israelin kahtatoista heimoa.” (Luukas 22:24–30.) Huolimatta apostolien monista puutteista Jeesus tosiaan muisti heidän uskollisuutensa ja heidän rakkautensa häntä kohtaan (Sananlaskut 17:17). Jeesus oli luottavainen sen suhteen, mitä he pystyivät tekemään ja tekisivät, ja siksi hän solmi heidän kanssaan liiton Valtakunnasta. Niin, ’Jeesus rakasti opetuslapsiaan loppuun asti’ (Johannes 13:1).

 Jos siis jonkun omituisuudet ja virheet pyrkivät ärsyttämään sinua, ole Jehovan ja Jeesuksen kaltainen. Avarra ajatteluasi ja yritä ottaa kaikki seikat huomioon. Kun näet asiat oikeissa mittasuhteissa, huomaat helpommaksi rakastaa ja arvostaa veljiäsi.

Aineellisessa antamisessa

Antamisen mahdollisuus on yksi kristityille suoduista ilonaiheista. Mutta onko meidän rajoitettava antamisemme vain yhteen toiminnan piirteeseen, esimerkiksi kenttäpalvelukseen osallistumiseen? (Matteus 24:14; 28:19, 20.) Vai voisiko ajattelumme avartua käsittämään toisten fyysiset tarpeet ja hyvinvoinnin? Tietysti kaikki kristityt ymmärtävät, että hengellinen antaminen on äärimmäisen tärkeää (Johannes 6:26, 27; Apostolien teot 1:8). Mutta niin tärkeää kuin hengellinen antaminen onkin, ei aineellistakaan antamista tule varmasti laiminlyödä (Jaakobin kirje 2:15, 16).

Kun mietimme seurakunnassamme ja eri puolilla maailmaa olevien hengellisten veljiemme kipeitä tarpeita, voimme nähdä selvemmin, mitä me pystymme tekemään heidän  hyväkseen. Kun ne, joilla on mahdollisuuksia, jakavat anteliaasti toisille, tapahtuu tasaus. Näin tulee huolehdittua kaikkien veljiemme tarpeista. Eräs kristitty vanhin ilmaisi asian näin: ”Jos yhdessä osassa maailmaa syntyy tarve, niin veljet toisessa osassa maailmaa tulevat heidän avukseen. Jos he eivät pysty auttamaan, niin veljet jossakin muualla tekevät sen. Siten veljiemme tarpeista huolehditaan kautta maailman. Maailmanlaajuinen veljeys on todella suurenmoista.” (2. Korinttilaisille 8:13–15; 1. Pietarin kirje 2:17.)

Eräs kristitty sisar halusi vilpittömästi olla läsnä yhdessä Itä-Euroopassa pidettävistä kansainvälisistä konventeista, mutta se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Hän kuitenkin kuuli siellä asuvien veljien tarvitsevan kovasti Raamattuja, ja siksi hän lahjoitti rahaa tällaisten Raamattujen hankkimista varten jonkun sellaisen välityksellä, joka pääsi konventtiin. Näin hän tunsi onnellisuutta, joka tuli antamisesta, toisessa maassa asuville veljilleen jakamisesta (Apostolien teot 20:35).

Kun avarrat ajatteluasi, voit kenties tehdä vieläkin enemmän alati kasvavan maailmanlaajuisen raamatullisen opetustyön hyväksi ja näin saada itse iloa ja tuottaa iloa myös muille (5. Mooseksen kirja 15:7; Sananlaskut 11:24; Filippiläisille 4:14–19).

Kun annetaan neuvoja

Kun meitä pyydetään neuvomaan tai oikaisemaan jotakuta, niin asian perusteleminen huomaavaisesti ja tasapainoisesti herättää hengellisissä veljissämme kunnioitusta ja antamamme apu on todella tehokasta. On hyvin helppo keskittää huomio muutamiin asioihin ja tehdä hätäinen, yksipuolinen päätelmä. Tämä luo sellaisen vaikutelman, että olemme ahdasmielisiä, ellemme peräti täysin suvaitsemattomia, kuten ne Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat, jotka pyrkivät rasittamaan toisia loputtomilla säännöksillä (Matteus 23:2–4). Toisaalta jos kartamme äärimmäisyyksiä ja annamme toisille hyviä neuvoja, jotka perustuvat vankasti Raamatun periaatteisiin ja heijastavat Jehovan vanhurskasta mutta tasapainoista ja armollista ajattelua, toisten on paljon helpompaa ottaa ehdotuksemme vastaan ja soveltaa niitä.

Muutama vuosi sitten joidenkin seurakuntien nuoret veljet kokoontuivat harrastamaan urheilua. Valitettavasti heidän keskuudessaan kehittyi kilpailuhenkeä, mikä johti kiivaisiin sananvaihtoihin. Miten paikalliset vanhimmat käsittelivät ongelman? He tajusivat nuorten tarvitsevan virkistäytymistä, ja siksi he eivät kehottaneet näitä luopumaan kokonaan harrastuksestaan (Efesolaisille 5:17; 1. Timoteukselle 4:8). Sen sijaan he esittivät lujia mutta samalla järkeviä varoituksia siitä, mihin kilpailuhenki voisi johtaa. He esittivät myös hyödyllisiä ehdotuksia – esimerkiksi, että mukaan otettaisiin vanhempia, vastuuntuntoisia ihmisiä. Nuoret arvostivat neuvojen viisautta ja tasapainoisuutta ja osoittivat vastakaikua. Lisäksi heidän kunnioituksensa ja kiintymyksensä vanhimpia kohtaan kasvoi.

Ponnistele avartuaksesi

Vaikka et tahallasi etkä tietoisesti olisikaan ennakkoluuloinen, ajattelun avartaminen vaatii silti päättäväistä ponnistelua. Kun tutkit Jumalan sanaa, mietiskele sitä tajutaksesi Jehovan ajattelutapaa ja arvostaaksesi sitä (Psalmit 139:17). Yritä ymmärtää syyt Raamatun esittämiin ajatuksiin sekä niihin liittyvät periaatteet ja pyri näkemään asiat Jehovan silmin. Tämä on sopusoinnussa Daavidin rukouksen kanssa: ”Saata minut tuntemaan omat tiesi, oi Jehova, opeta minulle omat polkusi. Saata minut vaeltamaan totuudessasi ja opeta minua.” (Psalmit 25:4, 5.)

Kun omaksut avaramman näkemyksen, sinua siunataan. Yksi siunaus avartuneesta näkemyksestä on se, että saat tasapainoisen ja ymmärtäväisen ihmisen maineen. Voit suhtautua järkevämmin ja ymmärtäväisemmin eri tilanteisiin auttaessasi toisia. Tämä puolestaan edistää kristillisen veljeyden suurenmoista ykseyttä ja sopusointua.

[Kuvat s. 12]

Aulis antaminen auttaa toisia, tuottaa iloa antajalle ja miellyttää taivaallista Isäämme