Jumalan nimeä käytetään Israelissa

PERINTEINEN juutalaisuus on satojen vuosien ajan kieltänyt jyrkästi kannattajiaan lausumasta Jumalan nimeä Jehova. Mišnan mukaan kellään, joka käyttää Jumalan nimeä, ei ole ”mitään osaa tulevassa maailmassa” (Sanhedrin 10:1). a

Tammikuun 30. päivänä 1995 Israelin sefardien entinen päärabbi lausui tarkoituksellisesti Jumalan nimen. Hän teki sen esittäessään tiqqunia, kabbalistista korjausrukousta. Tämä rukous esitetään, jotta Jumala palauttaisi maailmankaikkeuteen sopusointua, jonka pahat voimat ovat palvojien mukaan rikkoneet. Sanomalehti Yedioth Aharonoth kertoi 6.2.1995 päivätyssä numerossaan: ”Tässä liturgiassa on niin uskomatonta voimaa, että sen sanat voi lukea vain eräästä erikoiskirjasesta, jota ei myydä yleisölle.” Ajatellaan, että Jumalan nimen käyttäminen tässä yhteydessä antaa pyynnölle aivan erityistä voimaa.

On huomionarvoista, että Raamattu käskee Jumalan palvelijoita käyttämään Jumalan nimeä Jehova (2. Mooseksen kirja 3:15; Sananlaskut 18:10; Jesaja 12:4; Sefanja 3:9). Raamatun alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä tuo nimi esiintyy lähes 7 000 kertaa. Raamattu kuitenkin varoittaa käyttämästä Jumalan nimeä väärin. Kolmas kymmenestä käskystä sanoo: ”Et saa käyttää Jehovan, Jumalasi, nimeä arvottomalla tavalla, sillä Jehova ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään arvottomalla tavalla.” (2. Mooseksen kirja 20:7.) Miten Jumalan nimeä voitaisiin käyttää arvottomalla tavalla? Juutalaisen julkaisuseuran selitysteoksessa huomautetaan, että sen heprealaisen sanan merkitykseen, joka on käännetty ilmauksella ”arvottomalla tavalla”, voi sisältyä paitsi Jumalan nimen ”kevytmielinen käyttö” myös ”tarpeeton siunausten toivottelu”.

Miten meidän sitten tulisi suhtautua tiqquniin, kabbalistiseen korjausrukoukseen? Mistä se on lähtöisin? 1100- ja 1200-luvulla alkoi saada suosiota eräs mystinen juutalaisuuden muoto, kabbala. Rabbi nimeltä Isak Lurja liitti 1500-luvulla tiqqunit kabbalistiseen liturgiaan. Jumalan nimeä käytettiin mystisenä taikasanana, jossa on erityistä voimaa, ja siitä tuli osa kabbalistista rituaalia. Onko tämä sinun mielestäsi Jumalan nimen oikeaa käyttöä? (5. Mooseksen kirja 18:10–12.)

Miten tahansa vastaatkin, lienet samaa mieltä siitä, että Jumalan nimen avoin käyttö nykyajan Israelissa oli mitä epätavallisin tapaus. Silti Jumala itse ennusti: ”Ja sinä  päivänä te totisesti sanotte: ’Kiittäkää Jehovaa! Huutakaa avuksenne hänen nimeään. Tehkää hänen menettelynsä tunnetuiksi kansojen keskuudessa. Mainitkaa, että hänen nimensä on korotettu. Antakaa sävelmän soida Jehovalle, sillä hän on toiminut ylivertaisesti. Tämä on tehty tunnetuksi kaikessa maassa.’” (Jesaja 12:4, 5.)

Jehovan todistajat ponnistelevatkin kaikin voimin sekä Israelissa että yli 230 maassa kautta maailman auttaakseen lähimmäisiään hankkimaan Jehovan täsmällistä tuntemusta. He toivovat, että vielä monet tulevat ymmärtämään sen merkityksen, mitä sanotaan muun muassa psalmissa 91:14: ”Koska hän on kiintynyt minuun, niin minä myös avaan hänelle pääsyn turvaan. Minä suojelen häntä, koska hän on tullut tuntemaan nimeni.”

[Alaviite]

[Kuva s. 28]

Täällä Negevissä Jehovan kansa tekee tunnetuksi hänen nimeään ja Sanaansa

[Kuva s. 29]

Juliste jossa on Jumalan nimi