Namibian elävät jalokivet

TOISTA

Namibian elävät jalokivet

AFRIKAN lounaisrannikolla sijaitseva Namibia on pituudeltaan noin 1 500 kilometriä. Sen koko rantaviiva koostuu hiekkadyyneistä, kalliokukkuloista ja laajoista soratasangoista. Pikkukivien peittämillä rannoilla on tavallisten kivien joukossa väreiltään mitä erilaisimpia jalokiviä. Sieltä on silloin tällöin löydetty jopa timantteja. Tuossa maassa on silti jotakin paljon kallisarvoisempaa kuin nämä kivet. Namibiassa on eläviä jalokiviä: ihmisiä monista kansallisista ryhmistä.

Namibian varhaisimmat asukkaat puhuivat kieliä, jotka kuuluvat khoisanin kieliperheeseen. Heidän puheensa tuli tunnetuksi naksausäänteistään. Khoisankieliä puhuvien joukossa on nykyään tummaihoisia damareita, vaaleaihoisia, pienikokoisia namoja ja maineikkaita bušmannimetsästäjiä. Namibiaan on tullut myöhempinä vuosisatoina myös monia mustaihoisia heimoja. Nämä kuuluvat kolmeen kansalliseen pääryhmään: ovamboihin (Namibian suurin etninen ryhmä), hereroihin ja kavangoihin. Eurooppalaiset alkoivat asettautua Namibiaan 1800-luvulla. Kun aavikon hiekasta löydettiin timantteja, maahanmuuttajia tuli lisää.

Namibian asukkaat ovat kallisarvoisia, koska he kuuluvat siihen ihmismaailmaan, jonka puolesta Jumala antoi Poikansa ja avasi näin tien ikuiseen elämään (Johannes 3:16). Sadat eri heimoihin kuuluvat namibialaiset ovat jo ottaneet pelastussanoman vastaan. Heitä voidaan sanoa eläviksi jalokiviksi, sillä he ovat niiden ”kaikkien kansakuntien haluttujen” joukossa, joita kootaan parhaillaan Jehovan palvontahuoneeseen (Haggai 2:7).

Hengellinen louhinta alkaa

Namibian hengellisten jalokivien louhinta alkoi vuonna 1928. Tuona vuonna Etelä-Afrikassa sijaitseva Vartiotorni-seuran haaratoimisto postitti 50 000 raamatullista julkaisua eri puolilla maata asuville ihmisille. Seuraavana vuonna muuan eteläafrikkalainen voideltu kristitty nimeltä Lenie Theron huolehti osoitetusta kiinnostuksesta. Neljä kuukautta tämä nainen kulki yksinään ristiin rastiin tuota suurta maata ja levitti yli 6 000 afrikaansin-, englannin- ja saksankielistä Raamatun tutkimisen apuvälinettä. Tämä työ ei varmasti ollut turhaa.

Ajattelehan esimerkiksi Bernhard Baadea, saksalaista kaivosmiestä. Vuonna 1929 hän hankki kananmunia maanviljelijältä, joka kääri aina jokaisen munan erikseen eräästä Vartiotorni-seuran julkaisusta peräisin olevaan sivuun. Bernhard luki innokkaasti jokaisen sivun ja ihmetteli, kuka kirjan oli mahtanut kirjoittaa. Saatuaan lopulta viimeisen sivun hän näki siinä Saksan Vartiotorni-seuran osoitteen. Bernhard kirjoitti sinne ja pyysi lisää kirjallisuutta, ja hänestä tuli ensimmäinen, joka asennoitui totuuden puolelle Namibiassa.

Kokoaikaiset työntekijät saapuvat

Vuonna 1950 Namibiaan saapui neljä Vartiotornin raamattukoulussa Gileadissa valmennettua lähetystyöntekijää. Vuoteen 1953 mennessä lähetystyöntekijöiden määrä oli kasvanut kahdeksaan. Heihin kuuluivat muun muassa Dick ja Coralie Waldron, australialainen pariskunta, joka palvelee siellä edelleen uskollisesti. Namibian hengellisiä jalokiviä on ollut louhimassa useita muitakin kokoaikaisia Valtakunnan julistajia, muun muassa Etelä-Afrikasta ja muista maista. Sinne on lähetetty myös lisää lähetystyöntekijöitä ja palvelijoiden valmennuskoulusta valmistuneita veljiä.

Hengelliseen kasvuun Namibiassa ovat vaikuttaneet myös raamatulliset julkaisut, joita on käännetty paikallisille pääkielille, esimerkiksi hereron, kwangalin, kwanjaman, nama/damaran ja ndongan kielelle. Vuodesta 1990 lähtien on pääkaupungissa Windhoekissa ollut toiminnassa hieno käännöstoimisto, jonka yhteydessä on kokoaikaisten vapaaehtoisten työntekijöiden kodit. Karen Deppisch, joka on ollut aviomiehensä kanssa kokoaikaisena evankelistana Namibian eri osissa, sanoo: ”Monet hämmästyvät, kun tarjoamme heille heidän omalla kielellään julkaistua kirjallisuutta, varsinkin kun tuolla nimenomaisella kielellä on yleensä saatavana tuskin minkäänlaisia kirjoja.”

Jalokivien hiontaa

Vuosituhansien kuluessa ovat aallot ja hiekka hioneet Namibian kirjaimellisia jalokiviä. Mutta tällaiset luonnon prosessit eivät tietenkään saa aikaan eläviä jalokiviä. Epätäydellisten ihmisten on ponnisteltava, jotta he voisivat ”panna pois vanhan persoonallisuuden” ja pukeutua uuteen Kristuksen kaltaiseen persoonallisuuteen (Efesolaisille 4:20–24). Esimerkiksi kuolleiden esi-isien kunnioitus on voimakas perinne monien Namibian heimojen keskuudessa. Perheenjäsenet ja naapurit vainoavat usein niitä, jotka eivät suorita esi-isien palvontaan liittyviä menoja. Kun ihmiset oppivat Raamatusta, että kuolleet ”eivät tiedä yhtään mitään”, he kohtaavat koetuksen (Saarnaaja 9:5). Miten?

Muuan hererotodistaja selittää: ”Oli suuri haaste olla tottelevainen totuudelle. Tutkin Raamattua Jehovan todistajien kanssa, mutta kesti aikansa ennen kuin sovelsin oppimaani. Halusin ensin varmistautua, olisiko minun turvallista olla noudattamatta perinteisiä uskomuksia. Saatoin esimerkiksi ajaa tiettyjen paikkojen ohi Namibiassa pysähtymättä laittamaan kiveä haudalle tai nostamatta hattuani tervehdykseksi kuolleelle. Vähitellen vakuutuin siitä, että minulle ei tapahtuisi mitään, vaikken palvoisikaan kuolleita esi-isiä. Olen tosiaan onnellinen siitä, että Jehova on siunannut ponnistelujani, kun olen pyrkinyt auttamaan perhettäni ja muita kiinnostuneita oppimaan totuuden!”

Hengellisiä louhijoita tarvitaan

Ennen kuin lähetystyöntekijät saapuivat vuonna 1950, Namibiassa oli vain yksi hyvän uutisen julistaja. Tuo luku on kasvanut jatkuvasti, ja huippu on nyt 995. Työtä on kuitenkin vielä paljon. Jotkin seudut ovat lähes koskemattomia. Onko sinulla mahdollisuus palvella siellä, missä tarvitaan kipeästi innokkaita Valtakunnan julistajia? Jos on, niin tule Namibiaan ja auta meitä löytämään ja hiomaan lisää hengellisiä jalokiviä (vrt. Apostolien teot 16:9).

[Kartta/Kuvat s. 26]

(Ks. painettu julkaisu)

AFRIKKA

NAMIBIA

[Kuvat]

Namibia on kauniiden jalokivien maa

[Lähdemerkinnät]

[Kuvat s. 26]

Hyvää uutista saarnataan kaikille Namibian etnisille ryhmille

[Kuva s. 28]

Voitko palvella siellä, missä Valtakunnan julistajia tarvitaan kipeämmin?