Osoita kunniaa toisia kohtaan

”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (ROOMALAISILLE 12:10)

1, 2. a) Minkä täytyy olla tapanamme voidaksemme olla nöyrämielisiä? b) Miten Raamattu usein käyttää sanaa ”kunnia”, ja keiden on helpompi osoittaa kunniaa?

 EDELLISESSÄ kirjoituksessamme kohdistettiin huomio Jumalan sanan neuvoon: ”Vyöttäytykää kaikki nöyrämielisyyteen toisianne kohtaan, sillä Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” (1. Pietarin kirje 5:5.) Voimme vyöttäytyä nöyrämielisyyteen muun muassa pitämällä tapanamme osoittaa kunniaa toisia kohtaan.

² Sanaa ”kunnia” käytetään Raamatussa usein kunnioituksesta, arvonannosta ja huomiosta, joita meidän tulee osoittaa toisia kohtaan. Me kunnioitamme toisia olemalla heitä kohtaan huomaavaisia, antamalla heille heille kuuluvan arvon, kuuntelemalla heidän näkemystään ja olemalla valmiita täyttämään heidän kohtuulliset pyyntönsä. Nöyrämielisille ihmisille tämä ei yleensä ole vaikeaa. Mutta sydämeltään ylpeiden ihmisten saattaa olla vaikea osoittaa aidosti kunniaa, ja he saattavat sen sijaan yrittää saada suosiota ja etuja vilpillisen imartelun avulla.

Jehova kunnioittaa ihmisiä

3, 4. Miten Jehova osoitti kunniaa Abrahamia kohtaan ja miksi?

³ Jehova itse antaa esimerkin kunnian osoittamisesta. Luodessaan ihmiset hän antoi heille tahdonvapauden, eikä hän kohtele heitä kuin pelkkiä robotteja (1. Pietarin kirje 2:16). Esimerkiksi kun hän kertoi Abrahamille, että Sodoma tuhottaisiin sen törkeän jumalattomuuden vuoksi, Abraham kysyi: ”Aiotko todellakin pyyhkäistä vanhurskaan pois jumalattoman mukana? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta? Aiotko silloin pyyhkäistä heidät pois armahtamatta sitä paikkaa niiden viidenkymmenen vanhurskaan tähden?” Jehova vastasi, että hän säästäisi kaupungin noiden 50 vanhurskaan tähden. Silloin Abraham jatkoi nöyrien vetoomusten esittämistä. Entä jos siellä olisi vain 45? 40? 30? 20? 10? Jehova vakuutti Abrahamille, että hän ei tuhoaisi Sodomaa, jos sieltä löytyisi vaikka vain kymmenen vanhurskasta. (1. Mooseksen kirja 18:20–33.)

⁴ Jehova tiesi, että Sodomassa ei ollut kymmentä vanhurskasta, mutta silti hän kunnioitti Abrahamia kuuntelemalla hänen näkemystään  ja kohtelemalla häntä kunnioittavasti. Miksi? Koska Abraham ”uskoi Jehovaan, jolloin hän luki sen hänelle vanhurskaudeksi”. Abrahamia sanottiin ”Jehovan ystäväksi”. (1. Mooseksen kirja 15:6; Jaakobin kirje 2:23.) Sitä paitsi Jehova näki, että Abraham kunnioitti toisia. Kun Abrahamin paimenten ja hänen veljenpoikansa Lootin paimenten välille syntyi kiistaa alueesta, Abraham kunnioitti Lootia kehottamalla häntä valitsemaan ensin, minkä alueen hän halusi. Loot valitsi mielestään parhaan maa-alueen, ja Abraham muutti muualle. (1. Mooseksen kirja 13:5–11.)

5. Miten Jehova kunnioitti Lootia?

⁵ Samalla tavoin Jehova kunnioitti vanhurskasta Lootia. Ennen Sodoman tuhoa hän kehotti Lootia pakenemaan vuoristoon. Loot kuitenkin sanoi, ettei hän halunnut mennä sinne; hän piti parempana läheistä Soaria, vaikka tuo kaupunki oli tuhottavaksi määrätyllä alueella. Jehova sanoi Lootille: ”Katso, minä otan sinut huomioon tässäkin asiassa, niin etten hävitä sitä kaupunkia, josta olet puhunut.” Jehova osoitti kunniaa uskollista Lootia kohtaan toteuttamalla hänen pyyntönsä. (1. Mooseksen kirja 19:15–22; 2. Pietarin kirje 2:6–9.)

6. Miten Jehova kunnioitti Moosesta?

⁶ Kun Jehova lähetti Mooseksen takaisin Egyptiin johtamaan Hänen kansansa pois orjuudesta ja puhumaan faraolle, että tämä antaisi Hänen kansansa lähteä, Mooses vastasi: ”Anteeksi, Jehova, mutta minä en ole sujuva puhuja.” Jehova vakuutti Moosekselle: ”Minä itse olen sinun suusi kanssa, ja minä olen opettava sinulle, mitä sinun pitää sanoa.” Mutta Mooses empi yhä. Silloin Jehova rohkaisi Moosesta ja järjesti niin, että hänen veljensä Aaron lähtisi hänen mukaansa puhumaan hänen puolestaan. (2. Mooseksen kirja 4:10–16.)

7. Miksi Jehova oli halukas kunnioittamaan toisia?

⁷ Kaikissa näissä tapauksissa Jehova osoitti  halukkuutensa kunnioittaa toisia, erityisesti niitä, jotka palvelivat häntä. Vaikka heidän pyyntönsä saattoivat poiketa Jehovan alkuperäisestä aikomuksesta, hän harkitsi niitä ja otti ne huomioon, kunhan ne eivät olleet hänen tarkoituksensa vastaisia.

Jeesus kunnioitti toisia

8. Miten Jeesus kunnioitti naista, joka oli hyvin sairas?

⁸ Jeesus jäljitteli Jehovaa toisten kunnioittamisessa. Kerran ihmisjoukossa oli nainen, joka oli kärsinyt verenvuodosta 12 vuotta. Lääkärit eivät olleet pystyneet parantamaan häntä. Hänet katsottiin Mooseksen lain palvontamenojen mukaan epäpuhtaaksi, eikä hän olisi saanut olla siellä. Hän meni Jeesuksen taakse, kosketti hänen vaatteitaan ja parantui. Jeesus ei takertunut Lain muotoseikkoihin eikä moittinut naista siitä, mitä tämä oli tehnyt. Sen sijaan Jeesus, joka oli selvillä naisen olosuhteista, kunnioitti häntä ja sanoi: ”Tytär, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhassa ja ole terveenä tuskallisesta sairaudestasi.” (Markus 5:25–34; 3. Mooseksen kirja 15:25–27.)

9. Miten Jeesus kunnioitti erästä pakanaa?

⁹ Erään toisen kerran muuan foinikialainen nainen sanoi Jeesukselle: ”Ole minulle armollinen, Herra, Daavidin Poika. Demoni on pahoin riivannut tyttäreni.” Koska Jeesus tiesi, että hänet oli lähetetty Israelin kansakunnan, ei pakanoiden, luo, hän sanoi: ”Ei ole oikein ottaa [Israelin] lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille [pakanoille].” Nainen vastasi: ”Mutta syöväthän pienet koirat niitä muruja, jotka putoavat niiden isäntien pöydältä.” Silloin Jeesus sanoi: ”Oi nainen, suuri on sinun uskosi; tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” Hänen tyttärensä parani. Jeesus kunnioitti tätä pakanaa hänen uskonsa vuoksi. Jopa se, että Jeesus käytti ilmausta ”pienet koirat” eikä puhunut villikoirista, pehmensi hänen  vastaustaan ja osoitti sääliä. (Matteus 15:21–28.)

10. Minkä vaikuttavan opetuksen Jeesus antoi opetuslapsilleen, ja miksi se oli tarpeen?

¹⁰ Jeesus opetti edelleen opetuslapsilleen nöyrämielisyyden ja toisten kunnioittamisen tarpeellisuutta, koska heillä oli yhä ongelmana ”minä ensin” -asenne. Kerran kun he olivat väitelleet keskenään, Jeesus kysyi: ”Mistä te kiistelitte?” He pysyivät vaiti, sillä ”he olivat – – väitelleet keskenään siitä, kuka on suurin”. (Markus 9:33, 34.) Jopa Jeesuksen kuolemaa edeltäneenä iltana ”heidän keskuudessaan syntyi – – myös kiihkeä kiista siitä, kuka heistä näytti olevan suurin” (Luukas 22:24). Siksi Jeesus pesah-aterian aikana ”pani vettä vatiin ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja”. Miten vaikuttava opetus! Jeesus oli Jumalan Poika, heti seuraava Jehovan jälkeen koko kaikkeudessa. Silti hän antoi opetuslapsilleen kunnioitusta herättävän opetuksen pesemällä heidän jalkansa. Hän sanoi: ”Minä annoin teille mallin, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.” (Johannes 13:5–15.)

Paavali osoitti kunniaa

11, 12. Mitä Paavali oppi tultuaan kristityksi, ja miten hän sovelsi tätä opetusta Filemonin yhteydessä?

¹¹ Kristuksen jäljittelijänä apostoli Paavali osoitti kunniaa toisia kohtaan (1. Korinttilaisille 11:1). Hän sanoi: ”Emme ole myöskään etsineet kunniaa ihmisiltä – –. Päinvastoin meistä tuli teidän keskuudessanne hellävaraisia kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan.” (1. Tessalonikalaisille 2:6, 7.) Imettävä äiti huolehtii pienokaisistaan. Tultuaan kristityksi Paavali oppi olemaan nöyrämielinen ja osoitti kunniaa toisia kristittyjä kohtaan kohtelemalla heitä hellävaraisesti. Näin tehdessään hän samalla kunnioitti heidän tahdonvapauttaan, kuten kävi ilmi eräästä hänen Rooman-vankeutensa aikaisesta tapahtumasta.

¹² Eräs karannut orja, nimeltään Onesimos, kuunteli Paavalin opetusta. Hänestä tuli sekä kristitty että Paavalin ystävä. Orjan omistaja oli Filemon, joka hänkin oli kristitty, mutta asui Vähässä-Aasiassa. Paavali kirjoitti Filemonille lähettämässään kirjeessä, miten hyödyllinen Onesimos oli hänelle: ”Minä haluaisin pitää hänet täällä luonani.” Silti Paavali palautti Onesimoksen Filemonille; hän nimittäin kirjoitti: ”Ilman sinun suostumustasi en tahdo tehdä mitään, jotta hyvä tekosi ei olisi kuin pakon alainen, vaan johtuisi vapaasta tahdostasi.” Paavali ei käyttänyt hyväkseen asemaansa apostolina, vaan hän kunnioitti Filemonia eikä pyytänyt saada pitää Onesimosta Roomassa. Lisäksi Paavali kehotti Filemonia kunnioittamaan Onesimosta ja kohtelemaan tätä ”orjaa enempänä, rakkaana veljenä”. (Filemonille 13–16.)

Kunnian osoittaminen meidän aikanamme

13. Mitä Roomalaiskirjeen 12:10 kehottaa meitä tekemään?

¹³ Jumalan sana neuvoo: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Roomalaisille 12:10.) Tämä merkitsee sitä, että meidän ei tule odottaa toisten osoittavan ensin kunniaa meitä kohtaan, vaan meidän tulee tehdä aloite. ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” (1. Korinttilaisille 10:24; 1. Pietarin kirje 3:8, 9.) Siksi Jehovan palvelijat etsivät tilaisuuksia osoittaa kunniaa perhepiirissä olevia kohtaan, toisia kristittyjä kohtaan seurakunnassa ja jopa seurakunnan ulkopuolella olevia ihmisiä kohtaan.

14. Miten aviomies ja vaimo osoittavat kunniaa toisiaan kohtaan?

¹⁴ Raamatussa sanotaan: ”Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää.” (1. Korinttilaisille 11:3.) Jehova velvoittaa miehen kohtelemaan vaimoaan niin kuin Kristus kohteli seurakuntaa. Aviomiestä neuvotaan 1. Pietarin kirjeen 3:7:ssä osoittamaan vaimolleen ”kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle”. Hän voi tehdä tämän kuuntelemalla halukkaasti vaimoaan ja harkitsemalla hänen ehdotuksiaan (1. Mooseksen kirja 21:12). Hän voi asettaa vaimonsa mielipiteen etusijalle, kun kysymys ei ole  mistään periaatteellisesta asiasta, ja hän auttaa vaimoaan ja kohtelee tätä huomaavaisesti. Vastaavasti ”vaimolla taas tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan” (Efesolaisille 5:33). Hän kuuntelee miestään, ei yritä saada aina omaa tahtoaan läpi, ei väheksy häntä eikä nalkuta hänelle. Hän osoittaa nöyrämielisyyttä siten, ettei hän yritä hallita aviomiestään silloinkaan, kun hän on miestään etevämpi joillakin aloilla.

15. Miten vanhemmat ihmiset otetaan huomioon, ja miten heidän tulisi puolestaan menetellä?

¹⁵ Kristillisessä seurakunnassa on sellaisia, jotka ovat erityisesti kunnian arvoisia, esimerkiksi iältään vanhemmat. ”Sinun tulee nousta harmaahapsisen edessä, ja sinun on otettava vanhus huomioon.” (3. Mooseksen kirja 19:32.) Tämä pitää paikkansa erityisesti niistä, jotka ovat palvelleet Jehovaa uskollisesti monia vuosia, sillä ”harmaapäisyys on kauneuden kruunu, kun se saadaan vanhurskauden tiellä” (Sananlaskut 16:31). Valvojien tulee näyttää esimerkkiä antamalla asianmukainen arvo toisille kristityille, jotka ovat heitä vanhempia. Tietysti iäkkäidenkin on suhtauduttava kunnioittavasti nuorempiin, erityisesti niihin, jotka osaltaan kantavat vastuuta lauman paimentamisesta. (1. Pietarin kirje 5:2, 3.)

16. Miten vanhemmat ja lapset kunnioittavat toisiaan?

¹⁶ Nuorten tulee kunnioittaa vanhempiaan: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, mikä on ensimmäinen käsky johon liittyy lupaus: ’Jotta sinun kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä.’” Vanhemmat kunnioittavat vuorostaan lapsiaan, sillä heitä varoitetaan: ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:1–4; 2. Mooseksen kirja 20:12.)

17. Ketkä ovat ”kaksinkertaisen kunnian” arvoisia?

¹⁷ Kunniaa tulee osoittaa myös niitä kohtaan, jotka työskentelevät kovasti palvellessaan seurakuntaa: ”Laskettakoon vanhimmat, jotka johtavat hyvin, kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi, varsinkin ne, jotka työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa.” (1. Timoteukselle 5:17.) Yksi tapa, jolla voimme osoittaa heitä kohtaan tätä kunniaa, on tehdä niin kuin Heprealaiskirjeen 13:17 sanoo: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia.”

18. Miten meidän tulee suhtautua seurakunnan ulkopuolella oleviin ihmisiin?

¹⁸ Onko meidän osoitettava kunniaa seurakunnan ulkopuolella olevia ihmisiä kohtaan? On. Meitä neuvotaan esimerkiksi näin: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille.” (Roomalaisille 13:1.) Näillä tarkoitetaan maallisia hallitsijoita, joiden Jehova antaa käyttää valtaa, kunnes hänen Valtakuntansa tulee niiden tilalle (Daniel 2:44). Siksi annamme ”kaikille heille kuuluvan: sille, joka vaatii veron, veron; sille, joka vaatii tullin, tullin; sille, joka vaatii pelkoa, sellaisen pelon; sille, joka vaatii kunniaa, sellaisen kunnian” (Roomalaisille 13:7). Meidän tulee ’kunnioittaa kaikenlaisia ihmisiä’ (1. Pietarin kirje 2:17).

19. Miten voimme ’tehdä hyvää’ kaikille ja osoittaa heitä kohtaan kunniaa?

¹⁹ Vaikka meidän tulee toki kunnioittaa jopa niitä, jotka ovat seurakunnan ulkopuolella, niin huomaa, mitä Jumalan sanassa korostetaan: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10.) Tietysti paras tapa ’tehdä hyvää’ toisille on kehittää heissä tietoisuutta hengellisistä tarpeista ja tyydyttää niitä (Matteus 5:3). Tämän voimme tehdä noudattamalla apostoli Paavalin muistutusta: ”Tee kaikkesi osoittautuaksesi Jumalalle hyväksytyksi, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” Kun käytämme tahdikkaasti kaikki tilaisuudet antaa todistusta eli ’suoritamme palveluksemme täydelleen’, emme ainoastaan tee hyvää kaikille, vaan myös osoitamme kunniaa heitä kohtaan. (2. Timoteukselle 2:15; 4:5.)

 Jehovan kunnioittaminen

20. Mitä tapahtui faraolle ja hänen armeijalleen ja miksi?

²⁰ Jehova kunnioittaa luomuksiaan. Siksi on järkevää ajatella, että meidänkin tulee vuorostamme kunnioittaa häntä (Sananlaskut 3:9; Ilmestys 4:11). Jehovan sanassa sanotaan edelleen: ”Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat, ja ne, jotka halveksivat minua, tulevat olemaan tyhjän veroisia.” (1. Samuelin kirja 2:30.) Kun Egyptin faraota kehotettiin päästämään Jumalan kansa menemään, hän vastasi kopeasti: ”Kuka on Jehova, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään?” (2. Mooseksen kirja 5:2.) Faraon lähetettyä armeijansa murskaamaan israelilaiset Jehova jakoi Punaisenmeren vedet Israelin tieltä. Mutta kun egyptiläiset menivät heidän peräänsä, Jehova pani vedet palaamaan takaisin. ”Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän [Jehova] on heittänyt mereen.” (2. Mooseksen kirja 14:26–28; 15:4.) Faraon ylpeä kieltäytyminen kunnioittamasta Jehovaa johti siis hänen tuhoisaan loppuunsa (Psalmit 136:15).

21. Miksi Jehova oli Belsassaria vastaan, ja mikä oli seuraus?

²¹ Babylonin kuningas Belsassar kieltäytyi kunnioittamasta Jehovaa. Eräissä pidoissa, joissa juopoteltiin, hän pilkkasi Jehovaa juomalla viiniä Jerusalemin temppelistä otetuista pyhistä kulta- ja hopea-astioista. Ja samanaikaisesti hän ylisti pakanajumaliaan. Mutta Jehovan palvelija Daniel sanoi hänelle: ”Sinä – – et ole nöyrryttänyt sydäntäsi, – – vaan taivaiden Herraa vastaan sinä korotit itsesi.” Samana yönä Belsassar tapettiin, ja hänen valtakuntansa otettiin häneltä pois. (Daniel 5:22–31.)

22. a) Miksi Jehova vihastui Israelin johtajiin ja heitä seuraaviin ihmisiin? b) Ketkä saivat Jehovan suosion, ja millaiset olivat tulokset?

²² Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla kuningas Herodes piti puhetta, ja kansa huusi: ”Jumalan ääni eikä ihmisen!” Turhamainen kuningas ei kieltänyt ajatusta, vaan halusi kunniaa. Silloin ”Jehovan enkeli löi häntä, koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle”. (Apostolien teot 12:21–23.) Herodes kunnioitti itseään, ei Jehovaa, ja hänet lyötiin kuoliaaksi. Silloiset uskonnolliset johtajat olivat halveksineet Jumalaa tekemällä salaliiton hänen Poikansa, Jeesuksen, surmaamiseksi. Jotkut hallitsijat tiesivät Jeesuksen opettavan totuutta, mutta he eivät halunneet seurata häntä, ”sillä he rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin itse Jumalan kunniaa”. (Johannes 11:47–53; 12:42, 43.) Kansakunta yleensä ei kunnioittanut Jehovaa eikä hänen nimittämäänsä Edustajaa Jeesusta. Seuraus oli, että Jehova ei enää kunnioittanut heitä, vaan antoi heidän ja heidän temppelinsä tuhoutua. Mutta hän säilytti elossa ne, jotka kunnioittivat häntä ja hänen Poikaansa. (Matteus 23:38; Luukas 21:20–22.)

23. Mitä meidän täytyy tehdä, jotta saisimme elää Jumalan uudessa maailmassa? (Psalmit 37:9–11; Matteus 5:5.)

²³ Kaikkien niiden, jotka haluavat elää Jumalan uudessa maailmassa, kun nykyinen järjestelmä on tuhottu, täytyy kunnioittaa Jumalaa ja hänen Poikaansa, Kristusta Jeesusta, ja totella heitä (Johannes 5:22, 23; Filippiläisille 2:9–11). Ne jotka eivät osoita tällaista kunniaa, ”karsitaan pois maasta”. Toisaalta oikeamieliset, jotka kunnioittavat ja tottelevat Jumalaa ja Kristusta, ”tulevat asumaan maassa”. (Sananlaskut 2:21, 22.)

Kertaukseksi

◻ Mitä toisten kunnioittaminen merkitsee, ja miten Jehova on kunnioittanut muita?

◻ Miten Jeesus ja Paavali kunnioittivat toisia?

◻ Ketkä ansaitsevat kunnian meidän aikanamme?

◻ Miksi meidän täytyy kunnioittaa Jehovaa ja Jeesusta?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 17]

Jehova kunnioitti Abrahamia ottamalla hänen vetoomuksensa huomioon

[Kuva s. 18]

Menestyksellisissä avioliitoissa aviomies ja vaimo kunnioittavat toisiaan