Älä anna suuttumuksen kompastuttaa itseäsi

”HENGITÄ syvään.” ”Laske kymmeneen.” ”Pure hammasta.” Kuulostavatko nämä sanonnat tutuilta? Ehkä toistelet niitä hillitessäsi kiukkuasi. Jotkut yrittävät estää vihanpurkauksen lähtemällä kävelylle. Nämä ovat yksinkertaisia tapoja hillitä suuttumusta ja säilyttää hyvät välit toisiin.

Asiantuntijoiden viime vuosina antamat ristiriitaiset neuvot siitä, pitäisikö suuttumus hillitä tai tukahduttaa, kuitenkin hämmentävät monia. Jotkut psykologit ovat esimerkiksi tehneet tunnetuksi teoriaa, jonka mukaan kiukkua pitäisi purkaa, jos ”se helpottaa”. Toiset taas varoittavat, että säännölliset kiukunpurkaukset ovat ”parempi nuorena kuolemisen ennusmerkki kuin esimerkiksi tupakointi, korkea verenpaine ja korkea kolesteroli”. Jumalan sana sanoo selvästi: ”Jätä suuttumus sikseen ja hylkää vihastus, älä kiivastu, jottet siten vain tekisi pahaa.” (Psalmit 37:8.) Miksi Raamattu antaa näin täsmällisen neuvon?

Hillitsemättömät tunteet johtavat hillitsemättömiin tekoihin. Tämä kävi ilmi jo varhain ihmishistorian alussa. Raamatussa kerrotaan: ”Kain suuttui kovasti, ja hänen kasvonsa alkoivat synkistyä.” Mihin tämä johti? Suuttumus sai hänet valtoihinsa niin täysin, että hänen sydämensä paatui eikä hän kuunnellut Jehovan kehotusta kääntyä tekemään hyvää. Kainin hillitön suuttumus sai hänet tekemään raskaan synnin: murhaamaan veljensä. (1. Mooseksen kirja 4:3–8.)

Israelin ensimmäinen kuningas Saul joutui samalla tavalla vihan valtaan, kun hän kuuli Daavidin saavan ylistystä. ”Juhlivat naiset vastailivat vuorolaulussa ja sanoivat: ’Saul on lyönyt maahan tuhansiaan ja Daavid kymmeniätuhansiaan.’ Silloin Saul suuttui kovasti ja pani tämän puheen pahakseen.” Suuttumus hallitsi Saulin ajattelua siinä määrin, että se sai hänet tekemään useita murhayrityksiä Daavidia vastaan. Vaikka Daavid yritti osoittaa Saulille ystävyyttä, tämä ei halunnut pyrkiä rauhaan eikä tehdä sovintoa. Viimein Saul menetti Jehovan suosion täysin. (1. Samuelin kirja 18:6–11; 19:9, 10; 24:1–21; Sananlaskut 6:34, 35.)

Kun ihminen antaa periksi hillitsemättömälle suuttumukselle, hän sanoo ja tekee väistämättä jotakin sellaista, mikä satuttaa jokaista asianosaista (Sananlaskut 29:22). Kain ja Saul suuttuivat, koska kumpikin oli omalla tavallaan mustasukkainen ja kateellinen. Vihainen reaktio voi kuitenkin johtua monesta syystä. Aiheeton arvostelu, loukkaus, väärinkäsitys tai epäoikeudenmukainen kohtelu saattavat olla kipinöitä, jotka saavat aikaan purkauksen.

Kainin ja Saulin esimerkit viittaavat siihen, että heillä oli sama vakava puute. Kainilla ei hänen uhratessaan ollut ilmeisestikään vaikuttimena usko (Heprealaisille 11:4). Koska Saul ei noudattanut Jehovan nimenomaista käskyä ja yritti puolustella itseään sen jälkeen, hän menetti Jehovan suosion ja hengen. Molemmat miehet selvästikin rikkoivat suhteensa Jehovaan.

Vertaapa näitä suhtautumistapoja Daavidin asenteeseen. Vaikka Daavidilla oli syytäkin olla vihainen Saulilta saamansa kohtelun vuoksi, hän hillitsi mielensä. Miksi? Hän sanoi: ”Jehovan kannalta katsoen minusta on mahdotonta ajatella, että tekisin tämän herralleni, Jehovan voidellulle.” Daavidin mielessä oli selvästi hänen suhteensa  Jehovaan, ja se vaikutti siihen, miten hän suhtautui Sauliin. Hän jätti asiat nöyrästi Jehovan käsiin. (1. Samuelin kirja 24:6, 15.)

Hillitsemättömästä suuttumuksesta koituu tosiaankin vakavia seurauksia. Apostoli Paavali varoitti: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä.” (Efesolaisille 4:26.) Vanhurskaalla närkästyksellä on paikkansa, mutta on olemassa ainainen vaara, että suuttumuksesta tulee meille kompastuskivi. Ei siis ole ihme, että suuttumuksen hillitseminen on haaste. Miten siihen voi vastata?

Ensisijainen keino on kehittää luja suhde Jehovaan. Hän kannustaa meitä avaamaan hänelle sydämemme. Kerro hänelle huolesi ja murheesi ja pyydä tyyntä sydäntä, jotta voisit hillitä suuttumuksesi (Sananlaskut 14:30). Saat olla varma siitä, että ”Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin ja hänen korvansa heidän rukoukseensa” (1. Pietarin kirje 3:12).

Rukous voi muovata ja opastaa sinua. Millä tavoin? Sillä voi olla syvällinen vaikutus kanssakäymiseesi toisten kanssa. Muista, miten Jehova on suhtautunut sinuun. Kuten Raamatussa sanotaan, Jehova ”ei ole tehnyt meille syntiemme mukaan” (Psalmit 103:10). Anteeksiantava henki on ehdottoman tärkeä, ”jottei Saatana pääsisi meistä voitolle” (2. Korinttilaisille 2:10, 11). Lisäksi rukous avaa sydämesi pyhän hengen ohjaukselle, ja tämä henki voi mullistaa pinttyneet tavat. Jehova antaa mielellään ”rauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen” ja joka voi vapauttaa sinut suuttumuksen lujasta otteesta (Filippiläisille 4:7).

Rukoukseen täytyy kuitenkin liittyä Raamatun säännöllinen tutkiminen, jotta voisimme ”[tajuta] kaiken aikaa, mikä Jehovan tahto on” (Efesolaisille 5:17; Jaakobin kirje 3:17). Jos sinun itsesi on vaikea hillitä suuttumustasi, yritä tavoittaa Jehovan näkemys asiasta. Käy läpi raamatunkohtia, jotka liittyvät erityisesti suuttumuksen hillitsemiseen.

Apostoli Paavali antaa seuraavan tärkeän muistutuksen: ”Tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10.) Keskitä ajatuksesi ja tekosi hyvän tekemiseen toisille. Sellainen terve, myönteinen toiminta edistää empatiaa ja luottamusta ja lieventää väärinkäsityksiä, jotka voivat helposti johtaa suuttumukseen.

Psalmista sanoi: ”Tee minun askeleeni vakaiksi siinä, mitä olet sanonut, älköönkä mikään vahingollinen pitäkö minua vallassaan. Runsas rauha kuuluu niille, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille ole kompastuskiveä.” (Psalmit 119:133, 165.) Tämä voi päteä sinuunkin.

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

Tapoja hillitä suuttumusta

□ Rukoile Jehovaa. (Psalmit 145:18)

□ Tutki Raamattua päivittäin. (Psalmit 119:133, 165)

□ Ahkeroi arvokkaiden asioiden parissa. (Galatalaisille 6:9, 10)