Hyötykäämme ”taivaan viljasta”

PIAN sen jälkeen, kun israelilaiset oli ihmeen avulla vapautettu Egyptistä, he ilmaisivat vakavaa uskon puutetta Vapauttajaansa, Jehovaa, kohtaan. Tämän vuoksi Jehova pani heidät vaeltamaan Siinain erämaassa 40 vuotta. Koko tuon ajan israelilaiset ja heihin liittynyt muukalaisten ”paljo sekakansa” söivät ja joivat ”yllin kyllin” (2. Mooseksen kirja 12:37, 38). Psalmissa 78:23–25 kerrotaan, miten tämä oli mahdollista: ”Hän [Jehova] käski pilviä ylhäällä, ja taivaan ovet hän avasi. Ja hän antoi sataa heille mannaa syötäväksi, niin, taivaan viljaa hän antoi heille. Ihmiset söivät voimallisten leipää, hän lähetti heille muonaa yllin kyllin.”

Mooses kuvaili tätä ainutlaatuista ruokaa, josta hänkin sai osansa. Hän kirjoitti, että aamulla, sen jälkeen kun ”kastekerros haihtui, – – erämaan pinnalla oli jotakin hienoa, hiutalemaista, hienoa niin kuin maassa oleva kuura. Kun Israelin pojat saivat nähdä sen, he sanoivat toisilleen: ’Mitä se on?’”, eli hepreaksi kirjaimellisesti ”man huʼ?” Ilmeisestikin tästä ilmauksesta oli lähtöisin sana ”manna”, joksi israelilaiset tuota ruokaa kutsuivat. Mooses sanoi: ”Se oli valkoista niin kuin korianterinsiemen ja maistui hunajarieskalta.” (2. Mooseksen kirja 16:13–15, 31, engl. viitelaitoksen alaviite.)

Manna ei ollut mitään sellaista, mitä esiintyisi luonnossa tavallisestikin, kuten jotkut väittävät. Tämän ruuan antamiseen liittyi yliluonnollista voimaa. Esimerkiksi sen esiintyminen ei ollut riippuvainen paikasta eikä vuodenajasta. Jos sitä säilytettiin yön yli, siihen tuli matoja ja se alkoi haista; kuitenkaan se kaksinkertainen annos, jonka jokainen perhe kokosi viikoittaista sapattia edeltävänä päivänä, ei pilaantunut yön aikana, joten sitä voitiin syödä sapattina, jolloin mannaa ei saatu. Manna oli epäilemättä ihmeen välityksellä saatua ruokaa. (2. Mooseksen kirja 16:19–30.)

Psalmissa 78 oleva maininta ”voimallisista” eli ”enkeleistä” viittaa siihen, että Jehova on saattanut käyttää enkeleitä mannan antamiseen (Psalmit 78:25, engl. viitelaitoksen alaviite). Olipa asia miten hyvänsä, kansalla oli kaikki syyt kiittää Jumalaa hänen huomaavaisuudestaan. Useimpien asenne oli kuitenkin kiittämätön juuri Häntä kohtaan, joka vapautti heidät Egyptin orjuudesta. Mekin saatamme pitää Jehovan antimia itsestään selvinä tai tulla jopa kiittämättömiksi, jos emme mietiskele hänen rakkaudellista huomaavaisuuttaan. Voimme siis olla kiitollisia siitä, että Jehova kirjoitutti muistiin Israelin vapautumisen ja sitä seuraavat tapahtumat ”meille opetukseksi” (Roomalaisille 15:4).

Israelin saama opetus hyödyttää kristittyjä

Kun Jehova antoi mannaa, hänellä oli mielessään muutakin kuin vain noin kolmen miljoonan israelilaisen fyysisten tarpeiden tyydyttäminen. Hän halusi ’nöyrryttää heitä ja panna heidät koetukselle’ puhdistaakseen ja kurittaakseen heitä heidän omaksi hyödykseen (5. Mooseksen kirja 8:16; Jesaja 48:17). Jos he osoittaisivat vastakaikua tuolle puhdistamiselle ja kurittamiselle, Jehova iloitsisi ’hyvän tekemisestä heille heidän myöhempinä päivinään’ siten, että hän soisi heille rauhan, hyvinvoinnin ja onnellisuuden Luvatussa maassa.

Eräs hyvin tärkeä seikka, joka heidän oli opittava, oli se, ettei ”ihminen elä yksistään leivästä, vaan että ihminen elää jokaisesta Jehovan suun ilmauksesta”  (5. Mooseksen kirja 8:3). Jollei Jehova olisi antanut mannaa, kansa olisi kuollut nälkään – minkä he auliisti tunnustivat (2. Mooseksen kirja 16:3, 4). Arvostavia israelilaisia muistutettiin päivittäin heidän täydellisestä riippuvuudestaan Jehovasta, ja näin heitä nöyrrytettiin. Kun he sitten eläisivät Luvatun maan yltäkylläisyydessä, he eivät todennäköisesti unohtaisi Jehovaa ja riippuvuuttaan hänestä.

Kristittyjen täytyy israelilaisten tavoin olla jatkuvasti tietoisia siitä, että he ovat elämän välttämättömyyksien – aineellisten ja hengellisten – suhteen riippuvaisia Jumalasta (Matteus 5:3; 6:31–33). Vastaukseksi erääseen Panettelijan kiusaukseen Jeesus Kristus lainasi Mooseksen sanoja, jotka on kirjoitettu muistiin 5. Mooseksen kirjan 8:3:een, ja sanoi: ”On kirjoitettu: ’Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.’” (Matteus 4:4.) Jumalan tosi palvojat saavat tosiaankin ravintoa lukemalla Jehovan sanoja, jotka ovat kirjoitettuina hänen Sanaansa. Lisäksi heidän uskonsa vahvistuu, kun he näkevät, miten nämä sanat hyödyttävät heidän elämäänsä heidän vaeltaessaan Jumalan kanssa ja pannessaan hänen Valtakuntansa edut ensimmäiseksi elämässään.

Epätäydelliset ihmiset voivat lakata arvostamasta asioita, joista tulee säännöllinen osa elämää – jopa silloin, kun ne ovat osoitus Jehovan rakkaudellisesta huolenpidosta. Esimerkiksi yliluonnollisesti saatu manna alkuun hämmästytti ja ilahdutti israelilaisia, mutta ajan mittaan monet heistä valittivat. ”Sielumme on alkanut inhota tätä viheliäistä leipää”, he vaikeroivat epäkunnioittavasti. Tämä oli osoitus siitä, että he alkoivat ’vetäytyä pois elävästä Jumalasta’. (4. Mooseksen kirja 11:6; 21:5; Heprealaisille 3:12.) Näin ollen heidän esimerkkinsä on ”varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet” (1. Korinttilaisille 10:11).

Miten voimme ottaa vaarin tästä varoittavasta esimerkistä?  Muun muassa siten, ettemme milloinkaan anna Raamatun opetusten tai sen, mitä saamme uskollisen ja ymmärtäväisen orjaluokan välityksellä, tulla arkiseksi ja jokapäiväiseksi (Matteus 24:45). Jos alamme pitää Jehovan lahjoja itsestään selvinä tai alamme kyllästyä niihin, suhteemme häneen alkaa viiletä.

Hyvästä syystä Jehova ei hukuta meitä jatkuvaan uusien, jännittävien asioiden tulvaan. Hän pikemminkin luo valoa Sanaansa vähitellen, edistyvästi (Sananlaskut 4:18). Tämän ansiosta hänen kansansa voi omaksua ja soveltaa käytäntöön oppimansa asiat. Jeesus noudatti Isänsä esimerkkiä, kun hän opetti ensimmäisiä opetuslapsiaan. Hän selitti heille Jumalan sanaa ”sen mukaan kuin he kykenivät kuuntelemaan” eli ”ymmärtämään”, kuten jotkin käännökset asian esittävät (Markus 4:33; vrt. Johannes 16:12).

Vahvista arvostustasi Jumalan huolenpitoa kohtaan

Jeesus myös kertasi asioita. Järjellään ihminen voi luonnollisestikin käsittää jonkin asian helposti, esimerkiksi jonkin Raamatun periaatteen, mutta sen painaminen sydämeen ja sen tekeminen osaksi kristillistä ”uutta persoonallisuutta” voi kestää hiukan kauemmin, varsinkin jos vanhat maailmalliset tavat ja asenteet ovat juurtuneet syvälle (Efesolaisille 4:22–24). Tämä piti varmasti paikkansa Jeesuksen opetuslapsista, kun oli kyse ylpeyden voittamisesta ja nöyryyden kehittämisestä. Jeesuksen oli opetettava heille nöyryyttä monissa tilanteissa ja joka kerta esitettävä heille sama perusasia eri näkökulmista, jotta se menisi perille, kuten sitten aikanaan kävikin (Matteus 18:1–4; 23:11, 12; Luukas 14:7–11; Johannes 13:5, 12–17).

Nykyään kristillisissä kokouksissa ja Vartiotorni-seuran julkaisuissa noudatetaan Jeesuksen esimerkkiä ja kerrataan asioita tarkoin punnitulla tavalla. Meidän tulisi pitää sitä Jumalan rakkaudellisen huolenpidon ilmauksena meitä kohtaan, eikä milloinkaan kyllästyä siihen, mitä saamme, kuten israelilaiset kyllästyivät mannaan. Kun tosiaankin pyrimme kärsivällisesti ottamaan vastaan Jehovan säännölliset muistutukset, saamme nähdä sen hyvät hedelmät elämässämme (2. Pietarin kirje 3:1). Tällainen arvostava asenne osoittaa meidän tosiaan ’tajuavan’ Jumalan sanan merkityksen sydämessämme ja mielessämme (Matteus 13:15, 19, 23). Psalmista Daavid on meille tässä hyvä esimerkki, sillä vaikka hänen saatavillaan ei ollut yhtä monipuolista hengellistä ravintoa kuin meillä nykyään, hän kuvaili Jehovan lakeja ”makeammiksi hunajaa ja kennojen mettä”! (Psalmit 19:10.)

”Manna” joka antaa ikuisen elämän

”Minä olen elämän leipä”, Jeesus sanoi juutalaisille. ”Teidän esi-isänne söivät mannaa erämaassa ja silti kuolivat. – – Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta; jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti – – se leipä, jonka minä tulen antamaan, on minun lihani maailman elämän puolesta.” (Johannes 6:48–51.) Kirjaimellinen leipä tai manna ei antanut eikä voi antaa ikuista elämää. Mutta ne, jotka uskovat Jeesuksen lunastusuhriin, saavat aikanaan nauttia ikuisen elämän siunauksesta (Matteus 20:28).

Suurin osa niistä, jotka hyötyvät Jeesuksen uhrista, saavat elää ikuisesti paratiisimaassa. Tällaisten ihmisten ”suuri joukko” – josta Egyptistä lähteneisiin israelilaisiin liittynyt muukalaisten ”paljo sekakansa” oli esikuva – säilyy elossa tulevasta ”suuresta ahdistuksesta”, joka raivaa maan päältä kaiken jumalattomuuden (Ilmestys 7:9, 10, 14; 2. Mooseksen kirja 12:38). Ne, joista itse israelilaiset olivat esikuva, saavat vieläkin suuremman palkinnon. Apostoli Paavali kertoi näiden, lukumäärältään 144 000:n, muodostavan Jumalan hengellisen Israelin. Heidän palkkansa on ylösnousemus taivaalliseen elämään kuoleman jälkeen. (Galatalaisille 6:16; Heprealaisille 3:1; Ilmestys 14:1.) Siellä he saavat Jeesukselta erikoislaatuista mannaa.

 ”Kätketyn mannan” merkitys

”Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa”, sanoi kuolleista herätetty Jeesus hengelliselle Israelille (Ilmestys 2:17). Tämä vertauskuvallinen kätketty manna tuo mieleen sen mannan, jota Jumala käski Moosesta säilyttämään kultaisessa ruukussa pyhässä liiton arkussa. Tätä arkkua säilytettiin tabernaakkelin kaikkeinpyhimmässä osastossa. Siellä se pysyi poissa näkyvistä, ikään kuin kätkettynä. Tämä pieni määrä mannaa, jota säilytettiin muistona, ei turmeltunut arkussa, joten se olisi sopiva vertauskuva katoamattomasta ravinnosta. (2. Mooseksen kirja 16:32; Heprealaisille 9:3, 4, 23, 24.) Antaessaan kätkettyä mannaa 144 000:lle Jeesus takaa heille sen, että he saavat kuolemattomuuden ja turmeltumattomuuden Jumalan henkipoikina (Johannes 6:51; 1. Korinttilaisille 15:54).

”Sinun [Jehovan] luonasi on elämän lähde”, sanoi psalmista (Psalmit 36:9). Sekä kirjaimellinen että vertauskuvallinen manna vahvistavat erittäin sopivasti tämän perustotuuden! Manna, jota Jumala antoi muinaiselle Israelille, ja kuvaannollinen manna, jonka hän antoi Jeesuksen liharuumiina meidän puolestamme, sekä vertauskuvallinen kätketty manna, jota hän antaa Jeesuksen välityksellä 144 000:lle, muistuttaa meitä kaikkia siitä, että olemme elämämme suhteen täysin riippuvaisia Jumalasta (Psalmit 39:5, 7). Tunnustakaamme jatkuvasti tämä riippuvuus nöyrinä ja vaatimattomina. Silloin Jehova vuorostaan ’tekee meille hyvää myöhempinä päivinämme’ (5. Mooseksen kirja 8:16).

[Kuvat s. 26]

Kaikkien ihmisten ikuinen elämä riippuu ”elävästä leivästä, joka on tullut alas taivaasta”

[Kuva s. 28]

Läsnäolomme kaikissa kristillisissä kokouksissa osoittaa meidän arvostavan Jehovan muistutuksia