Rakastatko elämää?

”ANTAKAA minun nähdä valoa.” Näin kerrotaan italialaisen runoilijan Giacomo Leopardin sanoneen hoitajilleen juuri ennen kuolemaansa. Ne osoittavat, kuinka epätoivoisesti ihminen yrittää pitää kiinni elämästä, jota valo edustaa.

Elämänhalu on merkittävä sisäinen voima, joka saa useimmat ihmiset karttamaan vaaraa ja tekemään kaikkensa pysyäkseen elossa. Tässä suhteessa ihminen ei eroa kovinkaan paljon eläimistä, joilla on voimakas itsesäilytysvaisto.

Mutta millainen elämä on todella elämisen ja rakastamisen arvoista? Ei pelkkä fysiologinen olemassaolo – hengittäminen ja liikkuminen. Tyytyväisyyttä ei saada myöskään ”ota elämästä kaikki irti” -asenteella. Epikurolainen filosofia ”syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme” ei yleensä ole tuottanut ihmisille tyydytystä (1. Korinttilaisille 15:32). Ihmisellä on useiden aineellisten tarpeiden lisäksi myös kulttuurisia ja sosiaalisia tarpeita, puhumattakaan hengellisistä tarpeista, jotka liittyvät johonkin Korkeimpaan Olentoon uskomiseen. Valitettavasti monissa maapallon osissa vallitsevan yhteiskunnan ja ympäristön surkean tilan vuoksi satojen miljoonien, ellei peräti miljardien ihmisten elämässä ei ole juuri muuta sisältöä kuin olemassa oleminen. Ne jotka keskittyvät tyydyttämään pääasiassa fyysisiä tarpeitaan – syömään, juomaan, hankkimaan omaisuutta tai tyydyttämään sukupuolisia halujaan – elävät enemmän tai vähemmän eläimellistä elämää, josta he saavat varsin vähän tyydytystä. He eivät käytä hyväkseen elämän tarjoamia arvokkaampia keinoja tyydyttää älyä ja tunteita. Lisäksi ne jotka pyrkivät tyydyttämään vain omat itsekkäät halunsa, eivät ainoastaan jää paitsi elämän parhaista puolista vaan myös vahingoittavat yhteiskuntaa, jossa he elävät, eivätkä he myöskään edistä toisten etuja.

Tämän vahvistaa eräs nuorisorikollisten parissa työskentelevä tuomari, jonka mukaan ”arvojen kriisi, huonojen roolimallien ihannoiminen ja nopean ja helpon rikastumisen tuoma menestys” tahtovat ”edistää liiallista kilpailuhenkisyyttä”. Tämä taas johtaa käyttäytymiseen, joka on vahingollista yhteiskunnalle ja tuhoisaa nuorille, varsinkin kun he turvautuvat huumeisiin.

Tiedämme, että elämä tarjoaa monenlaisia nautintoja: lomia kiehtovissa paikoissa, kiinnostavaa lukemista tai tutkittavaa, miellyttävää seuraa, kaunista musiikkia ja muita suuria ja pieniä ilonaiheita. Niillä joilla on harras usko Jumalaan, ja erityisesti Raamatun Jumalaan Jehovaan, on enemmän syitä rakastaa elämää. Tosi usko on voiman ja tyyneyden lähde, joka voi auttaa ihmisiä selviytymään vaikeista ajoista. Ne jotka uskovat tosi Jumalaan, voivat sanoa luottavaisesti: ”Jehova on minun auttajani; en pelkää.” (Heprealaisille 13:6.)  Ihmiset, jotka ovat saaneet tietoa Jumalan rakkaudesta, tuntevat, että hän rakastaa heitä. He vastaavat hänen rakkauteensa ja saavat siitä suurta iloa. (1. Johanneksen kirje 4:7, 8, 16.) He voivat elää aktiivista ja epäitsekästä elämää, joka tuottaa tyydytystä. On juuri niin kuin Jeesus Kristus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

Surullista kyllä nykyisellä elämällä on toinenkin puoli. Kaikkialla on kärsimystä, epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä, sairautta ja kuolemaa – vain muutamia elämää kurjistavia piirteitä mainitaksemme. Muinaisen Israelin kansakunnan rikkaalla, mahtavalla ja viisaalla kuninkaalla Salomolla oli käytettävissään kaikki keinot, joilla tehdä ihminen onnelliseksi. Silti yksi asia vaivasi hänen mieltään: hän tajusi, että kuollessaan hänen täytyisi jättää jollekulle toiselle kaikki, mitä hän oli ”viisauden ja tiedon ja taitavuuden avulla” tekemällään ”kovalla työllä” hankkinut (Saarnaaja 2:17–21).

Useimmat ihmiset tajuavat Salomon tavoin, että elämä liitää ohi aivan liian nopeasti. Raamatussa sanotaan, että Jumala on pannut ’iankaikkisuuden meidän sydämeemme’ (Saarnaaja 3:11, vuoden 1938 kirkkoraamattu). Tämä tietoisuus ikuisuudesta saa ihmiset pohtimaan elämän lyhyyttä. Jos vakuuttavia vastauksia elämän ja kuoleman merkitystä koskeviin kysymyksiin ei ala löytyä, pessimismi ja turhautuneisuus saattavat ajan mittaan lannistaa ihmisen. Tämä voi tehdä elämästä onnetonta.

Onko ihmisen tuskaisiin kysymyksiin olemassa vastauksia? Tulevatko olosuhteet koskaan muuttumaan, niin että elämä olisi miellyttävämpää ja jatkuisi kauemmin?