Timoteus – ”aito lapsi uskossa”

TIMOTEUS oli suhteellisen nuori, kun kristitty apostoli Paavali valitsi hänet matkatoverikseen. Siitä alkoi kumppanuus, joka jatkui noin 15 vuoden ajan. Näiden kahden miehen välille kehittyneestä suhteesta kertoo se, että Paavali saattoi sanoa Timoteusta ’rakkaaksi ja uskolliseksi lapsekseen Herrassa’ ja ”aidoksi lapseksi uskossa” (1. Korinttilaisille 4:17; 1. Timoteukselle 1:2).

Mitä sellaista oli Timoteuksen persoonallisuudessa, mikä sai Paavalin pitämään hänestä niin kovasti? Miten Timoteuksesta tuli tällainen arvokas työtoveri? Ja mitä hyödyllistä voimme oppia siitä, mitä henkeytetyt muistiinmerkinnät kertovat Timoteuksen toiminnasta?

Paavalin valitsema

Apostoli Paavali löysi nuoren Timoteuksen ollessaan käymässä Lystrassa (nykyisen Turkin alueella) toisella lähetysmatkallaan vuoden 50 tienoilla. Lystran ja Ikonionin kristityt puhuivat hyvää tästä opetuslapsesta, joka oli tuolloin todennäköisesti parissakymmenissä. (Apostolien teot 16:1–3.) Timoteus eli nimensä mukaisesti, jonka merkitys on ’Jumalaa kunnioittava’. Hän oli saanut lapsesta pitäen opetusta Pyhästä Raamatusta isoäidiltään Looikselta ja äidiltään Eunikelta (2. Timoteukselle 1:5; 3:14, 15). He taas olivat omaksuneet kristillisyyden luultavasti muutamaa vuotta aiemmin, kun Paavali kävi heidän kotikaupungissaan ensimmäisen kerran. Nyt jokin ennuste osoitti pyhän hengen vaikutuksesta, millainen tulevaisuus Timoteuksella olisi edessään (1. Timoteukselle 1:18). Sopusoinnussa tämän ohjauksen kanssa Paavali ja muut seurakunnan vanhimmat asettivat tuon nuorukaisen erilleen erikoispalvelukseen panemalla kätensä hänen päälleen ja Paavali valitsi hänet toverikseen lähetyskentille (1. Timoteukselle 4:14; 2. Timoteukselle 1:6).

Timoteusta ei ollut ympärileikattu, sillä hänen isänsä oli ei-uskova kreikkalainen. Ympärileikkaus ei tietenkään ollut kristillinen vaatimus, mutta välttääkseen kompastuttamasta juutalaisia, joiden luona he kävisivät, Timoteus alistui tuohon kivuliaaseen toimenpiteeseen. (Apostolien teot 16:3.)

Pidettiinkö Timoteusta aiemmin juutalaisena? Jotkut oppineet väittävät, että rabbiinisten tahojen mukaan ”seka-avioliitoista syntyneiden jälkeläisten asema määräytyy äidin mukaan, ei isän”. Toisin sanoen ”juutalainen nainen synnyttää juutalaisia lapsia”. Asiaa tutkinut Shaye Cohen asettaa kuitenkin kyseenalaiseksi sen, oliko tuollainen ”rabbiininen henkilöitä koskeva laki olemassa jo ensimmäisellä vuosisadalla” ja noudattivatko Vähän-Aasian juutalaiset sitä. Historiallista todistusaineistoa käsiteltyään hän kirjoittaa, että kun pakanamiehet avioituivat israelilaisnaisten kanssa, ”näistä avioliitoista syntyneitä lapsia pidettiin israelilaisina vain jos perhe asui israelilaisten keskuudessa. Syntyperä määräytyi äidin mukaan, kun asuttiin äidin kotimaassa. Kun israelilaisnainen muutti ulkomaille pakanamiehensä luokse, hänen lapsiaan pidettiin pakanoina.” Joka tapauksessa Timoteuksen juutalais-kreikkalaisesta syntyperästä on täytynyt olla hyötyä saarnaamistyössä. Hänen ei todennäköisesti ollut vaikeaa asettua sen enempää juutalaisten kuin pakanoidenkaan asemaan, minkä ansiosta hän saattoi ehkä luoda näiden välille yhteisymmärryksen ilmapiiriä.

 Paavalin käynti Lystrassa oli käännekohta Timoteuksen elämässä. Tämän nuoren miehen halukkuus noudattaa pyhän hengen ohjausta ja olla nöyrästi yhteistoiminnassa kristittyjen vanhinten kanssa johti suuriin siunauksiin ja palvelustehtäviin. Tajusipa Timoteus sitä silloin tai ei, Paavalin ohjauksessa häntä käytettäisiin myöhemmin tärkeissä teokraattisissa tehtävissä, jotka veisivät hänet kauas kotoa, jopa maailmanvallan pääkaupunkiin Roomaan saakka.

Timoteus edisti Valtakunnan etuja

Käytettävissämme on vain osittainen kuvaus Timoteuksen toiminnasta, mutta senkin perusteella tiedämme, että hän matkusti laajalti edistääkseen Valtakunnan etuja. Timoteuksen ensimmäinen matka, jonka hän teki Paavalin ja Silaksen kanssa vuonna 50, vei hänet eri puolille Vähää-Aasiaa ja Eurooppaan. Euroopan puolella hän osallistui saarnaamiskampanjoihin Filippissä, Tessalonikassa ja Beroiassa. Kun vastustus pakotti Paavalin siirtymään Ateenaan, Timoteus ja Silas jäivät Beroiaan huolehtimaan sinne muodostetusta opetuslasten ryhmästä. (Apostolien teot 16:6–17:14.) Myöhemmin Paavali lähetti Timoteuksen Tessalonikaan vahvistamaan sinne perustettua uutta seurakuntaa. Tavatessaan Paavalin Korintissa Timoteus toi hyviä uutisia siellä tapahtuneesta edistyksestä. (Apostolien teot 18:5; 1. Tessalonikalaisille 3:1–7.)

Raamattu ei kerro, kuinka kauan Timoteus viipyi korinttilaisten luona (2. Korinttilaisille 1:19). Luultavasti vuoden 55 tienoilla Paavali kuitenkin ajatteli lähettää hänet takaisin heidän luokseen, koska hän oli kuullut huolestuttavia uutisia heidän tilanteestaan (1. Korinttilaisille 4:17; 16:10). Myöhemmin Timoteus lähetettiin Erastoksen kanssa Efesoksesta Makedoniaan. Ja kun Paavali kirjoitti roomalaisille Korintista, Timoteus oli jälleen hänen luonaan. (Apostolien teot 19:22; Roomalaisille 16:21.)

Timoteus ja muut lähtivät Korintista apostoli Paavalin mukana, kun tämä suuntasi kulkunsa kohti Jerusalemia, ja he seurasivat häntä ainakin Troakseen asti. Hämärän peittoon jää, jatkoiko Timoteus Jerusalemiin saakka. Hänet mainitaan kuitenkin kolmen sellaisen kirjeen johdannossa, jotka Paavali kirjoitti ollessaan vankina Roomassa noin vuosina 60–61. a (Apostolien teot 20:4; Filippiläisille 1:1; Kolossalaisille 1:1; Filemonille 1.) Paavali suunnitteli lähettää Timoteuksen Roomasta Filippiin (Filippiläisille 2:19). Kun Paavali vapautettiin, Timoteus viipyi hänen käskystään Efesoksessa (1. Timoteukselle 1:3).

Matkustaminen ei ollut ensimmäisellä vuosisadalla helppoa eikä mukavaa, joten Timoteuksen halukkuus tehdä useita matkoja seurakunnista huolehtimiseksi oli todella kiitettävää (ks. Vartiotornissa 15.8.1996 sivulla 29 olevaa tekstiruutua). Ajattelepa vain yhtä hänen mahdollisista matkoistaan ja sitä, mitä se kertoo meille hänestä.

Valoa Timoteuksen persoonallisuuteen

Timoteus oli Paavalin kanssa Roomassa, kun tuo vangittu apostoli kirjoitti Filippin vainotuille kristityille: ”Toivon puolestani Herrassa Jeesuksessa voivani lähettää Timoteuksen pian teidän luoksenne, jotta sieluni ilahtuisi saadessani tietää teitä koskevista asioista. Sillä minulla ei ole ketään muuta suhtautumistavalta hänen kaltaistaan, joka todella huolehtisi teitä koskevista asioista. Kaikki toiset näet etsivät omia etujaan eivätkä Kristuksen Jeesuksen etuja. Mutta te tunnette sen todisteen, jonka hän antoi itsestään, että niin kuin lapsi isän kanssa hän palveli kuin orja minun kanssani hyvän uutisen edistämiseksi.” (Filippiläisille 1:1, 13, 28–30; 2:19–22.)

Nuo sanat painottivat Timoteuksen kiinnostusta toisia kristittyjä kohtaan. Ellei hän mennyt laivalla, matkaan Roomasta Filippiin meni kävellen 40 päivää, kun otetaan vielä lukuun lyhyt Adrianmeren ylitys, ja Roomaan paluuseen kului toiset 40 päivää. Timoteus oli valmis tekemään kaiken tämän palvellakseen veljiään ja sisariaan.

 Vaikka Timoteus matkusti laajalti, hän ei ollut aina hyvässä kunnossa. Hänellä oli ilmeisesti jonkinlaisia vatsavaivoja, ja hän kärsi ”usein uusiutuvista sairauskohtauksista” (1. Timoteukselle 5:23). Silti hän uurasti hyvän uutisen hyväksi. Ei ihme, että Paavalilla oli häneen niin läheinen suhde!

Paavalin ohjauksen ja heidän yhteisten kokemustensa ansiosta Timoteus alkoi ilmeisesti heijastaa Paavalin persoonallisuutta. Siksi Paavali saattoi sanoa hänelle: ”Sinä olet läheisesti seurannut minun opetustani, elämänkulkuani, tarkoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kestävyyttäni, vainojani, kärsimyksiäni, sellaista, mitä minulle tapahtui Antiokiassa, Ikonionissa, Lystrassa, sellaisia vainoja, joita olen kestänyt.” Paavali muisti Timoteusta rukouksissaan, ja Timoteus itki Paavalin kanssa ja palveli hänen rinnallaan kuin orja edistääkseen Valtakunnan etuja. (2. Timoteukselle 1:3, 4; 3:10, 11.)

Paavali neuvoi Timoteusta, ettei hänen tulisi antaa ’kenenkään koskaan halveksia nuoruuttaan’. Tämä saattaa osoittaa, että Timoteus oli jokseenkin ujo, arka käyttämään valtaansa. (1. Timoteukselle 4:12; 1. Korinttilaisille 16:10, 11.) Siitä huolimatta hän kykeni seisomaan omilla jaloillaan ja Paavali saattoi lähettää hänet luottavaisin mielin hoitamaan vastuullisia tehtäviä (1. Tessalonikalaisille 3:1, 2). Kun Paavali huomasi, että Efesoksen seurakunnassa tarvittiin lujaa teokraattista valvontaa, hän kehotti Timoteusta pysymään siellä, ’jotta hän kieltäisi eräitä opettamasta erilaista oppia’ (1. Timoteukselle 1:3). Timoteus pysyi kuitenkin hänelle uskotuista monista vastuista huolimatta nöyränä. Ja vaikka hän olisi ollutkin ujo, hän oli myös rohkea. Hän muun muassa meni Roomaan auttamaan Paavalia, joka oli syytteessä uskonsa vuoksi. Timoteus oli itsekin vangittuna jonkin aikaa, todennäköisesti samasta syystä. (Heprealaisille 13:23.)

Epäilemättä Timoteus oppi Paavalilta paljon. Paavalin arvostuksesta tätä työtoveriaan kohtaan todistaa kiistattomasti se, että hän kirjoitti hänelle kaksi Jumalan henkeyttämää kirjettä, jotka kuuluvat Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin. Kun Paavali vuoden 65 tienoilla tiedosti marttyyrikuolemansa lähestyvän, hän kutsui Timoteuksen jälleen luokseen (2. Timoteukselle 4:6, 9). Raamattu ei paljasta, onnistuiko Timoteus vielä näkemään apostoli Paavalin ennen kuin tämä teloitettiin.

Asetu käytettäväksi!

Timoteuksen erinomaisessa esimerkissä on paljon opittavaa. Hän hyötyi Paavalin seurasta suuresti ja kasvoi ujosta nuorukaisesta valvojaksi. Nuoret kristityt miehet ja naiset voivat nykyäänkin saada paljon hyötyä vastaavanlaisesta seurasta. Jos he tekevät Jehovan palvelemisesta elämänuransa, heillä tulee myös olemaan runsaasti arvokasta työtä tehtävänään (1. Korinttilaisille 15:58). He saattavat ryhtyä tienraivaajiksi eli kokoaikaisiksi saarnaajiksi kotiseurakunnissaan tai he voivat kenties palvella siellä, missä Valtakunnan julistajia tarvitaan enemmän. Mahdollisuuksia on monia, esimerkiksi lähetystyö jossakin toisessa maassa tai palvelus Vartiotorni-seuran maailmankeskuksessa tai jossakin sen haaratoimistossa. Kaikki kristityt voivat tietysti ilmaista samanlaista henkeä kuin Timoteus palvelemalla Jehovaa kokosieluisesti.

Haluatko kasvaa hengellisesti edelleen, olla hyödyksi Jehovan järjestölle millä tahansa tavalla, jota hän pitäneekin sopivana? Tee silloin kuten Timoteus teki: asetu käytettäväksi siinä määrin kuin mahdollista. Kuka tietää, millaisia palvelustehtäviä sinulle avautuu tulevaisuudessa!

[Alaviite]

[Kuva s. 31]

”Minulla ei ole ketään muuta suhtautumistavalta hänen kaltaistaan”