Jumalalliset arvoitukset ja Jumalan tarkoitus

KUN ei tiedä, mikä se on, se on jotakin; mutta kun tietää, mikä se on, se ei ole mitään. Mikä se on? Arvoitus.

Nykyisessä käytännöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa ihmiset ovat taipuvaisia pitämään arvoitusten esittämistä ja ratkomista leikkinä, mutta muinoin arvoitus oli ”testi, jolla koeteltiin viisautta”, sanotaan Raamatun sanakirjassa The Interpreter’s Dictionary of the Bible (vrt. Sananlaskut 1:5, 6).

Jehova ei ole aina ilmaissut tahtoaan tai tarkoitustaan selvästi, vaan hän on toisinaan tarkoituksellisesti tehnyt profeetalliset sanansa vaikeiksi ymmärtää käyttämällä analogioita (vastaavuuksia), ”peitettyjä sanoja” tai pulmallisia arvoituksia (Psalmit 78:2; 4. Mooseksen kirja 12:8, vuoden 1938 kirkkoraamattu). Vaikka heprealainen arvoitusta tarkoittava sana esiintyy Raamatussa vain 17 kertaa, tuo kirja on todellisuudessa täynnä arvoituksia ja sananlaskuja.

Raamatullisten arvoitusten runsaus

Kuningas Salomosta kerrotaan, että hän pystyi ratkaisemaan kaikkein pulmallisimmatkin kysymykset eli arvoitukset, joita hänelle esitettiin (1. Kuninkaiden kirja 10:1, engl. viitelaitoksen alaviite). Tämä oli varmasti Jumalan antaman viisauden ansiota. Mikäli ne muinaisten historioitsijoiden muistiinmerkinnät pitävät jotakuinkin paikkansa, joiden mukaan Salomo hävisi kerran arvauskilpailussa Tyroksen kuninkaalle Hiramille, se tapahtui todennäköisesti sen jälkeen, kun hän oli luopumuksensa vuoksi menettänyt Jehovan hengen. Myös tuomari Simson tunsi mieltymystä arvoituksiin. Erään kerran hän pyhän hengen voimistamana herätti arvoituksen avulla pelkoa Jumalan vihollisten sydämessä (Tuomarit 14:12–19).

Monet raamatulliset arvoitukset liittyvät kuitenkin suoranaisesti Jehovan tarkoituksiin. Ajattelehan esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 3:15:tä. Tämä profetia, joka laskee perustan Raamatun teemalle, on itsessään eräänlainen arvoitus, ”pyhä salaisuus” (Roomalaisille 16:25, 26). Sen lisäksi että apostoli Paavali sai yliluonnollisia näkyjä ja ilmestyksiä, hän näki myös Jumalan tarkoituksen tiettyjen piirteiden ”himmeät ääriviivat” eli kirjaimellisesti ”hämärät ilmaukset” (1. Korinttilaisille 13:12; 2. Korinttilaisille 12:1–4). Entäpä sitten loputon teorioiden rakentelu arvoituksellisesta pedon luvusta – ”kuusisataakuusikymmentäkuusi” – joka yhtäkkiä ja ilman selitystä esiintyy Ilmestyksen 13:18:ssa? Kuka pystyy ratkaisemaan nämä jumalalliset arvoitukset, ja mikä on niiden tarkoitus?

Pyhien salaisuuksien ratkaiseminen

Näköaisti on monille meille viidestä aististamme kaikkein kallisarvoisin. Ilman valoa ihmisen näkökyky olisi kuitenkin lähes tarpeeton. Olisimme käytännöllisesti katsoen sokeita. Sama pitää paikkansa ihmismielestä. Sillä on hämmästyttävä kyky yhdistellä asioita, ajatella loogisesti ja näin ratkaista pulmia. Pyhien salaisuuksien ratkaiseminen vaatii kuitenkin enemmän. Vaikka jotkut voivatkin tarjota ratkaisuja Raamatussa esitettyihin arvoituksiin, niin ainoastaan niiden Esittäjä, Jehova, valon Jumala, voi paljastaa niiden oikean merkityksen (1. Johanneksen kirje 1:5).

Ikävä kyllä ihmiset ovat usein liian ylpeitä ja riippumattomia odottaakseen vastauksia Jehovalta. Jotkut ihmiset, joiden mieltä salaisuudet ovat kiehtoneet mutta jotka eivät ole välttämättä etsineet totuutta vaan älyllisiä virikkeitä, ovat pyrkineet löytämään ratkaisuja Jumalan sanan ulkopuolelta. Esimerkiksi  juutalaisessa kabbala-mystiikassa pohdiskeltiin numeroiden ja heprealaisten aakkosten maagista merkitystä. Toisaalta gnostilaiset yrittivät 100-luvulla löytää salaisia merkityksiä Raamatun heprealaisista ja kreikkalaisista kirjoituksista.

Kaikki tämä etsintä on kuitenkin johtanut nämä ihmiset vain syvemmälle pakanallisiin menoihin tai taikauskoon pois jumalallisesta totuudesta. Gnostilaiset järkeilivät, että koska maailma on täynnä pahuutta, niin sen Luoja, Jahve, ei voi olla hyvä Jumala. Tämäkö on paras päätelmä, jonka he pystyivät esittämään? Ihmisen järkeily on tosiaankin heppoista! Ei ihme, että apostoli Paavali, joka taisteli gnostilaisten lahkojen myöhemmin kehittelemiä luopioajatuksia vastaan, antoi kirjeissään voimakkaan varoituksen: ”Älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu”! (1. Korinttilaisille 4:6.)

”Peitetyt sanat” valoon

Miksi valon Jumala ylipäätään käyttäisi ”peitettyjä sanoja”? Arvoitus on luonteeltaan sellainen, että se asettaa haasteen ihmisen mielikuvitukselle ja päättelykyvylle. Herkullisen aterian pinnalle aseteltujen hyvänmakuisten koristeiden tavoin on arvoituksia siroteltu kaikkialle Raamattuun, ja toisinaan niiden tarkoituksena oli yksinkertaisesti herättää kuulijoiden kiinnostus tai välittää sanoma eloisammin. Selitykset annetaan näissä tapauksissa tavallisesti heti arvoituksen esittämisen jälkeen. (Hesekiel 17:1–18; Matteus 18:23–35.)

Jehova antaa viisautta anteliaasti, muttei koskaan umpimähkään (Jaakobin kirje 1:5–8). Ajattelepa Sananlaskujen kirjaa, useiden sellaisten vaikeaselkoisten ilmausten henkeytettyä kokoelmaa, joita jotkut voisivat pitää arvoituksina. Niiden ymmärtäminen vaatii aikaa ja mietiskelyä. Mutta miten monet haluavat ponnistella sen hyväksi? Sananlaskujen sisältämä viisaus on ainoastaan niiden ulottuvilla, jotka haluavat kaivaa sen esiin (Sananlaskut 2:1–5).

Jeesus käytti samalla tavoin kuvauksia paljastaakseen kuulijoidensa sydämen asenteen. Ihmisjoukot tungeksivat hänen ympärillään. He nauttivat hänen kertomuksistaan. He olivat haltioissaan hänen ihmeistään. Kuinka monet silti olivat halukkaita muuttamaan elämäntapansa ja seuraamaan häntä? He olivat suuri vastakohta Jeesuksen opetuslapsille, jotka yrittivät herkeämättä oppia ymmärtämään Jeesuksen opetuksia ja kielsivät halukkaasti itsensä tullakseen hänen seuraajikseen! (Matteus 13:10–23, 34, 35; 16:24; Johannes 16:25, 29.)

Katse valoon

Eräässä lähdeteoksessa sanotaan: ”Kiinnostus arvoituksia kohtaan näyttää osuvan yhteen älyllisen heräämisen aikakausien kanssa.” Meillä on nykyään suuri etuoikeus elää aikaa, jolloin hengellinen ”valo on koittanut” Jumalan kansalle (Psalmit 97:11; Daniel 12:4, 9). Maltammeko odottaa kärsivällisesti, että Jehova paljastaa tarkoituksensa aikataulunsa mukaisesti? Mikä vielä tärkeämpää, teemmekö viipymättä muutoksia elämässämme, kun huomaamme, miten voimme mukautua entistä täydemmin Jumalan paljastettuun tahtoon? (Psalmit 1:1–3; Jaakobin kirje 1:22–25.) Jos teemme näin, Jehova siunaa ponnistelumme, ja silloin, aivan kuten silmälasit korjaavat huonon näön, pyhä henki tuo jumalallisen tarkoituksen kauniin kokonaisuuden selväpiirteisenä mielemme silmien eteen ja terävöittää hengellistä näkökykyämme (1. Korinttilaisille 2:7, 9, 10).

Raamatulliset arvoitukset tosiaankin ylistävät Jehovaa ”salaisuuksien Paljastajana” (Daniel 2:28, 29). Lisäksi hän on sydänten Tutkija (1. Aikakirja 28:9). Meille ei pitäisi olla yllätys, että jumalallisen totuuden valo on aina paljastunut edistyvästi (Sananlaskut 4:18; Roomalaisille 16:25, 26). Älkäämme etsikö Jumalan syvien asioiden tuntemusta mystiikasta tai köykäisestä ihmisviisaudesta, jotka voivat johtaa ainoastaan siihen, mikä on täysin hyödytöntä, vaan odottakaamme luottavaisina sitä, että Jehova Jumala kääntää totuuden valon ”peitettyihin sanoihinsa” ja tekee suurenmoiset tarkoituksensa tunnetuiksi uskollisille palvelijoilleen omana määräaikanaan (Aamos 3:7; Matteus 24:25–27).

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Biblia Hebraica Stuttgartensia, Deutsche Bibelgesellschaft Stuttgart