Vahvistettuja kieltäytymään väärinteosta

”KUN olin vielä teini-ikäinen ja työskentelin yhdessä ruokakaupassa”, kertoo Timothy, ”eräs työtoverini kutsui minut kotiinsa. Hän sanoi, että hänen vanhempansa olisivat poissa ja että sinne tulisi tyttöjä ja siellä olisi mahdollisuus harjoittaa seksiä.” Monet nykyajan nuoret antaisivat tällaiseen kutsuun herkästi myöntävän vastauksen. Mutta miten Timothy vastasi? ”Kerroin hänelle heti, etten tulisi sinne ja etten kristillisen omantuntoni vuoksi halunnut olla sukupuolisuhteissa ihmisen kanssa, joka ei ollut aviopuolisoni.”

Selittäessään kantaansa Timothy ei tiennyt, että muuan nuori naistyöntekijä kuunteli keskustelua. Timothyn viattomuus kiehtoi tätä naista, ja pian Timothyn piti kieltäytyä myös hänen ehdotuksistaan – useaan otteeseen, kuten edempänä kerrotaan.

Kiusausten eteen joutuminen ei ole mitenkään harvinaista meidän aikanamme. Noin 3 000 vuotta sitten kuningas Salomo kirjoitti: ”Poikani, jos syntiset yrittävät vietellä sinua, älä suostu. – – Pidätä jalkasi heidän kulkutieltään.” (Sananlaskut 1:10, 15.) Jehova itse käski Israelin kansaa: ”Et saa seurata joukkoa pahoissa tavoitteissa.” (2. Mooseksen kirja 23:2.) Meidän täytyy todellakin aika ajoin sanoa ”ei” ja vastustaa kiusausta tehdä väärin, vaikka muut saattaisivat tehdä toisin.

Kieltäytyminen on erityisen tärkeää nykyään

Väärinteosta kieltäytyminen ei ole koskaan ollut helppoa, ja nykyään se voi olla erityisen vaikeaa, sillä elämme aikaa, jota Raamattu kutsuu tämän asiainjärjestelmän ”viimeisiksi päiviksi”. Raamatun profetian mukaisesti ihmisistä yleensä on tullut nautintoja ja väkivaltaa rakastavia ja he ovat vailla hengellisyyttä ja moraalia (2. Timoteukselle 3:1–5). Erään jesuiittayliopiston rehtori mainitsi: ”Meillä on ollut perinteinen normisto, joka on asetettu kyseenalaiseksi ja havaittu puutteelliseksi tai vanhanaikaiseksi. Nykyään ei näytä olevan enää minkäänlaisia moraalisia suuntaviivoja.” Muuan ylioikeuden tuomari esitti samansuuntaisen ajatuksen: ”Asiat eivät ole enää mustia ja valkoisia. Kaikki on harmaata. – – Yhä harvemmat näkevät eron oikean ja väärän välillä. Nykyään ei ole synti rikkoa lakia, mutta on synti jäädä kiinni.”

Apostoli Paavali kirjoitti ihmisistä, joilla on tällainen asenne: ”Heissä olevan tietämättömyyden vuoksi, sydämensä tunnottomuuden vuoksi, ovat mieleltään pimeydessä ja vieraantuneita Jumalalle kuuluvasta elämästä. Menetettyään kaiken moraalitajunsa he ovat antautuneet irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta.” (Efesolaisille 4:18, 19.) Heidän edessään häämöttävät kuitenkin vaikeudet. Jesaja julisti: ”Voi niitä, jotka sanovat hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi, jotka panevat pimeyden valon  tilalle ja valon pimeyden tilalle.” (Jesaja 5:20.) Nämä ihmiset eivät ainoastaan niitä sitä, mitä he kylvävät, vaan pian he kohtaavat kaikkein suurimman ”voi”-huudon – Jehovan langettaman epäsuotuisan tuomion (Galatalaisille 6:7).

”Kun jumalattomat versovat kuin kasvit ja kaikki vahingontekijät kukoistavat, on se heidän ikuiseksi tuhoutumisekseen”, sanotaan psalmissa 92:7. Toisin sanoen nykyinen ennätysmäinen pahuus ei kasva loputtomasti, niin että kaikkien elämästä tulisi sietämätöntä. Tosiasiassa Jeesus sanoi, että Jumala hävittää juuri tämän pahuutta edistävän ”sukupolven” ”suuressa ahdistuksessa” (Matteus 24:3, 21, 34). Jos siis haluamme säästyä tuossa ahdistuksessa, meidän on osattava erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin Jumalan mittapuiden mukaan, ja meillä on tietysti oltava myös moraalista lujuutta kieltäytyä kaikenlaisesta väärinteosta. Tämä ei ole helppoa. Jehova on kuitenkin antanut meille joitakin kannustavia esimerkkejä, toiset Raamatun ajoilta, toiset nykyajalta.

Opimme nuoresta miehestä joka kieltäytyi väärinteosta

Erityisen vaikeaa näyttää olevan kieltäytyminen haureudesta ja aviorikoksesta, jopa joillekin kristillisen seurakunnan jäsenille. Ensimmäisessä kappaleessa mainittu Timothy noudatti nuoren Joosefin esimerkkiä, joka on merkitty muistiin Raamattuun 1. Mooseksen kirjan 39:1–12:een. Joosef osoitti moraalista lujuutta, kun egyptiläisen virkamiehen Potifarin vaimo pyysi häntä toistuvasti olemaan sukupuolisuhteissa kanssaan. Joosefista kerrotaan, että ”joka kerta hän kieltäytyi” ja sanoi: ”Miten minä siis voisin syyllistyä niin suureen pahuuteen ja tehdä todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan?”

Miten Joosef sai moraalista lujuutta kieltäytyä Potifarin vaimon ehdotuksista päivä päivän jälkeen? Ensinnäkin hän piti suhdettaan Jehovaan paljon suuremmassa arvossa kuin hetkellistä mielihyvää. Lisäksi, vaikka Joosef ei ollut jumalallisen lakikokoelman alaisuudessa (Mooseksen laki annettiin vasta myöhemmin), hänellä oli selvä käsitys moraaliperiaatteista; hän tiesi, että syyllistyminen haureuteen häneen ihastuneen Potifarin vaimon kanssa olisi synti paitsi tämän aviomiestä vastaan myös Jumalaa vastaan. (1. Mooseksen kirja 39:8, 9.)

Joosef selvästikin ymmärsi, miten tärkeää oli, ettei hän ruokkisi vähässäkään määrin halujaan, koska ne voisivat sytyttää hänessä hallitsemattoman intohimon tulen. Kristittyjen on viisasta noudattaa Joosefin esimerkkiä. Vartiotornissa 1.9.1957 sanottiin: ”Hänen täytyy olla selvillä lihallisista heikkouksistaan eikä tule ajatella voivansa noudattaa aistillisia haluja Raamatun rajaan asti ja pysähtyä siihen. Vaikka hänen onnistuisikin tehdä siten jonkin aikaa, niin hän joutuu lopulta vedetyksi sen rajan yli syntiin. Näin tapahtuu varmasti, koska himot, joita ruokitaan, kasvavat voimaltaan ja saavat kiinteämmän otteen ihmisestä. Hänen on siten vaikeampi irrottaa mielensä niistä. Hänen paras puolustuskeinonsa on vastustaa niitä heti alussa.”

On helpompi vastustaa haluja heti alussa, kun kehitämme rakkautta sitä kohtaan, mikä on oikein, ja vihaa sitä kohtaan, mikä on väärin (Psalmit 37:27). Meidän on kuitenkin jatkuvasti tehtävä työtä sen eteen, oltava hellittämättömiä. Silloin, Jehovan tuella, rakkautemme oikeaa kohtaan ja halveksuntamme väärää kohtaan voimistuu. Samaan aikaan meidän on tietysti pysyttävä valppaina ja, kuten Jeesus neuvoi, rukoiltava jatkuvasti, että säästyisimme kiusauksilta ja vapautuisimme paholaisesta (Matteus 6:13; 1. Tessalonikalaisille 5:17).

Älä anna toisten painostuksen vaikuttaa

Myös tovereiden painostus altistaa väärintekoon. Eräs nuori tunnusti: ”Elän kahta elämää: toista koulussa ja toista kotona. Koulussa liikun maailmallisten nuorten kanssa, jotka puhuvat hävyttömiä lähes aina, kun he  avaavat suunsa. Ja minusta on tulossa ihan samanlainen. Mitä minun pitäisi tehdä?” Me tarvitsemme rohkeutta olla erilaisia, ja yksi tapa saada sitä on niiden Raamatun kertomusten lukeminen ja mietiskeleminen, jotka kertovat Jumalan uskollisista palvelijoista, kuten Joosefista. Muita hyviä esimerkkejä ovat Daniel, Sadrak, Mesak ja Abednego – neljä nuorta miestä, joilla oli rohkeutta olla erilaisia kuin muut.

Kun nämä neljä nuorta israelilaista saivat koulutusta muiden nuorten miesten kanssa Babylonin kuninkaan hovissa, heitä vaadittiin syömään ”päivittäinen määräannos kuninkaan herkuista”. Koska he eivät halunneet rikkoa Mooseksen lain ruokavaliota koskevia säädöksiä, he kieltäytyivät syömästä tällaista ruokaa. Se vaatii lujuutta, vielä enemmän siksi, että ruokalajit, joita kutsuttiin ”kuninkaan herkuiksi”, olivat luultavasti hyvin houkuttelevia. Miten erinomaisen esimerkin nämä nuoret miehet antoivatkaan nykyajan kristityille, joita saatetaan houkutella, jopa painostaa, juomaan kohtuuttomasti alkoholia, ottamaan huumeita tai käyttämään tupakkaa! (Daniel 1:3–17.)

Lisäksi Sadrak, Mesak ja Abednego osoittivat todeksi sen, mitä Jeesus Kristus myöhemmin sanoi: ”Vähimmässä uskollinen on paljossakin uskollinen.” (Luukas 16:10.) Heidän rohkeutensa tässä verrattain pienessä syömistä koskevassa asiassa ja se hieno lopputulos, jonka Jehova antoi, epäilemättä vahvistivat heitä tulevaa, vaikeampaa koetusta varten (Daniel 1:18–20). Tämä koetus tuli, kun heidät uhattiin polttaa kuoliaiksi, jolleivät he osallistuisi epäjumalanpalvelukseen. Nämä kolme nuorta miestä pysyivät rohkeasti päätöksessään palvella vain Jehovaa ja luottivat täysin häneen, olipa lopputulos millainen tahansa. Jälleen Jehova siunasi heitä heidän uskonsa ja rohkeutensa vuoksi – tällä kertaa hän suojeli ihmeen avulla heitä liekeiltä, kun heidät oli heitetty äärimmilleen kuumennettuun pätsiin. (Daniel 3:1–30.)

Jumalan sanassa on paljon muitakin esimerkkejä niistä, jotka kieltäytyivät väärinteosta. Mooses kieltäytyi siitä, että häntä ”kutsuttaisiin faraon tyttären pojaksi”, vaikka se olisi avannut hänelle monia mahdollisuuksia antautua ”synnistä saatavaan tilapäiseen nautintoon” Egyptissä (Heprealaisille 11:24–26). Profeetta Samuel kieltäytyi käyttämästä asemaansa väärin, niin että hän olisi ottanut vastaan lahjuksia (1. Samuelin kirja 12:3, 4). Jeesuksen Kristuksen apostolit kieltäytyivät rohkeasti tottelemasta, kun heitä käskettiin lopettamaan saarnaaminen (Apostolien teot 5:27–29). Jeesus itse kieltäytyi lujasti kaikenlaisesta väärinteosta, vielä elämänsä viime hetkillä, kun sotilaat tarjosivat hänelle ”viiniä, johon oli huumeeksi sekoitettu mirhaa”. Tuon viinin juominen olisi saattanut heikentää hänen päättäväisyyttään tuona kriittisenä hetkenä. (Markus 15:23; Matteus 4:1–10.)

Kieltäytyminen väärinteosta – elämän ja kuoleman kysymys

Jeesus sanoi: ”Menkää sisään ahtaasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka sitä sinne menevät, kun taas se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:13, 14.)

Leveä tie on suosittu, koska sitä on helppo kulkea. Sen kulkijat ovat mukavuutta rakastavia ja taipuvaisia lihallisiin ajatuksiin ja tekoihin. He eivät halua olla erilaisia, vaan pyrkivät mukautumaan Saatanan maailmaan. Heistä Jumalan lait ja periaatteet tuntuvat moraalisesti kahlitsevilta. (Efesolaisille 4:17–19.) Jeesus kuitenkin nimenomaan sanoi, että leveä tie vie ”tuhoon”.

Miksi Jeesus sitten sanoi, että vain harvat valitsisivat kapean tien? Etupäässä siksi, että vain vähemmistö haluaa Jumalan lakien ja periaatteiden ohjaavan heidän elämäänsä ja auttavan heitä vastustamaan niitä monia houkutuksia ja tilaisuuksia väärintekoon, joita on tarjolla. Lisäksi vain suhteellisen harvat ovat valmiita taistelemaan luvattomia  haluja tai toisten painostusta vastaan tai sitä pelkoa vastaan, että voisi saada valitsemansa tien vuoksi osakseen pilkkaa (1. Pietarin kirje 3:16; 4:4).

Nämä ymmärtävät täysin, miltä apostoli Paavalista tuntui, kun hän kuvaili sitä taistelua, jota hän kävi kieltäytyessään synnistä. Nykyisen maailman tavoin Paavalin ajan kreikkalais-roomalaisessa maailmassa oli leveä tie täynnä mahdollisuuksia antautua väärintekoon. Paavali selitti, että hänen mielensä, joka tiesi, mikä oli oikein, kävi jatkuvaa ’sotaa’ hänen lihansa kanssa, joka johti häntä väärintekoon (Roomalaisille 7:21–24). Ja koska Paavali tosiaan tiesi, että hänen ruumiinsa oli hyvä palvelija mutta kurja isäntä, hän opetteli sanomaan sille ”ei”. ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa”, hän kirjoitti (1. Korinttilaisille 9:27). Miten hän sai tällaisen yliotteen? Ei omin voimin, jotka olivat riittämättömät tähän suoritukseen, vaan Jumalan hengen avulla. (Roomalaisille 8:9–11.)

Seurauksena oli, että Paavali, vaikka hän oli epätäydellinen, pysyi nuhteettomana Jehovalle loppuun asti. Vain vähän ennen kuolemaansa hän saattoi kirjoittaa: ”Olen taistellut hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästä lähtien minulle on varattuna vanhurskauden kruunu.” (2. Timoteukselle 4:7, 8.)

Miten rohkaisevia esimerkkejä meillä onkaan taistelussa puutteitamme vastaan, ei ainoastaan Paavali vaan myös ne, jotka olivat esimerkkeinä hänelle: Joosef, Mooses, Daniel, Sadrak, Mesak, Abednego ja monet muut. Vaikka nämä uskon miehet olivat epätäydellisiä, he kaikki kieltäytyivät väärinteosta, eivät sisukkuuden tai omapäisyyden ansiosta vaan Jehovan hengen synnyttämän moraalisen lujuuden ansiosta (Galatalaisille 5:22, 23). He olivat hengellisiä miehiä. He janosivat jokaista Jehovan suun ilmaisua (5. Mooseksen kirja 8:3). Hänen sanansa merkitsi heille elämää (5. Mooseksen kirja 32:47). Ennen kaikkea he rakastivat Jehovaa ja pelkäsivät häntä, ja hänen avullaan he kehittivät kärsivällisesti vihaa väärintekoa kohtaan (Psalmit 97:10; Sananlaskut 1:7).

Olkaamme mekin heidän kaltaisiaan. Jotta voisimme edelleenkin kieltäytyä kaikenlaisesta väärinteosta, me tarvitsemme heidän tavoin Jehovan henkeä. Jehova antaa meille auliisti henkeään, jos pyydämme sitä vilpittömästi, tutkimme hänen sanaansa ja olemme säännöllisesti läsnä kristillisissä kokouksissa (Psalmit 119:105; Luukas 11:13; Heprealaisille 10:24, 25).

Alussa mainittu Timothy oli onnellinen, ettei hän laiminlyönyt hengellisiä tarpeitaan. Se nuori naistyöntekijä, joka kuuli Timothyn käymän keskustelun toisen työtoverinsa kanssa ja jota väärällä tavalla kiehtoi Timothyn viattomuus, kutsui myöhemmin Timothyn vaivihkaa kotiinsa, silloin kun hänen miehensä olisi poissa. Timothy vastasi kieltävästi. Nuori nainen ei antanut helpolla periksi ja toisti kutsun useaan otteeseen, kuten Potifarin vaimo. Joka kerta Timothy kieltäytyi lujasti mutta ystävällisesti. Hän jopa antoi naiselle hyvää todistusta Jumalan sanasta. Timothy, joka on nykyään onnellisesti naimisissa miellyttävän kristityn sisaren kanssa, on syvästi kiitollinen Jehovalle siitä, että tämä antoi hänelle moraalista lujuutta kieltäytyä väärinteosta. Jehova toden totta siunaa ja vahvistaa kaikkia, jotka haluavat säilyttää kristillisen nuhteettomuutensa kieltäytymällä väärinteosta. (Psalmit 1:1–3.)