Mitä on tehtävissä lannistuneisuudelle?
Mitä on tehtävissä lannistuneisuudelle?
MITEN ihminen voi taistella lannistuneisuutta vastaan? Tämä kysymys esitettiin muutamille matkavalvojille, jotka vierailevat säännöllisesti Jehovan todistajien seurakunnissa. Heidän vastauksensa voivat auttaa meitä erittelemään lannistuneisuuden syitä ja pohtimaan keinoja voittaa tämä tunne, joka voi vallata kenet tahansa kristityn.
Lannistuneisuuden voittamiseen tarvitaan toki muutakin kuin sen syiden erittelyä. Sen oireita saattavat kuitenkin olla kiinnostuksen puute rukoilemista tai henkilökohtaista tutkimista kohtaan, veltostuminen kokouksissa käymisessä, innon puute ja jopa jonkinlainen kylmyys toisia kristittyjä kohtaan. Selvimpiä merkkejä on kuitenkin innon laimeneminen evankelioimisessa. Tarkastellaanpa näitä oireita ja joitakin parannuskeinoja.
Lannistuneisuus evankelioimistyössä
Jeesus Kristus oli selvillä siitä, millaisia vaikeuksia käskyyn tehdä opetuslapsia liittyi (Matteus 28:19, 20). Hän lähetti seuraajansa kuin ”lampaat susien keskelle”, sillä hän tiesi, että heitä vainottaisiin saarnaamisen vuoksi (Matteus 10:16–23). Tämä ei kuitenkaan ollut syy lannistua. Vaino on usein jopa vahvistanut Jumalan palvelijoita, jotka ovat turvanneet Jehovaan rukouksessa. (Apostolien teot 4:29–31; 5:41, 42.)
Silloinkaan kun Kristuksen opetuslapset eivät kohdanneet ankaraa vainoa, he eivät aina saaneet suosiollista vastaanottoa (Matteus 10:11–15). Samalla tavoin Jehovan todistajienkaan saarnaamistyö ei ole nykyään aina mutkatonta. a Monien mielestä usko Jumalaan on henkilökohtainen asia, josta he eivät halua keskustella. Toiset eivät halua olla missään tekemisissä sellaisen uskonnollisen järjestön kanssa, jota kohtaan heillä on omat ennakkoluulonsa. Epäilemättä välinpitämättömyys, tulosten puute ja useat muut ongelmat voivat lannistaa suunnattomasti. Miten nämä vaikeudet voidaan voittaa?
Miten saada parempia tuloksia
Palveluksesta saamamme ilo riippuu osittain siitä, millaisia tuloksia saamme. Miten voimme siis tehdä palveluksestamme tuottoisampaa? Mehän olemme ”ihmisten kalastajia” (Markus 1:16–18). Muinaisessa Israelissa kalastajat lähtivät kalaan yöllä, jolloin he saivat eniten saalista. Meidänkin täytyy eritellä aluettamme ja lähteä ”kalastamaan”, kun suurin osa ihmisistä on kotona ja suhtautuu sanomaamme vastaanottavaisemmin. Tällaista aikaa saattavat olla illat, viikonloput tai jotkin muut ajankohdat. Yhden matkavalvojan mukaan näin on käytännöllistä tehdä alueilla, missä ihmiset ovat työssä koko päivän. Hän kertoo, että tulokset iltaisin todistamisesta ovat usein erinomaisia. Pystymme tavoittamaan enemmän ihmisiä myös todistamalla puhelimitse ja vapaamuotoisesti.
Hellittämättömyys palveluksessa tuottaa hyviä tuloksia. Itä-Euroopassa ja joissakin Afrikan maissa Valtakunnan saarnaamistyö
etenee hyvin, ja tuloksena on ollut kiitettävää kasvua. Samaten monia uusia seurakuntia on perustettu alueilla, joita on pitkään pidetty hedelmättöminä, ja jopa sellaisilla alueilla, jotka käydään läpi hyvin tiheään. Entä jos teidän alueillanne ei kuitenkaan saada vastaavanlaisia tuloksia?Miten säilyttää oikea asenne
Se että pidämme Jeesuksen asettamat tavoitteet kirkkaina mielessä, auttaa meitä olemaan lannistumatta, kun kohtaamme palveluksessa välinpitämättömyyttä. Kristus halusi opetuslastensa etsivän arvollisia eikä käännyttävän ihmisiä sankoin joukoin. Hän korosti useaan kertaan, että valtava enemmistö ei ottaisi hyvää uutista vastaan, aivan niin kuin useimmat israelilaisetkaan eivät kuunnelleet entisaikojen profeettoja. (Hesekiel 9:4; Matteus 10:11–15; Markus 4:14–20.)
”Valtakunnan hyvän uutisen” ottavat kiitollisina vastaan sellaiset yksilöt, jotka ”ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan” (Matteus 5:3; 24:14). He haluavat palvella Jumalaa hänen määrittelemällään tavalla. Siksi toimintamme tulokset riippuvat pikemminkin ihmisten sydämentilasta kuin omasta kyvystämme esittää sanomaa. Tietenkin meidän täytyy parhaamme mukaan tehdä hyvästä uutisesta vetoavaa. Tulokset ovat kuitenkin kiinni Jumalasta, sillä Jeesus sanoi: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä.” (Johannes 6:44.)
Evankelioimistyömme tekee Jehovan nimeä tunnetuksi. Kuuntelivatpa ihmiset tai eivät, saarnaamistoimintamme myötävaikuttaa Jehovan pyhän nimen pyhittämiseen. Kun teemme evankelioimistyötä, osoitamme olevamme Kristuksen opetuslapsia ja saamme olla mukana suorittamassa tämän ajan tärkeintä tehtävää. (Matteus 6:9; Johannes 15:8.)
Lannistuneisuus ja ihmissuhteet
Jotkin ihmissuhteet, joko omassa perheessä tai seurakunnassa, voivat lannistaa. Joistakuista saattaa esimerkiksi tuntua siltä, ettei heitä ymmärretä. Myös toisten uskovien epätäydellisyys saattaa lannistaa meitä. Jälleen Raamatusta voi olla meille suurta apua.
Maailmanlaajuinen ”veljesseura” muodostaa suuren hengellisen perheen (1. Pietarin kirje 2:17). Mutta tunne siitä, että kuuluu yhtenäiseen kansaan, voi heiketä, kun luonne-eroista johtuvat yhteentörmäykset synnyttävät vaikeuksia. Ilmeisesti ensimmäisen vuosisadan kristitytkään eivät olleet immuuneja tällaisille vaikeuksille, sillä apostoli Paavalin piti toistuvasti neuvoa heitä elämään yhdessä yksimielisinä. Hän esimerkiksi kehotti kahta kristittyä naista, Euodiaa ja Syntykeä, sopimaan erimielisyytensä. (1. Korinttilaisille 1:10; Efesolaisille 4:1–3; Filippiläisille 4:2, 3.)
Jos tämä on ongelman ydin, miten voimme saada vilpittömän rakkauden syttymään uudelleen veljiämme ja sisariamme kohtaan? Muistuttamalla itseämme siitä, että Kristus kuoli heidän puolestaan ja että he ovat meidän laillamme uskoneet hänen lunastusuhriinsa. Voimme myös pitää mielessämme, että monet veljemme ovat Jeesusta Kristusta jäljitellen valmiita vaarantamaan henkensä puolestamme.
Joitakin vuosia sitten eräs nuori veli ei epäröinyt tarttua Pariisissa valtakunnansalin ulkopuolelle jätettyyn matkalaukkuun, jossa oli pommi. Hän juoksi portaita alas useita kerroksia ja heitti sitten laukun suihkulähteeseen, missä se räjähti. Kun häneltä kysyttiin, mikä sai hänet vaarantamaan henkensä tuolla tavoin, hän vastasi: ”Tajusin, että olimme hengenvaarassa. Ajattelin, että olisi parempi, että minä yksin kuolisin kuin että me kaikki saisimme surmamme.” b Miten suuri siunaus ovatkaan ystävät, jotka ovat valmiita jäljittelemään Jeesuksen esimerkkiä näin tarkasti.
Lisäksi voimme miettiä sitä yhteishenkeä, joka vallitsi Jehovan todistajien keskuudessa keskitysleireillä toisen maailmansodan c Myöhemmin malawilaiset veljemme ja sisaremme pysyivät aivan yhtä uskollisesti kannassaan tosi kristittyinä. Eikö ajatus siitä, että oman seurakuntamme veljet toimisivat epäsuotuisissa oloissa samalla tavalla, saakin meidät sivuuttamaan arkiset jännitteet ja vaikeudet tai ainakin pitämään niitä hyvin vähäpätöisinä? Jos kehitämme Kristuksen mieltä, jokapäiväinen kanssakäyminen palvojatovereittemme kanssa ei lannista vaan virkistää meitä.
aikana.Lannistavat tunteet
”Pitkittynyt odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta se, mitä halutaan, on elämän puu, kun se todella tulee.” (Sananlaskut 13:12.) Joidenkuiden Jehovan palvelijoiden silmissä tämän asiainjärjestelmän loppu ei tule tarpeeksi pian. Aika, jota elämme, tuntuu kristityistä siinä missä monista ei-uskovistakin ’kriittiseltä ja vaikealta selviytyä’ (2. Timoteukselle 3:1–5).
Kristityillä toisin kuin ei-uskovilla on kuitenkin syytä iloita nähdessään, että näissä koettelevissa oloissa toteutuu Jeesuksen läsnäolon ”tunnusmerkki”, joka osoittaa Jumalan valtakunnan tekevän pian lopun tästä pahasta asiainjärjestelmästä (Matteus 24:3–14). Silloinkin kun tilanne muuttuu entistä vaikeammaksi – niin kuin se varmasti muuttuu ”suuren ahdistuksen” aikana – nuo kehitysvaiheet tuottavat meille iloa, koska ne ovat merkkinä Jumalan uuden maailman läheisyydestä (Matteus 24:21; 2. Pietarin kirje 3:13).
Mikäli kristitty lykkää mielessään aikaa, jolloin Valtakunta puuttuu nykytilanteeseen, hän saattaa alkaa käyttää aina vain enemmän aikaa aineellisiin hankkeisiin. Jos hän antaa esimerkiksi ansiotyön ja ajanvietteen viedä kaiken aikansa ja voimansa, hänen on vaikea täyttää raamatullisia velvollisuuksiaan kunnolla. (Matteus 6:24, 33, 34.) Tällainen asennoituminen edistää turhautuneisuutta ja aiheuttaa siten myös lannistuneisuutta. Eräs matkavalvoja totesi: ”On epärealistista yrittää rakentaa kalpeaa jäljitelmää uudesta maailmasta tähän asiainjärjestelmään.”
Kaksi erinomaista parannuskeinoa
Kun lannistuneisuuden syyt on saatu selville, niin mikä avuksi? Yksi parhaita käytettävissä olevia parannuskeinoja on henkilökohtainen tutkiminen. Miksi? ”Se muistuttaa meitä siitä, miksi meidän täytyy tehdä, mitä teemme”, sanoi eräs matkavalvoja. Toinen selitti: ”Saarnaaminen käy ajan mittaan raskaaksi, jos siihen osallistutaan vain velvollisuudesta.” Riittävä henkilökohtainen tutkiminen kuitenkin auttaa meitä saamaan takaisin selvän näkemyksen siitä osasta, joka meillä on lopun lähetessä. Raamattu muistuttaakin meitä toistuvasti siitä, että meidän täytyy olla hengellisesti hyvin ravittuja, jotta saisimme todellista iloa Jumalan tahdon tekemisestä (Psalmit 1:1–3; 19:7–10; 119:1, 2).
Vanhimmat voivat auttaa toisia voittamaan lannistuneisuuden tekemällä heidän luokseen rohkaisevia paimennuskäyntejä. Näillä luottamuksellisilla käynneillä vanhimmat voivat osoittaa, että meitä jokaista arvostetaan suuresti ja että meillä kaikilla on tärkeä osa Jehovan kansan keskuudessa (1. Korinttilaisille 12:20–26). Muuan vanhin sanoi toisten kristittyjen rohkaisemisesta: ”Korostan heidän arvoaan muistuttamalla heitä siitä, mitä he ovat tehneet aiemmin. Palautan heidän mieleensä, että he ovat arvokkaita Jehovan silmissä ja että hänen Poikansa veri on annettu heidän puolestaan. Tällaisiin ajatuksiin suhtaudutaan aina myönteisesti. Kun niille on esitetty vankat raamatulliset perusteet, lannistuneisuuden tunteen kanssa kamppailevat pystyvät asettamaan uusia tavoitteita, joita voi olla perheenä rukoileminen, perhetutkistelun pitäminen ja Raamatun lukeminen.” (Heprealaisille 6:10.)
Vanhinten täytyy huolellisesti varoa antamasta paimennuskäynneillä sellaista kuvaa, että Jumalaa on mahdotonta miellyttää. Sen sijaan vanhimmat voivat auttaa lannistuneisuuden valtaamia palvojatovereita näkemään, että Jeesuksen seuraajien kuorma on keveä, minkä vuoksi kristillinen palveluksemme on ilon lähde (Matteus 11:28–30).
Voitto lannistuneisuudesta
Mitä syitä lannistuneisuuteen saattaakin olla, se on vitsaus, jota vastaan täytyy taistella. Muista kuitenkin, että emme taistele yksin. Jos tunnet lannistuneisuutta, ota vastaan toisten kristittyjen ja varsinkin vanhinten apu. Se voi hälventää lannistuneisuuden tunteita.
Ennen kaikkea meidän täytyy pyytää apua Jumalalta päästäksemme voitolle lannistuneisuudesta. Jos turvaamme rukouksen hengessä Jehovaan, hän voi auttaa meitä nujertamaan sen täysin. (Psalmit 55:22; Filippiläisille 4:6, 7.) Joka tapauksessa hänen kansansa jäseninä voimme kokea samanlaisia tunteita kuin psalmista, joka lauloi: ”Onnellisia ovat ne ihmiset, jotka tuntevat ilohuudon. Oi Jehova, sinun kasvojesi valossa he vaeltavat. Sinun nimestäsi he iloitsevat kaiken päivää, ja sinun vanhurskaudessasi heidät korotetaan. Sillä sinä olet heidän voimansa kauneus, ja sinun hyväntahtoisuudestasi sarvemme korotetaan.” (Psalmit 89:15–17.)
[Alaviitteet]
a Ks. Vartiotornin 15.8.1981 kirjoitusta ”Talosta-taloon-työn asettama haaste”.
b Ks. Herätkää! 22.5.1985 s. 12 ja 13; julkaissut Jehovan todistajat.
c Ks. Vartiotornin 15.11.1980 kirjoitusta ”Kestin ’kuolemanmarssin’” ja Herätkää!-lehden 22.9.1985 kirjoitusta ”Nuhteettomuuden säilyttäminen natsi-Saksassa”.
[Kuva s. 31]
Rakkaudellisten vanhinten rakentavat paimennuskäynnit voivat auttaa kristittyjä pääsemään voitolle lannistuneisuudesta