Älkäämme koskaan vetäytykö pois tuhoon!

”Me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon.” (HEPREALAISILLE 10:39)

1. Millaiset olosuhteet saivat apostoli Pietarin antautumaan pelon valtaan?

 APOSTOLEILLE on täytynyt olla järkytys, kun heidän rakas Herransa Jeesus sanoi heille, että he kaikki hajaantuisivat ja hylkäisivät hänet. Miten tällaista voisi tapahtua hetkenä, jona hän tarvitsisi eniten tukea? Pietari väitti itsepintaisesti: ”Vaikka kaikki muut kompastuvat, niin minä en.” Pietari oli kyllä rohkea ja urhoollinen mies. Mutta kun Jeesus kavallettiin ja pidätettiin, apostolit – Pietari mukaan luettuna – hajaantuivat. Myöhemmin Jeesuksen ollessa kuulusteltavana ylimmäisen papin Kaifaan talossa Pietari odotteli levottomana sisäpihassa. Tuon kylmän yön tuntien madellessa eteenpäin Pietari alkoi todennäköisesti pelätä, että Jeesus ja hänen seurassaan olleet saatettaisiin teloittaa. Kun jotkut sivustakatsojat tunnistivat Pietarin yhdeksi Jeesuksen läheisistä seuralaisista, hän joutui pakokauhun valtaan. Kolme kertaa hän kiisti yhteytensä Jeesukseen. Pietari väitti, ettei hän edes tuntenut tätä! (Markus 14:27–31, 66–72.)

2. a) Miksi Pietarin pelokas käyttäytyminen Jeesuksen pidätysyönä ei tehnyt hänestä ’sellaista, joka vetäytyy pois’? b) Mitä meidän pitäisi päättää?

² Tämä oli Pietarin elämän aallonpohjia, hetki, jota hän epäilemättä katui lopun ikäänsä. Mutta tekikö Pietarin käyttäytyminen tuona yönä hänestä pelkurin? Tekikö se hänestä yhden ”sellaisista”, joita apostoli Paavali myöhemmin kuvaili, kun hän kirjoitti: ”Mutta me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon”? (Heprealaisille 10:39.) Useimmat meistä olisivat todennäköisesti yhtä mieltä siitä, että Paavalin sanat eivät sovellu Pietariin. Miksi? Koska Pietarin pelko oli tilapäistä, hetkellinen hairahdus elämässä, jolle oli tunnusomaista huomattava rohkeus ja usko. Samoin monilla meistä on ollut menneisyydessä hetkiä, joita muistellessamme tunnemme jossain määrin häpeää, hetkiä, joina pelko yllätti meidät ja esti meitä puolustamasta totuutta niin rohkeasti kuin olisimme halunneet (vrt. Roomalaisille 7:21–23). Voimme luottaa siihen, että tällaiset hetkelliset horjahdukset eivät tee meistä sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon. Silti meidän täytyy päättää, ettei meistä koskaan tule sellaisia. Miksi? Ja miten voimme välttyä tulemasta sellaisiksi?

Mitä vetäytyminen pois tuhoon merkitsee?

3. Miten profeetat Elia ja Joona joutuivat pelon valtaan?

³ Kirjoittaessaan ”sellaisista, jotka vetäytyvät pois”, Paavali ei tarkoittanut niitä, jotka saattavat hetkellisesti menettää rohkeutensa. Paavali tiesi varmasti Pietarin kokemuksen ja muita samanlaisia tapauksia. Elia, joka oli rohkea ja suorasanainen profeetta, joutui kerran pelon valtaan ja pakeni henkensä edestä, koska jumalaton kuningatar Isebel uhkasi tappaa hänet (1. Kuninkaiden kirja 19:1–4). Profeetta Joonaa pelko vaivasi vielä pahemmin. Jehova antoi hänelle tehtäväksi matkustaa Niniven kaupunkiin, joka oli kuuluisa väkivaltaisuudestaan ja jumalattomuudestaan. Joona nousi heti laivaan, joka oli lähdössä Tarsisiin, 3 500 kilometrin päähän vastakkaiseen suuntaan!  (Joona 1:1–3.) Silti ei kumpaakaan näistä uskollisista profeetoista enempää kuin apostoli Pietariakaan voida aiheellisesti kuvailla sellaiseksi, joka vetäytyy pois. Miksi ei?

4, 5. a) Miten tekstiyhteys auttaa meitä saamaan selville, mitä Paavali tarkoitti Heprealaiskirjeen 10:39:ssä ”tuholla”? b) Mitä Paavali tarkoitti sanoessaan: ”Me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon”?

⁴ Huomaa, miten Paavalin sanat jatkuivat: ”Mutta me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon.” Mitä hän tarkoitti ”tuholla”? Hänen käyttämänsä kreikkalainen sana viittaa toisinaan ikuiseen tuhoon. Tämä määritelmä sopii tekstiyhteyteen. Paavali oli juuri varoittanut: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus ja tulinen kiivaus, joka kuluttaa ne, jotka ovat vastaan.” (Heprealaisille 10:26, 27.)

⁵ Niinpä kun Paavali sanoi uskonveljilleen, että ”me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon”, hän tarkoitti, että hän ja hänen kirjeensä uskolliset kristityt lukijat olivat tehneet lujan päätöksen: he eivät koskaan kääntyisi pois Jehovasta eivätkä lakkaisi palvelemasta häntä. Pois vetäytyminen voisi johtaa vain ikuiseen tuhoon. Juudas Iskariot vetäytyi pois sellaiseen tuhoon, ja samoin tekivät ne muut totuuden viholliset, jotka toimivat tahallaan Jehovan henkeä vastaan (Johannes 17:12; 2. Tessalonikalaisille 2:3). Tällaiset yksilöt ovat niiden ”pelkureiden” joukossa, jotka kärsivät ikuisen tuhon vertauskuvallisessa tulijärvessä (Ilmestys 21:8). Me emme koskaan halua olla sellaisia!

6. Mille tielle Saatana Panettelija haluaa meidän lähtevän?

⁶ Saatana Panettelija haluaa meidän vetäytyvän pois tuhoon. ”Vehkeilyjen” mestarina hän tietää, että tällainen turmiollinen tie alkaa usein pienistä asioista (Efesolaisille 6:11). Ellei hän saavuta tarkoitustaan suoranaisen vainon avulla, hän yrittää jäytää tosi kristittyjen uskoa ovelammin keinoin. Hän haluaa vaientaa Jehovan rohkeat ja innokkaat todistajat. Tarkastellaanpa, millaista taktiikkaa hän käytti niiden heprealaiskristittyjen tapauksessa, joille Paavali kirjoitti.

 Miten kristittyjä painostettiin vetäytymään pois

7. a) Millainen oli Jerusalemin seurakunnan historia? b) Millaisissa olosuhteissa jotkut Paavalin kirjeen lukijoista olivat hengellisesti?

⁷ Todisteet osoittavat, että Paavali kirjoitti kirjeensä heprealaisille noin vuonna 61. Jerusalemin seurakunnalla oli melskeinen historia. Jeesuksen kuoleman jälkeen nousi ilkeämielisen vainon aalto, joka pakotti monet tuon kaupungin kristityistä hajaantumaan. Seurasi kuitenkin rauhan kausi, jonka ansiosta kristittyjen määrä kasvoi (Apostolien teot 8:4; 9:31). Vuosien kuluessa vainot ja vaikeudet vuoroin pahenivat, vuoroin laantuivat. Siihen aikaan kun Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeen, seurakunta nähtävästi iloitsi jälleen kerran suhteellisen rauhallisesta kaudesta. Painostusta oli silti. Lähes kolme vuosikymmentä oli kulunut siitä, kun Jeesus oli ennustanut Jerusalemin tuhon. Joistakuista tuntui todennäköisesti siltä, että loppu oli viipynyt kohtuuttoman kauan eikä ehkä tulisi heidän elinaikanaan. Toisia, erityisesti uskossa nuorempia, ei ankara vaino ollut vielä koetellut, eikä heillä ollut paljon tietoa siitä, millaista kestävyyttä tarvittaisiin koettelemuksen aikana (Heprealaisille 12:4). Saatana pyrki varmasti hyödyntämään tällaisia olosuhteita. Mitä ”vehkeilyjä” hän käytti?

8. Millä tavalla monet juutalaiset suhtautuivat nuoreen kristilliseen seurakuntaan?

⁸ Jerusalemin ja Juudean juutalaisyhdyskunta halveksi nuorta kristillistä seurakuntaa. Paavalin kirjeen sisällöstä saamme jonkinlaisen käsityksen niistä pilkkapuheista, joita juutalaisten kopeat uskonnolliset johtajat ja heidän kannattajansa kohdistivat kristittyihin. He ovat saattaneet puhua tähän tapaan: ”Meillä on Jerusalemissa suuri temppeli, joka on ollut pystyssä vuosisatoja! Meillä on jalosukuinen ylimmäinen pappi, joka hoitaa siellä virkaansa yhdessä alipappiensa kanssa. Joka päivä uhrataan teurasuhreja. Meillä on Laki, jonka enkelit välittivät Moosekselle ja joka vahvistettiin suurin tunnusmerkein Siinainvuorella. Tällä nousukaslahkolla, näillä kristityillä, jotka ovat luopuneet juutalaisuudesta, ei ole mitään vastaavaa!” Johtiko tällainen ylenkatse haluttuun tulokseen? Hyökkäykset ilmeisesti kiusasivat joitakuita heprealaiskristittyjä. Paavalin kirje tuli heidän avukseen juuri oikeaan aikaan.

Miksi heidän ei pitäisi koskaan vetäytyä pois tuhoon

9. a) Mikä teema heijastuu selvästi Heprealaiskirjeestä? b) Missä mielessä kristityt palvelivat Jerusalemin temppeliä paremmassa temppelissä?

⁹ Tarkastellaanpa kahta syytä, joilla Paavali perusteli Juudeassa asuville veljilleen ja sisarilleen sitä, ettei heidän pitänyt koskaan vetäytyä pois tuhoon. Ensimmäinen – kristillisen palvontajärjestelmän paremmuus – heijastuu selvästi Heprealaiskirjeestä. Paavali käsitteli tätä teemaa läpi koko kirjeensä. Jerusalemin temppeli oli vain jäljennös paljon suuremmasta todellisuudesta, Jehovan hengellisestä temppelistä, rakennuksesta, ”joka ei ole käsin tehty” (Heprealaisille 9:11). Nuo kristityt saivat palvella tuon puhdasta palvontaa varten tehdyn hengellisen järjestelyn alaisuudessa. He palvelivat paremman liiton, kauan sitten luvatun uuden liiton, alaisuudessa, jonka Välittäjä oli Moosesta suurempi, Jeesus Kristus (Jeremia 31:31–34).

10, 11. a) Miksi Jeesuksen sukuperä ei tehnyt häntä pätemättömäksi palvelemaan Ylimmäisenä Pappina hengellisessä temppelissä? b) Millä tavoin Jeesus oli parempi Ylimmäinen Pappi kuin se, joka palveli Jerusalemin temppelissä?

¹⁰ Noilla kristityillä oli myös paljon parempi Ylimmäinen Pappi, Jeesus Kristus. Hän ei kylläkään polveutunut Aaronista. Sen sijaan hän oli Ylimmäinen Pappi ”Melkisedekin tavan mukaan” (Psalmit 110:4). Melkisedek, jonka sukuperää ei ollut merkitty muistiin, oli muinaisen Salemin kuningas ja samalla sen ylimmäinen pappi. Näin hän oli sopiva profeetallinen esikuva Jeesuksesta, jonka pappeus ei riippunut minkään epätäydellisen ihmisen syntyperästä vaan jostain paljon suuremmasta, Jehova Jumalan omasta valasta. Melkisedekin tavoin Jeesus ei palvele ainoastaan Ylimmäisenä  Pappina vaan myös Kuninkaana, joka ei koskaan kuole. (Heprealaisille 7:11–21.)

¹¹ Sitä paitsi toisin kuin Jerusalemin temppelissä palvelevan ylimmäisen papin Jeesuksen ei tarvinnut uhrata teurasuhreja vuodesta toiseen. Hänen uhrinsa oli hänen oma täydellinen elämänsä, jonka hän uhrasi kerta kaikkiaan. (Heprealaisille 7:27.) Kaikki nuo temppelissä uhratut teurasuhrit olivat vain varjoja eli kuvia siitä, mitä Jeesus uhrasi. Hänen täydellinen uhrinsa tarjosi syntien todellisen anteeksiannon kaikille niille, jotka uskoivat. Sydäntä lämmittäviä ovat myös Paavalin sanat, joiden mukaan tämä Ylimmäinen Pappi on sama muuttumaton Jeesus, jonka Jerusalemin kristityt olivat tunteneet. Hän oli nöyrä, huomaavainen ja sellainen, joka voi ”suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme” (Heprealaisille 4:15; 13:8). Noiden voideltujen kristittyjen odotteena oli palvella Kristuksen alipappeina! Miten he olisivat voineet edes ajatella vetäytymistä pois ja kääntymistä turmeltuneen juutalaisuuden ”heikkojen ja vaivaisten” asioiden puoleen? (Galatalaisille 4:9.)

12, 13. a) Minkä toisen syyn Paavali esitti siihen, ettei tulisi koskaan vetäytyä pois? b) Miksi kertomus heprealaiskristittyjen kestävyydestä menneisyydessä kannustaisi heitä olemaan vetäytymättä koskaan pois tuhoon?

¹² Ikään kuin tässä ei olisi ollut kylliksi, Paavali esitti heprealaisille toisen syyn siihen, ettei heidän tulisi koskaan vetäytyä pois tuhoon: se oli kertomus heidän omasta kestävyydestään. Hän kirjoitti: ”Muistakaa – – jatkuvasti entisiä päiviä, joina te valistetuiksi tultuanne kestitte suuren kamppailun kärsimyksissä.” Paavali muistutti heitä siitä, että he olivat olleet ”kuin näyttämöllä” häväistysten ja ahdistusten alaisina. Jotkut olivat kärsineet vankeutta; toiset olivat tunteneet myötätuntoa vankilassa olevia kohtaan ja tukeneet heitä. He olivat tosiaan osoittaneet esimerkillistä uskoa ja hellittämättömyyttä. (Heprealaisille 10:32–34.) Mutta miksi Paavali kehotti heitä ’muistamaan jatkuvasti’ tällaisia tuskallisia kokemuksia? Eikö sellainen olisi masentavaa?

¹³ Päinvastoin, sillä ”entisten päivien” muistaminen palauttaisi heprealaisten mieleen sen, miten Jehova oli tukenut heitä koettelemuksessa. Hänen avullaan he olivat jo pitäneet puolensa monia Saatanan hyökkäyksiä vastaan. Paavali kirjoitti: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan.” (Heprealaisille 6:10.) Jehova tosiaan muisti kaikki heidän uskolliset tekonsa, koska hän oli tallettanut ne rajattomaan muistiinsa. Tämä tuo mieleemme Jeesuksen kehotuksen kerätä aarteita taivaaseen. Yksikään varas ei voi viedä näitä aarteita, eikä koi tai ruoste voi syödä niitä. (Matteus 6:19–21.) Tosiasiassa nämä aarteet voivat tuhoutua vain, jos kristitty vetäytyy pois tuhoon. Silloin hän menettäisi kaikki taivaaseen keräämänsä aarteet. Paavali esitti heprealaiskristityille todella vakavan syyn olla koskaan lähtemättä sellaiselle tielle! Miksi he antaisivat kaikkien uskollisen palveluksensa vuosien mennä hukkaan? Olisi oikein ja paljon parempi kestää jatkuvasti.

Miksi meidän ei pitäisi koskaan vetäytyä pois tuhoon

14. Mitä samanlaisia haasteita me kohtaamme kuin oli ensimmäisen vuosisadan kristittyjen edessä?

¹⁴ Tosi kristityillä on nykyään yhtä painavat syyt olla vetäytymättä pois. Ensinnäkin on syytä muistaa, millainen siunaus on se, että Jehova on antanut meille puhtaan palvontamuodon. Me elämme ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tavoin aikaa, jolloin suurempien uskontojen jäsenet hymyilevät meille ivallisesti ja pilkkaavat meitä, viittaavat ylpeinä vaikuttaviin uskonnollisiin rakennuksiinsa ja perinteittensä pitkään historiaan. Jehova kuitenkin vakuuttaa meille, että hän hyväksyy meidän palvontamuotomme. Tosiasiassa me nautimme nykyään siunauksista, joita ensimmäisen vuosisadan kristityillä ei ollut. ”Miten se voi olla mahdollista”, saatat miettiä. Eliväthän he aikana, jona hengellinen temppeli alkoi toimia. Kristuksesta tuli sen  Ylimmäinen Pappi, kun hänet kastettiin vuonna 29. Jotkut heistä olivat nähneet Jumalan ihmeitätekevän Pojan. Hänen kuolemansa jälkeenkin tapahtui ihmeitä. Mutta kuten oli ennustettu, tällaiset lahjat lopulta lakkasivat (1. Korinttilaisille 13:8).

15. Minkä profetian täyttymyksen aikaa tosi kristityt nykyään elävät, ja mitä se merkitsee meille?

¹⁵ Me elämme kuitenkin aikaa, jolloin Hesekielin luvuissa 40–48 esitetty suuri temppeliprofetia täyttyy merkittävällä tavalla. a Niinpä olemme nähneet, miten Jumalan järjestely puhdasta palvontaa varten on ennallistettu. Tuo hengellinen temppeli on puhdistettu kaikista uskonnollisen saastutuksen ja epäjumalanpalveluksen muodoista. (Hesekiel 43:9; Malakia 3:1–5.) Ajattele, millaisia etuja tämä puhdistus on tuonut meille.

16. Mikä masentava suuntaus oli ensimmäisen vuosisadan kristittyjen nähtävissä?

¹⁶ Organisoidun kristillisen seurakunnan tulevaisuus näytti ensimmäisellä vuosisadalla synkältä. Jeesus oli ennustanut, että kävisi samoin kuin jos vasta kylvettyyn vehnäpeltoon kylvettäisiin päälle rikkakasveja, niin että vehnää olisi lähes mahdotonta erottaa rikkakasveista (Matteus 13:24–30). Näin tapahtuikin. Ensimmäisen vuosisadan lopulla, jolloin iäkäs apostoli Johannes toimi viimeisenä pidäkkeenä turmelusta vastaan, luopumus jo kukoisti (2. Tessalonikalaisille 2:6; 1. Johanneksen kirje 2:18). Pian apostolien kuoleman jälkeen nousi erillinen pappisluokka, joka sorti laumaa ja käytti muista erottuvia vaatteita. Luopumus levisi kuin kuolio. Se oli uskollisille kristityille tavattoman masentavaa! He näkivät, miten vastikään puhdasta palvontaa varten perustettu järjestely jäi turmeltuneen palvontamuodon jalkoihin. Tämä tapahtui alle sata vuotta sen jälkeen, kun Kristus oli perustanut seurakunnan.

17. Miksi voidaan sanoa, että nykyinen kristillinen seurakunta on kestänyt pitempään kuin sen vastine ensimmäisellä vuosisadalla?

¹⁷ Vertaa tähän meidän tilannettamme. Nykyään puhdas palvonta on jo kestänyt pitempään kuin sen ajan, joka kului apostolien kuolemaan. Siitä lähtien kun tämän lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1879, Jehova on siunannut meitä yhä puhtaammalla palvonnalla. Jehova ja Kristus Jeesus astuivat hengelliseen temppeliin vuonna 1918 puhdistaakseen sen (Malakia 3:1–5). Vuodesta 1919 lähtien Jehova Jumalan palvontaa varten tehty järjestely on tullut yhä puhtaammaksi. Ymmärrämme yhä selvemmin Raamatun ennustuksia ja periaatteita (Sananlaskut 4:18). Kenelle kuuluu kunnia? Ei pelkille epätäydellisille ihmisille. Vain Jehova yhdessä Poikansa, seurakunnan Pään, kanssa on voinut suojella kansaansa turmeltumasta näinä turmeltuneina aikoina. Älkäämme siis koskaan lakatko kiittämästä Jehovaa siitä, että hän on sallinut meidän osallistua puhtaaseen palvontaan nykyään. Ja päättäkäämme lujasti olla koskaan vetäytymättä pois tuhoon!

18. Mikä syy meillä on olla koskaan vetäytymättä pois tuhoon?

¹⁸ Samoin kuin noilla heprealaiskristityillä myös meillä on toinenkin syy olla vetäytymättä pelkurimaisesti pois: kertomus omasta kestävyydestämme. Olemmepa alkaneet palvella Jehovaa viime vuosina tai tehneet niin uskollisesti kymmeniä vuosia, olemme rakentaneet kristillisten  tekojen maineen. Moni meistä on kokenut vainoa, onpa kyseessä ollut vankeus, kielto, julmuus tai omaisuuden menetys. Vielä useammat ovat kohdanneet perheen vastustusta, ylenkatsetta, pilkkaa ja välinpitämättömyyttä. Me kaikki olemme kestäneet, kun olemme palvelleet jatkuvasti uskollisina Jehovaa elämän haasteista ja koetuksista huolimatta. Hellittämättömyydellämme olemme luoneet hyvän maineen, jota Jehova ei unohda, aarrevaraston taivaaseen. Nyt ei siis totisesti ole aika vetäytyä pois siihen turmeltuneeseen vanhaan järjestelmään, jonka olemme jättäneet taaksemme! Miksi tehdä kaikki kova työmme arvottomaksi? Tämä pitää erityisesti paikkansa nykyään, kun jäljellä on vain ”aivan vähän aikaa” ennen loppua (Heprealaisille 10:37).

19. Mitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessamme?

¹⁹ Päättäkäämme siis, että ”me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon”! Haluamme sen sijaan lukeutua ”sellaisiin, joilla on usko”. (Heprealaisille 10:39.) Miten voimme varmistautua siitä, että tuo kuvaus soveltuu meihin, ja miten voimme auttaa toisia kristittyjä tässä asiassa? Seuraavassa kirjoituksessamme tarkastellaan tätä.

[Alaviite]

Muistatko?

◻ Mitä merkitsee vetäytyminen pois tuhoon?

◻ Millaiset paineet rasittivat niitä heprealaiskristittyjä, joille Paavali kirjoitti?

◻ Mitä syitä on olla vetäytymättä pois tuhoon sen mukaan, mitä Paavali esitti heprealaisille?

◻ Mitä syitä meillä on päättää, ettemme koskaan vetäydy pois tuhoon?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuvat s. 15]

Pietarin joutuminen pelon valtaan ei tehnyt hänestä ’sellaista, joka vetäytyy pois tuhoon’