Gilead valmistaa lähetystyöntekijöitä ”maan ääriin asti”

VARTIOTORNIN raamattukoulu Gilead on valmistanut lähetystyöntekijöitä jo yli puolen vuosisadan ajan. Syyskuun 11. päivänä 1999 pidettiin Gileadin 107. kurssin päättäjäiset. Kurssilla oli 48 oppilasta 11 maasta, ja heidät määrättiin palvelemaan 24 maahan. He liittyvät tuhansiin muihin lähetystyöntekijöihin, joilla on ollut tärkeä osa niiden Jeesuksen sanojen täyttämisessä, jotka hän lausui viimeiseksi ennen taivaaseen nousemistaan.  Hän ennusti, että hänen opetuslapsensa olisivat hänen todistajiaan ”maan ääriin asti”. (Apostolien teot 1:8.)

Päättäjäisohjelma, joka esitettiin kauniissa ympäristössä Vartiotornin koulutuskeskuksessa Pattersonissa New Yorkin osavaltiossa, osoittautui suurenmoiseksi tilaisuudeksi. Valmistuneet oppilaat olivat hyvin onnellisia siitä, että läsnä oli heidän sukulaisiaan, läheisiä ystäviään ja vieraitaan. Kun lasketaan mukaan ne, jotka kuuntelivat ja seurasivat ohjelmaa television kautta Brooklynin ja Wallkillin tiloissa, läsnä oli yhteensä 4 992 henkeä.

Palvele Jehovaa ja lähimmäistäsi uskollisesti

”Kuka on Jehovan puolella?” Tämä oli niiden avaussanojen teema, jotka esitti hallintoelimen jäsen Carey Barber, päättäjäisohjelman puheenjohtaja. Hän selitti, että tämä kysymys oli israelilaisten edessä Mooseksen päivinä. Valmistuneille oppilaille ja muille läsnäolijoille muistutettiin, että monet israelilaiset menettivät henkensä erämaassa, koska he eivät pysyneet uskollisesti Jehovan puolella. Langettuaan epäjumalanpalvelukseen kansa ”istui syömään ja juomaan. Sitten he nousivat pitämään hauskaa.” (2. Mooseksen kirja 32:1–29.) Jeesus varoitti kristittyjä samasta vaarasta: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä.” (Luukas 21:34–36.)

Seuraava puhuja, Gene Smalley kirjoitusosastolta, kysyi valmistuneilta oppilailta: ”Osoittaudutko kivunlievittäjäksi?” Hän selitti, että kivunlievittäjää tarkoittava kreikkalainen sana pa·rē·go·riʹa omaksuttiin englannin kielessä erään sellaisen lääkeseoksen nimeksi, joka helpottaa epämukavaa oloa. Mutta apostoli Paavali käytti tätä ilmeikästä kreikkalaista sanaa Kolossalaiskirjeen 4:11:ssä kuvailemaan työtovereitaan. Uuden maailman käännöksessä tämä sana on käännetty ”vahvistavaksi avuksi”.

Määräalueillaan valmistuneet lähetystyöntekijät voisivat olla nykyaikana kivunlievittäjiä hyvin käytännöllisellä tavalla tulemalla nöyrästi vahvistavaksi avuksi paikallisille veljille ja sisarille ja ilmaisemalla yhteistoiminnallista ja rakkaudellista henkeä suhteessaan toisiin lähetystyöntekijöihin.

Hallintoelimen jäsen Daniel Sydlik puhui seuraavaksi aiheesta ”Kultainen sääntö jonka mukaan elää”. Hän selitti, että ylevään periaatteeseen, jonka Jeesus esitti Matteuksen 7:12:ssa, ”kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille”, sisältyy myönteinen toiminta toisten hyväksi, ei vain pidättyminen tekemästä vahinkoa.

Jotta tässä voisi onnistua, vaaditaan kolmea seikkaa: näkevää silmää, myötätuntoista sydäntä ja auttavaa kättä. Hän tiivisti asian sanomalla: ”Jos tunnemme halua auttaa, meidän pitäisi auttaa heti. Meidän täytyy nähdä vaivaa tehdäksemme toisille sitä, mitä haluaisimme heidän tekevän meille.” Tämä soveltuu erityisesti lähetystyöntekijöihin, jotka menevät muihin maihin auttamaan ihmisiä harjoittamaan tosi kristillisyyttä.

Opettajat esittävät lämminhenkisiä muistutuksia

Gileadin opettaja Karl Adams kannusti valmistuneita lähetystyöntekijöitä: ”Kasvakaa jatkuvasti.” Missä suhteissa? Ensinnäkin tiedossa ja kyvyssä käyttää sitä hyvin. Gileadissa oppilaat olivat harjaantuneet kyvyssä tutkia asioita saadakseen selville Raamatun tapahtumien taustan ja olosuhteet. Heitä oli kannustettu miettimään sitä, miten jokaisen kertomuksen pitäisi vaikuttaa heidän elämäänsä. Heitä kehotettiin jatkamaan samaan tapaan.

”Toiseksi kasvakaa jatkuvasti rakkaudessa. Rakkaus kasvaa, kun sitä ravitaan. Kun se lyödään laimin, se voi kuolla”, sanoi veli Adams. (Filippiläisille 1:9.) Nyt heidän pitäisi lähetystyöntekijöinä kasvaa rakkaudessa, vaikka olosuhteet olisivat erilaisia. Ja kolmanneksi: ”Kasvakaa jatkuvasti Herramme ja  Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ansaitsemattomassa hyvyydessä ja tuntemuksessa.” (2. Pietarin kirje 3:18.) ”Jehova on osoittanut meitä kohtaan suurenmoista hyvyyttä Poikansa välityksellä”, puhuja sanoi. ”Sitä mukaa kuin arvostuksemme tuota ansaitsematonta hyvyyttä kohtaan kasvaa, kasvaa se mielihyvä, jota saamme Jumalan tahdon tekemisestä ja sen toteuttamisesta, minkä hän on määrännyt tehtäväksemme.”

Yksi Gileadin opettajista, Mark Noumair, puhui teemasta ”Pystyt ottamaan sen vastaan, kun otat sen vastaan rakkauden hengessä”. Hän kehotti: ”Opetelkaa ottamaan lähetystyöntekijän elämän haastavat tilanteet vastaan rakkauden hengessä, niin pystytte ottamaan ne vastaan. Jehovahan kurittaa vain niitä, joita hän rakastaa. Vaikka teistä tuntuisi, että jotkin neuvot eivät ole aiheellisia, että ne ovat pikkumaisia tai epäoikeudenmukaisia, rakkaus Jehovaan ja suhteenne häneen auttavat teitä ottamaan ne vastaan.”

Veli Noumair kiinnitti huomion siihen, että lähetystyöhön sisältyy monia velvollisuuksia. ”Mutta velvollisuuksien hoitaminen vailla rakkautta tekee sinusta tyytymättömän. Vailla rakkautta kotitöistäsi – ruoanlaitosta, ostoksilla käynnistä, hedelmien pesemisestä, veden keittämisestä – voi tulla hyvin ikävää. Sinun täytyy pysähtyä kysymään itseltäsi, miksi teet tämän. Jos sanot itsellesi, että työsi edistää toisten lähetystyöntekijöiden terveyttä ja onnellisuutta, siitä ei ole vaikea huolehtia.” Lopuksi hän kehotti: ”Onpa kysymyksessä kurin vastaanottaminen, lähetystehtäviesi täyttäminen tai väärinkäsitysten selvittäminen, rakkaudellinen suhtautuminen auttaa sinua kestämään määräalueellasi. ’Rakkaus ei koskaan häviä.’” (1. Korinttilaisille 13:8.)

Gileadin opettaja Wallace Liverance johti seuraavan ohjelman. Oppilaat havainnollistivat siinä monia iloisia kokemuksia, joita he olivat saaneet työskennellessään paikallisten seurakuntien yhteydessä. He olivat hyödyntäneet lähetystyövalmennustaan talosta-taloon-työn ohella myös yrittämällä saada kosketusta ihmisiin rekankuljettajien taukopaikoilla, itsepalvelupesuloissa, rautatieasemilla ja muissa paikoissa.

Kokeneet lähetystyöntekijät antavat rohkaisua

Onko vastavalmistuneilla lähetystyöntekijöillä aihetta huoleen vieraaseen maahan mennessään? Pystyvätkö he vastaamaan ulkomaisen määräalueen asettamiin haasteisiin? Mitä haaratoimistot tekevät auttaakseen näitä uusia tulokkaita menestymään? Vastauksen saamiseksi näihin ja muihin kysymyksiin Steven Lett palvelusosastolta ja David Splane kirjoitusosastolta haastattelivat veljiä, jotka kävivät parhaillaan Vartiotornin koulutuskeskuksessa haaratoimistokomiteoiden veljille tarkoitettua koulua. Haastatellut veljet palvelevat Espanjassa, Hongkongissa, Liberiassa, Beninissä, Madagaskarissa, Brasiliassa ja Japanissa.

Nämä kokeneet Jehovan palvelijat, joista monet ovat toimineet lähetystyöntekijöinä kymmeniä vuosia, rohkaisivat valmistuneita oppilaita samoin kuin heidän läsnä olevia vanhempiaan ja sukulaisiaan. He osoittivat oman kokemuksensa ja toisten lähetystyöntekijöiden kokemuksen nojalla, että ongelmia ja huolia voidaan käsitellä menestyksellisesti. Heidän eteensä voi tulla jokin suuri ongelma, ”mutta se voidaan ratkaista, ja Seura auttaa meitä”, mainitsi Raimo Kuokkanen, Madagaskarissa toimiva lähetystyöntekijä. ”Me emme valinneet määräaluetta, me saimme sen”, sanoi Östen Gustavsson, joka toimii nykyään Brasiliassa. ”Siksi päätimme tehdä parhaamme pysyäksemme siinä uskollisesti.” Japanissa palveleva James Linton sanoi saaneensa apua ”niiden veljien läsnäolosta, jotka olivat jo toimineet lähetystyössä”. Lähetystyö on onnellinen ja tyydyttävä tapa palvella Jehovaa ja huolehtia hänen lampaistaan.

Karta vitsausta joka tuhoaa hengellisyyden

Hallintoelimen jäsen Theodore Jaracz, joka itse valmistui Gileadin seitsemänneltä kurssilta vuonna 1946, piti loppupuheen teemasta  ”Haaste pysyä hengellisesti elossa”. Mainittuaan ensin, miten hirvittäviä julmuuksia tapahtuu eri osissa maailmaa, hän kiinnitti huomion siihen, että todellisuudessa ihmiskunnalle tapahtuu pahempiakin onnettomuuksia kuin nämä.

Veli Jaracz viittasi psalmiin 91 ja tunnisti ”ruton” ja ”tuhon”, jotka ovat aiheuttaneet hengellistä sairautta ja kuolemaa miljoonille ihmisille ympärillämme. Panettelija ja hänen jumalaton järjestelmänsä ovat käyttäneet intellektualismiin ja materialismiin perustuvaa rutonkaltaista propagandaa heikentääkseen ihmisten hengellisyyttä ja tuhotakseen sen, mutta Jehova vakuuttaa meille, että tämä vitsaus ei tule lähelle ”sitä, joka asuu Korkeimman kätkössä”. (Psalmit 91:1–7.)

”On haastavaa pysyä uskossa terveenä, pysyä turvapaikassa”, veli Jaracz sanoi. ”Me emme voi olla niiden pilkkaajien kaltaisia, ’joilla ei ole hengellisyyttä’. Tämä on nykyään ongelma. Se on meidän kaikkien järjestöön kuuluvien edessä. Se voi kohdata myös teitä lähetystehtävässänne.” (Juudaan kirje 18, 19.) Mutta valmistuneille lähetystyöntekijöille kerrottiin, että he voisivat onnistua säilyttämään hengellisyytensä määräalueillaan. Heitä kehotettiin miettimään esimerkiksi sitä, miten veljemme kestävät Venäjällä, Aasiassa ja Afrikan maissa huolimatta kielloista, kiivaasta vastustuksesta, pilkasta, ateistisesta propagandasta ja vääristä syytöksistä. Monesti etniset yhteenotot ja pula elämän välttämättömyyksistä aiheuttavat lisäksi vielä fyysisiä ongelmia.

Kun hengellisyys on alamaissa, ”on tarpeen kiinnittää huomio ongelman syyhyn ja työskennellä sitten sen voittamiseksi noudattamalla Jumalan sanan neuvoja”. Esitettiin raamatullisia esimerkkejä. Joosuaa kehotettiin lukemaan Lain jäljennöstään hiljaisella äänellä joka päivä (Joosua 1:8). Kun Josian päivinä löydettiin Lain kirja, Jehova siunasi sen ohjeiden uskollista soveltamista (2. Kuninkaiden kirja 23:2, 3). Timoteus tunsi pyhät kirjoitukset pienokaisesta asti (2. Timoteukselle 3:14, 15). Beroialaiset olivat enemmän kuin hyviä kuuntelijoita; heidät katsottiin ’jalomielisiksi’, koska he tutkivat päivittäin Raamatun kirjoituksia (Apostolien teot 17:10, 11). Ja Jeesus Kristus on huomattavin esimerkki niistä, jotka tunsivat Jumalan sanan ja käyttivät sitä (Matteus 4:1–11).

Lopuksi veli Jaracz kehotti lämpimästi uusia lähetystyöntekijöitä: ”Nyt te olette valmiita huolehtimaan lähetystehtävästänne. Ja te menette muihin maihin, moniin maailman osiin. Jos vastaamme haasteeseen pysyä hengellisesti elossa, emme anna minkään estää meitä toteuttamasta sitä, mitä olemme päättäneet tehdä. Te tulette saarnaamaan innokkaasti ja innostamaan toisia jäljittelemään uskoanne, ja rukoilemme teidän kanssanne, että Jehova tekee ne, joita te opetatte, yhtä eläviksi kuin hän on tehnyt meidät. Näin vielä monet pääsevät pakoon sitä hengellistä onnettomuutta, joka raivoaa nykyään kautta maailman. He liittyvät kasvavin joukoin meihin tekemään Jehovan tahdon. Siunatkoon Jehova teitä tässä.”

Kun puheenjohtaja oli lukenut eri maista ympäri maailmaa tulleet tervehdykset, koitti aika antaa valmistuneille oppilaille heidän diplominsa. Sitten luettiin oppilaiden laatima lämmin kiitoskirje. Miten kiitollisia he olivatkaan Jehovalle ja hänen järjestölleen saamastaan erikoisvalmennuksesta ja aluemääräyksistään lähetystyöntekijöinä, jotka olivat lähdössä ”maan ääriin asti”! (Apostolien teot 1:8.)

[Tekstiruutu s. 29]

Tilastotietoja kurssista

Edustettuina olleita maita: 11

Määrämaita: 24

Oppilaita: 48

Aviopareja: 24

Keski-ikä: 34

Keskimäärin vuosia totuudessa: 17

Keskimäärin vuosia kokoaikaisessa palveluksessa: 12

[Kuva s. 26]

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 107. kurssilta valmistuneet

Alla olevassa luettelossa rivit on numeroitu edestä alkaen ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.

1) Peralta, C.; Hollenbeck, B.; Shaw, R.; Hassan, N.; Martin, D.; Hutchinson, A. 2) Edwards, L.; Vezer, T.; Ceruti, Q.; Entzminger, G.; D’Aloise, L.; Baglieri, L. 3) Knight, P.; Krause, A.; Kasuske, D.; Rose, M.; Friedl, K.; Nieto, R. 4) Rose, E.; Backus, T.; Talley, S.; Humbert, D.; Bernhardt, A.; Peralta, M. 5) D’Aloise, A.; Humbert, D.; Dunn, H.; Gatling, G.; Shaw, J.; Ceruti, M. 6) Baglieri, S.; Krause, J.; Hollenbeck, T.; Martin, M.; Bernhardt, J.; Hutchinson, M. 7) Backus, A.; Dunn, O.; Gatling, T.; Vezer, R.; Knight, P.; Hassan, O. 8) Nieto, C.; Talley, M.; Friedl, D.; Kasuske, A.; Edwards, J.; Entzminger, M.