Joulu – miksi jopa Kaukoidässä?

KAUKOIDÄSSÄ on eräs vanha uskomus, joka tuo mieleen joulupukin. Kyseessä on Chowangshin-nimistä taruolentoa koskeva korealainen uskomus, ja vastaavanlaisia myyttejä on myös kiinalaisilla ja japanilaisilla.

Chowangshinia pidettiin keittiön suojelijana, tulen jumalana, joka liittyi muinaiseen korealaiseen tulen palvontaan. (Ennen vanhaan korealaiset kuljettivat kyteviä hiiliä varoen ja pitivät huolta siitä, etteivät ne koskaan sammuneet.) Tämän jumalan uskottiin tarkkailevan perheenjäsenten käytöstä vuoden verran ja nousevan sen jälkeen taivaaseen keittiön lieden ja savupiipun kautta.

Chowangshinin ajateltiin kertovan havainnoistaan taivaan kuninkaalle päivänä, joka korealaisten käyttämässä kuukalenterissa vastaa joulukuun 23. päivää. Ihmiset odottivat, että hän tulisi vuoden lopussa takaisin savupiipun ja lieden kautta ja toisi tullessaan palkintoja ja rangaistuksia kunkin käytöksen mukaan. Paluupäivänä perheenjäsenten tuli sytyttää kynttilöitä keittiöön ja muualle taloon. Kuvat paljastavat vielä yhden yhtäläisyyden tämän keittiön jumalan ja joulupukin välillä: myös Chowangshin kuvattiin puna-asuiseksi! Oli tapana, että miniä valmisti parin perinteisiä korealaisia sukkia ja antoi ne anopilleen sinä päivänä, jona talvipäivänseisaus sattui olemaan. Tämän oli tarkoitus symboloida sitä, että hän toivoi anopille pitkää ikää, sillä tuosta ajankohdasta lähtien päivät pitenevät.

Eikö edellä mainittujen seikkojen ja joulun välillä olekin havaittavissa joitakin yhtäläisyyksiä? Niihin kuuluu samanlaisia tarinoita ja tapoja: savupiippu, kynttilät, lahjojen antaminen, sukat, vanha mies punaisessa puvussa ja ajankohta. Tällaiset yhtäläisyydet eivät kuitenkaan itsessään ole syynä siihen, että joulu on hyväksytty Koreassa niin helposti. Usko Chowangshiniin oli lähes hävinnyt, kun joulu alun alkaen tuli siellä tutuksi. Useimmat korealaiset eivät itse asiassa edes  tiedä, että koko uskomusta on ollut olemassakaan.

Kaikesta huolimatta tämä valaisee sitä, miten talvipäivänseisaukseen ja vuoden loppuun liittyvät tavat levisivät eri reittejä pitkin joka puolelle maailmaa. Rooman imperiumin valtakirkko vaihtoi 300-luvulla saturnalian, pakanallisen roomalaisen auringonjumalan syntymäjuhlan, nimen ja teki siitä osan joulua. Joulun viettäminen merkitsi paikallisten tapojen elvyttämistä uuden nimilapun alle. Miten se oli mahdollista?

Lahjojen antamisen osa

Lahjojen antaminen on yksi tapa, joka ei ole koskaan hävinnyt. Korealaisia on jo pitkään ilahduttanut lahjojen antaminen ja saaminen. Tämä oli yksi syy siihen, että joulunvietto yleistyi Koreassa.

Koreaan sijoitetut amerikkalaissotilaat, jotka halusivat toisen maailmansodan jälkeen vahvistaa siteitä paikallisiin ihmisiin, pitivät kirkkoja paikkoina, joihin he menivät tapaamaan ihmisiä ja jakamaan lahjoja ja avustustarvikkeita. Näin tapahtui varsinkin joulupäivänä. Monet lapset kävivät kirkoissa uteliaisuudesta ja tekivät niissä ensi kertaa tuttavuutta suklaalahjojen kanssa. Kuten arvata saattaa, monet heistä odottivat sen jälkeen seuraavaa joulua.

Näille lapsille joulupukki oli amerikkalainen sotilas, jolla oli hiippalakki. Sananlaskujen 19:6 sanoo: ”Jokainen on lahjoja antavan miehen toveri.” Lahjojen antaminen osoittautui tosiaankin tehokkaaksi keinoksi. Mutta niin kuin edellä mainitusta jakeesta voi päätellä, tuollaiset lahjat eivät takaa kestävää ystävyyttä. Myös Koreassa on paljon ihmisiä, joiden kokemukset kirkosta jäivät suklaan maistamiseen lapsuudessa. Joulua ei kuitenkaan unohdettu. Korean nopean talouskasvun ohella kaupallisuuskin lisääntyi, ja joululahjat olivat helppo keino antaa vauhtia kulutukselle. Yritykset käyttivät joulua hyväkseen saadakseen suurempia voittoja.

Tämä auttaa ymmärtämään Kaukoidän nykyistä joulua. Uusia tuotteita kehitetään joulusesonkia silmällä pitäen. Mainosten  suunnitteleminen alkaa keskikesällä. Joululahjojen, korttien ja musiikkiäänitteiden ostaminen nostaa myyntiluvut loppuvuodesta huippuunsa. Mainoksethan saisivat kenet tahansa nuoren tuntemaan olonsa surkeaksi, jos hän pysyisi kotona eikä saisi jouluaattona yhtään lahjaa!

Joulupäivän lähestyessä Soulin tavaratalot ja ostoskeskukset ovat täynnä lahjaostoksilla olevia ihmisiä, ja tilanne on aivan sama muissakin Kaukoidän kaupungeissa. Liikenne seisoo ruuhkissa. Hotellit, liikealueet, ravintolat ja yökerhot ovat tulvillaan asiakkaita. Ympäriltä kuuluu juhlimisen ääniä, kuten äänekästä laulua. Jouluaattona roskien peitossa olevilla kaduilla hoipertelee juopuneita miehiä ja naisia.

Sellaista se on. Kaukoidän joulu ei ole enää juhlapyhä, jota viettävät kristittyinä itseään pitävät ihmiset. Suurimman hyödyn tästä kristikunnan juhlapyhästä saa selvästi niin Koreassa kuin muuallakin liikemaailma. Onko kaupallisuus sitten ainoa syypää siihen, että joulu on niin suuressa ristiriidassa Kristuksen ilmaiseman hengen kanssa? Tosi kristittyjen on syytä tarkastella tätä asiaan liittyvää vakavaa kysymystä lähemmin.

Joulun alkuperä

Eläintarhan häkkiin siirretty villieläin on edelleenkin eläin. Vaikka se on ollut jonkin aikaa häkissä ja näyttää viihtyvän poikastensa kanssa, olisi vakava virhe luulla, että se on kesyyntynyt. Oletkin ehkä kuullut, miten eläimet ovat hyökänneet eläintarhan työntekijöiden kimppuun.

Joulunvietosta voidaan sanoa pitkälti samaa. Ensin se oli kristillisyyden ulkopuolella oleva ”eläin”. Korealaisessa ”Kristillisessä tietosanakirjassa” a sanotaan väliotsikon ”Yhteys roomalaiseen saturnaliaan” alla joulusta seuraavaa:

”Pakanalliset saturnalia ja brumalia olivat juurtuneet liian syvälle yleisiin tapoihin, jotta kristillisyyden vaikutus olisi voinut syrjäyttää ne. Se että keisari Konstantinus tunnusti sunnuntain (Foiboksen ja Mithran päivä, myös Herran päivä) – –, on saattanut saada 300-luvun kristityt ajattelemaan, että on sopivaa satuttaa Jumalan Pojan syntymäpäivä yhteen kirjaimellisen auringon syntymäpäivän kanssa. Tuo pakanallinen remu- ja ilottelujuhla oli niin suosittu, että kristityt olivat tyytyväisiä saadessaan tekosyyn jatkaa sen viettämistä ilman suurempia muutoksia ilmapiirissä tai viettotavassa.”

Mitä luulet, voisiko tällainen muutos tapahtua ilman minkäänlaista vastustusta? Samassa tietosanakirjassa kerrotaan: ”Lännessä ja Lähi-idässä toimivat kristityt saarnaajat protestoivat tätä Kristuksen syntymäpäivän sopimattoman kevytmielistä viettoa vastaan, kun taas mesopotamialaiset kristityt syyttivät lännessä olevia veljiään epäjumalanpalveluksesta ja auringonpalvonnasta sen vuoksi, että nämä olivat alkaneet viettää tätä pakanallista juhlaa kristillisenä juhlana.” Jokin oli totisesti vinossa alusta pitäen. ”Silti juhla saavutti nopeasti hyväksyntää ja siitä tuli viimein niin vakiintunut, ettei edes 1500-luvun protestanttinen vallankumous kyennyt sitä karkottamaan”, teoksessa todetaan.

Tosi kristillisyyden ulkopuolella vietetty auringonjumalan juhla siis tuotiin silloiseen valtakirkkoon. Se sai eri nimen – mutta sen pakanallinen luonne säilyi. Se myös myötävaikutti pakanuuden sulautumiseen nimikristillisiin kirkkoihin sekä yksilöiden hengellisyyden turmeltumiseen. Kuten historia vahvistaa, kristikunnan muotoutuessa se alkuperäinen periaate, että vihollista tuli rakastaa, vaihtui moraalin rappeutumiseen ja väkivaltaisiin sotiin.

Aikanaan kävi selväksi, että uudesta  nimestään huolimatta joulu kuvasti pakanallista alkuperäänsä, sillä tapoihin kuului riehakas juhliminen, juopottelu, ilonpito, tanssiminen, lahjojen antaminen ja kotien koristeleminen ainavihannilla kasveilla. Kaupallisuuden perimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi – myynnin edistämiseksi – joulua on hyödynnetty kaikin mahdollisin keinoin. Tiedotusvälineet ylistävät sitä, ihmisillä taas on yksinkertaisesti hauskaa. Eräs Soulin keskustassa sijaitseva alusvaateliike pääsi televisiouutisiin, kun sen ikkunassa oleva joulukuusi oli koristeltu pelkillä alusvaatteilla. Joulutunnelman saattoi kyllä aistia, mutta Kristuksen muistamisesta ei ollut jälkeäkään.

Raamatullista tietoa joulusta

Mitä opimme tällaisesta historiallisesta taustasta ja kehityksestä? Jos paita tai pusero on napitettu väärin alusta asti, niin ainoa keino korjata tilanne on aloittaa kokonaan alusta, vai mitä? Tästä tosiasiasta huolimatta jotkut perustelevat joulunviettoa sillä, että kristikunta on hyväksynyt joulun, vaikka sillä onkin pakanalliset juuret auringonpalvonnassa. Niinpä heidän mielestään joulu on Kristuksen syntymäpäivänä pyhitetty ja saanut uuden merkityksen.

 Voimme oppia jotakin tärkeää siitä, mitä tapahtui muinaisessa Juudassa. Vuonna 612 eaa. Juudan asukkaat toivat auringonpalvonnan Jerusalemin temppeliin. Pyhittikö tämän pakanallisen palvonnan se, että sitä harjoitettiin paikassa, joka oli omistettu Jehova Jumalan puhtaaseen palvontaan? Raamatunkirjoittaja Hesekiel kirjoitti: ”Katso, Jehovan temppelin sisäänkäynnin luona, eteishallin ja alttarin välissä, oli noin kaksikymmentäviisi miestä – – kasvot itään päin, ja he kumarsivat kohti itää, aurinkoa. Ja hän jatkoi sanoen minulle: ’Oletko nähnyt tämän, oi ihmisen poika? Onko niiden inhottavuuksien tekeminen, joita he ovat tehneet, niin vähäpätöinen asia Juudan huoneelle, että heidän on täytettävä maa väkivallalla ja että heidän pitää loukata minua jälleen, ja katso, he ojentavat versoa nenäni eteen?’” (Hesekiel 8:16, 17.)

Se että pakanallista auringonpalvontaa harjoitettiin temppelissä, ei pyhittänyt sitä vaan saattoi koko temppelin vaaraan. Juuda oli tällaisten tapojen kyllästämä, ja ne olivat osasyynä maan väkivaltaisuuteen ja moraalin rappeutumiseen. Samanlainen tilanne vallitsee kristikunnassa, jossa noudatetaan jouluna tapoja, jotka juontuvat saturnaliaan liittyneestä auringonpalvonnasta. On merkittävää, että muutaman vuoden kuluttua siitä kun Hesekiel sai tämän näyn, Jerusalem koki Jumalan tuomion: se kohtasi tuhon babylonialaisten käsissä (2. Aikakirja 36:15–20).

Edellisen kirjoituksen alussa lainattu korealaisen oppineen kuvaus Jeesus-lapsesta saattoi kuulostaa sinusta huvittavalta. Sellaisen ihmisen reaktioksi, jolla ei ollut täsmällistä tietoa Kristuksesta, se on kuitenkin aivan ymmärrettävä. Se voi saada ne, jotka viettävät joulua, pohtimaan asiaa vakavasti. Miksi? Koska joulu ei esitä Kristusta lähimainkaan oikeassa valossa. Se hämärtää sen, millaisessa asemassa hän nykyään todellisuudessa on. Jeesus ei ole enää seimessä makaava lapsi.

Raamattu korostaa yhä uudelleen, että Jeesus on nyt Messias, Jumalan taivaallisen valtakunnan voimakas kuningas (Ilmestys 11:15). Hän on valmis tekemään lopun siitä köyhyydestä ja kurjuudesta, jota jotkut muistavat joulun aikaan lahjoittaessaan hyväntekeväisyyteen.

Suoraan sanottuna joulu ei ole hyödyttänyt sen enempää kristikuntaan kuuluvia kuin muitakaan maita, ei myöskään Kaukoidän maita. Pikemminkin se on kääntänyt huomion pois todellisesta kristillisestä sanomasta, joka koskee Jumalan valtakuntaa ja nykyisen pahan järjestelmän loppua (Matteus 24:14). Kehotamme sinua kysymään Jehovan todistajilta, miten tuo loppu tulee. Voit saada tietoa myös niistä pysyvistä siunauksista, joista maan päällä tullaan sen jälkeen nauttimaan Jumalan valtakunnan ja hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen ohjauksessa (Ilmestys 21:3, 4).

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 6]

Joulun myötävaikutuksella pakanallisuus sulautui nimikristillisiin kirkkoihin

[Kuva s. 5]

Monet lapset kävivät kirkoissa uteliaisuudesta ja saivat lahjaksi suklaata. Sen jälkeen he odottivat seuraavaa joulua

[Kuva s. 7]

Jouluaatto Soulin keskustassa Etelä-Koreassa

[Kuva s. 8]

Kristus ei ole enää lapsi, vaan Jumalan valtakunnan voimakas Kuningas