Me olemme sellaisia joilla on usko

Lohdutuksen sanomaa esitetään Italiassa

JEHOVA on ”kaiken lohdutuksen Jumala”. Kun hänen palvelijansa opettelevat jäljittelemään häntä, he voivat ”lohduttaa missä ahdistuksessa hyvänsä olevia”. (2. Korinttilaisille 1:3, 4; Efesolaisille 5:1.) Tämä on Jehovan todistajien tekemän saarnaamistyön tärkeimpiä päämääriä.

Puutteessa olevaa naista autetaan

Erityisesti viime vuosina köyhyys, sota ja halu löytää parempi elämä ovat saaneet monet muuttamaan vauraampiin maihin. Ei ole kuitenkaan helppoa sopeutua uuteen ympäristöön. Manjola asui albanialaistovereidensa kanssa Borgomanerossa. Koska hän asui Italiassa laittomasti, hän epäröi puhua Wandan kanssa, joka on Jehovan todistaja. Siitä huolimatta Wanda sopi lopulta tapaamisesta Manjolan kanssa, joka osoitti nopeasti suurta kiinnostusta Jumalan sanan tutkimiseen, vaikka kielimuuri teki tutkimisen vaikeaksi. Muutaman käynnin jälkeen Wanda ei kuitenkaan enää tavannut ketään kotoa. Mitä oli tapahtunut? Hän sai tietää, että kaikki tuon talon asukkaat olivat paenneet, koska yksi heistä – Manjolan poikaystävä – oli etsintäkuulutettu epäiltynä murhasta!

Neljä kuukautta myöhemmin Wanda tavoitti Manjolan jälleen. ”Hän oli kalpea ja laiha ja sen näköinen, että hänellä oli todella vaikeaa”, Wanda muistelee. Manjola selitti, että hänen entinen poikaystävänsä oli vankilassa ja että ne ystävät, joiden puoleen hän oli kääntynyt saadakseen apua, olivat pettäneet hänet katkerasti. Epätoivoissaan hän rukoili Jumalalta apua. Sitten hän muisti Wandan, joka oli puhunut Raamatusta. Kuinka iloinen Manjola olikaan tavatessaan hänet jälleen!

Raamatuntutkistelua jatkettiin, ja pian Manjola alkoi käydä kristillisissä kokouksissa. Hänen onnistui saada laillinen lupa jäädä Italiaan. Vuoden kuluttua Manjolasta tuli kastettu todistaja. Jumalan lupauksista lohdutusta saaneena hän on palannut Albaniaan kertomaan Raamatun lohduttavasta sanomasta maanmiehilleen.

Todistusta annetaan siirtolaisleirissä

Monissa Italian seurakunnissa veljet ovat tehneet järjestelyjä voidakseen todistaa Manjolan kaltaisille maahanmuuttajille. Esimerkiksi muuan  seurakunta Firenzessä teki järjestelyjä, jotta eräässä siirtolaisleirissä voitaisiin vierailla säännöllisesti. Leirin asukkaat, joista monet olivat Itä-Euroopasta, Makedoniasta tai Kosovosta, kohtasivat monenlaisia vastoinkäymisiä. Joillakuilla oli ongelmia huumeiden tai alkoholin kanssa. Monet elättivät itsensä pikkuvarkauksilla.

Saarnaaminen tässä yhdyskunnassa oli haaste. Aikanaan Paola-niminen kokoaikainen evankelista tapasi kuitenkin Jaklinan, makedonialaisen naisen. Muutaman keskustelun jälkeen Jaklina kannusti ystäväänsä Susannaa tutkimaan Raamattua. Susanna vuorostaan puhui muille sukulaisille. Pian viisi suvusta tutki Raamattua ja kävi kristillisissä kokouksissa säännöllisesti ja sovelsi oppimaansa käytäntöön. Huolimatta niistä ongelmista, joita heidän täytyy kohdata, he saavat lohdutusta Jehovalta ja hänen Sanastaan.

Nunna ottaa vastaan lohdutusta Jehovalta

Formian kaupungissa Assunta-niminen kokoaikainen evankelista puhui naiselle, joka käveli hieman vaivalloisesti. Nainen kuului nunnakuntaan, joka antaa apua sairaille ja huonokuntoisille sekä sairaaloissa että yksityiskodeissa.

Assunta sanoi nunnalle: ”Sinäkin kärsit, eikö vain? Surullista kyllä, meillä kaikilla on ongelmia kestettävänä”. Silloin nunna puhkesi kyyneliin ja selitti, että hänellä oli vakavia terveysongelmia. Assunta rohkaisi häntä sanomalla, että Raamatun Jumala voisi lohduttaa häntä. Nunna otti vastaan Assuntan tarjoamat raamatulliset lehdet.

Seuraavan keskustelun aikana tämä Palmira-niminen nunna myönsi kärsivänsä paljon. Hän oli elänyt pitkään nunnien ylläpitämässä laitoksessa. Kun hänen täytyi väliaikaisesti lähteä sieltä terveyssyistä, hänen ei annettu tulla takaisin. Silti Palmirasta tuntui, että hänen nunnana tekemänsä lupaukset sitoivat hänet Jumalaan. Hän kääntyi parantajien puoleen saadakseen ”hoitoa”, mutta kokemus oli hänelle traumaattinen. Palmira suostui raamatuntutkisteluun ja kävi kristillisissä kokouksissa vuoden ajan. Sitten hän muutti toiselle alueelle, ja todistaja menetti yhteyden häneen. Kaksi vuotta kului, ennen kuin Assunta löysi hänet jälleen. Palmiran perhe sekä papit vastustivat häntä ankarasti. Hän kuitenkin jatkoi Raamatun tutkimista ja edistyi hengellisesti, ja hänet kastettiin Jehovan todistajaksi.

’Lohdutusta antavan Jumalan’ sanoma rohkaisee tosiaan monia (Roomalaisille 15:4, 5). Tästä syystä italialaiset Jehovan todistajat ovat lujasti päättäneet jäljitellä edelleen Jumalaa kertomalla toisille hänen ihmeellistä lohdutuksen sanomaansa.