Millainen näkemys sinulla on itsestäsi?

HÄN oli ylpeä mies. Hänet oli ylennetty korkeaan hallinnolliseen asemaan, jossa hän nautiskeli liehittelyn ja ihailun kohteena olemisesta. Hänen suureksi harmikseen eräs toinen virkamies kuitenkin kieltäytyi suomasta hänelle moista kunniaa. Kostoksi tämä pöyhkeä virkamies punoi juonen, jonka turvin hän aikoi surmauttaa valtakunnasta kaikki ne, jotka kuuluivat samaan etniseen ryhmään kuin tuo niskuri. Miten vääristynyt omanarvontunto!

Juonen punoja oli Haman, korkea virkamies Persian kuninkaan Ahasveroksen hovissa. Entä kuka oli hänen vihansa kohde? Juutalainen nimeltä Mordokai. Vaikka se, että Haman alkoi suunnitella kansanmurhaa, olikin äärimmäinen reaktio, se havainnollistaa ylpeyden vaarallisuutta ja siitä koituvia vakavia seurauksia. Hänen kopea asenteensa paitsi aiheutti toisille kriisitilanteen myös johti siihen, että hän koki julkisen nöyryytyksen ja menetti lopulta henkensä. (Ester 3:1–9; 5:8–14; 6:4–10; 7:1–10.)

Tosi palvojat eivät ole immuuneja ylpeydelle

Jehova vaatii, että olemme ’vaatimattomia vaeltaessamme Jumalamme kanssa’ (Miika 6:8). Raamatussa on useita kertomuksia ihmisistä, jotka eivät onnistuneet säilyttämään vaatimatonta näkemystä itsestään. Tämä aiheutti heille vaikeuksia ja murhetta. Tällaisten esimerkkien tarkasteleminen voi auttaa meitä näkemään, miten typerää ja vaarallista tasapainoton ajattelu on.

Jumalan profeetta Joona alkoi ajatella niin tasapainottomasti, että hän yritti paeta, kun Jehova oli antanut hänelle määräyksen varoittaa Niniven jumalattomia asukkaita Hänen tuomiostaan (Joona 1:1–3). Myöhemmin, kun Joonan saarnaamistoiminta oli tuottanut tulosta ja saanut niniveläiset katumaan, hän murjotti. Hän oli niin huolissaan omasta maineestaan profeettana, että tuhansien niniveläisten hengellä ei ollut hänelle paljonkaan merkitystä. (Joona 4:1–3.) Jos olemme omahyväisiä ja suhtaudumme itseemme liian vakavasti, meidän voi olla vaikeaa säilyttää puolueeton ja oikea näkemys toisista ihmisistä ja siitä, mitä ympärillämme tapahtuu.

Mietihän myös Ussiaa, joka oli ollut hyvä Juudan kuningas. Kun hän alkoi ajatella tasapainottomasti, hän yritti röyhkeästi omia joitakin papillisia tehtäviä. Hänen omahyväisyytensä ja erittäin julkea toimintansa johtivat siihen, että hän menetti niin terveytensä kuin Jumalan hyväksynnänkin. (2. Aikakirja 26:3, 16–21.)

Jeesuksen apostolit olivat vähällä langeta tasapainottoman ajattelun ansaan. He alkoivat pitää omaa kunniaansa ja valtaansa hyvin tärkeänä. Kun tuli suuren koetuksen aika, he jättivät Jeesuksen ja pakenivat. (Matteus 18:1; 20:20–28; 26:56; Markus 9:33, 34; Luukas 22:24.) Vaatimattomuuden puute ja omahyväiset ajatukset saivat heidät melkein kadottamaan näkyvistään Jumalan tarkoituksen ja heidän oman osansa hänen tahtoonsa nähden.

Itsetärkeyden vahingolliset vaikutukset

Tasapainoton näkemys omasta itsestä voi aiheuttaa tuskaa ja vahingoittaa suhteita toisiin. Saatamme esimerkiksi istua jossakin huoneessa ja huomata, että paikalla on pariskunta, joka kuiskailee ja nauraa keskenään. Jos olemme itsekeskeisiä, saatamme olettaa virheellisesti, että he tekevät pilaa meistä, koska he puhuvat niin hiljaa. Emme ehkä keksi heidän käytökselleen mitään muuta syytä. Kenestä muusta he voisivat muka puhua? Voisimme loukkaantua ja päättää, ettemme enää koskaan puhuisi heille. Tällä tavoin tasapainoton näkemys omasta arvosta voi johtaa väärinymmärryksiin ja vahingoittaa suhteita ystäviin, perheenjäseniin ja muihin.

 Niistä jotka suhtautuvat itseensä liian vakavasti, saattaa tulla rehentelijöitä, jotka kehuskelevat jatkuvasti omasta mielestään huomattavilla kyvyillään tai teoillaan tai suurella omaisuudellaan. Tai he saattavat hallita keskusteluja, niin että heidän on aina pakko mainita jotakin itsestään. Sellainen puhe kertoo aidon rakkauden puutteesta ja voi olla todella ärsyttävää. Siksi itserakkaat ihmiset usein vieraantuvat toisista ihmisistä.

Meitä Jehovan todistajia saatetaan pilkata tai meidät voidaan torjua julkisessa palveluksessamme. Meidän täytyy muistaa, että vastustus on suunnattu todellisuudessa Jehovaa, sanomamme Antajaa, kohtaan eikä henkilökohtaisesti meitä kohtaan. Vääristyneellä näkemyksellä omasta arvostamme voi kuitenkin olla vakavia seurauksia. Vuosia sitten eräs veli otti ovenavaajan haukut henkilökohtaisesti ja antoi samalla mitalla takaisin (Efesolaisille 4:29). Sen jälkeen tuo veli ei enää koskaan osallistunut ovelta-ovelle-työhön. Ylpeys voisi tosiaankin saada meidät menettämään malttimme ollessamme saarnaamassa. Ponnistelkaamme, jottei näin koskaan kävisi. Etsikäämme sen sijaan nöyrästi Jehovan apua, jotta voisimme säilyttää sopivan arvostuksen kristillisen palveluksen etua kohtaan. (2. Korinttilaisille 4:1, 7; 10:4, 5.)

Itsetärkeä asenne saattaisi myös estää meitä ottamasta vastaan meille arvokkaita neuvoja. Eräässä Keski-Amerikan maassa muuan teini-ikäinen poika piti puheen kristillisen seurakunnan teokraattisessa palveluskoulussa. Kun koulunvalvoja antoi hänelle joitakin melko suorasukaisia neuvoja, hän paiskasi Raamattunsa vihaisena lattialle ja marssi ulos valtakunnansalista aikomatta enää koskaan palata. Muutaman päivän kuluttua hän kuitenkin nieli ylpeytensä, teki sovinnon koulunvalvojan kanssa ja otti neuvonnan nöyrästi vastaan. Aikanaan tämä nuori mies kasvoi kristilliseen kypsyyteen.

Omahyväisyys ja se, että suhtaudumme itseemme liian vakavasti, voivat vahingoittaa suhdettamme Jumalaan. Sananlaskujen 16:5 varoittaa: ”Jokainen ylpeäsydäminen on Jehovasta inhottava.”

Tasapainoinen näkemys itsestämme

Meidän ei selvästikään pitäisi suhtautua itseemme liian vakavasti. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei meidän pitäisi olla vakavissamme sen suhteen, mitä teemme tai sanomme. Raamattu osoittaa, että valvojien, avustavien palvelijoiden ja oikeastaan kaikkien seurakunnan jäsenten pitäisi olla vakavia (1. Timoteukselle 3:4, 8, 11; Titukselle 2:2). Miten kristityt voivat siis omaksua ja säilyttää vaatimattoman, tasapainoisen ja vakavan näkemyksen itsestään?

Raamattu kertoo monia rohkaisevia esimerkkejä ihmisistä, jotka säilyttivät itsestään tasapainoisen näkemyksen. Huomattava esimerkki nöyryyden osoittamisesta on Jeesus Kristus. Tehdäkseen Isänsä tahdon ja pelastaakseen ihmiskunnan Jumalan Poika jätti halukkaasti loistoisan taivaallisen asemansa ja tuli maan päälle alhaiseksi ihmiseksi. Hän hillitsi itsensä ja säilytti arvokkuutensa loukkauksista, huonosta kohtelusta ja häpeällisestä kuolemasta huolimatta. (Matteus 20:28; Filippiläisille 2:5–8; 1. Pietarin kirje 2:23, 24.) Miten Jeesus pystyi tähän? Hän luotti täysin Jehovaan ja oli päättänyt lujasti tehdä hänen tahtonsa. Jeesus tutki Jumalan sanaa ahkerasti, rukoili palavasti ja ponnisteli tarmokkaasti sananpalveluksessa. (Matteus 4:1–10; 26:36–44; Luukas 8:1; Johannes 4:34; 8:28; Heprealaisille 5:7.) Jeesuksen esimerkin noudattaminen voi auttaa meitä omaksumaan ja säilyttämään tasapainoisen näkemyksen itsestämme (1. Pietarin kirje 2:21).

Mietihän myös kuningas Saulin pojan Jonatanin hienoa esimerkkiä. Isänsä tottelemattomuuden takia Jonatan menetti tilaisuuden hallita kuninkaana hänen jälkeensä (1. Samuelin kirja 15:10–29). Oliko Jonatan katkera menetyksestään? Tuliko hänestä mustasukkainen nuorelle Daavidille, jonka oli määrä hallita hänen sijastaan? Vaikka hän oli paljon vanhempi ja todennäköisesti kokeneempi kuin Daavid, hän alistui vaatimattomasti ja nöyrästi Jehovan järjestelyyn ja tuki Daavidia uskollisesti (1. Samuelin kirja 23:16–18). Selvä käsitys Jumalan tahdosta ja halukkuus alistua siihen auttavat meitä olemaan ’ajattelematta itsestämme  enempää kuin on tarpeellista’ (Roomalaisille 12:3).

Jeesus osoitti vaatimattomuuden ja nöyryyden ilmaisemisen arvon. Hän valaisi sitä sanomalla, että ollessaan hääjuhlassa hänen opetuslastensa ei tulisi ottaa ”huomattavinta paikkaa”, koska joku kunnia-arvoisempi voisi saapua paikalle ja he saattaisivat joutua siirtymään nöyryytettyinä alhaisimmalle paikalle. Jeesus teki opetuksen täysin selväksi lisätessään: ”Sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyrrytetään, ja se, joka nöyrryttää itsensä, korotetaan.” (Luukas 14:7–11.) Meidän on viisasta noudattaa Jeesuksen neuvoa ja ’pukeutua nöyrämielisyyteen’. (Kolossalaisille 3:12; 1. Korinttilaisille 1:31.)

Tasapainoisesta näkemyksestä koituvia siunauksia

Jehovan palvelijat saavat vaatimattoman ja nöyrän hengen ansiosta palveluksestaan todellista iloa. Vanhimpia on helpompi lähestyä, kun he ovat nöyriä ja ’kohtelevat laumaa hellästi’ (Apostolien teot 20:28, 29). Silloin kaikista seurakunnan jäsenistä tuntuu luontevammalta puhua heidän kanssaan ja pyytää heidän apuaan. Seurakunta saattaa tämän johdosta tiivistää rivejään lämpimässä rakkauden ja luottamuksen hengessä.

Se ettemme suhtaudu itseemme liian vakavasti, auttaa meitä saamaan hyviä ystäviä. Vaatimattomuus ja nöyryys estävät meitä olemasta kilpailuhenkisiä ja yrittämästä jättää toisia varjoomme tekojen tai aineellisen omaisuuden avulla. Nämä jumaliset ominaisuudet tekevät meistä huomaavaisempia, minkä vuoksi pystymme lohduttamaan ja tukemaan paremmin niitä, jotka tarvitsevat huomiota. (Filippiläisille 2:3, 4.) Aistiessaan toisten rakkauden ja huomaavaisuuden ihmiset yleensä reagoivat myönteisesti. Ja eikö tuollainen epäitsekäs suhde ole lujan ystävyyden perusta? Miten suuri siunaus siitä, että emme suhtaudu itseemme liian vakavasti! (Roomalaisille 12:10.)

Kun meillä on tasapainoinen näkemys itsestämme, meidän on myös helpompi myöntää oma virheemme, kun olemme loukanneet jotakuta (Matteus 5:23, 24). Tämä johtaa parempiin ihmissuhteisiin, koska se tasoittaa tietä sovinnon tekemiselle ja molemminpuoliselle kunnioitukselle. Jos ne, jotka toimivat valvontatehtävissä, kuten vanhimmat, ovat nöyriä ja vaatimattomia, heillä on mahdollisuus tehdä paljon hyvää toisille (Sananlaskut 3:27; Matteus 11:29). Nöyrän ihmisen on myös helpompi antaa anteeksi niille, jotka rikkovat häntä vastaan (Matteus 6:12–15). Hän ei ylireagoi havaitsemiinsa virheisiin ja luottaa siihen, että Jehova korjaa sen, mitä ei mitenkään muuten voida oikaista (Psalmit 37:5; Sananlaskut 3:5, 6).

Suurin vaatimattomasta ja nöyrästä näkemyksestä koituva siunaus on se, että saamme osaksemme Jehovan suosion ja hyväksynnän. ”Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” (1. Pietarin kirje 5:5.) Älkäämme koskaan langetko siihen ansaan, että ajattelisimme olevamme parempia kuin olemmekaan. Tunnustakaamme sen sijaan nöyrästi asemamme Jehovan järjestelyissä. Suuret siunaukset odottavat niitä, jotka täyttävät hänen vaatimuksensa ’olla vaatimattomia vaeltaessaan Jumalan kanssa’.

[Kuva s. 22]

Jonatan tuki Daavidia nöyrästi