Mitä Raamatussa tarkoitetaan ”suurella ahdistuksella”?

Kun Jeesus vastasi opetuslastensa esittämään kysymykseen, joka koski hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkkiä, hän mainitsi, että on oleva ”suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu” (Matteus 24:​3, 21). Matteuksen 24:​15–22:n ja Luukkaan 21:​20–24:n vertaaminen osoittaa, että nämä sanat koskivat ensiksi Jerusalemia kohtaavaa ahdistusta. Ennustus täyttyi vuonna 70, kun Rooman armeijat kenraali Tituksen johdolla piirittivät Jerusalemin. Seurasi ankara nälänhätä, ja monia ihmishenkiä menetettiin. Juutalainen historioitsija Josefus kertoo, että 1100000 juutalaista kuoli tai surmattiin, ja 97000 säilyi hengissä ja vietiin vankeuteen. Temppeli tuhottiin täysin. Vastoin roomalaisen sotapäällikön Tituksen toivomusta roomalaiset sotilaat sytyttivät tuleen itse temppelin. Josefuksen mukaan tämä tapahtui samassa kuussa ja samana päivänä kuin babylonialaiset olivat polttaneet paikalla aiemmin olleen temppelin. (The Jewish War, VI, 249–270 [iv, 5–8], 420 [ix, 3]; 2. Kuninkaiden kirja 25:​8, 9.) Roomalaisten tuhoamaa temppeliä ei ole koskaan rakennettu uudelleen. Sellainen ”suuri ahdistus” ei ole kohdannut Jerusalemia sen koommin. Raamatun todisteet kuitenkin osoittavat, että Jerusalemia vuonna 70 kohdannut ahdistus viittasi paljon suurempaan ahdistukseen, joka vaikuttaisi kaikkiin kansoihin.

 Jeesus jatkoi profetiaansa kuvailemalla, mitä tapahtuisi Jerusalemin tuhoa seuraavina vuosisatoina (Matteus 24:​23–28; Markus 13:​21–23). Matteuksen 24:​29:ssä hän sitten lisäsi, että ”kohta noiden päivien ahdistuksen jälkeen” nähtäisiin pelottavia taivaallisia ilmiöitä. Markuksen 13:​24, 25:ssä sanotaan, että nuo ilmiöt sattuisivat ”noina päivinä, sen ahdistuksen jälkeen”. (Ks. myös Luukas 21:​25, 26.) Mitä ”ahdistusta” Jeesus tarkoitti tässä?

Jotkut raamatunselittäjät ovat päätelleet, että kyse oli Jerusalemia vuonna 70 kohdanneesta ahdistuksesta, vaikka he ovatkin tajunneet, että sen jälkeen kuvaillut tapahtumat sattuisivat aikana, joka oli silloin kaukana inhimilliseltä näkökannalta katsottuna. He ovat päätelleet, että ilmaus ”kohta – – jälkeen” ilmensi Jumalan käsitystä tuosta ajasta tai että tulevien tapahtumien varmuutta ilmaistiin sanakäänteillä, jotka sijoittivat tapahtumat viipymättä lukijan eteen.

Koska Matteuksen 24:​4–22:n (myös Markuksen 13:​5–20:n ja Luukkaan 21:​8–24a:n) profetialla kuitenkin on selvästi kaksiosainen täyttymys, niin voisiko ”ahdistus”, johon Matteuksen 24:​29:ssä ja Markuksen 13:​24:ssä viitataan, olla sen ”ahdistuksen” toinen ja lopullinen täyttymys, joka ennustettiin Matteuksen 24:​21:ssä ja Markuksen 13:​19:ssä? Kaiken Raamatusta saatavan valon perusteella tämä näyttää todennäköisimmältä. Sopiiko tämä näkemys kreikkalaisessa tekstissä käytettyihin ilmauksiin? Selvästikin sopii. Se, että Matteuksen 24:​29:ssä viitataan ”noihin päiviin” ja Markuksen 13:​24:ssä mainitaan ”nuo päivät” ja ”se ahdistus”, osoittaa, että tällainen käsitys on kreikan kieliopin mukainen. Ilmeisesti Jeesuksen profetiassa sanotaan, että tulevan maailmanlaajuisen ahdistuksen puhjettua nähdään huomiota herättäviä ilmiöitä (joita kuvaavat auringon ja kuun pimeneminen, tähtien putoaminen ja taivaan voimien järkkyminen) ja ”Ihmisen Pojan tunnusmerkki”.

Kolmisenkymmentä vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen apostoli Johannekselle kerrottiin suuresta ihmisjoukosta, joka tulisi kaikista kansakunnista, heimoista ja kansoista: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta.” (Ilmestys 7:​13, 14.) Aikaisemmin apostoli Johannes oli nähnyt ”neljän enkelin” pidättelevän tuhotuulia, jotta 144000:n Jumalan orjan sinetöiminen saataisiin päätökseen. Tämä sinetöiminen liittyy ilmeisesti Jeesuksen ennustamaan ’valittujen kokoamiseen’ (Matteus 24:​31). Näin ollen ”suuren ahdistuksen” lopullisen tuhoavan vimman täytyy päästä irti sen jälkeen, kun valitut on koottu ja heidän sinetöimisensä on saatettu päätökseen, ja silloin kun neljä enkeliä päästävät neljä tuulta puhaltamaan maan ja meren päälle ja puihin (Ilmestys 7:​1–4). Se, että suuri joukko ’tulee siitä suuresta ahdistuksesta’, osoittaa, että tuohon joukkoon kuuluvat säilyvät siitä hengissä. Tämän vahvistaa Apostolien tekojen 7:​9, 10:ssä oleva samantapainen ilmaus: ”Jumala oli hänen [Joosefin] kanssaan ja vapautti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan.” Joosefin vapauttaminen kaikista hänen ahdistuksistaan ei merkinnyt ainoastaan sitä, että hän kykeni kestämään ne, vaan myös sitä, että hän säilyi niistä elossa.

On kiinnostavaa panna merkille, että apostoli Paavali sanoo jumalattomia kohtaavaa Jumalan tuomion täytäntöönpanoa ahdistukseksi. Hän kirjoitti: ”Tällöin otetaan lukuun se, että Jumalan puolelta on vanhurskasta maksaa takaisin ahdistusta niille, jotka aiheuttavat ahdistusta teille, mutta teille ahdistusta kärsiville huojennusta meidän kanssamme Herran Jeesuksen ilmestyessä taivaasta voimallisten enkeliensä kanssa liekehtivässä tulessa, kun hän tuottaa koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista.” (2. Tessalonikalaisille 1:​6–8.) Ilmestyskirjassa osoitetaan, että ”Suuri Babylon” ja ”peto” ovat aiheuttaneet ahdistusta Jumalan pyhille (Ilmestys 13:​3–10; 17:​5, 6). Sen vuoksi on johdonmukaista päätellä, että ”Suurta Babylonia” ja ”petoa” kohtaava ahdistus kuuluu ”suureen ahdistukseen” (Ilmestys 18:​20; 19:​11–21).