Pieniä ihmisiä mutta suuri sydän

MILTÄ tuntuisi puhua vieraille ihmisille Jumalan valtakunnasta, jos olisi vain 76 senttimetriä pitkä? Laura voi kertoa. Hän on 33-vuotiaana juuri sen mittainen, 76 senttimetriä. Hän ja hänen sisarensa María, joka on 24-vuotias ja 86 senttimetriä pitkä, asuvat Quitossa Ecuadorissa. He kertovat nyt joistakin haasteista, joita he kohtaavat kristillisessä palveluksessa.

”Päästäksemme saarnaamisalueellemme ja seurakunnan kokouksiin meidän täytyy kävellä bussipysäkille noin puoli kilometriä. Noustuamme pois ensimmäisen bussin kyydistä kävelemme puoli kilometriä toiselle pysäkille. Reitin varrella asuu, harmi kyllä, viisi vihaista koiraa. Koirat ovat meistä kamalan pelottavia, koska ne voivat näyttää yhtä isoilta kuin hevoset. Jotta saisimme tarpeen vaatiessa hätistettyä ne tiehensä, otamme mukaan kepin, jonka ennen bussiin nousemista piilotamme jonnekin käytettäväksi taas paluumatkalla.

Bussiin nouseminen on meille kirjaimellisesti suuri askel. Bussipysäkillä seisomme irtomaasta kasatun kummun päällä, niin että pääsisimme kyytiin vähän helpommin. Jotkut kuljettajat pysäyttävät bussin kasan eteen, toiset eivät. Silloin isompi auttaa pienemmän kyytiin. Toiselle bussipysäkille päästäksemme meidän täytyy lisäksi ylittää vilkas maantie, mikä on meille lyhyine jalkoinemme aikamoinen urakka. Pienen kokomme takia myös painava laukku on meille haaste. Keventääksemme kuormaamme pidämme mukana taskukokoista Raamattua ja vain niukalti kirjallisuutta.

Olemme kumpikin olleet lapsesta lähtien hyvin sulkeutuneita. Naapurimme tietävät, että vieraille ihmisille puhuminen on aina ollut meistä pelottavaa, ja siksi he hämmästyvät nähdessään meidät koputtelemassa ovillaan ja yleensä kuuntelevat. Mutta missä meitä ei tunneta yhtä hyvin, ihmiset panevat usein merkille vain sen, että olemme kääpiöitä, eivätkä he aina kiinnitä sanomaamme sellaista vakavaa huomiota kuin se ansaitsisi. Mutta se että tunnemme, miten Jehova osoittaa rakkautta meitä kohtaan, voimistaa meitä jatkamaan evankelioimistyössä. Samoin Sananlaskujen 3:5, 6:n ajatusten mielessä pitäminen antaa meille rohkeutta.”

Kuten Lauran ja Marían kokemuksesta käy ilmi, hellittämättömänä pysyminen fyysisistä rajoituksista huolimatta voi tuottaa Jumalalle kunniaa. Apostoli Paavali rukoili, että hänen lihassaan oleva ”piikki” – mahdollisesti jokin fyysinen vika – otettaisiin häneltä pois. Jumala kuitenkin vastasi hänelle: ”Minun ansaitsematon hyvyyteni riittää sinulle, sillä voimani tulee  täydelliseksi heikkoudessa.” Ihmisen fyysistä vajavuutta ei siis tarvitse poistaa, jotta hän kykenisi palvelemaan Jumalaa. Sen sijaan täydellinen luottamus Jumalaan voi auttaa meitä tekemään parhaamme omissa olosuhteissamme. Koska Paavali ajatteli omassa lihassaan olevasta ”piikistä” tällä tavalla, hän saattoi sanoa: ”Kun olen heikko, silloin olen voimallinen.” (2. Korinttilaisille 12:7, 9, 10.) Joitakin vuosia myöhemmin hän kirjoitti: ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua.” (Filippiläisille 4:13.)

Nykyaikana on käynnissä valtava työ, jonka Jumala suorittaa hänelle täysin vihkiytyneiden miesten, naisten ja lasten välityksellä. Monilla heistä on jonkinlaisia fyysisiä vikoja. He kaikki toivovat Jumalan parantavan heidät Valtakuntansa alaisuudessa, mutta he eivät ajattele, etteivät he ennen sitä voisi yrittää tehdä jotakin hänen palveluksessaan.

Kärsitkö sinä jostakin fyysisestä vajavuudesta? Rohkaise mielesi. Uskosi avulla voit olla samanlainen kuin Paavali, Laura ja María. Heistä voidaan sanoa samoin kuin entisaikojen uskon miehistä ja naisista: ”[He] voimistuivat heikkouden tilasta.” (Heprealaisille 11:34.)

[Kuva s. 8]

María

Laura

[Kuva s. 9]

María auttaa Lauraa nousemaan bussiin

[Kuvat s. 9]

”Koirat ovat meistä kamalan pelottavia, koska ne voivat näyttää yhtä isoilta kuin hevoset”

Alla: Laura ja María sekä ne, jotka aikoinaan tutkivat heidän kanssaan Raamattua