Esimerkillinen mies joka otti vastaan oikaisua

”SAMBIAN krokotiilit syövät kuukausittain 30 ihmistä.” Näin kerrottiin joitakin vuosia sitten eräässä afrikkalaisessa lehdessä. Muuan eläintieteilijä, joka pyydysti näitä matelijoita tutkimustarkoituksiin, sanoi, että ”tarvittiin 12 miestä pitelemään aloillaan yhtä krokotiilia”. Tämä eläin voimakkaine pyrstöineen ja vahvoine leukoineen voi olla kauhistuttava!

Luoja puhui ilmeisesti krokotiilista ”Leviatanina”, kun hän antoi tämän ”kaikkien majesteettisten petojen kuninkaan” avulla tärkeän opetuksen palvelijalleen Jobille (Job 41:1, 34). Tämä tapahtui noin 3500 vuotta sitten Usin maassa, todennäköisesti jossakin päin Pohjois-Arabiaa. Kuvaillessaan tätä luontokappaletta Jumala sanoi Jobille: ”Kukaan ei ole niin uskalias, että herättäisi sen. Ja kuka voi kestää minun edessäni?” (Job 41:10.) Tämä tosiaan pitää paikkansa! Jos pelkäämme krokotiilia, kuinka paljon enemmän meidän pitäisikään pelätä puhua tuon eläimen Luojaa vastaan! Job tunnusti virheensä ja osoitti siten arvostavansa tätä opetusta (Job 42:1–6).

Kun kuulemme puhuttavan Jobista, mieleemme tulee ehkä hänen uskollinen esimerkkinsä koettelemusten kestämisestä (Jaakobin kirje 5:11). Jehova oli todellisuudessa mielistynyt Jobiin jo ennen kuin tämän usko koeteltiin äärimmilleen. Jumalan mielestä tuohon aikaan ’ei maan päällä ollut ketään hänen kaltaistaan, moitteetonta ja oikeamielistä miestä, joka pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa’ (Job 1:8). Tämän pitäisi saada meidät hankkimaan lisää tietoa Jobista, koska sillä tavalla voisimme nähdä, kuinka mekin voimme miellyttää Jumalaa.

Suhde Jumalaan oli ensi sijalla

Job oli varakas mies. Paitsi kultaa hänellä oli myös 7000 lammasta, 3000 kamelia, 500 aasintammaa, tuhat nautaa ja hyvin suuri joukko palvelijoita (Job 1:3). Job luotti kuitenkin Jehovaan eikä rikkauksiin. Hän kertoi syyn: ”Jos olen pannut luottamukseni kultaan tai sanonut kullalle: ’Sinä olet minun turvani!’, jos olen iloinnut siitä, että omaisuuttani oli paljon ja että käteni oli löytänyt paljon tavaraa, – – sekin olisi tuomarien käsiteltävä erhe, sillä minä olisin kieltänyt ylhäällä olevan tosi Jumalan.” (Job 31:24–28.) Meidän tulee Jobin tavoin pitää läheistä suhdetta Jehova Jumalaan paljon arvokkaampana kuin mitään aineellista.

 Kohteli oikeudenmukaisesti lähimmäisiään

Miten Job kohteli palvelijoitaan? Se, että he pitivät häntä oikeudenmukaisena ja helposti lähestyttävänä, käy ilmi Jobin omista sanoista: ”Jos olen kieltänyt oikeuden orjaltani tai orjattareltani, kun heillä oli oikeusasia minua vastaan, niin mitä voin tehdä, kun Jumala nousee? Ja kun hän vaatii tilintekoa, mitä voin vastata hänelle?” (Job 31:13, 14.) Job arvosti Jumalan armoa ja kohteli siksi palvelijoitaan armollisesti. Hän on tosiaan hieno esimerkki, varsinkin niille, jotka ovat valvonta-asemassa kristillisessä seurakunnassa. Heidänkin täytyy olla oikeudenmukaisia, puolueettomia ja helposti lähestyttäviä.

Job osoitti myös kiinnostusta huonekuntansa ulkopuolella olevia kohtaan. Hän ilmaisi kantavansa huolta toisista, kun hän sanoi: ”Jos olen kieltänyt alhaisilta heidän ilonsa ja saattanut lesken silmät raukeamaan – – jos olen heiluttanut kättäni isätöntä poikaa vastaan, kun olen nähnyt apuni tarpeen portissa, niin pudotkoon oma lapaluuni hartiastaan ja murtukoon oma käsivarteni olkaluustaan.” (Job 31:16–22.) Olkaamme mekin yhtä huomaavaisia niitä seurakuntamme jäseniä kohtaan, joiden tiedämme olevan ahtaalla.

Koska Job oli epäitsekkäästi kiinnostunut lähimmäisistään, hän oli vieraanvarainen tuntemattomille. Niinpä hän saattoi sanoa: ”Ulkona ei kukaan muukalaisasukas viettänyt yötä; oveni pidin auki polulle päin.” (Job 31:32.) Miten erinomainen esimerkki tämä onkaan nykyisille Jumalan palvelijoille! Kun Raamatun totuudesta hiljattain kiinnostuneet ihmiset tulevat valtakunnansaliin, niin heidän saamansa vieraanvarainen vastaanotto voi myötävaikuttaa heidän hengelliseen edistymiseensä. Tietenkin myös matkavalvojat ja muut kristityt tarvitsevat sitä, että osoitamme heille rakkaudellista vieraanvaraisuutta. (1. Pietarin kirje 4:9; 3. Johanneksen kirje 5–8.)

Jobilla oli oikea asenne jopa vihollisiaan kohtaan. Hän ei iloinnut onnettomuudesta, joka jotakuta häntä vihaavaa saattoi kohdata (Job 31:29, 30). Sen sijaan hän halusi tehdä hyvää tällaisille ihmisille, kuten käy ilmi siitä, että hän oli valmis rukoilemaan kolmen väärän lohduttajansa puolesta (Job 16:2; 42:8, 9; vrt. Matteus 5:43–48).

Oli siveellisesti puhdas

Job oli uskollinen aviopuolisolleen eikä koskaan antanut sydämessään kehittyä sopimatonta kiintymystä toiseen naiseen. Job sanoikin: ”Olen tehnyt liiton silmieni kanssa. Miten siis voisin tarkata neitsyttä? Jos sydämeni on viekoiteltu naisen puoleen ja olen väijynyt toverini sisäänkäytävässä, jauhakoon vaimoni toiselle  miehelle ja polvistukoot toiset miehet hänen ylitseen. Sillä se olisi irstautta, ja se olisi tuomarien käsiteltävä erhe.” (Job 31:1, 9–11.)

Job ei antanut moraalittomien halujen turmella sydäntään. Sen sijaan hän vaelsi oikeamielisesti. Ei ihme, että Jehova Jumala oli mielistynyt tähän uskolliseen mieheen, joka taisteli moraalittomia houkutuksia vastaan! (Matteus 5:27–30.)

Oli kiinnostunut perheensä hengellisyydestä

Toisinaan perheen pojat järjestivät pidot, joissa olivat mukana kaikki Jobin pojat ja tyttäret. Kun nämä pitopäivät olivat ohi, Job oli hyvin huolissaan siitä, olivatko hänen lapsensa ehkä tehneet jollakin tavoin syntiä Jehovaa vastaan. Niinpä hän ryhtyi toimintaan, kuten Raamattu kertoo: ”Tapahtui, että kun pitopäivät olivat kiertäneet kierroksensa, Job tapansa mukaan lähetti viestin ja pyhitti heidät, ja hän nousi varhain aamulla ja uhrasi heidän kaikkien lukua vastaavan määrän polttoteurasuhreja, sillä Job sanoi: ’Ehkäpä poikani ovat tehneet syntiä ja ovat kironneet Jumalaa sydämessään.’” (Job 1:4, 5.) Tämä painoi varmasti kaikkien perheenjäsenten mieleen, miten tärkeää Jobille oli se, että he tunsivat kunnioittavaa pelkoa Jehovaa kohtaan ja kulkivat Hänen teitään!

Kristittyjen perheenpäiden on nykyään tarpeellista opettaa perhettään tuntemaan Jumalan sanaa, Raamattua (1. Timoteukselle 5:8). On varmasti myös sopivaa rukoilla perheenjäsenten puolesta (Roomalaisille 12:12).

Kesti uskollisesti koetuksessa

Useimmille Raamatun lukijoille kertomus Jobin kohtaamista ankarista koetuksista on tuttu. Saatana Panettelija oli väittänyt, että koettelevissa oloissa Job kiroaisi Jumalan. Jehova otti haasteen vastaan, ja viipymättä Saatana aiheutti Jobille onnettomuutta. Job menetti kaiken karjansa. Ja mikä vielä pahempaa, hänen kaikki lapsensa kuolivat. Vähän tämän jälkeen Saatana löi häntä pahanlaatuisilla paiseilla päästä jalkoihin. (Jobin luvut 1 ja 2.)

Mikä oli lopputulos? Kun Jobin vaimo käski häntä kiroamaan Jumalan, hän sanoi: ”Sinäkin puhut niin kuin joku ymmärtämätön nainen. Otammeko tosi Jumalalta vastaan vain hyvää? Emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” Kertomus jatkuu: ”Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.” (Job 2:10.) Job siis kesti uskollisesti ja osoitti näin Panettelijan valehtelijaksi. Kestäkäämme mekin samalla tavoin koettelemukset ja osoittakaamme, että vaikuttimena Jumalan palveluksessamme on aito rakkaus Jehovaan (Matteus 22:36–38).

Otti nöyrästi vastaan oikaisua

Vaikka Job oli monin tavoin esimerkillinen, hän ei ollut täydellinen. Hän itse sanoi: ”Kuka voi tuottaa puhdasta epäpuhtaasta? Ei kukaan.” (Job 14:4; Roomalaisille 5:12.) Niinpä kun Jumala sanoi Jobin olevan moitteeton, tämä piti paikkansa siinä mielessä, että Job toimi kaiken sen mukaan, mitä Jumala odotti epätäydelliseltä ja syntiseltä ihmispalvelijaltaan. Tämä on valtavan rohkaisun lähde!

Job kesti koettelemuksensa, mutta koettelemus paljasti erään puutteen. Kun kolme niin sanottua lohduttajaa kuulivat kaikesta Jobin kohtaamasta onnettomuudesta, he tulivat hänen luokseen vierailulle (Job 2:11–13). He väittivät, että Jehova rankaisi Jobia joistakin karkeista synneistä. Job luonnollisesti loukkaantui näistä vääristä syytöksistä ja yritti tarmokkaasti puolustautua. Hän oli kuitenkin tasapainoton yrittäessään todistaa itsensä vanhurskaaksi. Hän antoi jopa ymmärtää, että hän oli Jumalaakin vanhurskaampi! (Job 35:2, 3.)

Koska Jumala rakasti Jobia, Hän käytti erästä nuorta miestä Jobin erheen osoittamiseen. Kertomus kuuluu: ”Elihun – – suuttumus syttyi. Jobia kohtaan hänen suuttumuksensa syttyi, koska tämä julisti oman sielunsa vanhurskaaksi pikemminkin kuin Jumalan.” Elihu totesikin: ”Job on sanonut: ’Minä olen varmasti oikeassa, mutta Jumala itse on kääntänyt oikeuteni syrjään.’” (Job 32:2; 34:5.) Elihu ei kuitenkaan yhtynyt siihen kolmen ”lohduttajan” väärään päätelmään, että Jumala rankaisi Jobia joistakin tämän synneistä. Sen sijaan Elihu ilmaisi luottavansa Jobin uskollisuuteen ja neuvoi häntä: ”Oikeusasia on hänen [Jehovan] edessään, ja siksi sinun pitäisi odottaa kiihkeästi häntä.”  Jobin olisi tosiaankin pitänyt odottaa Jehovaa eikä puhua harkitsemattomasti omaksi puolustuksekseen. Elihu vakuutti Jobille: ”Ei hän [Jumala] väheksy oikeutta ja vanhurskauden runsautta.” (Job 35:14; 37:23.)

Jobin ajattelu tarvitsi oikaisua. Sen vuoksi Jehova antoi hänelle opetuksen ihmisen pienuudesta Hänen suuruuteensa verrattuna. Jehova kiinnitti huomion maahan, mereen, tähtitaivaisiin, eläimiin ja moniin muihin luomakunnan ihmeisiin. Lopuksi Jumala puhui Leviatanista eli krokotiilista. Job otti nöyrästi vastaan oikaisun ja on tässäkin meille esimerkkinä.

Vaikka ehkä menestymmekin hyvin Jehovan palveluksessa, teemme virheitä. Jos virhe on vakava, Jehova voi oikaista meitä jollakin tavoin (Sananlaskut 3:11, 12). Mieleemme voi muistua jokin raamatunkohta, joka aiheuttaa meille omantunnon pistoksia. Ehkäpä Vartiotornissa tai jossakin muussa Vartiotorni-seuran julkaisussa sanotaan jotakin, mikä saa meidät huomaamaan erehdyksemme. Tai joku toinen kristitty saattaa osoittaa meille ystävällisesti, että olemme toimineet vastoin jotakin Raamatun periaatetta. Miten suhtaudumme tällaiseen oikaisuun? Job ilmaisi katumusta sanoessaan: ”Peräännyn ja todella kadun tomussa ja tuhassa.” (Job 42:6.)

Sai Jehovalta palkinnon

Jehova palkitsi palvelijansa Jobin antamalla hänen elää vielä 140 vuotta. Tuona aikana hän sai paljon enemmän kuin oli menettänyt. Ja vaikka Job lopulta kuoli, hän saa varmasti ylösnousemuksen Jumalan uuteen maailmaan. (Job 42:12–17; Hesekiel 14:14; Johannes 5:28, 29; 2. Pietarin kirje 3:13.)

Mekin voimme olla varmoja Jumalan suosiosta ja siunauksesta, jos palvelemme häntä uskollisesti ja otamme vastaan kaiken raamatullisen oikaisun, jonka saamme. Tämän johdosta meillä on varma toivo elämästä Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä. Ja mikä vielä tärkeämpää, tuotamme kunniaa Jumalalle. Uskollinen vaelluksemme palkitaan, ja sen avulla todistamme osaltamme, että Jumalan kansa ei palvele häntä itsekkäistä syistä, vaan koko sydämestä lähtevästä rakkaudesta. Meillä on tosiaankin hieno mahdollisuus ilahduttaa Jehovan sydän, kuten uskollinen Job, joka otti nöyrästi vastaan oikaisua! (Sananlaskut 27:11.)

[Kuvat s. 26]

Job osoitti rakkaudellista kiinnostusta muun muassa orpoja ja leskiä kohtaan

[Kuvat s. 28]

Job palkittiin yltäkylläisesti sen johdosta, että hän otti nöyrästi vastaan oikaisua