Lukijoiden kysymyksiä

Tarkoittiko apostoli Paavali Roomalaiskirjeen 12:19:ssä, että kristittyjen ei pitäisi vihastua, kun hän sanoi: ”Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihastukselle”?

Jos olemme tarkkoja, niin ei tarkoittanut. Apostoli Paavali puhui tässä Jumalan vihastuksesta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että on täysin samantekevää, antavatko kristityt perään suuttumukselle vai eivät. Raamattu neuvoo meitä selvästi välttämään vihastumista. Tarkastellaanpa muutamia Jumalan antamia neuvoja.

”Jätä suuttumus sikseen ja hylkää vihastus, älä kiivastu, jottet siten vain tekisi pahaa.” (Psalmit 37:8.) ”Jokainen, joka pysyy veljeensä vihastuneena, on tilivelvollinen tuomioistuimelle.” (Matteus 5:22.) ”Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat.” (Galatalaisille 5:19, 20.) ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä.” (Efesolaisille 4:31.) ”Jokaisen ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihastumaan.” (Jaakobin kirje 1:19.) Edelleen Sananlaskujen kirja neuvoo toistuvasti, ettei meidän tule antaa perään vihastukselle tai suuttua helposti pienten loukkausten ja inhimillisten erehdysten vuoksi (Sananlaskut 12:16; 14:17, 29; 15:1; 16:32; 17:14; 19:11, 19; 22:24; 25:28; 29:22).

Roomalaiskirjeen 12:19:n tekstiyhteys on sopusoinnussa tällaisten neuvojen kanssa. Paavali suositteli, että rakkautemme olisi vailla ulkokultaisuutta ja että siunaisimme vainoajiamme, yrittäisimme ajatella hyvää toisista, emme maksaisi pahaa pahalla ja pyrkisimme säilyttämään rauhan kaikkien kanssa. Sitten hän kehotti: ”Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihastukselle, sillä on kirjoitettu: ’Minun on kosto, minä olen maksava takaisin, sanoo Jehova.’” (Roomalaisille 12:9, 14, 16–19.)

Meidän ei tosiaan pitäisi antaa suuttumuksen johtaa siihen, että ryhdymme kostamaan. Tilannetajumme ja oikeudentuntomme ovat epätäydelliset. Jos annamme suuttumuksen saada meidät kostamaan, teemme monesti jotakin väärää. Se voisi palvella Jumalan Vastustajan, Panettelijan, tarkoitusperiä. Paavali kirjoitti toisaalla: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa, älkääkä antako Panettelijalle sijaa.” (Efesolaisille 4:26, 27.)

Parempi ja viisaampi menettelytapa on antaa Jumalan päättää, milloin tulee kostaa ja kenelle. Hän voi tehdä sen täysin tietoisena tosiasioista, ja hänen antamansa rangaistus heijastaa aina hänen täydellistä oikeudenmukaisuuttaan. Voimme havaita, että tämä on Roomalaiskirjeen 12:19:ssä olevan Paavalin ajatuksen ydin, kun otamme huomioon hänen viittauksensa 5. Mooseksen kirjan 32:35, 41:een, jossa sanotaan: ”Minun on kosto ja rankaisu.” (Vrt. Heprealaisille 10:30.) Niinpä vaikka kreikkalaisessa tekstissä ei Roomalaiskirjeen 12:19:ssä olekaan ilmausta ”Jumalan”, lukuisat nykyajan kääntäjät ovat liittäneet sen tuohon jakeeseen. Tämä on johtanut muun muassa seuraavanlaisiin sanamuotoihin: ”antakaa sijaa Jumalan vihalle” (vuoden 1938 kirkkoraamattu), ”antakaa Jumalan osoittaa vihansa” (vuoden 1992 kirkkoraamattu), ”jättäkää rankaiseminen Jumalan tehtäväksi” (Uusi testamentti nykysuomeksi).

Vaikka totuuden viholliset herjaisivat tai vainoaisivat meitä, voimme ilmaista luottamusta siihen, mitä Mooses kuuli sanottavan Jehova Jumalasta: ”Jehova, Jehova, armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin, mutta ei suinkaan vapauta rangaistuksesta.” (2. Mooseksen kirja 34:6, 7.)