Miten Jeesus Kristus voi auttaa meitä

SE MITÄ Jeesus teki maan päällä auttaakseen ihmisiä, oli hämmästyttävää – niin hämmästyttävää, että kerrottuaan monista Jeesuksen elämään liittyvistä tapahtumista eräs silminnäkijä sanoi: ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki. Jos se joskus kirjoitettaisiin täysin yksityiskohtaisesti, niin luulen, että kirjoitetut kirjakääröt eivät mahtuisi koko maailmaan.” (Johannes 21:25.) Kun Jeesus kerran teki niin paljon maan päällä, saattaisimme kysyä, miten hän voi auttaa meitä ollessaan taivaassa ja voimmeko hyötyä hänen hellästä sääliväisyydestään nykyään.

Vastaus on sydäntälämmittävä ja rohkaiseva. Raamatussa kerrotaan, että Kristus meni ”itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme” (Heprealaisille 9:24). Mitä hän teki meidän hyväksemme? Apostoli Paavali selittää: ”[Kristus] meni, ei vuohien ja nuorten sonnien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan [”itse taivaaseen”] ja hankki meille ikuisen vapautuksen”. (Heprealaisille 9:12; 1. Johanneksen kirje 2:2.)

Tämä on todellinen hyvä uutinen! Taivaaseen nouseminen ei tehnyt loppua Jeesuksen suurenmoisesta työstä ihmisten hyväksi, vaan antoi hänelle mahdollisuuden tehdä jopa enemmän. Tämä johtuu siitä, että Jumala osoitti ansaitsematonta hyvyyttä ja asetti Jeesuksen toimimaan ”julkisena palvelijana”, ylimmäisenä pappina, ”Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa” (Heprealaisille 8:1, 2).

”Julkinen palvelija”

Taivaassa Jeesus on siis ihmiskunnan julkinen palvelija, joka tekee samanlaista työtä kuin Israelin ylimmäinen pappi teki muinoin Jumalan palvelijoiden puolesta. Millaista työtä se oli? Paavali kertoo: ”Jokainen ylimmäinen pappi asetetaan uhraamaan sekä lahjoja että teurasuhreja, minkä tähden oli tarpeellista, että tälläkin [taivaaseen nousseella Jeesuksella Kristuksella] on jotakin uhrattavaa.” (Heprealaisille 8:3.)

Jeesuksella oli jotakin sellaista uhrattavaa, mikä oli paljon kallisarvoisempaa kuin entisaikojen ylimmäisen papin uhrit. ”Jos vuohien ja sonnien veri” saattoi tehdä muinaisesta Israelin kansasta jossain määrin puhtaamman hengellisessä mielessä, ”niin kuinka paljon enemmän Kristuksen veri – – [puhdistaakaan] meidän omantuntomme kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle”? (Heprealaisille 9:13, 14.)

Jeesus on erinomainen julkinen palvelija myös siksi, että hänelle on suotu kuolemattomuus. Muinaisessa Israelissa ”monien täytyi tulla papeiksi peräkkäin, koska kuolema esti heitä pysymästä sellaisina”. Jeesuksesta Paavali sen sijaan kirjoittaa: ”Hänellä on pappeutensa ilman seuraajia. Näin ollen hän voi myös täysin pelastaa ne, jotka lähestyvät Jumalaa hänen  välityksellään, koska hän on aina elossa puhuakseen heidän puolestaan.” (Heprealaisille 7:23–25; Roomalaisille 6:9.) Meillä tosiaankin on Jumalan oikealla puolella taivaassa julkinen palvelija, joka ’on aina elossa puhuakseen meidän puolestamme’. Ajattele, mitä se merkitsee meille nykyään.

Kun Jeesus oli maan päällä, ihmiset kokoontuivat hänen luokseen joskus pitkienkin matkojen päästä hakemaan häneltä apua (Matteus 4:24, 25). Ollessaan taivaassa Jeesus voi auttaa kaikkiin kansakuntiin kuuluvia ihmisiä, ja sieltä käsin hän pystyy toimimaan julkisena palvelijana aina.

Millainen ylimmäinen pappi Jeesus on?

Evankeliumien Jeesuksesta Kristuksesta maalaama kuva ei jätä epäselväksi, miten valtavan auttavainen ja hellän sääliväinen hän oli. Hän oli todella uhrautuva. Useammin kuin kerran ihmiset keskeyttivät lepotauon, jota sekä hän että hänen opetuslapsensa olisivat kipeästi tarvinneet. Jeesus ei ajatellut närkästyneenä, ettei hän saanut hetkenkään rauhaa, vaan ”hänen tuli – – sääli” näitä ihmisiä, jotka turvautuivat hänen apuunsa. Silloinkin kun hän oli väsynyt, nälkäinen ja janoinen, ”hän otti ihmiset ystävällisesti vastaan” ja oli valmis jäämään ilman ruokaa voidakseen auttaa vilpittömiä syntisiä. (Markus 6:31–34; Luukas 9:11–17; Johannes 4:4–6, 31–34.)

Säälistä liikuttuneena Jeesus ryhtyi toimeen täyttääkseen ihmisten fyysiset, tunneperäiset ja hengelliset tarpeet (Matteus 9:35–38; Markus 6:35–44). Lisäksi hän opetti heille, kuinka saada pysyvää huojennusta ja lohtua (Johannes 4:7–30, 39–42). Miten vetoava onkaan esimerkiksi hänen kehotuksensa: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne.” (Matteus 11:28, 29.)

Jeesuksen rakkaus ihmisiin oli niin suuri, että hän lopulta antoi elämänsä syntisen ihmiskunnan puolesta (Roomalaisille 5:6–8). Apostoli Paavali selitti tämän pohjalta: ”Hän [Jehova Jumala], joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan luovutti hänet meidän kaikkien puolesta, miksi hän ei myös huomaavaisesti antaisi meille kaikkea muuta hänen kanssaan? – – Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, niin, pikemminkin se, joka on herätetty kuolleista, joka on Jumalan oikealla puolella ja joka myös puhuu meidän puolestamme.” (Roomalaisille 8:32–34.)

Myötätuntoinen ylimmäinen pappi

Ihmisenä Jeesus tunsi nälkää, janoa, väsymystä, ahdistusta ja kipua ja koki myös kuoleman. Paineet, joita hän joutui kestämään, jalostivat häntä aivan ainutlaatuisella tavalla sitä palvelusta varten, jota hän suorittaa kärsivän ihmiskunnan puolesta ylimmäisenä pappina. Paavali kirjoitti: ”[Jeesus] oli velvollinen tulemaan kaikissa suhteissa ’veljiensä’ kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi Jumalaa koskevissa asioissa armollinen ja uskollinen ylimmäinen pappi, uhratakseen sovitusuhrin kansan syntien edestä. Sillä sen nojalla, että hän itse on kärsinyt koetukselle pantuna, hän kykenee tulemaan niiden avuksi, jotka pannaan koetukselle.” (Heprealaisille 2:17, 18; 13:8.)

Jeesus osoitti, että hän sekä kykenee auttamaan että haluaa auttaa ihmisiä luomaan läheisemmän suhteen Jumalaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänen täytyy puhua ihmisten puolesta ankaralle ja armottomalle Jumalalle, joka on haluton antamaan anteeksi. Raamatussa vakuutetaan, että ”Jehova – – [on] hyvä ja altis antamaan anteeksi”. Siinä sanotaan myös: ”Jos tunnustamme syntimme, niin hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta epävanhurskaudesta.” (Psalmit 86:5; 1. Johanneksen kirje 1:9.) Itse asiassa Jeesuksen lempeät  sanat ja hyvät teot heijastavat hänen Isänsä myötätuntoa, armoa ja rakkautta (Johannes 5:19; 8:28; 14:9, 10).

Miten Jeesus tuo huojennusta katuville syntisille? Auttamalla heitä saamaan iloa ja tyydytystä siitä, että he yrittävät vilpittömästi miellyttää Jumalaa. Kirjoittaessaan voidelluille kristityille tovereilleen Paavali tiivisti asian seuraavasti: ”Koska meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, joka on kulkenut taivaiden läpi, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni hänen tunnustamisestaan. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme, vaan sellainen, joka on koeteltu kaikissa suhteissa samoin kuin mekin, mutta ilman syntiä. Lähestykäämme sen tähden vapaasti puhuen ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta, jotta saisimme armon ja löytäisimme ansaitsemattoman hyvyyden avuksi oikeaan aikaan.” (Heprealaisille 4:14–16.)

”Apua oikeaan aikaan”

Mitä sitten voimme tehdä, kun kohtaamme vaikeuksia, jotka tuntuvat meistä ylivoimaisilta, esimerkiksi sairastumme vakavasti, tunnemme jostakin raskasta syyllisyyttä, lannistumme tai masennumme? Voimme käyttää hyödyksemme sitä arvokasta järjestelyä, johon Jeesuskin turvautui säännöllisesti: rukousta. Esimerkiksi uhrikuolemaansa edeltävänä yönä hän ”rukoili rukoilemistaan yhä hartaammin, ja hänen hikensä tuli kuin veripisaroiksi, jotka putosivat maahan” (Luukas 22:44). Jeesus tosiaankin tietää, miltä tuntuu rukoilla Jumalaa palavasti. ”[Hän] esitti voimakkain huudoin ja kyynelin nöyriä pyyntöjä ja myös anomuksia hänelle, joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia.” (Heprealaisille 5:7.)

Jeesus tietää, miten paljon ihmisille merkitsee se, että heitä ’kuullaan suosiollisesti’ ja että heitä vahvistetaan (Luukas 22:43). Hän lupasikin: ”Jos pyydätte Isältä mitä tahansa, niin hän antaa sen teille minun nimessäni. – – Pyytäkää, niin saatte, jotta ilonne tulisi täydeksi.” (Johannes 16:23, 24.) Voimme siis esittää Jumalalle anomuksia luottaen siihen, että hän sallii Poikansa käyttää valtaansa ja soveltaa lunastusuhrinsa arvoa meidän hyväksemme (Matteus 28:18).

Voimme olla varmoja siitä, että taivaallisessa asemassaan Jeesus antaa oikeanlaista apua oikeaan aikaan. Jos olemme esimerkiksi tehneet synnin, jota vilpittömästi kadumme, voimme saada lohtua siitä vakuutuksesta, että ”meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas” (1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Taivaassa oleva Auttajamme ja Lohduttajamme puhuu meidän puolestamme, jotta saisimme vastauksen  rukouksiimme, joita esitämme hänen nimessään ja sopusoinnussa Raamatun kirjoitusten kanssa (Johannes 14:13, 14; 1. Johanneksen kirje 5:14, 15).

Arvostuksen osoittaminen Kristuksen apua kohtaan

Asiaan liittyy muutakin kuin se, että esitämme Jumalalle anomuksia hänen Poikansa välityksellä. Koska ”Kristus osti” ihmiskunnan lunastusuhrinsa arvolla, hänestä tuli ikään kuin sen ’omistaja’ (Galatalaisille 3:13; 4:5; 2. Pietarin kirje 2:1). Voimme osoittaa olevamme kiitollisia kaikesta siitä, mitä hän tekee hyväksemme, tunnustamalla hänet omistajaksemme ja toimimalla mielellämme hänen kehotuksensa mukaisesti: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa päivä päivältä ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Luukas 9:23.) Ihminen ei ’kiellä itseään’ pelkästään ilmoittamalla suullisesti omistajan vaihdoksesta. Kristushan ”kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen, vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin” (2. Korinttilaisille 5:14, 15). Siksi lunnaita kohtaan tuntemallamme arvostuksella on syvällinen vaikutus asenteisiimme, tavoitteisiimme ja elämäntapaamme. Koska olemme ikuisesti kiitollisuudenvelassa ”Kristukselle Jeesukselle, – – joka antoi itsensä meidän puolestamme”, meidän pitäisi haluta oppia tuntemaan hänet ja hänen rakkaudellinen Isänsä Jehova Jumala paremmin. Meidän pitäisi myös haluta kasvaa uskossa, elää sopusoinnussa Jumalan hyödyllisten ohjeiden kanssa ja olla ’palavan innokkaita hyviin tekoihin’. (Titukselle 2:13, 14; Johannes 17:3.)

Saamme hengellistä ruokaa, rohkaisua ja ohjausta oikeaan aikaan kristillisen seurakunnan välityksellä (Matteus 24:45–47; Heprealaisille 10:21–25). Jos joku on esimerkiksi hengellisesti sairas, hän voi ’kutsua luokseen seurakunnan vanhimmat’. Jaakob vakuuttaa lisäksi: ”Ja uskon rukous tekee huonovointisen terveeksi, ja Jehova nostaa hänet ylös. Ja jos hän on tehnyt syntejä, niin hänelle annetaan anteeksi.” (Jaakobin kirje 5:13–15.)

Seuraava kokemus valaisee asiaa. Muuan vankilaan  tuomittu mies kirjoitti Etelä-Afrikassa eräälle seurakunnan vanhimmalle kirjeen, jossa hän ilmaisi arvostuksensa ”kaikkia Jehovan todistajia [kohtaan], jotka tekevät sitä hyvää työtä, jonka Jeesus Kristus pani alulle auttaessaan ihmisiä ponnistelemaan kohti Jumalan valtakuntaa”. Sitten hän kirjoitti: ”Olin suunniltani ilosta, kun sain kirjeenne. Huolenne hengellisestä pelastuksestani on koskettanut minua syvästi. Siinä taas yksi syy alkaa vihdoinkin noudattaa Jehova Jumalan kehotusta katua. 27 vuoden ajan olen kompastellut ja harhaillut eksyksissä synnin, petoksen, luvattomien suhteiden, moraalittomien tapojen ja epäilyttävien uskontojen luomassa pimeydessä. Tutustuttuani Jehovan todistajiin minusta on tuntunut, että olen vihdoinkin löytänyt tien – oikean tien! Minun täytyy vain kulkea sitä.”

Lisää apua lähitulevaisuudessa

Maailman huononevat olosuhteet ovat selkeä todiste siitä, että elämme sitä vaikeaa aikaa, jonka oli tarkoitus edeltää ”suuren ahdistuksen” puhkeamista. Juuri nyt suuri joukko ihmisiä kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kielistä ’pesee pitkiä vaatteitaan ja valkaisee niitä Karitsan veressä’. (Ilmestys 7:9, 13, 14; 2. Timoteukselle 3:1–5.) Koska he uskovat Jeesuksen lunastusuhriin, he saavat syntinsä anteeksi ja heitä autetaan luomaan läheinen suhde Jumalaan – heistä tulee hänen ystäviään (Jaakobin kirje 2:23).

Suuren ahdistuksen jälkeen Karitsa, Jeesus Kristus, ”paimentaa” siitä selviytyneitä ihmisiä ”ja opastaa heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.” (Ilmestys 7:17.) Silloin Kristus saattaa päätökseen tehtävänsä Ylimmäisenä Pappina. Hän auttaa kaikkia Jumalan ystäviä hyötymään ”elämän vetten lähteistä” täysin määrin – hengellisesti, fyysisesti, henkisesti ja tunneperäisesti. Työ, jonka Jeesus aloitti vuonna 33 ja jota hän on jatkanut taivaassa siitä lähtien, saavuttaa silloin lopullisen tarkoituksensa.

Älä siis koskaan lakkaa osoittamasta syvää arvostusta kaikkea sitä kohtaan, mitä Jumala ja Kristus ovat tehneet, ja tekevät, meidän hyväksemme. Apostoli Paavali kehotti: ”Iloitkaa aina Herrassa. – – Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 4:4, 6, 7.)

Erinomainen tapa osoittaa arvostusta taivaassa olevaa Auttajaamme Jeesusta Kristusta kohtaan on olla läsnä Kristuksen kuoleman muistojuhlassa, johon Jehovan todistajat kokoontuvat kautta maailman keskiviikkona 19. huhtikuuta 2000 auringonlaskun jälkeen (Luukas 22:19). Voimme tuolloin syventää arvostustamme Kristuksen lunastusuhria kohtaan. Olet lämpimästi tervetullut kuuntelemaan, miten Kristuksen välityksellä toteutettu Jumalan suurenmoinen pelastusjärjestely voi hyödyttää sinua ikuisesti. Tiedustele paikallisilta Jehovan todistajilta, missä ja mihin kellonaikaan tämä erikoistilaisuus pidetään.

[Kuva s. 7]

Jeesus tietää, miltä tuntuu rukoilla Jumalaa palavasti

[Kuvat s. 8]

Kristus auttaa meitä selviytymään vaikeuksista, jotka ovat meille itsellemme ylivoimaisia

[Kuva s. 9]

Kristus auttaa meitä rakkaudellisten vanhinten välityksellä