’Oi Jumala, lähetä valosi’
’Oi Jumala, lähetä valosi’
”Lähetä valosi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot.” (PSALMIT 43:3)
1. Miten Jehova paljastaa tarkoituksensa?
JEHOVA ilmoittaa tarkoituksensa palvelijoilleen erittäin huomaavaisesti. Hän ei paljasta koko totuutta yhdessä sokaisevassa valonvälähdyksessä, vaan valaisee sitä meille edistyvästi. Kulkuamme elämän polulla voitaisiin verrata patikoijan vaellukseen pitkällä taipaleella. Hän lähtee liikkeelle varhain aamulla, jolloin on vielä hämärää. Kun aurinko alkaa hiljalleen nousta taivaanrannan takaa, retkeilijä pystyy erottamaan joitakin lähiympäristön piirteitä. Muusta hän näkee vain himmeät ääriviivat. Mutta mitä korkeammalle aurinko nousee, sitä kauemmas hän pystyy näkemään. Samoin on sen hengellisen valon laita, jota saamme Jumalalta. Hän suo meidän ymmärtää vain muutamia asioita kerrallaan. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, antoi hengellistä valaistusta samalla tavoin. Tarkastellaanpa, miten Jehova soi valoa kansalleen muinoin ja miten hän suo sitä nykyään.
2. Miten Jehova antoi valoa esikristillisinä aikoina?
2 Psalmin 43 sepittivät todennäköisesti Korahin pojat. Leeviläisinä he saivat opettaa Jumalan lakia kansalle (Malakia 2:7). Luonnollisesti Jehova oli heidän Suuri Opettajansa, ja he pitivät häntä kaiken viisauden Lähteenä (Jesaja 30:20). ”Oi Jumala – – Lähetä valosi ja totuutesi”, psalmista rukoili. ”Ne minua johdattakoot.” (Psalmit 43:1, 3.) Niin kauan kuin israelilaiset olivat uskollisia Jehovalle, hän opetti heille teitään. Satoja vuosia myöhemmin Jehova osoitti heille suosiota antamalla heille erittäin huomattavalla tavalla valoa ja totuutta: hän lähetti Poikansa maan päälle.
3. Millä tavoin Jeesuksen opetus koetteli juutalaisia?
3 Ihmisenä Jeesuksena Kristuksena Jumalan Poika oli ”maailman valo” (Johannes 8:12). Hän opetti ihmisille ”monia asioita kuvauksin” – uusia asioita (Markus 4:2). Hän sanoi Pontius Pilatukselle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Johannes 18:36.) Se oli uusi ajatus tuolle roomalaiselle, ja epäilemättä se oli uutta myös kansallismielisille juutalaisille, sillä näiden käsityksen mukaan Messias panisi Rooman maailmanvallan polvilleen ja ennallistaisi Israelin entiseen loistoonsa. Jeesus heijasti Jehovalta tulevaa valoa, mutta hänen sanansa eivät miellyttäneet juutalaisia hallitusmiehiä, jotka ”rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin itse Jumalan kunniaa” (Johannes 12:42, 43). Monet päättivät pitää mieluummin kiinni ihmisiltä saaduista perinteistään kuin ottaa vastaan hengellistä valoa ja totuutta Jumalalta (Psalmit 43:3; Matteus 13:15).
4. Mistä tiedämme, että Jeesuksen opetuslasten oli määrä oppia ymmärtämään asioita yhä paremmin?
4 Muutamat rehellissydämiset miehet ja naiset omaksuivat kuitenkin iloiten sen totuuden, jota Jeesus opetti. He oppivat ymmärtämään Jumalan tarkoituksia yhä paremmin. Kun heidän Opettajansa maanpäällinen elämä lähestyi loppuaan, heillä oli kuitenkin vielä paljon opittavaa. Jeesus sanoi heille: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” (Johannes 16:12.) Opetuslapset oppisivat siis edelleenkin ymmärtämään Jumalan totuutta yhä paremmin.
Valo loistaa yhä
5. Mikä kysymys heräsi ensimmäisellä vuosisadalla, ja keiden vastuuna oli selvittää asia?
5 Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Jumalalta tuleva valo loisti kirkkaammin kuin ennen. Jehova paljasti Pietarille annetussa näyssä, että ympärileikkaamattomista pakanoista voisi vastedes tulla Kristuksen seuraajia (Apostolien teot 10:9–17). Se oli merkittävä paljastus! Myöhemmin heräsi kuitenkin kysymys: vaatiko Jehova, että tällaiset pakanat ympärileikattaisiin sen jälkeen, kun heistä oli tullut kristittyjä? Näyssä ei ollut vastattu tuohon kysymykseen, ja kristityt alkoivat väitellä siitä kiihkeästi. Asia piti selvittää, jottei se järkyttäisi heidän kallisarvoista yksimielisyyttään. Sen vuoksi Jerusalemissa olevat ”apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa”. (Apostolien teot 15:1, 2, 6.)
6. Miten apostolit ja vanhimmat menettelivät harkitessaan ympärileikkauskysymystä?
6 Miten tuossa kokouksessa läsnä olleet pystyivät ratkaisemaan, mikä oli Jumalan tahto uskovien pakanoiden suhteen? Jehova ei lähettänyt enkeliä johtamaan keskustelua, eikä hän antanut läsnäolijoille näkyä. Silti apostoleita ja vanhimpia ei jätetty tyystin vaille ohjausta. He harkitsivat sellaisten juutalaiskristittyjen antamaa todistusta, jotka olivat nähneet, miten Jumala oli alkanut kohdistaa huomiotaan kansakuntien ihmisiin ja vuodattanut pyhää henkeään ympärileikkaamattomiin pakanoihin. He etsivät opastusta myös Raamatun kirjoituksista. Tuloksena oli, että opetuslapsi Jaakob esitti erään valaisevan raamatunkohdan pohjalta suosituksen. Kun he pohtivat todisteita, Jumalan tahto kävi ilmeiseksi. Kansakuntien ihmisten ei tarvinnut ympärileikkauttaa itseään Jehovan hyväksynnän saamiseksi. Apostolit ja vanhimmat saattoivat päätöksen ripeästi kirjalliseen muotoon, jotta se voisi opastaa toisia kristittyjä. (Apostolien teot 15:12–29; 16:4.)
7. Millä tavoin ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat halukkaita edistymään ymmärryksessä?
7 Toisin kuin juutalaisten uskonnolliset johtajat, jotka pitivät kiinni esi-isiensä perinteistä, useimmat juutalaiskristityt iloitsivat oppiessaan ymmärtämään tämän huomattavan uuden piirteen Jumalan tarkoituksesta kansakuntien ihmisten suhteen, vaikka sen hyväksyminen vaatikin heitä muuttamaan suhtautumistaan pakanoihin yleensä. Jehova siunasi heidän nöyrää henkeään, ja ”seurakunnat lujittuivatkin jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä” (Apostolien teot 15:31; 16:5).
8. a) Mistä tiedämme, että ensimmäisen vuosisadan päätyttyä oli odotettavissa lisää valoa? b) Mitä asiaan liittyviä kysymyksiä tarkastelemme?
8 Hengellinen valo loisti edelleen koko ensimmäisen vuosisadan ajan. Mutta Jehova ei paljastanut varhaiskristityille jokaista tarkoitustensa piirrettä. Apostoli Paavali sanoi ensimmäisellä vuosisadalla eläville uskonveljilleen: ”Nykyään me näemme himmeät ääriviivat metallipeilistä.” (1. Korinttilaisille 13:12.) Sellaisen peilin heijastuspinta ei ollut paras mahdollinen. Hengellistä valoa kyettiin näin ollen ensin käsittämään vain rajallisesti. Apostolien kuoleman jälkeen valo himmeni joksikin aikaa, mutta nyttemmin raamatullinen tieto on tullut runsaaksi (Daniel 12:4). Miten Jehova antaa valoa kansalleen nykyään? Entä miten meidän pitäisi suhtautua, kun hän auttaa meitä ymmärtämään Raamattua paremmin?
Valo kirkastuu vähitellen
9. Mitä ainutlaatuista ja tehokasta raamatuntutkimismenetelmää varhaiset raamatuntutkijat käyttivät?
9 Valo alkoi meidän päivinämme kajastaa varsinaisesti 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä, kun ryhmä kristittyjä miehiä ja naisia alkoi tosissaan tutkia Raamattua. He kehittivät käytännöllisen raamatuntutkimismenetelmän. Joku teki kysymyksen, ja sitten ryhmä eritteli jokaisen asiaan liittyvän raamatunkohdan. Kun jokin raamatunjae näytti olevan ristiriidassa toisen jakeen kanssa, nämä vilpittömät kristityt pyrkivät saattamaan nuo kaksi kohtaa sopusointuun toistensa kanssa. Toisin kuin sen ajan uskonnolliset johtajat nämä raamatuntutkijat (jolla nimellä Jehovan todistajat silloin tunnettiin) päättivät lujasti antaa Pyhän Raamatun, eivät perinteen eivätkä ihmisten keksimien oppien, opastaa heitä. Tarkasteltuaan kaikkia saatavissa olevia raamatullisia todisteita he kirjoittivat päätelmänsä muistiin. Näin he alkoivat ymmärtää selkeästi monia Raamatun perusoppeja.
10. Mitä hyödyllisiä Raamatun tutkimisen apuvälineitä Charles Taze Russell kirjoitti?
10 Huomattava raamatuntutkijoiden joukossa oli Charles Taze Russell. Hän kirjoitti kuusiosaisen kirjasarjan nimeltä Raamatun tutkielmia, joka oli tarkoitettu Raamatun tutkimisen avuksi. Veli Russell aikoi kirjoittaa myös seitsemännen osan, joka selittäisi Raamatun Hesekielin kirjaa ja Ilmestyskirjaa. ”Kun löydän joskus avaimen, kirjoitan seitsemännen osan”, hän sanoi. Hän lisäsi kuitenkin: ”Jos Herra antaa avaimen jollekulle toiselle, niin tämä voi kirjoittaa sen.”
11. Mitä yhteyttä on ajankohdan ja Jumalan tarkoitusten ymmärtämisemme välillä?
11 Edellä lainatut C. T. Russellin sanat valaisevat sitä, että kykyymme ymmärtää eri raamatunkohtia vaikuttaa eräs tärkeä seikka: ajankohta. Veli Russell tiesi, että hän ei voinut pakottaa valoa loistamaan Ilmestyskirjaan sen enempää kuin innokas retkeilijä voisi saada aurinkoa nousemaan ennen määräaikaa.
Paljastetaan – mutta Jumalan määräaikana
12. a) Milloin Raamatun ennustukset voidaan parhaiten ymmärtää? b) Mikä esimerkki osoittaa, että kykymme ymmärtää Raamatun ennustuksia riippuu Jumalan aikataulusta? (Ks. alaviitettä.)
12 Samoin kuin apostolit ymmärsivät monia Messiasta koskevia ennustuksia vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, nykyään elävät kristityt ymmärtävät Raamatun ennustuksia yksityiskohtaisen tarkasti vasta sen jälkeen, kun ne ovat toteutuneet (Luukas 24:15, 27; Apostolien teot 1:15–21; 4:26, 27). Koska Ilmestys on profeetallinen kirja, meidän pitäisi odottaa ymmärtävämme sitä selvimmin silloin, kun siinä kuvaillut tapahtumat toteutuvat. Esimerkiksi C. T. Russell ei olisi voinut ymmärtää oikein Ilmestyksen 17:9–11:ssä mainitun vertauskuvallisen helakanpunaisen pedon merkitystä, koska järjestöjä, joita tuo peto edustaa, nimittäin Kansainliittoa ja Yhdistyneitä kansakuntia, ei ollut olemassakaan ennen kuin vasta hänen kuolemansa jälkeen. *
13. Mitä joskus tapahtuu, kun johonkin Raamatun aiheeseen kohdistetaan valoa?
13 Kun varhaiskristityt saivat tietää, että ympärileikkaamattomista pakanoista voisi tulla heidän uskonveljiään, tuo muutos herätti uuden kysymyksen: pitäisikö kansakuntien ihmiset ympärileikata? Tämä sai apostolit ja vanhimmat tutkimaan uudelleen koko ympärileikkauskysymystä. Sama malli pätee nykyään. Johonkin Raamatun aiheeseen kohdistuva kirkas valonvälähdys johtaa Jumalan voidellut palvelijat, ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”, joskus tutkimaan uudelleen siihen liittyviä aiheita, kuten seuraava tuore esimerkki valaisee (Matteus 24:45).
14–16. Miten hengellistä temppeliä koskevan näkemyksemme korjaaminen vaikutti siihen, miten ymmärrämme Hesekielin luvut 40–48?
14 Vuonna 1971 julkaistiin Hesekielin ennustuksen selitys kirjassa ”Kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova” – miten? Eräässä tuon kirjan luvussa käsiteltiin lyhyesti Hesekielin temppelinäkyä (Hesekielin luvut 40–48). Päähuomio keskitettiin silloin siihen, miten Hesekielin temppelinäky täyttyisi uudessa maailmassa (2. Pietarin kirje 3:13).
15 Vartiotornissa 15.3.1973 julkaistiin kuitenkin kaksi kirjoitusta, jotka vaikuttivat siihen, miten ymmärrämme Hesekielin näyn. Niissä käsiteltiin sitä suurta hengellistä temppeliä, jota apostoli Paavali kuvaili Heprealaiskirjeen luvussa 10. Vartiotornissa selitettiin, että hengellisen temppelin pyhä osasto ja sisempi esipiha liittyvät siihen tilaan, jossa voidellut ovat maan päällä. Kun Hesekielin lukuja 40–48 tarkasteltiin vuosien kuluttua uudelleen, saatiin selville, että samoin kuin hengellinen temppeli toimii nykyään, täytyy myös Hesekielin näyn temppelin toimia nykyään. Miksi on näin?
16 Hesekielin näyssä pappien nähdään liikkuvan temppelin esipihalla heidän palvellessaan ei-papillisia heimoja. Nämä papit edustavat selvästikin ”kuninkaallista papistoa”, Jehovan voideltuja palvelijoita (1. Pietarin kirje 2:9). He eivät kuitenkaan palvele temppelin maallisella esipihalla koko Kristuksen tuhatvuotista hallituskautta (Ilmestys 20:4). Suurimman osan tuosta ajasta, ehkä jopa kokonaan, voidellut palvelevat Jumalaa hengellisen temppelin kaikkeinpyhimmässä, ”itse taivaassa” (Heprealaisille 9:24). Koska pappien nähdään liikkuvan edestakaisin Hesekielin temppelin esipihoilla, tuon näyn täytyy täyttyä nykyään, kun joitakuita voideltuja on yhä maan päällä. Siksi tämän lehden numerossa 1.3.1999 esitettiin korjattu näkemys tästä aiheesta. Näin ollen aina 1900-luvun loppuun saakka annettiin hengellistä valoa Hesekielin profetiaan.
Ole valmis korjaamaan näkemystäsi
17. Miten olet korjannut omaa näkemystäsi opittuasi tuntemaan totuuden, ja miten tämä on hyödyttänyt sinua?
17 Kaikkien, jotka haluavat oppia tuntemaan totuuden, täytyy olla valmiita ’vangitsemaan jokainen ajatus tehdäkseen sen tottelevaiseksi Kristukselle’ (2. Korinttilaisille 10:5). Tämä ei ole aina helppoa, ei varsinkaan silloin, kun näkemykset ovat hyvin syvään juurtuneita. Olet saattanut ennen Jumalan totuuden oppimista nauttia esimerkiksi tiettyjen uskonnollisten pyhäpäivien viettämisestä perheesi kanssa. Alettuasi tutkia Raamattua tajusit, että noilla juhlilla onkin pakanallinen alkuperä. Saatoit ensin olla haluton soveltamaan oppimaasi käytäntöön. Lopulta rakkaus Jumalaan osoittautui kuitenkin voimakkaammaksi kuin uskonnollinen tunne, ja lakkasit viettämästä juhlia, jotka eivät miellytä Jumalaa. Eikö Jehova olekin siunannut ratkaisuasi? (Vrt. Heprealaisille 11:25.)
18. Miten meidän pitäisi reagoida, kun Raamatun totuuden ymmärtämistämme selvennetään?
18 Jumalan neuvojen mukaan toimiminen koituu meille aina hyödyksi (Jesaja 48:17, 18). Niinpä kun näkemystämme jostakin raamatunkohdasta selvennetään, iloitkaamme edistyvästä totuudesta! Tosiasiassa se, että saamme jatkuvasti valoa, vahvistaa meidän olevan oikealla polulla. ”Vanhurskaiden polku on kuin se kirkas valo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” (Sananlaskut 4:18.) Tosin näemme joistakin Jumalan tarkoituksen piirteistä nykyään vain ”himmeät ääriviivat”. Mutta mikäli olemme hellittämättä pitäneet jalkamme ”polulla”, niin Jumalan määräajan koittaessa näemme totuuden kaikessa kauneudessaan. Iloitkaamme sillä välin niistä totuuksista, jotka Jehova on tehnyt selviksi, ja odottakaamme valoa niihin, joita ei vielä ymmärretä selvästi.
19. Muun muassa miten voimme osoittaa, että rakastamme totuutta?
19 Miten voimme osoittaa rakkautemme valoa kohtaan käytännössä? Voimme tehdä sen muun muassa lukemalla Jumalan sanaa säännöllisesti – päivittäin, jos mahdollista. Noudatatko säännöllistä raamatunlukuohjelmaa? Myös Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdissä on runsaasti terveellistä hengellistä ravintoa, jota voimme nauttia. Ajattele myös, miten paljon kirjoja, kirjasia ja muita julkaisuja on valmistettu hyödyksemme. Tai entä ne Valtakunnan saarnaamistoimintaa koskevat rohkaisevat raportit, joita julkaistaan Jehovan todistajien vuosikirjassa?
20. Miten Jehovalta tuleva valo ja totuus liittyvät kristillisissä kokouksissa käymiseen?
20 Jehova on tosiaan vastannut suurenmoisella tavalla rukoukseen, joka on esitetty psalmissa 43:3. Tuon jakeen lopussa sanotaan: ”Tuokoot ne [valosi ja totuutesi] minut pyhälle vuorellesi ja suurenmoiseen tabernaakkeliisi.” Odotatko sinä saavasi palvoa Jehovaa yhdessä lukemattomien muiden kanssa? Kokouksissamme esitettävällä hengellisellä opetuksella on tärkeä sija järjestelyissä, joiden välityksellä Jehova antaa valoa nykyään. Kuinka voimme syventää arvostustamme kristillisiä kokouksia kohtaan? Kehotamme sinua harkitsemaan tätä asiaa rukouksen hengessä, kun tarkastelet seuraavaa kirjoitusta.
[Alaviite]
^ kpl 12 C. T. Russellin kuoleman jälkeen valmistettiin julkaisu, jota sanottiin Raamatun tutkielmien seitsemänneksi osaksi, ja siinä yritettiin selittää Hesekielin kirjaa ja Ilmestyskirjaa. Tuo julkaisu perustui osittain siihen, mitä Russell oli sanonut noista Raamatun kirjoista. Vielä ei kuitenkaan ollut koittanut aika paljastaa noiden ennustusten merkitystä, ja tuossa Raamatun tutkielmien osassa esitetyt selitykset olivat enimmäkseen hämäriä. Myöhempinä vuosina kristityt ovat voineet Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden ja maailman näyttämöllä tapahtuneen kehityksen ansiosta tajuta noiden profeetallisten kirjojen merkityksen täsmällisemmin.
Osaatko vastata?
• Miksi Jehova paljastaa tarkoituksensa edistyvästi?
• Miten apostolit ja Jerusalemin vanhimmat selvittivät ympärileikkauskysymyksen?
• Minkä raamatuntutkimismenetelmän varhaiset raamatuntutkijat omaksuivat, ja miksi se oli ainutlaatuinen?
• Valaise sitä, miten hengellinen valo paljastuu Jumalan määräaikana.
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 12]
Charles Taze Russell tiesi, että valo kohdistuisi Ilmestyskirjaan Jumalan määräaikana