Sisältääkö Raamattu kätkettyjä viestejä?

NOIN kaksi vuotta Israelin pääministerin Jitzhak Rabinin vuonna 1995 tapahtuneen salamurhan jälkeen eräs lehtimies väitti, että hän oli löytänyt tietokoneen avulla tuota murhaa koskevan kätketyn ennustuksen Raamatun alkuperäisestä heprealaisesta tekstistä. Tämä lehtimies, Michael Drosnin, kirjoitti yrittäneensä varoittaa Rabinia jo vuotta ennen hänen kuolemaansa, mutta turhaan.

Nyt on julkaistu lisää kirjoja ja artikkeleita, jotka väittävät tällaisten kätkettyjen tietojen olevan kiistaton todiste siitä, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä. Sisältääkö Raamattu kätkettyjä viestejä? Pitäisikö meidän uskoa Raamatun jumalalliseen alkuperään jonkinlaisten koodisanomien perusteella?

Uusi keksintö?

Ajatus Raamattuun kätketyistä tiedoista ei ole uusi. Se on kabbalan eli perinteisen juutalaisen mystiikan keskeisiä käsityksiä. Kabbalistiopettajien mukaan Raamatun tekstin ilmeinen merkitys ei ole sen todellinen merkitys. He uskovat, että Jumala käytti Raamatun heprealaisten kirjoitusten yksittäisiä merkkejä symboleina, jotka oikein ymmärrettyinä paljastavat suuremman totuuden. Heidän käsityksensä mukaan Jumala sijoitti jokaisen heprealaisen kirjaimen paikalleen Raamatun tekstiin jokin erityinen tarkoitus mielessään.

Raamatun koodikielen tutkija Jeffrey Satinover kertoo näiden juutalaisten mystikkojen uskovan, että niissä heprealaisissa kirjaimissa, jotka muodostavat 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksen, on suunnattomia mystisiä voimia. Hän kirjoittaa: ”Lyhyesti sanottuna 1. Mooseksen kirja ei ole pelkkä kuvaus, vaan se on itse luomiseen käytetty välikappale, Jumalan mielessä olleet piirustukset fyysisessä muodossa.”

Espanjassa Zaragozassa 1200-luvulla elänyt kabbalistirabbi Bahja ben Ašer kirjoitti salatusta tiedosta, joka paljastui hänelle, kun hän luki eräästä 1. Mooseksen kirjan osuudesta vain joka 42. kirjaimen. Nykyinenkin Raamatun koodisanomien etsintä perustuu siihen, että luettavien kirjainten välistä jätetään pois aina tietty määrä kirjaimia.

 Tietokoneet ”paljastavat” koodin

Ennen tietokoneiden aikaa ihmisen mahdollisuudet tutkia Raamatun tekstiä tällä tavalla olivat rajalliset. Mutta elokuussa 1994 lehti Statistical Science julkaisi artikkelin, jossa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa työskentelevä tutkija Elijahu Rips kollegoineen esitti hätkähdyttäviä väitteitä. He selittivät, että kun 1. Mooseksen kirjan heprealaisesta tekstistä poistettiin kaikki sanavälit ja siitä poimittiin kirjaimia tietyin tasavälein, paljastui, että tekstiin oli koodattu 34 kuuluisan rabbin nimet ja kunkin nimen läheisyyteen esimerkiksi heidän syntymä- tai kuolinvuotensa. * Tehtyään useita testejä nämä tutkijat julkaisivat päätelmänsä: tällaisten tietojen koodautuminen 1. Mooseksen kirjaan ei tilastollisen tutkimuksen perusteella voinut olla sattumaa, mikä on todiste siitä, että jumalallisesta lähteestä peräisin olevaa tietoa oli koodattu 1. Mooseksen kirjaan tuhansia vuosia sitten tarkoituksellisesti.

Drosnin teki tämän menetelmän avulla omat testinsä ja etsi kätkettyä tietoa hepreankielisen Raamatun viidestä ensimmäisestä kirjasta. Hän kertoi löytäneensä tekstiin kätketyn Jitzhak Rabinin nimen poimimalla siitä joka 4772. kirjaimen. Kun teksti oli järjestetty 4772 kirjaimen mittaisiin riveihin, hän huomasi, että pystysuoraan kulkevan Rabinin nimen leikkasi vaakasuora rivi (5. Mooseksen kirja 4:42), jonka hän käänsi ”murhaaja, joka murhaa”.

Todellisuudessa 5. Mooseksen kirjan 4:42:ssa puhutaan tappajasta, joka on tappanut toisen ihmisen tahattomasti. Siksi monet ovat kritisoineet Drosninin omavaltaista lähestymistapaa ja väittäneet, että käyttämällä hänen epätieteellisiä menetelmiään voitaisiin samantyyppisiä sanomia löytää mistä tahansa tekstistä. Mutta Drosnin piti pintansa ja esitti seuraavan haasteen: ”Uskon arvostelijoitani sitten, kun he löytävät pääministerin salamurhaa koskevan koodisanoman [romaanista] Moby Dick.”

Todiste jumalallisesta alkuperästä?

Professori Brendan McKay, joka työskentelee Australian National University -yliopistossa tietojenkäsittelyopin osastossa, otti Drosninin haasteen vastaan ja teki tietokoneella laajoja hakuja Moby Dickin englanninkielisestä tekstistä. * Hän kertoo löytäneensä Drosninin menetelmällä ”ennustuksia” muun muassa Indira Gandhin, Martin Luther Kingin, John F. Kennedyn ja Abraham Lincolnin salamurhista. McKayn mukaan Moby Dickissä ”ennustettiin” myös Jitzhak Rabinin murha.

Palataksemme 1. Mooseksen kirjan heprealaiseen tekstiin professori McKay on kollegoineen myös kyseenalaistanut Ripsin ja hänen kollegoittensa tutkimustulokset. Syytös kuuluu, että tuloksiin on vaikuttanut pikemminkin kyseisten tutkijoiden käyttämä menetelmä ja heidän lähestymistapansa – se että he ovat tulkinneet löytöjään oman harkintansa mukaan – kuin se, että nuo koodisanomat olisivat peräisin yliluonnollisesta lähteestä. Akateeminen väittely aiheesta jatkuu edelleen.

Väite, että ”alkuperäiseen” heprealaiseen tekstiin tai heprealaiseen ”standarditekstiin” olisi koodattu sanomia tarkoituksellisesti, on herättänyt toisenkin kiistakysymyksen. Rips kollegoineen sanoo, että he tekivät hakunsa ”1. Mooseksen kirjan yleisesti hyväksytystä standarditekstistä”. Drosnin kirjoittaa: ”Kaikki alkuperäisellä heprean kielellä kirjoitetut Raamatut, jotka nykyään ovat olemassa, ovat kirjaimelleen samanlaisia.” Mutta onko asia niin? Hepreankielisestä Raamatusta ei ole olemassa mitään varsinaista ”standarditekstiä” vaan monia erilaisia laitoksia, jotka perustuvat erilaisiin vanhoihin käsikirjoituksiin. Vaikka Raamatun sanoma onkin sama, yksittäiset käsikirjoitukset eivät ole kirjaimelleen identtisiä.

Monet nykyiset käännökset perustuvat vuoden 1000 tienoilla jäljennettyyn Leningradin koodeksiin, joka on vanhin olemassa oleva täydellinen hepreankielinen masoreettinen käsikirjoitus. Rips ja Drosnin sen sijaan käyttivät eri tekstiä, niin sanottua Korenin laitosta. Shlomo Sternberg, ortodoksijuutalainen rabbi ja Harvardin yliopistossa työskentelevä matemaatikko, kertoo, että Leningradin koodeksi ”eroaa Drosninin käyttämästä Korenin laitoksesta jo pelkästään 5. Mooseksen  kirjan osalta 41 kirjaimen verran”. Yli 2000 vuotta sitten jäljennettyjä otteita Raamatun tekstistä sisältyy puolestaan Kuolleenmeren kirjakääröihin. Niissä käytetty oikeinkirjoitus eroaa usein myöhempien masoreettisten tekstien oikeinkirjoituksesta huomattavasti. Joihinkin kirjakääröihin oli lisätty runsaasti eräitä kirjaimia osoittamaan vokaaliäänteitä, koska vokaalimerkkejä ei ollut vielä keksitty. Toisissa kirjakääröissä oli taas käytetty vähemmän kirjaimia. Kaikkien olemassa olevien Raamatun käsikirjoitusten vertailu osoittaa, että Raamatun tekstin merkitys on säilynyt muuttumattomana. Samalla käy kuitenkin selvästi ilmi, että tekstien oikeinkirjoitus ja kirjainten määrä vaihtelee.

Lähtökohta oletettujen koodisanomien etsinnälle on se, että teksti olisi säilynyt täysin muuttumattomana. Yksi muuttunut kirjain vääristäisi jaksotuksen täysin – ja viestin, jos sellainen olisi olemassa. Jumala on säilyttänyt Raamatussa sanomansa mutta ei jokaista siinä alun perin ollutta yksittäistä kirjainta, ikään kuin hän saivartelisi sellaisissa pikkuasioissa kuin oikeinkirjoituksen muutoksissa, joita vuosisatojen saatossa tapahtuu. Eikö tämä osoita, ettei hän ole sisällyttänyt Raamattuun mitään kätkettyjä viestejä? (Jesaja 40:8; 1. Pietarin kirje 1:24, 25.)

Tarvitsemmeko me kätkettyjä viestejä?

Apostoli Paavali kirjoitti erittäin selkeästi, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön” (2. Timoteukselle 3:16, 17). Raamatun selvää ja suoraa sanomaa ei ole liian vaikea ymmärtää eikä noudattaa, mutta monet ihmiset päättävät jättää sen huomiotta (5. Mooseksen kirja 30:11–14). Ennustukset, jotka esitetään Raamatussa avoimesti, ovat vankka peruste uskolle siihen, että se on kirjoitettu Jumalan hengen ohjauksessa. * Toisin kuin edellä kuvaillut koodisanomat Raamatun ennustukset eivät ole tulkinnanvaraisia eivätkä ne ”ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta” (2. Pietarin kirje 1:19–21).

Apostoli Pietari kirjoitti, että ”emme tehneet teille tunnetuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja läsnäoloa seuraamalla viekkaasti keksittyjä valheellisia kertomuksia” (2. Pietarin kirje 1:16). Ajatus Raamatussa olevista koodisanomista perustuu juutalaiseen mystiikkaan, joka ”viekkaasti keksittyjen” menetelmien avulla hämärtää ja vääristää Raamatun henkeytetyn tekstin selkeän merkityksen. Raamatun heprealaiset kirjoitukset nimenomaan yksiselitteisesti tuomitsivat mystiikkaan perustuvat menettelytavat (5. Mooseksen kirja 13:1–5; 18:9–13).

Olemme onnellisia siitä, että meillä on käytettävissämme Raamatun selväkielinen sanoma ja selkeät ohjeet, joiden turvin voimme oppia tuntemaan Jumalan. Ne ovat paljon parempi keino saada tietoa Luojastamme kuin sellaisten kätkettyjen viestien etsiminen, jotka ovat yksityisen tulkinnan ja tietokoneiden siivittämän mielikuvituksen tuotteita. (Matteus 7:24, 25.)

[Alaviitteet]