Ihmisten kalastamista Egeanmerellä

EGEANMERI on saarten kirjoma laaja merialue Välimeren itäosassa, mahtavien muinaisten kulttuurien kehto, jota rajaa pohjoisessa ja lännessä Manner-Kreikka, etelässä Kreeta ja idässä Turkki. Sen saaret jylhine kallioreunoineen, joilla hohtaa kourallinen pieniä, valkoisia taloja, innoittivat erään runoilijan vertaamaan niitä ”liehuvaharjaisiin kivihevosiin”.

Ei ihme, että tästä saaristosta on tullut maailman suosituimpia matkailukohteita. Sen viehätys johtuu paitsi saarten kauneudesta myös niillä asuvien ja työskentelevien ihmisten aitoudesta. He ovat luonnollisia ja vieraanvaraisia mutta itsenäisiä, mikä antaa tälle ainutlaatuiselle seudulle aivan oman värinsä.

Monet saariston asukkaat hankkivat elantonsa kalastamalla Egeanmeren vesillä. Alueella harjoitetaan kuitenkin myös toisenlaista ”kalastusta”, joka tuottaa kosolti tuloksia. ”Ihmisten kalastajat”, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaajat, kulkevat Egeanmeren saaria ristiin rastiin ja tekevät opetuslapsia.

Egeanmeren saarilla kävi kristittyjä evankelistoja jo noin 1900 vuotta sitten. Palatessaan kolmannelta lähetysmatkaltaan apostoli Paavali pistäytyi Lesboksessa, Khioksessa, Samoksessa, Kosissa ja Rodoksessa. Innokkaana saarnaajana Paavali on varmasti saarnannut joillekin saarelaisille. (Apostolien teot 20:14, 15, 24; 21:1, 2.) Kaksi vuotta kestäneen Rooman-vankeutensa jälkeen hän kävi mitä todennäköisimmin Kreetassa ja osallistui kristilliseen toimintaan siellä. Ensimmäisen vuosisadan loppuvuosina apostoli Johannes karkotettiin ”Jumalasta puhumisen ja Jeesuksesta todistamisen vuoksi” Patmokseen (Ilmestys 1:9). Mitä kuuluu näillä saarilla nykyään toimiville hyvän uutisen julistajille?

Palkitsevia saarnaamiskampanjoita

Saarnaaminen näiden saariryhmien saarilla on vaikeaa ja haastavaa, ja se vaatii paljon vaivannäköä ja uhrautuvuutta. Jotkin saaret ovat kaukana toisistaan. Laiva- ja lentoliikenne on joillekin niistä epäsäännöllistä ja toisille liikennettä ei ole lainkaan, etenkään talvisin. Meri saattaa olla myrskyisä, varsinkin silloin kun kesän voimakkaat pohjoistuulet, meltemit eli etesiat, puhaltavat. Lisäksi kylät sijaitsevat monilla saarilla eristyksissä ja niihin on vaikea päästä, koska pölyiset, päällystämättömät tiet ovat usein hädin tuskin kulkukelpoisia. Joihinkin kyliin pääsee vain pienillä veneillä.

Esimerkiksi Ikarian pienessä seurakunnassa on 11 Valtakunnan hyvän uutisen julistajaa, eivätkä he pysty käymään läpi kaikkia Ikarian ja lähisaarten kyliä. Niinpä Samoksessa asuvat kristityt veljet ja sisaret käyvät auttamassa saarnaamistyössä Ikariassa samoin kuin Fournoissa, Patmoksessa ja Lipsoksessa. Hiljattain todistajat levittivät tuollaisen kaksipäiväisen kampanjan aikana 650 lehteä, 99 kirjasta ja 25 kirjaa, joissa käsitellään raamatullisia  aiheita. He olivat yllättyneitä siitä, että he tapasivat ihmisiä, jotka eivät tienneet mitään Jehovasta ja jotka anelivat heitä jäämään ja kertomaan lisää Raamatusta. Yksi nainen sanoi eräälle todistajalle: ”No, nyt te lähdette. Mutta minulla on vielä paljon kysyttävää Raamatusta. Kuka minua auttaa?” Sisar lupasi jatkaa yhteydenpitoa puhelimitse, ja hän aloittikin sillä tavoin raamatuntutkistelun.

Eräs matkavalvoja järjesti Ikariassa käydessään niin, että koko saari käytäisiin läpi yhden viikonlopun aikana. Hän värväsi suunnilleen 30 Valtakunnan julistajaa apuun Samoksesta. Näiden julistajien täytyi viettää kaksi yötä hotellissa ja vuokrata sekä tavallisia että maastoautoja omalla kustannuksellaan. Viikolla oli satanut rankasti kaksi päivää, ja viikonlopunkin sääennuste näytti synkältä. Todistajat eivät kuitenkaan antaneet sen estää itseään vaan pitivät mielessään Saarnaajan 11:4:n sanat: ”Joka tuulta tarkkailee, ei kylvä, ja joka pilviä katselee, ei korjaa.” Lopulta sää parani hieman, ja kun todistajat olivat vieneet tärkeän sanomansa saaren joka kolkkaan, he palasivat kotiin onnellisina ja tyytyväisinä.

Androksessa asuvat 16 julistajaa näkivät paljon vaivaa saadakseen käytyä läpi koko saaren. Kun kaksi veljeä pääsi perille erääseen syrjäiseen kylään, he päättivät saarnata kaikille kylän asukkaille. He puhuivat ihmisille näiden kodeissa, kaduilla ja pelloilla. He kävivät jopa poliisiasemalla ja jättivät sinne kirjallisuutta. Varmoina siitä, että he olivat tavoittaneet kaikki kyläläiset, he olivat aikeissa lähteä pois. Kylän aukiolta he näkivät kuitenkin viime hetkessä, että heidän suuntaansa oli tulossa ortodoksinen pappi, jolle he eivät olleet vielä todistaneet. He tarjosivat hänelle pientä julkaisua, ja hän otti sen vastaan mielihyvin. Silloin he tiesivät, ettei ketään ollut unohdettu.

Gavdos (eli Kauda) on Kreetan eteläpuolella oleva pieni saari, jossa asuu vain 38 ihmistä ja jota pidetään Euroopan eteläisimpänä pisteenä (Apostolien teot 27:16). Muuan matkavalvoja ja hänen vaimonsa saarnasivat siellä erään toisen avioparin kanssa kolme päivää. Säästääkseen kustannuksia he nukkuivat teltassa. He veivät hyvän uutisen kaikille saaren asukkaille ja olivat ilahtuneita ihmisten ennakkoluulottomuudesta. Nämä eivät olleet kuulleet Jehovan todistajista mitään – eivät hyvää eivätkä pahaa. Paikalliset asukkaat, pappi mukaan luettuna, ottivat luettavakseen 19 kirjaa ja 13 kirjasta. Kun todistajat lähtivät pienellä veneellä takaisin kohti Kreetaa, meri alkoi myrskytä niin, että heidän henkensä oli vaarassa. ”Kiitimme Jehovaa siitä, että pääsimme kotiin elävinä, mutta myös ylistimme häntä siitä, että hän antoi meidän tuottaa kunniaa nimelleen Euroopan eteläisimmässä pisteessä”, he kertoivat.

Apostoli Johannes kirjoitti Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan, Patmoksessa. Viime aikoihin asti siellä ei ollut yhtään Jehovan todistajaa. Samoslaiset veljet järjestivät siellä huolellisesti suunnitellun saarnaamiskampanjan. He tiesivät odottaa kiivasta vastustusta, koska Patmos on ortodoksisen kirkon vankka linnake. Kaksi sisarta esitti hyvää uutista eräälle naiselle, ja tämä kutsui heidät sisään. Naisen aviomies kyseli sisarilta itsepintaisesti, kuka heidät oli lähettänyt heidän luokseen. Kun sisaret selittivät, että he kävivät kaikissa taloissa, hän kysyi uudelleen: ”Oletteko varmoja, ettei kukaan naapuri lähettänyt teitä tänne?” Vaimo, joka oli tutustunut Jehovan todistajiin Zairessa, selitti sisarille  myöhemmin, mitä tuona aamuna oli tapahtunut. Hän kertoi: ”Rukoilin Jehovaa niin kuin muinakin päivinä, että hän lähettäisi saarelle todistajia. Mieheni nauroi minulle. Kun näin teidät ovella, yllätyin, ja niin yllättyi miehenikin. Siksi hän kyseli teiltä koko ajan, kuka teidät lähetti meille.” Tuolle naiselle aloitettiin heti raamatuntutkistelu. Tutkistelua pidettiin kymmenen kuukautta puhelimitse, vaikka se maksoi paljon sekä tutkistelua johtaneelle sisarelle että kiinnostuneelle naiselle. Hän kävi kasteella ja on nyt ainoa todistaja saarella, jolla apostoli Johannes oli eristyksissä 1900 vuotta sitten.

”Kalastamista” satamissa

Egeanmeren saarten lukuisissa satamissa pysähtyy kesäisin risteilyaluksia, jotka tuovat mukanaan joukoittain lomailijoita. Jehovan todistajilla on siis ainutlaatuinen tilaisuus tavoittaa monenmaalaisia ja -kielisiä ihmisiä. Seurakunnilla on varastoissaan raamatullista kirjallisuutta monilla eri kielillä, ja julistajat levittävät turisteille tuhansia lehtiä. Jotkin risteilyalukset pysähtyvät samoissa satamissa joka viikko, minkä ansiosta todistajilla on erinomainen tilaisuus tehdä uusintakäyntejä miehistön jäsenten luokse ja jopa johtaa heille raamatuntutkisteluja.

Kesällä 1996 muuan Rodoksessa kokoaikaisena saarnaajana toimiva sisar todisti eräälle nuorelle jamaikalaismiehelle, joka oli töissä sellaisella risteilijällä, joka pysähtyi tuossa satamassa aina perjantaisin. Seuraavana perjantaina hän kutsui tuon miehen saarella pidettävään piirikonventtiin. Tienraivaajasisar piti esillä englanninkielistä Raamattua ja auttoi häntä sen avulla ymmärtämään joitakin ohjelmassa esitettyjä Raamatun totuuksia. Todistajien rakkaus ja lämpö tekivät häneen konventissa syvän vaikutuksen. Seuraavana perjantaina hän kutsui kaksi tienraivaajaa laivalle. He ottivat mukaansa englannin- ja espanjankielistä kirjallisuutta, ja heidän kenttälaukkunsa tyhjenivät alle tunnissa! Jamaikalaismies tutki Raamattua joka perjantai kesän loppuun saakka. Seuraavana kesänä hän tuli takaisin – valmiina jatkamaan tutkistelua. Sillä kertaa hän tosin päätti vaihtaa työpaikkaa voidakseen edistyä hengellisesti. Sitten hän lähti taas. Rodoslaiset todistajat olivat valtavan iloisia saadessaan tietää,  että tuo nuori mies kävi kasteella vuoden 1998 alussa.

Kun ”kalat” siirtyvät vesistä toisiin

Egeanmeri on kuulu siitä, että siinä uiskentelee suuri määrä laajalla alueella liikkuvia kaloja, muun muassa sardiineja ja miekkakaloja, jotka siirtyvät vesistä toisiin ja päätyvät taitavien kalastajien verkkoihin. Samalla tavoin Valtakunnan julistajat löytävät paljon vastaanottavaisia sydämiä Kreikassa työskentelevien siirtolaisten joukosta, joita on muuttanut maahan eri puolilta Itä-Eurooppaa.

Tyttö nimeltä Rezi oli kymmenvuotias lukiessaan ensi kertaa Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien sivuilta. Silloin hän asui Albaniassa. Kolme vuotta myöhemmin hän muutti perheensä mukana Rodokseen. Eräänä päivänä Rezi rukoili Jehovalta apua, jotta hän löytäisi tämän palvelijoita uudesta kotipaikastaan. Seuraavana päivänä Rezin suureksi iloksi hänen isänsä tuli kotiin mukanaan tutut Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet. Rezi pääsi kosketuksiin sen sisaren kanssa, jolta isä oli saanut lehdet, ja pian hän alkoi tutkia kirjaa Tieto joka johtaa ikuiseen elämään. Joskus hän pyysi, että tutkistelua pidettäisiin kolme kertaa päivässä! Kahden kuukauden kuluttua hänestä tuli kastamaton julistaja, ja maaliskuussa 1998, jolloin hän oli 14-vuotias, hänet kastettiin. Hän aloitti osa-aikaisen tienraivauksen samana päivänä, ja puoli vuotta myöhemmin hän ryhtyi vakituiseksi tienraivaajaksi eli kokoaikaiseksi sananpalvelijaksi.

Eräs Kosissa asuva veli tutki joidenkin venäläisten kanssa. Kun hän kysyi heiltä, oliko heillä keitään ystäviä, jotka haluaisivat tutkia Raamattua, he ohjasivat hänet armenialaisen avioparin Leonidaksen ja Ofelian luo, jotka asuivat eräässä kylässä noin 30 kilometrin päässä. Veljiä odotti yllätys: tällä pariskunnalla oli kassillinen Vartiotorni-seuran julkaisemaa armenian- ja venäjänkielistä raamatullista kirjallisuutta! He selittivät, että he olivat tutkineet Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja edistyneet niin pitkälle, että he olivat olleet valmiita ryhtymään kastamattomiksi julistajiksi. Heidän piti kuitenkin lähteä kotimaastaan poliittisen kuohunnan ja taloudellisten vaikeuksien takia. Heti Kosiin saavuttuaan he alkoivat tutkia Leonidaksen äidin ja sisaren kanssa, jotka olivat olleet siellä jo aikaisemmin. Yhtäkkiä tuolla todistajalla oli kolme uutta raamatuntutkistelua johdettavanaan: yksi Ofelialle, yksi Leonidakselle ja yksi tämän äidille ja sisarelle. Se vaati häntä ajamaan moottoripyörällä 30 kilometriä suuntaansa kolme kertaa viikossa. Paikalliset todistajat saivat hienon palkinnon uhrautuvuudestaan, kun Leonidas ja hänen vaimonsa kävivät muutaman kuukauden kuluttua kasteella.

Jehova antaa kasvun

Egeanmeren saarilla työskentelevien yli 2000 aktiivisen Valtakunnan julistajan väsymättömällä ponnistelulla on selvästikin Jehovan siunaus. Nyt siellä on 44 Jehovan todistajien seurakuntaa ja 25 ryhmää. Ryhmistä 17 on vieraskielisiä, sillä Jehovan tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Timoteukselle 2:4). Lisäksi saarilla työskentelee 13 erikoistienraivaajaa, jotka näkevät erityisen paljon vaivaa tavoittaakseen noilta syrjäisiltä alueilta vielä useampia ihmisiä.

Egeanmeri on ollut vuosisatojen ajan kulttuurin ja kaupan keskus. Viime vuosikymmeninä siitä on tullut satojentuhansien turistien suosima lomakohde. Mutta vielä tärkeämpää on se, että ”ihmisten kalastajat”, Valtakunnan julistajat, ovat löytäneet näiltä saarilta monia vilpitönsydämisiä ihmisiä, jotka haluavat ylistää Jehovaa. Yhdessä he ovat antaneet suurenmoisen vastauksen seuraavaan profeetalliseen kehotukseen: ”Antakoot he kunnian Jehovalle ja kertokoot saarilla hänen ylistystään.” (Jesaja 42:12.)

[Kartta s. 22]

(Ks. painettu julkaisu)

Egeanmeri

KREIKKA

Lesbos

Khios

Samos

Ikaria

Fournoi

Patmos

Kos

Rodos

Kreeta

TURKKI

[Kuva s. 23]

Lesbos

[Kuva s. 24]

Patmos

[Kuva s. 24]

Kreeta