Suhtaudutko väkivallantekijöihin Jumalan tavalla?

IHMISET OVAT KAUAN IHAILLEET JA KUNNIOITTANEET MAHTAVIA MIEHIÄ, JOILLA ON PALJON FYYSISTÄ VOIMAA JA ROHKEUTTA. YKSI HEISTÄ ON ANTIIKIN KREIKAN MYYTTINEN SANKARI HERAKLES, JONKA ROOMALAISET TAAS TUNSIVAT NIMELLÄ HERKULES.

 HERAKLES oli mainetta niittänyt supersankari, taistelijoista väkevin. Legendan mukaan hän oli puolijumala, kreikkalaisen jumalan Zeuksen ja ihmisäidin, Alkmenen, poika. Hänen urotyönsä saivat alkunsa, kun hän oli vielä kehtolapsi. Kun eräs kateellinen jumalatar lähetti kaksi jättimäistä käärmettä tappamaan Herakleen, hän kuristi ne. Myöhemmin hän osallistui taisteluihin, löi hirviöitä ja kamppaili kuoleman kielissä pelastaakseen ystävänsä. Hän myös hävitti kaupunkeja, raiskasi naisia, heitti erään pojan alas tornista ja tappoi vaimonsa ja lapsensa.

Vaikka myyttien Herakles ei olekaan todellinen henkilö, hän on ammoisista ajoista lähtien seikkaillut tarinoissa, jotka sijoittuvat kreikkalaisten tuntemiin muinaisiin maihin. Roomalaiset palvoivat häntä jumalana, ja kauppiaat ja matkaajat rukoilivat häneltä vaurautta ja suojelusta. Tarinat hänen uroteoistaan ovat kiehtoneet ihmisiä tuhansien vuosien ajan.

Legendan alkuperä

Onko tarinoilla Herakleesta ja muista myyttisistä sankareista mitään todellisuuspohjaa? Saattaa jossain mielessä ollakin. Raamattu kertoo ajasta, ihmishistorian alkuajoista, jolloin maan päällä todella oli ”jumalia” ja ”puolijumalia”.

Tuota aikaa kuvaillen Mooses kirjoitti: ”Aikanaan tapahtui, että kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, niin tosi Jumalan pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen kaikki, jotka he valitsivat.” (1. Mooseksen kirja 6:1, 2.)

Nämä ”tosi Jumalan pojat” eivät olleet ihmisiä, vaan Jumalan enkelipoikia (vrt. Job 1:6; 2:1; 38:4, 7). Raamatunkirjoittaja Juudas kertoo, että jotkut enkelit ”eivät pysyneet alkuperäisessä asemassaan, vaan hylkäsivät oman oikean asuinpaikkansa” (Juudaan kirje 6). Toisin sanoen he jättivät oman paikkansa Jumalan taivaallisessa järjestössä, koska he halusivat elää mieluummin kauniiden naisten kanssa maan päällä. Juudas jatkaa, että nämä kapinalliset enkelit olivat verrattavissa sodomalaisiin ja gomorralaisiin, jotka ’syyllistyivät ylettömään haureuteen ja lähtivät luonnotonta käyttöä varten olevan lihan perään’ (Juudaan kirje 7).

Raamatussa ei kerrota kaikkia yksityiskohtia siitä, mitä nämä tottelemattomat enkelit tekivät. Vanhoissa kreikkalaisissa ja muunmaalaisissa legendoissa kuitenkin kuvaillaan lukuisia jumalia ja jumalattaria, jotka liikkuivat ihmisten parissa joko näkyvinä tai näkymättöminä. Ihmishahmoisiksi muuntautuneina he olivat hyvin kauniita. He söivät, joivat, nukkuivat ja olivat sukupuolisuhteissa sekä toistensa että ihmisten kanssa. Vaikka heitä pidettiin pyhinä ja kuolemattomina, he valehtelivat ja pettivät, riitelivät ja taistelivat, viettelivät ja raiskasivat. Tällaiset myyttiset tarinat saattavat kuvastaa, joskin värittyneesti ja vääristyneesti, vedenpaisumusta edeltäneitä olosuhteita, joista kerrotaan Raamatussa 1. Mooseksen kirjassa.

Entisaikojen mahtavia, nimekkäitä miehiä

Tottelemattomat aineellistuneet enkelit olivat sukupuolisuhteissa naisten kanssa, ja naiset saivat lapsia. Nämä lapset eivät olleet tavallisia lapsia vaan nefilejä, puoliksi ihmisiä ja puoliksi enkeleitä. Raamatussa kerrotaan: ”Noina päivinä osoittautui maassa olevan nefilejä ja jälkeenpäinkin, kun tosi Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille poikia; he olivat niitä mahtavia, joita oli ennen vanhaan, nimekkäitä miehiä.” (1. Mooseksen kirja 6:4.)

Heprealainen ”nefiliä” vastaava sana tarkoittaa kirjaimellisesti ’kaatajaa’, sellaista, joka kaataa toisia käyttämällä väkivaltaa. Siksi ei ole yllättävää, että Raamatussa jatketaan: ”Maa tuli täyteen väkivaltaa.” (1. Mooseksen kirja 6:11.) Myyttiset puolijumalat, kuten Herakles ja babylonialainen sankari Gilgameš, muistuttavat kovasti nefilejä.

Huomaa, että nefilejä sanottiin ”mahtaviksi” ja ”nimekkäiksi miehiksi”. Toisin kuin  samaan aikaan elänyt vanhurskas mies Nooa, nefilit eivät olleet kiinnostuneita Jehovan nimen tunnetuksi tekemisestä. Heitä kiinnosti heidän oma nimensä, kunniansa ja maineensa. Tekemällä urotekoja, joihin epäilemättä liittyi väkivaltaa ja verenvuodatusta, he niittivät mainetta silloisen jumalattoman maailman keskuudessa. He olivat oman aikansa supersankareita – pelättyjä, kunnioitettuja ja näennäisesti voittamattomia.

Nefilit ja heidän turmeltuneet enkeli-isänsä ovat ehkä olleet maineikkaita aikalaistensa silmissä mutta eivät totisesti Jumalan silmissä. Heidän elämäntapansa oli inhottava. Siksi Jumala ryhtyi toimimaan langenneita enkeleitä vastaan. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Jumala ei pidättynyt rankaisemasta enkeleitä, jotka tekivät syntiä, vaan heittämällä heidät tartarokseen luovutti heidät sakean pimeyden kuiluihin tuomiota varten säilytettäviksi eikä pidättynyt rankaisemasta muinaista maailmaa, mutta varjeli Nooan, vanhurskauden saarnaajan, sekä seitsemän muuta tuottaessaan vedenpaisumuksen jumalattomien maailmalle.” (2. Pietarin kirje 2:4, 5.)

Kun vedenpaisumus hukutti maailman, kapinalliset enkelit muuttuivat aineettomiksi ja palasivat häväistyinä henkimaailmaan. Jumala rankaisi heitä estämällä heitä aineellistumasta uudelleen ihmisiksi. Kaikki nefilit, tottelemattomien enkelien yli-inhimilliset jälkeläiset, tuhoutuivat. Vain Nooa ja hänen pieni perheensä säilyivät elossa vedenpaisumuksesta.

Nykyajan sankarit

Nykyään maan päällä ei ole enää jumalia eikä puolijumalia, mutta väkivalta rehottaa silti. Nykyajan sankarit saavat kunniaa kirjoissa, elokuvissa, televisiossa ja musiikissa. He eivät käännä toista poskeaan, rakasta vihollisiaan, etsi rauhaa, anna anteeksi tai karta väkivaltaa (Matteus 5:39, 44; Roomalaisille 12:17; Efesolaisille 4:32; 1. Pietarin kirje 3:11). Kaikkea muuta! Nykymaailman mahtavia ihaillaan, koska he ovat voimakkaita ja osaavat taistella, kostaa ja vastata väkivaltaan ylivertaisella väkivallalla. *

Jumalan suhtautuminen tällaisiin kuuluisuuksiin ei ole muuttunut Nooan päivistä. Jehova ei ihaile sellaisia, jotka rakastavat väkivaltaa, eivätkä heidän urotyönsä ole hänelle viihdettä. Psalmista lauloi: ”Jehova itse tutkii vanhurskasta niin kuin jumalatontakin, ja jokaista, joka rakastaa väkivaltaa, Hänen sielunsa totisesti vihaa.” (Psalmit 11:5.)

Erilaista voimaa

Joka suhteessa erilainen kuin mahtavat väkivallantekijät on kaikkein kuuluisin mies, joka koskaan on elänyt, Jeesus Kristus, rauhan mies. Ollessaan maan päällä hän ”ei – – tehnyt väkivaltaa” (Jesaja 53:9). Kun hänen vihollisensa tulivat Getsemanen puutarhaan pidättämään häntä, hänen seuraajillaan oli joitakin miekkoja (Luukas 22:38, 47–51). He olisivat voineet alkaa taistella joukkona, jottei häntä olisi luovutettu juutalaisille (Johannes 18:36).

Apostoli Pietari vetikin miekkansa esiin puolustaakseen Jeesusta, mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:51, 52.) Väkivalta tosiaan synnyttää väkivaltaa, kuten ihmishistoria on toistuvasti osoittanut. Aseellisen  yhteenoton sijasta Jeesuksella oli toisenlainen puolustautumiskeino. Hän sanoi Pietarille seuraavaksi: ”Luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?” (Matteus 26:53.)

Jeesus ei turvautunut väkivaltaan eikä enkelien suojelukseen, vaan salli itsensä joutua niiden käsiin, jotka myöhemmin tappoivat hänet. Miksi? Yksi syy oli se, että hän tiesi, että vielä ei ollut koittanut hänen taivaallisen Isänsä määräaika lopettaa vääryys maan päältä. Sen sijaan, että Jeesus olisi ottanut ohjat omiin käsiinsä, hän luotti Jehovaan.

Tämä ei ollut merkki heikkoudesta vaan suuresta sisäisestä voimasta. Jeesus osoitti lujaa luottamusta siihen, että Jehova oikaisisi asiat omana aikanaan ja omalla tavallaan. Tottelevaisuutensa vuoksi Jeesus korotettiin nimekkääseen asemaan, jossa hänen yläpuolellaan on ainoastaan Jehova itse. Apostoli Paavali kirjoitti Jeesuksesta: ”Hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka. Juuri siksi Jumala korottikin hänet ylempään asemaan ja antoi huomaavaisesti hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla, ja jokainen kieli tunnustaisi avoimesti Jeesuksen Kristuksen olevan Herra Jumalan, Isän, kunniaksi.” (Filippiläisille 2:8–11.)

Jumalan lupaus tehdä loppu väkivallasta

Tosi kristityt noudattavat elämässään Jeesuksen esimerkkiä ja opetuksia. He eivät ihaile eivätkä jäljittele maailman väkivaltaisia sankareita. He tietävät, että Jumalan määräaikana tuollaiset ihmiset pyyhkäistään pois ikuisiksi ajoiksi aivan yhtä varmasti kuin pahat hävitettiin Nooan päivinä.

Jumala on maan ja ihmiskunnan Luoja. Hän on myös kiistaton Suvereeni (Ilmestys 4:11). Jos ihmistuomarilla on laillinen oikeus tehdä oikeudellisia päätöksiä, Jumalalla on siihen vielä suurempi oikeus. Hänen kunnioituksensa omia vanhurskaita periaatteitaan kohtaan sekä hänen rakkautensa niitä kohtaan, jotka rakastavat häntä, vaatii häntä tekemään lopun kaikesta pahuudesta ja väärintekijöistä. (Matteus 13:41, 42; Luukas 17:26–30.)

Tämä johtaa kestävään rauhaan maan päällä, rauhaan, joka perustuu vankasti oikeuteen ja vanhurskauteen. Eräässä Jeesusta Kristusta koskevassa tunnetussa ennustuksessa kerrotaan siitä: ”Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, ja ruhtinasvalta tulee olemaan hänen hartioillaan. Ja hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Ruhtinasvallan runsaudella ja rauhalla ei ole loppua Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan, jotta se lujasti vahvistettaisiin ja sitä ylläpidettäisiin oikeudella ja vanhurskaudella tästä lähtien ja ajan hämärään asti. Tämän saa aikaan armeijoiden Jehovan palava into.” (Jesaja 9:6, 7.)

Kristityillä on siis hyvä syy noudattaa kauan sitten annettua henkeytettyä neuvoa: ”Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä valitse mitään hänen teistään. Sillä vilpillinen on Jehovalle inhottavuus, mutta hänellä on läheinen suhde oikeamielisiin.” (Sananlaskut 3:31, 32.)

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 29]

NYKYMAAILMAN MAHTAVIA IHAILLAAN, KOSKA HE OVAT VOIMAKKAITA JA OSAAVAT VASTATA VÄKIVALTAAN YLIVERTAISELLA VÄKIVALLALLA

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Alinari/Art Resource, NY