Iloiset häät jotka tuottavat kunniaa Jehovalle

WELSH JA ELTHEA MENIVÄT NAIMISIIN SOWETOSSA ETELÄ-AFRIKASSA VUONNA 1985. SILLOIN TÄLLÖIN HE KATSELEVAT HÄÄALBUMIAAN TYTTÄRENSÄ ZINZIN KANSSA JA ELÄVÄT UUDELLEEN TUON ILOISEN PÄIVÄN. ZINZI YRITTÄÄ MIELELLÄÄN TUNNISTAA VALOKUVISSA OLEVIA HÄÄVIERAITA JA PITÄÄ ERITYISESTI NIISTÄ KUVISTA, JOISSA ON HÄNEN ÄITINSÄ KAUNIISTI PUKEUTUNEENA.

HÄÄT alkoivat vihkipuheella, joka pidettiin eräällä kokoustalolla Sowetossa. Sitten kristittyjen nuorten kuoro lauloi neliäänisesti ylistyslauluja Jumalalle. Seuraavaksi vieraat nauttivat aterian valtakunnansävelmien soidessa nauhalta hiljaa taustalla. Tilaisuudessa ei tarjottu alkoholijuomia eikä soitettu äänekästä musiikkia tai tanssittu. Sen sijaan vieraat seurustelivat toistensa kanssa ja onnittelivat hääparia. Kaiken kaikkiaan tilaisuus kesti noin kolme tuntia. ”Ne olivat häät, jotka tuovat aina mieleeni lämpimiä muistoja”, muisteli kristitty vanhin Raymond.

Naimisiinmenonsa aikaan Welsh ja Elthea toimivat vapaaehtoistyöntekijöinä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran Etelä-Afrikan-haaratoimistossa. Heillä oli varaa vain vaatimattomiin häihin. Jotkut kristityt ovat päättäneet lopettaa kokoaikaisen palveluksen ja hankkia ansiotyötä voidakseen peittää komeista häistä koituvat kulut. Welsh ja Elthea eivät kuitenkaan kadu sitä, että he päättivät pitää vaatimattomat häät, koska sen ansiosta he saattoivat jatkaa Jumalan palvelemista kokoaikaisesti Zinzin syntymään saakka.

Entä jos vihittävä pari kuitenkin haluaisi häihinsä ei-hengellistä musiikkia ja tanssia? Entä jos he päättävät tarjota viiniä tai muita alkoholijuomia? Entä jos heillä on varaa suuriin ja komeisiin häihin? Miten he voivat varmistaa, että vihkiäisistä tulee onnellinen, Jumalan palvojille sopiva tilaisuus? Tällaisia kysymyksiä tulee harkita tarkkaan, sillä Raamatussa käsketään: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Korinttilaisille 10:31.)

Riehakkaan juhlinnan karttaminen

On vaikea kuvitella ilottomia häitä. Vaara on toisaalta paljon suurempi, jos mennään toiseen äärimmäisyyteen ja tilaisuus muuttuu riehakkaaksi juhlinnaksi. Monissa ei-todistajien häissä tapahtuu sellaista, mikä loukkaa Jumalaa. Esimerkiksi alkoholia käytetään usein niin paljon, että jotkut päihtyvät. Ikävä kyllä näin on käynyt myös joissakin kristillisissä häissä.

Raamatussa varoitetaan, että ”väkijuoma on riehakas” (Sananlaskut 20:1). Heprealainen sana, joka on käännetty ”on riehakas”, merkitsee ’pitää kovaa melua’. Jos alkoholi voi tehdä yhdestä ihmisestä äänekkään, niin kuvittele, mitä se voi tehdä suurelle joukolle ihmisiä, jotka kokoontuvat yhteen ja juovat liikaa! Sellaiset tilaisuudet voivat selvästikin muuttua ”juopotteluksi, mässäilyiksi ja muiksi näiden kaltaisiksi”, jotka Raamatussa luokitellaan ”lihan teoiksi”. Tällainen toiminta tekee jokaisen katumattoman kelpaamattomaksi perimään ikuista elämää Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa. (Galatalaisille 5:19–21.)

”Mässäilyä” vastaavaa kreikkalaista sanaa käytettiin kuvailemaan myös remuamista,  sellaisten juopuneiden nuorten muodostamaa meluisaa katukulkuetta, jotka lauloivat, tanssivat ja soittivat musiikkia. Jos alkoholi virtaa häissä vapaasti ja jos siellä on äänekästä musiikkia ja hillitöntä tanssia, tilaisuus on todella vaarassa muuttua remuamiseksi. Sellaisessa ilmapiirissä heikot saattavat helposti langeta kiusaukseen ja syyllistyä muihin lihan tekoihin, kuten ”haureuteen, epäpuhtauteen, irstauteen” ja ”vihanpuuskiin”. Mitä voidaan tehdä, jotteivät tällaiset lihan teot pilaisi kristillisten häiden iloa? Voidaksemme vastata tähän kysymykseen tarkastellaanpa, mitä Raamattu sanoo eräistä häistä.

Häät joissa Jeesus oli läsnä

Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin Galilean Kaanaan. He ottivat kutsun vastaan, ja Jeesus jopa myötävaikutti tuossa tilaisuudessa vallinneeseen iloon. Kun viini loppui, hän valmisti ihmeen avulla lisää viiniä, joka oli parasta laatua. Häiden jälkeen yli jäänyt viini epäilemättä palveli jonkin aikaa kiitollisen sulhasen ja hänen perheensä tarpeita. (Johannes 2:3–11.)

Voimme oppia monia asioita näistä häistä, joissa Jeesus oli läsnä. Ensinnäkin Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät tulleet juhlaan kuokkavieraina. Raamatussa nimenomaan sanotaan, että heidät oli kutsuttu (Johannes 2:1, 2). Samoin kahdessa kuvauksessa häistä Jeesus sanoi toistuvasti vieraiden olevan paikalla, koska heidät oli kutsuttu (Matteus 22:2–4, 8, 9; Luukas 14:8–10).

Joissakin maissa on tavanomaista, että yhteisössä jokainen tuntee voivansa vapaasti mennä hääjuhlaan, olipa hänet kutsuttu tai ei. Tämä voi kuitenkin johtaa taloudellisiin vaikeuksiin. Naimisiin menevä pari, joka ei ole varakas, voi velkaantua yrittäessään varata riittävästi ruokaa ja juomaa rajoittamattomalle joukolle. Jos kristitty pari päättää järjestää vaatimattoman häätilaisuuden tietylle määrälle vieraita, niiden kristittyjen, joita ei kutsuta, tulisi siksi ymmärtää heidän päätöksensä ja kunnioittaa sitä. Eräs mies, joka meni naimisiin Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa, kertoo kutsuneensa häihinsä kaksisataa vierasta. Paikalle ilmestyi kuitenkin yllättäen kuusisataa ihmistä, ja ruoka loppui nopeasti. Kutsumattomien joukossa oli bussilastillinen vieraita, jotka sattuivat olemaan tutustumassa Kapkaupunkiin sinä viikonloppuna, jona häät olivat. Matkanjohtajana kiertoajelulla toimi morsiamen kaukainen sukulainen, ja hän arveli, että hänellä oli oikeus tuoda mukanaan koko ryhmä edes kysymättä asiaa morsiamelta tai sulhaselta!

Ellei ole ilmoitettu, että häätilaisuus on avoin kaikille, Jeesuksen tosi seuraaja ei menisi sinne kutsumatta ja nauttisi ruokaa ja juomaa, jotka on varattu kutsuvieraille. Niiden, joilla on kiusaus mennä häihin kutsumatta, pitäisi kysyä itseltään: Eikö läsnäoloni häissä osoittaisi rakkauden puutetta nuortaparia kohtaan? Enkö tuottaisi ylimääräistä vaivaa ja latistaisi iloista tunnelmaa? Sen sijaan että ymmärtäväinen kristitty loukkaantuisi siitä, ettei häntä kutsuta, hän saattaa rakkaudellisesti lähettää onnitteluviestin hääparille ja toivottaa heille Jehovan siunausta. Hän voi jopa päättää auttaa nuortaparia lähettämällä lahjan lisätäkseen heidän hääpäivänsä onnellisuutta. (Saarnaaja 7:9; Efesolaisille 4:28.)

Kenellä on vastuu?

Osissa Afrikkaa on tapana, että vanhemmat sukulaiset huolehtivat hääjärjestelyistä. Hääparit ovat ehkä kiitollisia tästä, koska se vapauttaa heidät taloudellisista velvollisuuksista. Heistä saattaa tuntua, että he eivät sen vuoksi ole myöskään vastuussa mistään, mitä saattaa tapahtua. Ennen kuin pari kuitenkaan hyväksyy minkäänlaista apua hyvää tarkoittavilta sukulaisilta, heidän tulee varmistautua siitä, että heidän toiveitaan kunnioitetaan.

Vaikka Jeesus oli Jumalan Poika, joka ’oli tullut alas taivaasta’, mikään ei osoita, että hän olisi Kaanan häissä ottanut useimmissa asioissa ohjat käsiinsä (Johannes 6:41). Päinvastoin Raamatussa kerrotaan, että joku muu oli määrätty toimimaan ”pitojen ohjaajana” (Johannes 2:8). Tämä mies puolestaan oli vastuussa uudelle perheenpäälle, nimittäin sulhaselle (Johannes 2:9, 10).

 Kristittyjen sukulaisten tulee kunnioittaa Jumalan nimittämää uuden perheen päätä (Kolossalaisille 3:18–20). Hän on se, jonka tulee ottaa vastuu siitä, mitä hänen häissään tapahtuu. Sulhasen tulisi tietenkin olla järkevä ja jos mahdollista ottaa huomioon morsiamensa, vanhempiensa ja morsiamen sukulaisten toiveet. Jos sukulaiset kuitenkin haluavat ehdottomasti järjestää asiat vastoin hääparin toiveita, parin on ehkä ystävällisesti kieltäydyttävä heidän avustaan ja maksettava itse vaatimattomat häät. Tällä tavoin ei pääse tapahtumaan mitään, mikä jättäisi hääparille ikäviä muistoja. Esimerkiksi eräissä kristillisissä häissä Afrikassa ei-uskova sukulainen, joka toimi juhlien isäntänä, kohotti maljan kuolleille esi-isille!

Toisinaan aviopari lähtee häämatkalle ennen hääjuhlan päättymistä. Siinä tapauksessa sulhasen tulisi järjestää vastuuhenkilöt huolehtimaan siitä, että Raamatun mittapuita noudatetaan ja että juhlat loppuvat järkevään aikaan.

Huolellinen suunnittelu ja tasapaino

Häissä, joissa Jeesus oli läsnä, oli ilmeisestikin paljon hyvää ruokaa, koska Raamatussa niistä puhutaan pitoina. Kuten olemme panneet merkille, tarjolla oli myös runsaasti viiniä. Epäilemättä siellä oli sopivaa musiikkia ja arvokasta tanssia, koska ne tavallisesti kuuluivat juutalaisten tapaan viettää aikaa toistensa seurassa. Jeesus osoitti tämän kuuluisassa kuvauksessaan tuhlaajapojasta. Kertomuksen varakas isä oli niin onnellinen katuvan poikansa paluusta, että hän sanoi: ”Syödään ja pidetään hauskaa.” Jeesuksen mukaan juhlissa oli ”musiikkia ja tanssimista”. (Luukas 15:23, 25.)

On kiinnostavaa, että Raamatussa ei kuitenkaan erikseen kerrota, että Kaanan häissä olisi ollut musiikkia ja tanssia. Itse asiassa missään Raamatun kertomuksessa häistä ei viitata tanssimiseen. Vaikuttaa siltä, että Raamatun aikoina tanssiminen ei ollut Jumalan uskollisten palvelijoiden häissä huomattavalla sijalla vaan pikemminkin satunnaista. Voimmeko oppia tästä jotakin?

Afrikassa joissakin kristillisissä häissä käytetään suuria äänentoistolaitteita. Musiikki saattaa olla niin kovaäänistä, etteivät vieraat voi keskustella mukavasti. Joskus ruokaa on kovin niukalti, mutta helposti hillittömäksi muuttuvasta tanssista ei ole puutetta. Hääaterialle kokoontuminen saattaakin yksinkertaisesti olla tekosyy tanssijuhlille. Sitä paitsi kovaääninen musiikki houkuttelee usein häiriköitä, sivullisia, jotka noin vain tulevat paikalle kutsumatta.

Kun kerran Raamatussa ei korosteta häiden yhteydessä musiikkia ja tanssia, niin eikö tämän pitäisi opastaa naimisiin menevää paria, joka suunnittelee Jehovalle kunniaa tuottavia häitä? Silti useiden äskettäisten vihkiäisten valmistelujen yhteydessä Afrikan eteläosissa kristityt nuoret, jotka oli valittu esittämään ohjelmaa hääjuhlassa, käyttivät tuntikausia monimutkaisten tanssiaskelten harjoitteluun. Siihen kului kuukausien ajan kohtuuttoman suuri osa heidän ajastaan. Mutta kristittyjen täytyy ’ostaa aikaa’ ”tärkeämpiin asioihin”, kuten evankelioimistyöhön, henkilökohtaiseen tutkimiseen ja kristillisissä kokouksissa käymiseen (Efesolaisille 5:16; Filippiläisille 1:10).

Jeesuksen järjestämän viinin määrästä käy ilmi, että Kaanassa pidetyt häät olivat suuret ja komeat. Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, ettei tuo tilaisuus ollut riehakas ja etteivät vieraat käyttäneet liikaa alkoholia, kuten oli tilanne joissakin juutalaisissa häissä (Johannes 2:10). Miksi voimme olla varmoja tästä? Koska Herra Jeesus Kristus oli läsnä. Jeesus jos kuka olisi noudattanut tarkasti huonoa seuraa koskevaa Jumalan käskyä: ”Älä ryhdy olemaan  paljon viiniä juovien joukossa.” (Sananlaskut 23:20.)

Siksi jos pari päättää, että heidän häissään tarjotaan viiniä tai muita alkoholijuomia, heidän tulee huolehtia siitä, että se tapahtuu vastuullisten henkilöiden tarkassa valvonnassa. Ja jos he haluavat häihinsä musiikkia, heidän tulisi valita sopivia kappaleita ja vastuuhenkilö valvomaan äänenvoimakkuutta. Vieraiden ei tule sallia ottaa ohjaksia omiin käsiinsä ja esittää kyseenalaista musiikkia tai säätää äänenvoimakkuutta kohtuuttoman suureksi. Jos häissä on tanssia, sen tulisi olla arvokasta ja hillittyä. Jos ei-uskovat sukulaiset tai epäkypsät kristityt tanssivat mauttomasti tai aistillisesti, sulhasen täytyisi ehkä vaihtaa musiikkityyliä tai pyytää tahdikkaasti, että tanssiminen lopetettaisiin. Muuten häät saattaisivat muuttua riehakkaiksi ja aiheuttaa kompastumista (Roomalaisille 14:21).

Koska joihinkin nykytanssin tyyleihin, kovaääniseen musiikkiin ja vapaaseen alkoholitarjoiluun liittyy väkisinkin vaaroja, monet kristityt sulhaset ovat päättäneet jättää nämä tyystin pois häistään. Joitakuita on tämän vuoksi arvosteltu, mutta heitä tulisi pikemminkin kiittää siitä, että he haluavat välttää kaikkea, mikä saattaisi tuottaa häpeää Jumalan pyhälle nimelle. Toisaalta jotkut sulhaset järjestävät häihinsä sopivaa musiikkia ja mahdollisuuden tanssia sekä alkoholia, jota tarjotaan kohtuullisesti. Kummassakin tapauksessa sulhanen on vastuussa siitä, mitä hän sallii häissään tapahtuvan.

Afrikassa jotkut epäkypsät yksilöt halveksivat arvokkaita kristillisiä häitä ja sanovat, että ne ovat kuin hautajaiset. Se ei kuitenkaan ole tasapainoinen näkemys. Syntiset lihan teot tuovat ehkä väliaikaista jännitystä, mutta ne jättävät kristitylle huonon omantunnon ja tuottavat häpeää Jumalan nimelle (Roomalaisille 2:24). Toisaalta Jumalan pyhä henki tuottaa aitoa iloa (Galatalaisille 5:22). Monet kristityt avioparit muistelevat hääpäiväänsä tyytyväisinä, koska he tietävät, että se oli onnellinen tapahtuma eikä ”aihe kompastumiseen” (2. Korinttilaisille 6:3).

Welsh ja Elthea muistavat yhä, miten monet häissä olleet ei-uskovat sukulaiset kiittelivät tilaisuutta. Eräs heistä sanoi: ”Me olemme kyllästyneet niihin meluisiin häihin, joita nykyään on. Oli todella mukavaa olla vaihteeksi kunnollisissa häissä.”

Mikä tärkeintä, iloiset ja arvokkaat kristilliset häät tuovat kunniaa avioliiton Alkuunpanijalle Jehova Jumalalle.

[Tekstiruutu/Kuva s. 22]

MUISTILISTA HÄITÄ VARTEN

• Jos pyydät ei-uskovaa sukulaista pitämään puheen, oletko varmistanut, ettei hän noudata jotakin ei-kristillistä tapaa?

• Jos soitetaan musiikkia, oletko valinnut vain sopivia kappaleita?

• Soitetaanko musiikkia kohtuullisella voimakkuudella?

• Jos tilaisuudessa tanssitaan, tapahtuuko se arvokkaalla tavalla?

• Tarjotaanko alkoholia vain kohtuullisesti?

• Valvovatko vastuuhenkilöt sen tarjoilemista?

• Oletko asettanut järkevän ajan, jolloin häät loppuvat?

• Ovatko vastuuhenkilöt paikalla huolehtimassa, että järjestys säilyy loppuun saakka?