Pidä lujasti kiinni jumalisesta opetuksesta

”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (SANANLASKUT 3:5, 6)

1. Kuvaile nykyistä ennennäkemätöntä tiedon tulvaa.

KAUTTA maailman ilmestyy tätä nykyä noin 9000 eri päivälehteä. Yksistään Yhdysvalloissa julkaistaan joka vuosi noin 200000 uutta kirjaa, Suomessa noin 10000. Erään arvion mukaan Internetissä oli maaliskuussa 1998 noin 275 miljoonaa Internet-sivua. Niiden määrän sanotaan kasvavan 20 miljoonan sivun vauhtia kuukaudessa. Koskaan ennen ei ihmisten ulottuvilla ole ollut näin paljon tietoa melkein mistä tahansa aiheesta. Vaikka tällaisessa tietotulvassa on myönteisetkin puolensa, se on aiheuttanut myös ongelmia.

2. Mitä ongelmia tietotulva voi aiheuttaa?

² Joistakuista on tullut tietonarkomaaneja: he ovat aina tyydyttämässä kyltymätöntä haluaan pysyä ajan tasalla, mutta laiminlyövät samalla tärkeämpiä asioita. Toiset saavat hataria tietoja monisäikeisistä asiakokonaisuuksista ja katsovat sitten olevansa asiantuntijoita. Koska he eivät ymmärrä asioita pohjia myöten, he saattavat tehdä tärkeitä ratkaisuja, joista voi olla vahinkoa heille itselleen ja muille. Ja aina on olemassa vaara saada vääriä tai epätarkkoja tietoja. Useinkaan ei ole luotettavaa keinoa varmistaa sen informaation täsmällisyyttä ja asiallisuutta, jota käyttöömme tulvii.

3. Miten Raamattu varoittaa inhimillisen viisauden hankkimisesta?

³ Uteliaisuus on ollut ihmisille ominaista jo kauan. Muinoin kuningas Salomon päivinä tajuttiin, miten vaarallista on kuluttaa liiaksi aikaa hyödyttömän tai jopa vahingollisen tiedon hankkimiseen. Salomo sanoi: ”Ota varoitus varteen: paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle.” (Saarnaaja 12:12.) Satoja vuosia myöhemmin apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Varjele se, mikä on uskottu haltuusi, ja käänny pois tyhjistä puheista, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää, ja sen ristiriitaisuuksista, jota valheellisesti nimitetään ’tiedoksi’. Sellaisen tiedon näyttelemisen vuoksi jotkut ovat poikenneet uskosta.” (1. Timoteukselle 6:20, 21.) Nykyään elävien kristittyjen täytyy tosiaankin varoa joutumasta tarpeettomasti alttiiksi vahingollisten ajatusten vaikutukselle.

4. Miten voimme ilmaista luottavamme Jehovaan ja hänen opetuksiinsa?

⁴ Jehovan palvelijoiden on hyvä noudattaa myös Sananlaskujen 3:5, 6:n sanoja: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” Jehovaan luottamiseen sisältyy se, että hylkäämme kaikki sellaiset ajatukset, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, onpa niiden takana oma tai jonkun toisen järkeily. Suojellaksemme hengellisyyttämme meidän on elintärkeää valmentaa havaintokykyämme, jotta osaamme tunnistaa vahingollisen tiedon ja karttaa sitä (Heprealaisille 5:14). Tarkastellaanpa joitakin tällaisen tiedon lähteitä.

Saatanan vallassa oleva maailma

5. Mikä on yksi vahingollisten ajatusten lähde, ja kuka on sen takana?

⁵ Maallistunut yhteiskunta tuottaa runsaasti vahingollisten ajatusten satoa (1. Korinttilaisille  3:19). Jeesus Kristus rukoili Jumalaa opetuslastensa puolesta: ”En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta, vaan valvomaan heitä paholaisen takia.” (Johannes 17:15.) Pyytämällä opetuslapsilleen suojelusta ”paholaiselta” Jeesus tunnusti sen vaikutuksen, joka maailmassa Saatanalla on. Se että olemme kristittyjä, ei automaattisesti suojele meitä tämän maailman huonolta vaikutukselta. Johannes kirjoitti: ”Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Varsinkin nykyään, viimeisten päivien ollessa lopuillaan, on odotettavissa, että Saatana ja hänen demoninsa kyllästävät maailman vahingollisella tiedolla.

6. Miten viihdemaailma voi turruttaa moraalisesti?

⁶ Lisäksi on odotettavissa, että osa tästä vahingollisesta tiedosta voi näyttää vaarattomalta (2. Korinttilaisille 11:14). Ajatellaanpa vaikka viihdemaailmaa: televisio-ohjelmia, elokuvia, musiikkia ja painotuotteita. Monet ovat samaa mieltä siitä, että yhä useammin eräät ajanvietteen muodot edistävät rappeuttavia tapoja, kuten moraalittomuutta, väkivaltaisuutta ja huumeidenkäyttöä. Ensimmäisellä kerralla poikkeuksellisen ala-arvoinen viihde saattaa järkyttää yleisöä. Mutta sen toistuva seuraaminen voi turruttaa. Meidän ei tule koskaan pitää vahingollisia ajatuksia edistävää viihdettä hyväksyttävänä tai vaarattomana (Psalmit 119:37).

7. Millainen inhimillinen viisaus voi jäytää luottamustamme Raamattuun?

⁷ Ajatellaanpa toista mahdollisesti vahingollisen tiedon lähdettä: sellaisten tiedemiesten ja oppineiden julkaisemien ajatusten tulvaa, jotka asettavat kyseenalaiseksi Raamatun oikeaperäisyyden (vrt. Jaakobin kirje 3:15). Tällaista aineistoa on suosituissa aikakauslehdissä ja kirjoissa viljalti, ja se voi jäytää luottamusta Raamattuun. Jotkut suorastaan ylpeilevät sillä, että he pyrkivät heikentämään Jumalan sanan arvovaltaa loputtomalla spekuloinnilla. Samanlainen vaara oli olemassa apostolien päivinä, kuten ilmenee apostoli Paavalin sanoista: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan, maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan.” (Kolossalaisille 2:8.)

Totuuden vihollisia

8, 9. Miten luopumus nostaa päätään nykyään?

⁸ Myös luopiot voivat olla uhka hengellisyydellemme. Apostoli Paavali ennusti, että luopumusta ilmaantuisi kristityiksi tunnustautuvien keskuuteen (Apostolien teot 20:29, 30; 2. Tessalonikalaisille 2:3). Hänen sanansa täyttyivät: apostolien kuoleman jälkeen tapahtui suuri luopumus, joka johti kristikunnan kehittymiseen. Vaikka Jumalan kansan keskuudessa ei nykyään olekaan käynnissä mitään suurta luopumusta, muutamat ovat lähteneet riveistämme, ja jotkut heistä ovat päättäneet häpäistä Jehovan todistajia levittämällä valheita ja vääriä tietoja. Jotkut ovat liittyneet toisiin ryhmiin, jotka vastustavat järjestelmällisesti puhdasta palvontaa. Näin tehdessään he asettuvat kaikkein ensimmäisen luopion, Saatanan, puolelle.

⁹ Jotkut luopiot käyttävät yhä enemmän erilaisia joukkoviestimiä, muun muassa Internetiä, valheellisen tiedon levittämiseen Jehovan todistajista. Seurauksena on, että kun vilpittömät ihmiset etsivät tietoa näkemyksistämme, he voivat kompastua luopiopropagandan  vuoksi. Jopa jotkut todistajat ovat huomaamattaan altistuneet tällaisen vahingollisen aineiston vaikutukselle. Lisäksi luopioita on joskus mukana televisio- tai radio-ohjelmissa. Miten tällaisessa tilanteessa on viisasta menetellä?

10. Miten on viisasta suhtautua luopiopropagandaan?

¹⁰ Apostoli Johannes neuvoi kristittyjä, ettei heidän tule ottaa luopioita kotiinsa. Hän kirjoitti: ”Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä se, joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” (2. Johanneksen kirje 10, 11.) Kaikenlaisen yhteyden karttaminen näihin vastustajiin suojelee meitä heidän turmeltuneilta ajatuksiltaan. Se, että antaisimme luopio-opetusten vaikuttaa meihin erilaisten nykyajan viestimien välityksellä, olisi aivan yhtä vahingollista kuin luopion itsensä vastaanottaminen kotiimme. Meidän ei pidä koskaan antaa uteliaisuuden houkutella meitä tällaiselle tuhoisalle tielle! (Sananlaskut 22:3.)

Seurakunnan sisäpuolella

11, 12. a) Mikä oli yksi vahingollisten ajatusten lähde ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa? b) Miten jotkut kristityt eivät pitäneet lujasti kiinni jumalisista opetuksista?

¹¹ Ajattele vielä yhtä mahdollista vahingollisten ajatusten lähdettä. Vaikka vihkiytynyt kristitty ei aikoisikaan opettaa valheita, hänelle voi tulla tavaksi puhua ajattelemattomasti (Sananlaskut 12:18). Koska olemme luonnostamme epätäydellisiä, me kaikki syyllistymme aika ajoin rikkomuksiin kielellämme (Sananlaskut 10:19; Jaakobin kirje 3:8). Apostoli Paavalin päivinä seurakunnassa oli ilmeisesti joitakuita, jotka eivät hillinneet kieltään vaan ryhtyivät väittelemään ja saivartelemaan sanoista (1. Timoteukselle 2:8). Toisilla taas oli liian suuret luulot omasta arvostelukyvystään, ja he asettivat jopa Paavalin arvovallan kyseenalaiseksi (2. Korinttilaisille 10:10–12). Tällainen henki johti tarpeettomiin selkkauksiin.

¹² Joskus nämä erimielisyydet paisuivat ”kiivaiksi kiistoiksi pikkuasioista”, ja tämä rikkoi seurakunnan rauhan (1. Timoteukselle 6:5; Galatalaisille 5:15). Paavali kirjoitti niistä, jotka aiheuttivat näitä väittelyjä: ”Jos joku opettaa toista oppia eikä ole samaa mieltä Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisten sanojen kanssa eikä sen opetuksen kanssa, joka on jumalisen antaumuksen mukainen, niin hän on pöyhistynyt ylpeydestä eikä ymmärrä mitään, vaan on mieleltään sairas kiistelyistä ja sanoja koskevista väittelyistä. Näistä syntyy kateutta, riitaa, herjaavia puheita, pahoja epäluuloja.” (1. Timoteukselle 6:3, 4.)

13. Miten useimmat kristityt käyttäytyivät ensimmäisellä vuosisadalla?

¹³ Onneksi useimmat apostolien aikojen kristityt pysyivät uskollisina ja keskittivät edelleenkin huomionsa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamiseen. He huolehtivat uutterasti  ”orvoista ja leskistä – – heidän ahdistuksessaan”, suojelivat itsensä ”maailman tahroilta” eivätkä tuhlanneet aikaansa turhiin väittelyihin sanoista (Jaakobin kirje 1:27). Varjellakseen hengellisyyttään he karttoivat ”huonoa seuraa” kristillisen seurakunnan sisäpuolellakin (1. Korinttilaisille 15:33; 2. Timoteukselle 2:20, 21).

14. Millä tavalla normaali ajatustenvaihto voi johtaa vahingollisiin väittelyihin, ellemme ole varovaisia?

¹⁴ Kappaleessa 11 kuvaillut tilanteet eivät ole luonteenomaisia Jehovan todistajien seurakunnille nykyäänkään. Meidän on silti hyvä tunnustaa, että sellaisia turhia väittelyjä voi syntyä. On tietysti täysin sopivaa keskustella Raamatun kertomuksista tai pohtia niitä luvatun uuden maailman piirteitä, joita ei ole vielä paljastettu. Eikä ole mitenkään väärin vaihtaa ajatuksia myöskään henkilökohtaisista asioista, esimerkiksi pukeutumisesta ja muusta ulkoasusta tai ajanvietteen valinnasta. Mutta jos alamme esittää ajatuksiamme kovin itsevarmasti ja loukkaannumme, kun toiset eivät ole samaa mieltä kanssamme, pienet kiistakysymykset voivat lopulta aiheuttaa seurakuntaan jakaumia. Viattomasta jutustelusta voi olla hyvin vahingolliset seuraukset.

Varjelemme sitä, mitä meille on uskottu

15. Missä määrin ”demonien opetukset” voivat vahingoittaa meitä hengellisesti, ja mitä Raamatussa neuvotaan?

¹⁵ Apostoli Paavali varoittaa: ”Henkeytetty ilmaus sanoo nimenomaan, että myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta, kun he kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmauksiin ja demonien opetuksiin.” (1. Timoteukselle 4:1.) Vahingolliset ajatukset ovat todellinen uhka. On helppo ymmärtää, miksi Paavali kehotti rakasta ystäväänsä Timoteusta: ”Oi Timoteus, varjele se, mikä on uskottu haltuusi, ja käänny pois tyhjistä puheista, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää, ja sen ristiriitaisuuksista, jota valheellisesti nimitetään ’tiedoksi’. Sellaisen tiedon näyttelemisen vuoksi jotkut ovat poikenneet uskosta.” (1. Timoteukselle 6:20, 21.)

16, 17. Mitä Jumala on uskonut meille, ja miten meidän pitäisi varjella sitä?

¹⁶ Miten tämä rakkaudellinen varoitus voi osoittautua hyödylliseksi meille nykyään? Timoteukselle uskottiin jotain arvokasta, mistä hänen piti huolehtia ja mitä hänen piti suojella. Paavali selittää, mitä se oli: ”Pidä jatkuvasti kiinni niiden terveellisten sanojen mallista, jotka olet minulta kuullut uskossa ja rakkaudessa, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Varjele tätä hyvää, mikä on uskottu haltuusi, pyhällä hengellä, joka meissä asuu.” (2. Timoteukselle 1:13, 14.) Siihen, mitä oli uskottu Timoteukselle, sisältyivät ”terveelliset sanat”, ”se opetus – – joka on jumalisen antaumuksen mukainen” (1. Timoteukselle 6:3). Näiden sanojen mukaisesti kristityt ovat nykyään päättäneet lujasti suojella uskoaan ja sitä totuuden kokonaisuutta, joka heille on uskottu.

¹⁷ Meille uskottujen asioiden varjelemiseen sisältyy muun muassa se, että kehitämme hyvät raamatuntutkimistavat ja olemme hellittämättömiä rukouksessa, samalla kun teemme ”hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa” (Galatalaisille 6:10; Roomalaisille 12:11–17). Paavali kehottaa edelleen: ”Pyri – – vanhurskauteen, jumaliseen antaumukseen, uskoon, rakkauteen, kestävyyteen, lempeämielisyyteen. Taistele uskon hyvä taistelu, hanki luja ote ikuiseen elämään, johon sinut kutsuttiin ja jota varten annoit hyvän julkisen julistuksen monien todistajien edessä.” (1. Timoteukselle 6:11, 12.) Käyttämällä ilmauksia ’taistele hyvä taistelu’ ja ”hanki luja ote” Paavali osoittaa selvästi, että meidän täytyy vastustaa aktiivisesti ja päättäväisesti asioita, jotka vaikuttavat hengellisyyteemme haitallisesti.

Tarkkanäköisyyden tarve

18. Miten voimme kristittyinä suhtautua tasapainoisesti maalliseen tietoon?

¹⁸ Uskon hyvässä taistelussa tarvitaan tietysti tarkkanäköisyyttä (Sananlaskut 2:11; Filippiläisille 1:9). Ei olisi järkevää esimerkiksi suhtautua epäluuloisesti kaikkeen maallisista lähteistä saatavaan tietoon (Filippiläisille 4:5; Jaakobin  kirje 3:17). Kaikki ihmisten ajatukset eivät ole ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Jeesus antoi ymmärtää, että sairaiden piti ottaa yhteyttä pätevään lääkäriin – maallisen ammatin harjoittajaan (Luukas 5:31). Vaikka sairaanhoito oli noihin aikoihin suhteellisen alkeellista, Jeesus tunnusti, että lääkäriltä voitiin saada jotain apua. Nykyajan kristityt suhtautuvat maalliseen tietoon tasapainoisesti, mutta he varovat saamasta sellaisia vaikutteita, jotka voisivat vahingoittaa heitä hengellisesti.

19, 20. a) Miten vanhimmat toimivat tarkkanäköisesti auttaessaan niitä, jotka puhuvat harkitsemattomasti? b) Miten seurakunta suhtautuu niihin, jotka edistävät itsepintaisesti vääriä opetuksia?

¹⁹ Tarkkanäköisyys on hyvin tärkeää myös vanhimmille, kun he näkevät velvollisuudekseen auttaa niitä, jotka puhuvat harkitsemattomasti (2. Timoteukselle 2:7). Aika ajoin seurakunnan jäsenet voivat takertua kiistoihin pikkuasioista ja teoreettisista kysymyksistä. Seurakunnan yksimielisyyden suojelemiseksi vanhinten pitäisi puuttua tällaisiin ongelmiin nopeasti. Samalla he välttävät syyttämästä veljiään vääristä vaikuttimista ja lukemasta heitä hätäisesti luopioiden joukkoon.

²⁰ Paavali kuvaili, missä hengessä apua tulee antaa. Hän sanoi: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä.” (Galatalaisille 6:1.) Juudas tarkoitti nimenomaan sellaisia kristittyjä, jotka kamppailevat epäilysten voittamiseksi, kun hän kirjoitti: ”Osoittakaa – – jatkuvasti armoa muutamille, joilla on epäilyksiä; pelastakaa heidät sieppaamalla heidät tulesta.” (Juudaan kirje 22, 23.) Tietysti jos joku, jolle on annettu toistuvasti vakavia neuvoja, edistää itsepintaisesti vääriä opetuksia, vanhinten täytyy ryhtyä päättäväisiin toimiin seurakunnan suojelemiseksi (1. Timoteukselle 1:20; Titukselle 3:10, 11).

Täyttäkäämme mielemme ylistettävillä asioilla

21, 22. Minkä suhteen meidän pitäisi olla valikoivia, ja millä meidän tulisi täyttää mielemme?

²¹ Kristillisen seurakunnan jäsenet karttavat vahingollisia sanoja, jotka ’leviävät kuin kuolio’ (2. Timoteukselle 2:16, 17; Titukselle 3:9). Tämä pitää paikkansa, heijastavatpa nuo sanat harhaanjohtavaa maallista ”viisautta”, luopioiden propagandaa tai ajattelematonta puhetta seurakunnan sisäpuolella. Vaikka terveestä halusta oppia uusia asioita saattaa olla hyötyä, niin hallitsematon uteliaisuus voisi altistaa meidät vahingollisten ajatusten vaikutukselle. Emme ole tietämättömiä Saatanan suunnitelmista (2. Korinttilaisille 2:11). Tiedämme, että hän näkee paljon vaivaa huomiomme hajottamiseksi, jotta lakkaisimme palvelemasta Jumalaa.

²² Pitäkäämme hyvinä palvelijoina lujasti kiinni jumalisesta opetuksesta (1. Timoteukselle 4:6). Käyttäkäämme viisaasti aikamme olemalla valikoivia sen tiedon suhteen, jota päätämme hankkia. Silloin Saatanan henkeyttämä propaganda ei kovin helposti horjuta tasapainoamme. Ajatelkaamme tosiaankin jatkuvasti sitä, ”mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on siveellisesti puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, jos on jotakin hyvettä ja jos on jotakin ylistettävää”. Jos täytämme mielemme ja sydämemme sellaisilla asioilla, niin rauhan Jumala on kanssamme. (Filippiläisille 4:8, 9.)

Mitä opimme?

• Miten maallinen viisaus saattaa olla uhka hengellisyydellemme?

• Miten voimme suojeltua vahingolliselta luopioaineistolta?

• Millaista puhetta tulee varoa seurakunnassa?

• Miten kristitty ilmaisee tasapainoisuutta, kun on kyse nykyisestä tietotulvasta?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 9]

Monet suositut lehdet ja kirjat ovat ristiriidassa kristillisten arvojemme kanssa

[Kuva s. 10]

Kristityt voivat vaihtaa ajatuksia esittämättä omia käsityksiään kovin itsevarmasti