Evankeliumit – väittely jatkuu

Ovatko evankeliumien kertomukset Jeesuksen Kristuksen syntymästä totta?

Pitikö hän vuorisaarnan?

Herätettiinkö Jeesus todella kuolleista?

Sanoiko hän tosiaan: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä”? (JOHANNES 14:6)

TÄMÄN kaltaisista aiheista on keskustellut noin 80 tutkijaa niin sanotussa Jeesus-seminaarissa, joka on pidetty kaksi kertaa vuodessa vuodesta 1985 lähtien. Tämä tutkijoiden ryhmä on vastannut tällaisiin kysymyksiin poikkeuksellisella tavalla. Seminaarin osanottajat ovat äänestäneet äänestyskuulilla kaikkien niiden ajatusten alkuperäisyydestä, joita pidetään evankeliumeissa Jeesuksen esittäminä. Punainen kuula merkitsee, että Jeesus todella sanoi nuo sanat. Vaaleanpunainen kuula osoittaa, että niissä on jotain sellaista, mitä Jeesus on saattanut sanoa. Harmaa kuula tarkoittaa, että ajatukset ovat voineet olla lähellä Jeesuksen ajatuksia mutta että  lausuma ei ole hänen esittämänsä. Musta kuula edustaa täysin kielteistä kantaa, sitä että lausuma pohjautuu myöhempään perinteeseen.

Tätä menetelmää käyttämällä Jeesus-seminaarin osanottajat ovat ilmaisseet kielteisen kantansa kaikissa neljässä alun kysymyksessä. Mustan kuulan onkin saanut 82 prosenttia niistä sanoista, joita evankeliumeissa pidetään Jeesuksen lausumina. Heidän mukaansa aidolta vaikuttaa vain 16 prosenttia siitä, mitä Jeesuksesta kerrotaan evankeliumeissa ja muissa kirjoituksissa.

Tällainen evankeliumeihin kohdistuva kritiikki ei ole uutta. Niitä vastaan hyökättiin muun muassa vuonna 1774, kun Hampurissa toimineen itämaisten kielten opettaja Hermann Reimaruksen 1400-sivuinen käsikirjoitus julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Siinä Reimarus esitti vahvoja epäilyksiä evankeliumien historiallisuudesta. Hänen päätelmänsä perustuivat kielelliseen analyysiin ja niiden ristiriitaisuuksien tutkimiseen, joita neljässä Jeesuksen elämästä kertovassa evankeliumissa näyttää olevan. Siitä pitäen useat kriitikot ovat tuoneet julki epäilyksensä evankeliumien todenperäisyydestä, mikä on jossain määrin jäytänyt yleistä luottamusta niihin.

Yhteistä näille tutkijoille on se, että he pitävät evankeliumien kertomuksia useiden eri ihmisten välittäminä uskonnollisina sepitelminä. Epäluuloiset tutkijat herättävät tavallisesti seuraavanlaisia kysymyksiä: Olisivatko kristittyjen uskonkäsitykset voineet saada neljän evankeliumin kirjoittajat kaunistelemaan varsinaista totuutta? Saivatko varhaiskristillisen yhteisön toimintatavat heidät muuntamaan Jeesuksen tarinaa tai lisäämään siihen aineksia? Mitkä evankeliumien osat ovat todennäköisemmin suoraa kerrontaa kuin myyttejä?

Ateistisessa tai maallistuneessa yhteiskunnassa kasvaneet ihmiset uskovat, että Raamattu on – evankeliumeja myöten – täynnä pelkkiä legendoja ja myyttejä. Toisia taas kauhistuttaa kristikunnan historia, jolle on ollut ominaista verenvuodatus, sorto, eripuraisuus ja jumalaton toiminta. Tällaiset ihmiset eivät näe mitään syytä kiinnittää huomiota sellaisiin kirjoituksiin, joita kristikunnassa pidetään pyhinä. Heidän mielestään kirjalliset tuotokset, jotka ovat saaneet aikaan ulkokultaisen uskonnon, eivät voi olla mitään muuta kuin hyödyttömiä taruja.

Mitä sinä ajattelet? Pitäisikö sinun antaa joidenkuiden evankeliumien historiallisuutta epäilevien tutkijoiden herättää samansuuntaisia epäilyksiä omassa mielessäsi? Kun kuulet väitteitä siitä, että evankeliumien kirjoittajat ovat ainoastaan sepittäneet myyttejä, pitäisikö sinun antaa luottamuksesi heidän kirjoituksiinsa horjua? Pitäisikö kristikunnan jumalattoman menneisyyden saada sinut kyseenalaistamaan evankeliumien luotettavuus? Kehotamme sinua tarkastelemaan joitakin tosiasioita.

[Kuva s. 4]

Ovatko evankeliumit totta vai tarua?

[Lähdemerkintä]

Jeesus kävelee merta pitkin/The Doré Bible Illustrations/Dover Publications

[Kuvien lähdemerkintä s. 3]

Taustakuvat sivuilla 3–5 ja 8: Freer Gallery of Art, Smithsonian Institution, Washington, D.C.