Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Musiikki joka miellyttää Jumalaa

Musiikki joka miellyttää Jumalaa

Musiikki joka miellyttää Jumalaa

Musiikkia on sanottu ”vanhimmaksi ja luonnollisimmaksi taiteenlajiksi”. Se on puhutun kielen tapaan ainutlaatuinen lahja, joka erottaa ihmiset eläimistä. Musiikki herättää tunteita. Se voi ilahduttaa korvaa ja jäädä soimaan mieleen. Ennen kaikkea se voi miellyttää Jumalaa.

RAAMATTU osoittaa israelilaisten olleen musikaalisia. Musiikki oli ”Raamatun aikoina merkittävä taidelaji”, kerrotaan sanakirjassa Unger’s Bible Dictionary. Osana jokapäiväistä elämää laulu- ja soitinmusiikilla oli tärkeä sija myös israelilaisten palvonnassa. Huomattavin osa oli kuitenkin ihmisäänellä.

Kuningas Daavid määräsi leeviläisten keskuudesta edustajia ”johtamaan laulamista” tabernaakkelissa ennen kuin hänen poikansa Salomon rakentama temppeli vihittiin (1. Aikakirja 6:31, 32). Kun Jehovan läsnäoloa edustava liiton arkku tuotiin Jerusalemiin, Daavid asetti muutamia leeviläisiä ”sekä palauttamaan mieleen Jehovan – – että kiittämään ja ylistämään häntä”. He säestivät ylistyslauluaan ’kielisoittimin ja harpuin sekä symbaalein, joita soitettiin äänekkäästi, ja trumpetein’. Nämä miehet ”oli nimeltä määrätty kiittämään Jehovaa, koska ’ajan hämärään asti kestää hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa’”. (1. Aikakirja 16:4–6, 41; 25:1.)

Kertosäe ”hänen [Jehovan] rakkaudellinen huomaavaisuutensa kestää ajan hämärään asti” esiintyy useita kertoja Psalmien kirjassa, joka on Raamatun kirjoista eniten yhteydessä musiikkiin. Esimerkiksi psalmissa 136, jossa on 26 jaetta, tuo kertosäe muodostaa kunkin jakeen jälkimmäisen osan. ”Ytimekkyytensä ansiosta se oli hyvin tarttuva”, toteaa muuan raamatunoppinut. ”Jokainen sen kuullut saattoi muistaa sen.”

Psalmien päällekirjoitukset osoittavat, että soittimia käytettiin paljon. Psalmissa 150 mainitaan kielisoitinten lisäksi torvi, harppu, tamburiini, huilu ja symbaali. Ihmisääni oli kuitenkin viehättävin. Jakeessa 6 kehotetaan: ”Jokainen hengittävä ylistäköön Jahia. Ylistäkää Jahia!”

Koska musiikki ilmaisee tunteita, murheelliset ajatukset antoivat Raamatun aikoina sysäyksen suru- ja puhelauluille. Israelilaisilla ei kuitenkaan ollut tällaisia lauluja kovin paljon. ”Vain suru- tai valituslauluun puhelaulu sopii tyylillisesti paremmin kuin jokin sävelmä tai pelkän puheen äänenvaihtelu ja suullinen korostus”, sanotaan Raamatun tietosanakirjassa Insight on the Scriptures. *

Jeesuksen kuolemaa edeltäneenä iltana Jeesus ja hänen uskolliset apostolinsa lauloivat Jehovalle ylistyslauluja, epäilemättä Hallel-psalmien sanoin (Psalmit 113–118). Tämä on varmasti vahvistanut Jeesuksen opetuslapsia kohtaamaan Mestarinsa menettämisen! Lisäksi heidän päätöksensä pysyä maailmankaikkeuden Korkeimman Suvereenin Jehovan uskollisina palvelijoina on täytynyt lujittua, kun he lauloivat viiteen otteeseen kertosäkeen ”sillä hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa kestää ajan hämärään asti” (Psalmit 118:1–4, 29).

Efesoksen ja Kolossan varhaiskristityt lauloivat ”psalmeja ja Jumalan ylistyksiä” (kirjaimellisesti ”hymnejä”). Näiden lisäksi he lauloivat ”hengellisiä lauluja” sydämessään. (Efesolaisille 5:19; Kolossalaisille 3:16.) He käyttivät suutaan sopivasti ylistämiseen sekä laulaen että puhuen. Olihan Jeesus julistanut, että ”sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Matteus 12:34).

Musiikki joka ei miellytä Jumalaa

Kaikki se musiikki, josta Raamatussa kerrotaan, ei miellyttänyt Jumalaa. Ajattelepa, mitä tapahtui Siinainvuorella, jolla Mooses sai Lain, kymmenen käskyä mukaan lukien. Mitä Mooses kuuli laskeutuessaan vuorelta? Ei ”urotyöstä laulamisen ääntä, eikä – – tappiosta laulamisen ääntä”, vaan ”muun laulamisen ääntä”. Tämä musiikki liittyi epäjumalanpalvelukseen, joka herätti Jumalassa paheksuntaa ja johti noin 3000 musiikin esittäjän kuolemaan. (2. Mooseksen kirja 32:18, 25–28.)

Vaikka ihmiset voivat säveltää ja soittaa kaikenlaista musiikkia ja nauttia siitä, se kaikki ei silti miellytä Jumalaa. Miksei? Kristitty apostoli Paavali selittää: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Roomalaisille 3:23.) Pakanalliset hedelmällisyysriitit, oppi ihmissielun kuolemattomuudesta ja Marian kunnioittaminen ”Jumalan äitinä” ovat usein sävellysten teemoja. Nämä käsitykset ja tavat tuottavat kuitenkin häpeää totuuden Jumalalle, sillä ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä hänen henkeytetty Sanansa Raamattu paljastaa. (5. Mooseksen kirja 18:10–12; Hesekiel 18:4; Luukas 1:35, 38.)

Viisas musiikin valinta

Tarjolla oleva musiikkivalikoima on hämmentävä. CD-levyjen kannet on suunniteltu niin, että ne saavat asiakkaat ostamaan kaikenlaista musiikkia. Mutta jos Jumalan palvoja haluaa miellyttää Jumalaa, hänen on noudatettava varovaisuutta ja tehtävä viisaita valintoja, jotta hän voi välttää sellaista laulu- ja soitinmusiikkia, joka heijastaa vääriä uskonnollisia käsityksiä tai joka keskittyy moraalittomuuteen ja demonismiin.

Albert, joka palveli aikoinaan kristittynä lähetystyöntekijänä Afrikassa, kertoo, että hän ei tuolloin pystynyt soittamaan pianoa kovinkaan paljon. Mutta hän kuunteli kerta toisensa jälkeen muutamia LP-levyjä, jotka hänellä oli mukanaan. Nyt hän on jälleen kotimaassaan ja vierailee kristillisissä seurakunnissa matkavalvojana. Musiikin kuunteluun jää aikaa suhteellisen vähän. ”Suosikkisäveltäjäni on Beethoven”, hän sanoo. ”Olen vuosien mittaan koonnut hänen sinfonioitaan, konserttojaan, sonaattejaan ja kvartettojaan.” Albert on nauttinut valtavasti niiden kuuntelemisesta. Jokaisella on tietenkin oma musiikkimakunsa, mutta kristittyinä pidämme mielessämme Paavalin neuvon: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Korinttilaisille 10:31.)

Musiikki ja vihkiytyminen

Musiikki oli Susien ensirakkaus. ”Aloin soittaa pianoa 6-vuotiaana, viulua 10-vuotiaana ja viimein harppua 12-vuotiaana”, hän kertoo. Myöhemmin hän opiskeli harpunsoittoa Lontoon Royal College of Musicissa. Hän opiskeli neljä vuotta maineikkaan espanjalaisen harpunsoittajan ohjauksessa ja sen jälkeen vuoden verran Pariisin konservatoriossa. Hän suoritti musiikissa loppututkinnon, josta hän sai parhaan mahdollisen arvosanan, ja lisäksi hän sai diplomin harpunsoitosta ja pianonsoiton opettamisesta.

Susie tuli Lontoossa kosketuksiin Jehovan todistajien seurakunnan kanssa. Todistajien keskuudessa hän sai osakseen aitoa kiinnostusta ja rakkautta. Vähitellen Susien rakkaus Jehovaan kasvoi, ja koska hän halusi hartaasti palvella häntä, hän etsi siihen keinoja. Tämä johti vihkiytymiseen ja kasteeseen. ”Se, että tekee musiikista uransa, merkitsee tuolle työlle vihkiytymistä, joten elämä vihkiytyneenä ei ollut minulle vierasta”, Susie toteaa. Konserttiesiintymisiin jäi vähemmän aikaa, kun hän ryhtyi kristilliseen sananpalvelukseen, saarnaamaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista Jeesuksen opetusten mukaisesti (Matteus 24:14; Markus 13:10).

Miltä hänestä tuntuu nyt, kun hän käyttää vain rajallisesti aikaa musiikin parissa? ”Joskus hiukan turhaudun, kun en ehdi harjoitella enempää”, hän myöntää, ”mutta soitan edelleen ja pidän musiikista. Musiikki on lahja Jehovalta. Nautin siitä nyt enemmän, kun olen pannut hänen palveluksensa ensi sijalle elämässäni.” (Matteus 6:33.)

Jumalaa ylistävä musiikki

Albert ja Susie ylistävät säännöllisesti Jehova Jumalaa musiikilla lähes kuuden miljoonan muun Jehovan todistajan kanssa. Kristilliset kokoukset, joita pidetään valtakunnansaleissa 234 maassa, aloitetaan ja päätetään mahdollisuuksien mukaan laulamalla laulu Jehovalle. Niin duurissa kuin mollissakin kulkevissa kauniissa sävelmissä on Raamattuun perustuvat sanat Jehova Jumalan ylistykseksi.

Kaikki läsnäolijat yhtyvät sydämestään lauluun, joka kertoo Jehovan olevan huolehtiva Jumala (laulu 44). He laulavat Jehovalle ylistyslaulun (laulu 190). Heidän laulunsa kertovat kristillisen veljeyden iloista ja vastuista, kristillisestä elämästä ja kristillisistä ominaisuuksista. Heidän iloaan lisäävät monenlaiset musiikin tyylilajit, joita Aasiassa, Australiassa, Euroopassa ja Pohjois- ja Etelä-Amerikassa asuvat todistajat ovat säveltäessään käyttäneet. *

”Laulakaa Jehovalle uusi laulu. Laulakaa Jehovalle, kaikki maa. Laulakaa Jehovalle, siunatkaa hänen nimeään.” Nämä ovat psalmistan aikaan kirjoitetun suurenmoisen kuninkaallisen hymnin alkusanat. ”Kertokaa päivästä päivään hyvää uutista häneltä saatavasta pelastuksesta. Julistakaa kansakuntien keskuudessa hänen kunniaansa, kaikkien kansojen keskuudessa hänen ihmeellisiä tekojaan.” (Psalmit 96:1–3.) Näin Jehovan todistajat tekevät sinunkin asuinseudullasi, ja he kutsuvat sinut laulamaan kanssaan tätä ylistystä. Olet tervetullut heidän valtakunnansaliinsa, jossa voit oppia, miten ylistää Jehovaa häntä miellyttävällä musiikilla.

[Alaviitteet]

^ kpl 7 Julkaissut Watchtower Bible and Tract Society of New York, Inc.

^ kpl 22 Nämä laulut ovat kirjassa Laulakaa ylistystä Jehovalle. Kirjan on julkaissut Jehovan todistajat.

[Kuva s. 28]

Laulakaa ylistystä Jehovalle