Ihmisiä pelastetaan  Robinson Crusoen saarella

ROBINSON CRUSOE on yksi niistä Tyynenmeren kolmesta saaresta, jotka kuuluvat 640 kilometrin päässä Chilen rannikosta sijaitseviin Juan Fernándezin saariin. * Tämä 93 neliökilometrin suuruinen saari on nimetty kuuluisan romaanin Robinson Crusoen mukaan, jonka englantilainen kirjailija Daniel Defoe kirjoitti 1700-luvulla. Ilmeisesti se perustuu väljästi Alexander Selkirk -nimisen skotlantilaisen miehen seikkailuihin, joita tämä koki viettäessään nelisen vuotta yksin tällä saarella.

Saarella olevassa puisessa kilvessä sanotaan muun muassa: ”Tällä paikalla skotlantilainen merimies Alexander Selkirk tähyili päivä päivän jälkeen horisonttiin yli neljän vuoden ajan odottaen alusta, joka tulisi pelastamaan hänet.” Lopulta Selkirk pelastettiin ja vietiin takaisin kotimaahansa, maailmaan, joka ei enää miellyttänyt häntä hänen oman pikku paratiisinsa jälkeen. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Rakas saareni! Kunpa en olisi koskaan jättänyt sinua!”

Ajan kuluessa saarelle perustettiin rangaistussiirtokunta vangeille, jotka olivat syyllistyneet ”uskon rikoksiin” katolista kirkkoa vastaan. Millainen muutos Selkirkin paratiisiin verrattuna! Nykyään saaren asukkaat nauttivat kuitenkin levollisuudesta, josta eivät monet tässä maailmassa pääse osallisiksi. Monille saarille luonteenomaisen rennon elämäntavan ansiosta on helppo aloittaa keskusteluja lähes kenen kanssa tahansa.

Virallisesti saarella on suurin piirtein 500 asukasta, mutta enimmän osan vuodesta saarella asuu ainoastaan noin 400 ihmistä. Osaksi tämä johtuu siitä, että jotkut äidit ja heidän lapsensa asuvat kouluvuoden ajan Chilen mantereella ja palaavat vain lomakuukausien ajaksi saarelle muiden perheenjäseniensä luokse.

Huolimatta Robinson Crusoen saaren kauniista puutarhamaisesta ympäristöstä jotkut saarelaiset elävät hengellisessä tyhjiössä ja etsivät vastauksia kysymyksiinsä. Jotkut ovat kaivanneet hengellistä pelastusta.

Hengellistä pelastustyötä

Tällaista hengellistä pelastustyötä on tehty saarella vuodesta 1979 lähtien. Eräs nainen, joka oli tutkinut Raamattua Jehovan todistajien kanssa Santiagossa Chilessä, muutti saarelle ja alkoi kertoa oppimastaan toisille. Vähän myöhemmin muuan seurakunnan vanhin vieraili saarella työasioissa ja havaitsi hämmästyksekseen, että siellä edistyi hengellisesti tuon naisen ohjauksessa pieni tutkisteluoppilaiden ryhmä. Kun vanhin vieraili saarella uudelleen kolme kuukautta myöhemmin, tämä syrjäisellä saarella asuva Raamatun opettaja ja kaksi hänen  oppilaistaan olivat valmiita kastettaviksi. Niinpä vanhin järjesti kastetilaisuuden. Myöhemmin yksi näistä vastakastetuista kristityistä meni naimisiin, ja hän jatkoi yhdessä miehensä kanssa muiden sellaisten etsimistä, jotka tarvitsivat hengellistä pelastusta. Hänen miehensä johdolla saarelle rakennettiin vaatimaton valtakunnansali, joka on edelleen saaren pienen ryhmän käytössä. Aikanaan pariskunta joutui kuitenkin taloudellisista syistä lähtemään Robinson Crusoen saarelta, ja he muuttivat Chilen keskiosaan, missä he eräässä seurakunnassa yhä palvelevat toimeliaasti Jehovaa.

Vähitellen saarella asuvien todistajien pieni ryhmä kasvoi edelleen, kun muitakin pelastettiin väärästä uskonnosta. Mutta koska opiskelijoiden täytyy muuttaa mantereelle saamaan keskiasteen koulutusta, ryhmä on sittemmin kutistunut kahteen kastettuun sisareen ja yhteen nuoreen tyttöön. Ryhmä kasvaa lomakauden aikana, kun muutama äiti palaa saarelle. Tämä piristää niitä kolmea sisarta, jotka asuvat tällä syrjäisellä saarella vuoden ympäri. Näiden sisarten ahkeran työn tuloksena Jehovan todistajat tunnetaan Robinson Crusoen saarella hyvin. Tosin jotkut saarelaiset vastustavat heidän työtään ja yrittävät painostaa toisiakin hylkäämään Valtakunnan sanoman. Siitä huolimatta vilpittömiin sydämiin kylvetyt Raamatun totuuden siemenet itävät edelleen.

Pelastettuja vahvistetaan

Kerran vuodessa saarella vierailee matkavalvoja. Millaista on käydä tapaamassa kourallista todistajia syrjäisellä saarella? Muuan kierrosvalvoja kuvailee ensimmäistä matkaansa Robinson Crusoen saarelle:

”Matka oli unelmien täyttymys. Lähdimme Valparaísosta kello 7.00 ajamaan kohti Cerrillosin lentokenttää Santiagoon. Siellä astuimme pieneen seitsenpaikkaiseen lentokoneeseen. Lennettyämme 2 tuntia 45 minuuttia näimme kaukana pilvien yläpuolelle kohoavan vuorenhuipun. Päästyämme lähemmäksi näkyviin tuli saari – vaikuttava kallionjärkäle keskellä valtamerta. Se näytti kelluvan ulapalla kuin eksynyt laiva.

 Laskeutumisen jälkeen matkamme jatkui veneellä kylään. Paikka paikoin merestä esiin työntyvästä kalliosta muodostuu luotoja, joilla lekottelee guadalupenmerikarhuja. Hylje on asetettu suojelun alaiseksi, koska sen kanta on pienentynyt jyrkästi. Yhtäkkiä jokin lentää ylös veneen vierestä ja katoaa takaisin mereen. Se on liitokala, jonka taittuneet evät muistuttavat siipiä. Se näyttää nauttivan siitä, että se saa hypellä vedestä sieppaamaan hyönteisiä. Tietysti joskus tämä pyydystäjä tulee itse pyydystetyksi; sen hypyt voivat herättää muiden saalistajien huomion, ja ne ovat valmiina nielaisemaan sen heti kun se tekee uimahyppynsä.

Lopulta saavuimme San Juan Bautistan (Pyhän Johannes Kastajan) kylään. Satamaan oli kerääntynyt koko joukko saarelaisia joko odottamaan vieraita tai vain uteliaina näkemään, keitä saarelle tällä kertaa saapuisi. Upea maisema on vaikuttava – majesteettinen ja rosoinen El Yunque (alasin) -vuori, joka näyttää siltä kuin se olisi verhottu vihreällä sametilla, ja taustalla kirkas, sininen taivas, jota valkoiset pilvet koristavat.

Huomasimme pian laiturilla meitä vastaan tulleen ryhmän kristittyjä sisaria lapsineen. Oli lomakausi, joten ryhmä oli tavallista suurempi. Vaihdettuamme lämpimät tervehdykset meidät vietiin viehättävään majaan, joka tulisi palvelemaan seuraavan viikon kotinamme.

Se oli fantastinen viikko. Ymmärsimme, että aika rientäisi nopeasti, joten meidän täytyisi käyttää se hyvin. Tuona samana päivänä, heti aterian jälkeen, vierailimme erään raamatuntutkisteluoppilaan luona. Hänestä tulisi pian hengellinen sisaremme ja osa Jumalan hengellistä paratiisia. Hän säteili iloa mutta oli myös hieman hermostunut. Hänen pitkään odottamansa tavoite tulla kastetuksi oli toteutumassa. Kävimme hänen kanssaan läpi joitakin tärkeitä asioita, jotta hän olisi pätevä hyvän uutisen julistajaksi. Seuraavana päivänä hän osallistui ensimmäistä kertaa saarnaamistyöhön. Kolmantena päivänä aloimme tarkastella kastetta koskevia vaatimuksia hänen kanssaan. Ennen kuin viikko oli kulunut loppuun, hänet kastettiin.

Tuolla viikolla kokouksissa kävi hyvin väkeä, parhaimmillaan 14 henkeä. Teimme joka päivä järjestelyjä kenttäpalvelusta, uusintakäyntejä, raamatuntutkisteluja ja paimennuskäyntejä varten. Miten se rohkaisikaan sisariamme, jotka huolehtivat työstä ympäri vuoden yksin!”

Saaren miehet eivät ole ottaneet totuutta yhtä auliisti vastaan, kenties heidän vaativan työnsä vuoksi. Pääasiallinen elinkeino on hummerien pyytäminen, mikä vaatii täysipainoista omistautumista työlle. Myös ennakkoluulot saavat monet suhtautumaan kielteisesti. Tietysti toivomme, että tulevaisuudessa useammat saarelaiset, sekä miehet että naiset, omaksuisivat totuuden.

Tähän mennessä saarella on pelastettu kymmenen ihmistä siinä merkityksessä, että he ovat oppineet totuuden ja Jehova Jumalan tarkoitukset. Jotkut ovat sittemmin lähteneet saarelta eri syiden vuoksi. Mutta huolimatta siitä, ovatko he jääneet saarelle vai eivät, heidän hengellinen pelastuksensa on ollut paljon merkittävämpi kuin Alexander Selkirkin pelastus saarelta. Nyt he iloitsevat hengellisestä paratiisista, missä tahansa he sitten elävätkin. Ne sisaret, jotka yhä asuvat saarella, voivat lapsineen nauttia puutarhamaisesta ympäristöstä, mutta vielä merkittävämpää on se, että heidän odotteenaan on elää silloin, kun koko maa tulee olemaan paratiisi sanan täydessä merkityksessä.

Pelastustyö jatkuu

Maantieteellisesti tämä Robinson Crusoen saaren pieni ryhmä Jehovan todistajia on hyvin kaukana muista hengellisistä veljistään ja sisaristaan. He eivät silti tunne itseään hylätyiksi, kuten skotlantilainen Selkirk tunsi. Jatkuva teokraattisen kirjallisuuden virta, konventtien ohjelmat videokaseteilla, jotka Vartiotorni-seuran Chilen-haaratoimisto lähettää heille kolmesti vuodessa, ja kierrosvalvojan vuosittainen vierailu auttavat heitä säilyttämään läheisen yhteyden Jehovan järjestöön. Siten he tulevat edelleenkin olemaan toimiva osa ’koko maailmassa olevaa veljesseuraa’ (1. Pietarin kirje 5:9).

[Alaviite]

[Kartat/Kuva s. 9]

(Ks. painettu julkaisu)

CHILE

Santiago

ROBINSON CRUSOEN SAARI

San Juan Bautista

El Yunque

TYYNIMERI

SANTA CLARAN SAARI

[Kuva]

Kun saari tulee näkyviin, se näyttää vaikuttavalta kallionjärkäleeltä keskellä valtamerta

[Lähdemerkintä]

Chilen kartta: Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 8, 9]

Majesteettinen ja rosoinen El Yunque -vuori

[Kuva s. 9]

San Juan Bautistan kylä

[Kuva s. 9]

Hylkeet lekottelevat kallioluodoilla

[Kuva s. 10]

Matkustimme pienellä lentokoneella Santiagosta Chilestä

[Kuva s. 10]

Robinson Crusoen saaren jylhä kallioranta

[Kuva s. 10]

Saaren vaatimaton valtakunnansali