Uskotko siihen mitä et voi nähdä?

KUN joku sanoo uskovansa vain siihen, minkä näkee, hän ei tarkoita sitä aivan kirjaimellisesti. Todellisuudessa me kaikki uskomme sellaiseen, mitä emme voi nähdä.

Olet esimerkiksi voinut tehdä koulussa kokeen, jolla todistetaan magneettikentän olemassaolo. Sen voi tehdä seuraavasti: Paperiarkille sirotellaan rautahippuja, ja sen jälkeen paperi viedään magneetin yläpuolelle. Paperin väristessä kuin ihmeen kautta rautahiput kasaantuvat magneetin päiden läheisyyteen ja  asettuvat magneettikentän muotoon. Pystyitkö koetta tehdessäsi todella näkemään magneettikentän? Sitä ei voi nähdä, mutta sen vaikutus rautahippuihin näkyy selvästi ja todistaa luotettavasti magnetismin olemassaolon.

Hyväksymme epäröimättä muitakin asioita, joita emme voi nähdä. Kun katsomme kaunista maalausta tai ihailemme upeaa veistosta, emme epäile taiteilijan tai kuvanveistäjän olemassaoloa. Kun katselemme vesiputousta tai auringonlaskua, niin eikö niidenkin pitäisi saada meidät edes pohtimaan sitä mahdollisuutta, että ne ovat Suuren Taiteilijan tai Kuvanveistäjän työtä?

Miksi jotkut eivät usko

Kumma kyllä jotkut ovat lakanneet uskomasta Jumalaan sen vuoksi, mitä heille on opetettu kirkossa. Näin kävi eräälle norjalaismiehelle, jolle oli kerrottu, että Jumala polttaa pahoja ihmisiä tulisessa helvetissä. Mies ei mitenkään voinut ymmärtää, millainen Jumala piinaisi ihmisiä sillä tavalla, joten hänestä tuli ateisti.

Myöhemmin hän alkoi kuitenkin tutkia Raamattua erään Jehovan todistajan kanssa. Mies hämmästyi saadessaan tietää, ettei Raamatussa ole opetusta pahojen kiduttamisesta tulisessa helvetissä, vaan että siinä verrataan kuolemaa uneen. Haudassa emme tunne tuskaa; emme tiedä mitään. (Saarnaaja 9:5, 10.) Mies oppi myös, että ne, jotka Jumala tuomitsee parantumattoman pahoiksi, jäävät hautaan pysyvästi (Matteus 12:31, 32). Muut kuolleet herätetään Jumalan määräaikana, ja heidän odotteenaan on ikuinen elämä paratiisioloissa (Johannes 5:28, 29; 17:3). Tässä selityksessä oli järkeä. Se oli sopusoinnussa sen Raamatun ajatuksen kanssa, että ”Jumala on rakkaus” (1. Johanneksen kirje 4:8). Tämä vilpitön mies jatkoi Jumalan sanan tutkimista, ja aikanaan hän alkoi rakastaa Raamatun Jumalaa.

Toiset kieltävät rakkaudellisen Luojan olemassaolon siksi, että on niin paljon ahdinkoa ja vääryyttä. He ovat yhtä mieltä erään ruotsalaismiehen kanssa, joka osoitti kädellään taivaalle ja kysyi: ”Kuinka voisi olla kaikkivaltias, hyvää tekevä Jumala taivaassa, kun täällä maan päällä on niin paljon turmelusta ja pahuutta?” Koska kukaan ei osannut vastata tähän kysymykseen, hänestäkin tuli ateisti. Myöhemmin hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hän sai tietää, että Jumalan sanassa on tyydyttävä vastaus hyvin vanhaan  kysymykseen: miksi Jumala sallii pahuutta? *

Tämä vilpitön mies oppi, että pahuuden olemassaolo ei itsessään todista, ettei Jumalaa ole. Valaisemme asiaa: Mies voi valmistaa puukon lihanleikkuuta varten. Asiakas ostaa sen ja käyttää sitä kenties, ei lihanleikkuuseen, vaan murhaamiseen. Se, että puukkoa käytettiin väärin, ei millään tavoin todista, ettei sillä ole tekijää. Vaikka siis maapalloakaan ei ole käytetty alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti, se ei merkitse, ettei sillä ole Luojaa.

Raamattu opettaa, että Jumalan työt ovat täydelliset. Hänessä ”ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on” (5. Mooseksen kirja 32:4). Jumala antaa ihmisille hyviä lahjoja, mutta joitakin niistä on käytetty väärin, ja sillä tavoin on aiheutettu sanoin kuvaamatonta kärsimystä (Jaakobin kirje 1:17). Jumala tulee kuitenkin lopettamaan kärsimyksen. Sen jälkeen ”sävyisät saavat omistaa maan – – ja he asuvat siinä ikuisesti” (Psalmit 37:11, 29).

Edellä mainittu ruotsalaismies tunsi sääliä nähdessään toisten ihmisten kärsivän. Hänen lämmin kiinnostuksensa toisia kohtaan vahvistaa sen, että Jumala on olemassa. Kuinka niin?

Useimpien mielestä ainoa vaihtoehto Jumalaan uskomiselle on usko evoluutioon. Evolutionistit opettavat ”luonnonvalintaa” – sitä, että ihmiset ja eläimet kamppailevat eloonjäämisestä lajitoveriensa kanssa. Vahvimmat selviytyvät ja heikoimmat kuolevat. He sanovat, että tämä on luonnonlaki. Mutta jos luonnossa vallitsee sellainen sääntö, että heikot kuolevat, jotta vahvoille jää tilaa, miten on selitettävissä se, että jotkut vahvat ihmiset tuon ruotsalaismiehen tavoin tuntevat sääliä nähdessään toisten kärsimyksen?

Miten oppia tuntemaan Jumala

Emme voi nähdä Jumalaa, koska hän ei ole ihmishahmossa. Hän kuitenkin haluaa, että opimme tuntemaan hänet. Yksi keino siihen on tutkia hänen hämmästyttäviä töitään: luomakunnan ”maalauksia” ja ”veistoksia”. Raamattu sanoo Roomalaiskirjeen 1:20:ssä: ”[Jumalan] näkymättömät ominaisuudet ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin.” Niinpä aivan samoin kuin maalauksen tai veistoksen tarkastelu voi auttaa meitä tutustumaan taiteilijan persoonallisuuteen, Jumalan ihmeellisten töiden mietiskely voi tutustuttaa meidät paremmin hänen persoonallisuuteensa.

Emme tietystikään pysty vastaamaan kaikkiin meitä vaivaaviin kysymyksiin pelkästään katselemalla Jumalan luomistekoja. Voimme kuitenkin saada vastaukset tällaisiin kysymyksiin tutkimalla Jumalan sanaa Raamattua. Kun nuo edellä mainitut kaksi miestä lukivat sitä avoimin mielin, he tulivat siihen tulokseen, että Jumala on olemassa ja että hän välittää siitä, mitä meille tapahtuu.

[Alaviite]