Julista hyvää uutista innokkaasti

”Olkaa hengestä palavia. Palvelkaa Jehovan orjina.” (ROOMALAISILLE 12:11)

1, 2. Millaisen asenteen kristityt pyrkivät hyvän uutisen saarnaajina säilyttämään?

NUORI mies on innoissaan uudesta työpaikastaan. Ensimmäisenä työpäivänä hän odottaa malttamattomasti työnantajansa ohjeita. Hän iloitsee jo ennakolta ensimmäisestä tehtävästään ja paneutuu siihen tosissaan. Hän haluaa kovasti tehdä parhaansa.

² Mekin voisimme kristittyinä pitää itseämme uusina työntekijöinä. Koska me toivomme elävämme ikuisesti, meidän voitaisiin sanoa vasta alkaneen työskennellä Jehovan palveluksessa. Varmasti Luojallamme on meille mielessä lukuisia tehtäviä, joissa riittää puuhaa kautta ikuisuuden. Mutta aivan ensimmäiseksi olemme saaneet tehtäväksemme julistaa hänen Valtakuntansa hyvää uutista (1. Tessalonikalaisille 2:4). Millaisia tunteita tämä Jumalalta saatu työ meissä herättää? Tuon nuoren miehen tavoin haluamme hoitaa sen parhaan kykymme mukaan, auliisti, iloisesti – niin, innokkaasti!

3. Mitä menestyminen hyvän uutisen palvelijana vaatii?

³ Tällaisen myönteisen asenteen säilyttäminen voi tosin olla haaste. Sananpalveluksemme lisäksi meillä on monia muita velvollisuuksia, joista jotkin voivat verottaa fyysisiä ja henkisiä voimavarojamme. Useimmiten onnistumme huolehtimaan näistä asioista samalla kun kiinnitämme riittävästi huomiota sananpalvelukseen. Tämä voi kuitenkin merkitä jatkuvaa kamppailua (Markus 8:34). Jeesus korosti sitä, että menestymisemme kristittyinä vaatisi tarmokasta ponnistelua (Luukas 13:24).

4. Miten päivittäiset huolet voivat vaikuttaa hengelliseen näkemykseemme?

⁴ Kun meillä on paljon tehtävää, saatamme helposti aika ajoin uupua tai lannistua. ”Elämän huolet” voisivat tukahduttaa intomme huolehtia teokraattisista toimista ja arvostuksemme niitä kohtaan (Luukas 21:34, 35; Markus 4:18, 19). Inhimillisen epätäydellisyytemme vuoksi saattaisimme jättää ’sen rakkauden, joka meillä ensin oli’ (Ilmestys 2:1–4). Joistakin Jehovan palveluksen piirteistä voisi tulla meille pelkkää rutiinia. Miten Raamattu antaa tarvittavaa rohkaisua, jotta säilyttäisimme intomme sananpalveluksessa?

Kuin ”polttava tuli” sydämessämme

5, 6. Miten apostoli Paavali suhtautui saarnaamistehtäväänsä?

⁵ Jehovan meille uskoma sananpalvelus on aivan liian kallisarvoista pidettäväksi arkipäiväisenä. Apostoli Paavali näki hyvän uutisen saarnaamisen hyvin suurena etuna, ja hän piti itseään arvottomana siihen. Hän sanoi: ”Minulle, kaikkien pyhien vähäisintä vähäisemmälle, annettiin tämä ansaitsematon hyvyys julistaakseni kansakunnille hyvää uutista Kristuksen pohjattomasta rikkaudesta ja pannakseni ihmiset näkemään, miten sitä pyhää salaisuutta hoidetaan, joka on menneisyyden hämärästä asti ollut kätkettynä Jumalassa, joka loi kaiken.” (Efesolaisille 3:8, 9.)

⁶ Paavalin myönteinen asenne sananpalvelusta kohtaan on erinomainen esimerkki meille. Hän sanoi kirjeessään roomalaisille: ”Omasta puolestani olen altis julistamaan hyvää uutista.” Hän ei hävennyt hyvää uutista. (Roomalaisille  1:15, 16.) Hänellä oli oikea asenne ja hän oli innokas huolehtimaan sananpalveluksestaan.

7. Mistä Paavali varoitti Roomalaiskirjeessään?

⁷ Koska apostoli Paavali tajusi, että on tärkeää säilyttää innokas asenne, hän kehotti Rooman kristittyjä: ”Älkää vitkastelko toimissanne. Olkaa hengestä palavia. Palvelkaa Jehovan orjina.” (Roomalaisille 12:11.) Sanalla ”vitkastella” käännetty kreikkalainen sana sisältää ajatuksen siitä, että on ’veltto, saamaton’. Vaikka emme ehkä todellisuudessa vitkastelisikaan palveluksessamme, meidän kaikkien täytyy tarkkailla valppaasti mitä tahansa varhaisia merkkejä hengellisestä velttoudesta ja korjata asianmukaisesti asennettamme, jos havaitsemme sellaisia merkkejä itsessämme (Sananlaskut 22:3).

8. a) Mistä muodostui kuin ”polttava tuli” Jeremian sydämessä ja miksi? b) Mitä voimme oppia Jeremian kokemuksesta?

⁸ Myös Jumalan henki voi auttaa meitä, kun olemme masentuneita. Esimerkiksi profeetta Jeremia tunsi kerran masennusta ja ajatteli lopettaa työnsä profeettana. Hän jopa sanoi Jehovasta: ”En aio mainita häntä enkä puhu enää hänen nimessään.” Osoittiko tämä, että Jeremiassa oli hengellisesti jotain pahasti vialla? Ei. Tosiasiassa Jeremian vahva hengellisyys, hänen rakkautensa Jehovaa kohtaan ja hänen intonsa totuuden puolesta antoivat hänelle voimaa jatkaa profetoimista. Hän selitti: ”[Jehovan sana] osoittautui  sydämessäni kuin polttavaksi tuleksi, joka oli suljettu luihini, ja minä väsyin sen pidättämiseen enkä voinut kestää sitä.” (Jeremia 20:9.) On luonnollista, että Jumalan uskolliset palvelijat tuntevat aika ajoin masennusta. Mutta kun he rukoilevat Jehovalta apua, hän lukee heidän sydämensä ja antaa heille runsaasti pyhää henkeään, jos heillä on Jeremian tavoin hänen sanansa sydämessään (Luukas 11:9–13; Apostolien teot 15:8).

”Älkää sammuttako hengen tulta”

9. Mikä voisi estää pyhää henkeä toimimasta hyväksemme?

⁹ Apostoli Paavali kehotti tessalonikalaisia: ”Älkää sammuttako hengen tulta.” (1. Tessalonikalaisille 5:19.) Jumalisten periaatteiden vastaiset teot ja asenteet voisivat estää pyhää henkeä toimimasta hyväksemme (Efesolaisille 4:30). Nykyajan kristittyjen tehtäväksi on annettu saarnata hyvää uutista. Tämä etu herättää meissä syvää kunnioitusta. Ei ole yllättävää, että ne, jotka eivät tunne Jumalaa, halveksivat saarnaamistyötämme. Mutta se, että joku kristitty lyö tieten tahtoen laimin sananpalvelustaan, voisi sammuttaa Jumalan kannustavan hengen tulen.

10. a) Miten lähimmäistemme näkemykset voisivat vaikuttaa meihin? b) Millainen ylevä näkemys sananpalveluksestamme ilmaistaan 2. Korinttilaiskirjeen 2:17:ssä?

¹⁰ Jotkut kristillisen seurakunnan ulkopuolella olevat saattavat pitää sananpalvelustamme vain kirjallisuuden levittämisenä. Toiset voivat päätellä erheellisesti, että kuljemme talosta taloon vain saadaksemme lahjoituksia. Jos annamme tällaisten kielteisten näkemysten vaikuttaa asenteeseemme, se voi heikentää tehokkuuttamme palveluksessa. Sen sijaan että antaisimme tällaisen ajattelun vaikuttaa meihin, säilyttäkäämme sama näkemys palveluksestamme kuin on Jehovalla ja Jeesuksella. Apostoli Paavali puki tuon ylevän näkemyksen seuraaviksi sanoiksi: ”Me emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita, niin kuin monet ovat, vaan me puhumme vilpittöminä, niin, Jumalan lähettäminä, Jumalan nähden, Kristuksen seurassa.” (2. Korinttilaisille 2:17.)

11. Mikä auttoi ensimmäisiä kristittyjä pysymään innokkaina vainoissakin, ja miten heidän esimerkkinsä pitäisi vaikuttaa meihin?

¹¹ Pian Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen  opetuslapsiaan kohtasi Jerusalemissa vainon aika. Heitä uhkailtiin ja heidän käskettiin lopettaa saarnaaminen. Silti he Raamatun mukaan ”täyttyivät pyhällä hengellä ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti”. (Apostolien teot 4:17, 21, 31.) Se, mitä Paavali sanoi Timoteukselle joitakin vuosia myöhemmin, on osoitus myönteisestä asenteesta, joka kristittyjen pitäisi säilyttää. Paavali sanoi: ”Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja tervemielisyyden hengen. Älä sen tähden häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, joka olen vankina hänen tähtensä, vaan kärsi osaltasi pahaa hyvän uutisen puolesta Jumalan voiman mukaan.” (2. Timoteukselle 1:7, 8.)

Mitä olemme velkaa lähimmäisellemme?

12. Mikä on pääsyy, jonka vuoksi saarnaamme hyvää uutista?

¹² Voidaksemme suhtautua oikein palvelukseemme meillä täytyy olla oikea vaikutin. Miksi saarnaamme? Pääsyy ilmenee psalmistan sanoista: ”Uskollisesi siunaavat sinua [Jehova]. He puhuvat sinun kuninkuutesi kunniasta ja kertovat sinun mahtavuudestasi tehdäkseen ihmisten pojille tunnetuksi hänen mahtavat tekonsa ja hänen kuninkuutensa loiston kunnian.” (Psalmit 145:10–12.) Me siis saarnaamme ylistääksemme Jehovaa julkisesti ja pyhittääksemme hänen nimensä koko ihmiskunnan edessä. Silloinkin kun vain harvat kuuntelevat meitä, pelastuksen sanoman uskollinen julistaminen tuottaa ylistystä Jehovalle.

13. Mikä panee meidät kertomaan toisille pelastuksen toivosta?

¹³ Me saarnaamme myös rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja välttääksemme verivelan (Hesekiel 33:8; Markus 6:34). Tähän liittyy se, mitä Paavali sanoo puhuessaan kristillisen seurakunnan ulkopuolella olevista: ”Olen velkaa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että ymmärtämättömille.” (Roomalaisille 1:14.) Paavalista tuntui, että hän oli ihmisille velkaa sen, että hän julisti heille hyvää uutista, koska Jumala tahtoo, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat” (1. Timoteukselle 2:4). Nykyään mekin rakastamme lähimmäistämme ja tunnemme, että meillä on velvollisuus täytettävänä häntä kohtaan. Jehovan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan sai hänet lähettämään Poikansa maan päälle kuolemaan heidän puolestaan (Johannes 3:16). Se oli suuri uhraus. Me jäljittelemme Jehovan rakkautta käyttäessämme aikaa ja voimia siihen, että kerromme toisille hyvää uutista pelastuksesta, joka perustuu Jeesuksen uhriin.

14. Miten Raamatussa kuvaillaan kristillisen seurakunnan ulkopuolella olevaa maailmaa?

¹⁴ Jehovan todistajat pitävät lähimmäisiään ihmisinä, joista voi tulla kristillisen veljesseuran jäseniä. Meidän täytyy saarnata rohkeasti, mutta rohkeutemme ei ole hyökkäävää. Raamatussa on kyllä voimakkaita ilmauksia maailmasta yleensä. Paavali käyttää sanaa ”maailma” kielteisessä merkityksessä, kun hän puhuu ”tämän maailman viisaudesta” ja ”maailmallisista haluista” (1. Korinttilaisille 3:19; Titukselle 2:12). Efesolaiskristittyjä hän muistutti siitä, että kun he vaelsivat ”tämän maailman asiainjärjestelmän mukaan”, he olivat ”kuolleita” hengellisesti (Efesolaisille 2:1–3). Nämä ja muut vastaavat ilmaukset ovat sopusoinnussa apostoli Johanneksen sanojen kanssa: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.)

15. Mitä emme tee kristillisen seurakunnan ulkopuolella olevien yksilöiden suhteen ja miksi emme?

¹⁵ Muista kuitenkin, että tällaiset ilmaukset viittaavat Jumalasta vieraantuneeseen maailmaan yleensä, eivät yksilöihin. Kristityt eivät julkea tuomita etukäteen, miten joku yksilö suhtautuu saarnaamistyöhön. Heillä ei ole perusteita määritellä keitään yksilöitä vuohiksi. Meidän asiamme ei ole ennustaa, millainen on lopputulos, kun Jeesus tulee erottamaan ”lampaat” ”vuohista” (Matteus 25:31–46). Tuomariksi on asetettu Jeesus, ei meitä. Kokemus on sitä paitsi osoittanut, että jotkut, jotka ovat viettäneet erittäin huonoa elämää, ovat ottaneet Raamatun sanoman vastaan,  muuttuneet ja alkaneet viettää puhdasta, kristillistä elämää. Vaikka emme siis kenties etsi joidenkuiden seuraa, emme epäröi kertoa heille Valtakunnan toivosta silloin, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Raamatussa puhutaan yksilöistä, jotka ennen uskoviksi tuloaan olivat ”ehdolla ikuiseen elämään”. Lopulta heistä tuli uskovia. (Apostolien teot 13:48.) Emme voi millään tietää, onko joku tällä tavoin ehdolla, ennen kuin olemme todistaneet hänelle – kenties monta kertaa. Tämä mielessämme kohtelemme niitä, jotka eivät ole vielä ottaneet pelastussanomaa vastaan, ”lempeästi” ja osoittaen ”syvää kunnioitusta”, koska toivomme, että jotkut heidän joukostaan voivat vielä osoittaa vastakaikua elämän sanomalle (2. Timoteukselle 2:25; 1. Pietarin kirje 3:15).

16. Miksi haluamme kehittää ”opetustaitoa”?

¹⁶ Opetustaitojen kehittäminen lisää intoamme julistaa hyvää uutista. Esimerkiksi jokin jännittävä peli tai urheilulaji ei ehkä kiinnosta, jos ei osaa sitä. Mutta kun sen oppii hyvin, siitä nauttii. Samoin kristityt, jotka kehittävät ”opetustaitoa”, saavat enemmän iloa palveluksessa (2. Timoteukselle 4:2; Titukselle 1:9). Paavali neuvoi Timoteusta: ”Tee kaikkesi osoittautuaksesi Jumalalle hyväksytyksi, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” (2. Timoteukselle 2:15.) Miten voimme kehittää opetustaitoamme?

17. Miten voimme ’kehittää kaipauksen’ Raamatun tuntemukseen, ja miten tällainen tuntemus on hyödyksi palveluksessamme?

¹⁷ Yksi tapa on hankkia lisää täsmällistä tietoa. Apostoli Pietari kehottaa meitä: ”Kehittäkää kuin vastasyntyneet pienokaiset kaipaus sanan väärentämättömään maitoon, jotta sen avulla kasvaisitte pelastukseen.” (1. Pietarin kirje 2:2.) Terve pikkulapsi kaipaa maitoa vaistomaisesti. Kristityn täytyy kuitenkin ehkä ’kehittää kaipaus’ Raamatun tuntemukseen. Tämä voidaan tehdä omaksumalla hyvät tutkimis- ja lukutottumukset (Sananlaskut 2:1–6). Tullaksemme taitaviksi Jumalan sanan opettajiksi meiltä vaaditaan ponnistelua ja itsekuria, mutta se palkitaan. Jumalan sanan tutkimisesta tuleva ilo tekee meidät Jumalan hengestä palaviksi, innokkaiksi kertomaan toisille oppimistamme asioista.

18. Miten kristilliset kokoukset voivat varustaa meidät käsittelemään totuuden sanaa oikein?

¹⁸ Myös kristilliset kokoukset ovat tärkeitä siksi, että ne auttavat meitä käyttämään Jumalan sanaa taitavasti. Kun esitelmien ja muiden raamatullisten puheiden aikana luetaan raamatunkohtia, meidän on hyvä seurata niitä omasta Raamatustamme. Meidän on viisasta kiinnittää tarkkaa huomiota kokousten eri osiin, myös niihin, joissa käsitellään nimenomaan saarnaamistyötämme. Meidän ei tule koskaan aliarvioida näytteiden tärkeyttä kenties päästämällä ajatuksemme harhailemaan. Tässäkin tarvitaan itsekuria ja keskittymistä (1. Timoteukselle 4:16). Kristilliset kokoukset rakentavat uskoamme, auttavat meitä kehittämään kaipauksen Jumalan sanaan ja valmentavat meitä hyvän uutisen innokkaiksi julistajiksi.

Voimme luottaa Jehovan tukeen

19. Miksi säännöllinen osallistuminen saarnaamistyöhön on elintärkeää?

¹⁹ Kristityt, jotka ovat ”hengestä palavia” ja innokkaita julistamaan hyvää uutista, pyrkivät osallistumaan sananpalvelukseen säännöllisesti  (Efesolaisille 5:15, 16). Olosuhteemme tosin vaihtelevat, eivätkä kaikki voi käyttää tähän elämää pelastavaan työhön yhtä paljon aikaa (Galatalaisille 6:4, 5). Silti kenties tärkeämpää kuin sen ajan kokonaismäärä, jonka käytämme saarnaamistyöhön, on se, miten usein puhumme toivostamme toisille (2. Timoteukselle 4:1, 2). Mitä enemmän saarnaamme, sitä enemmän arvostamme tämän työn tärkeyttä (Roomalaisille 10:14, 15). Säännöllinen kanssakäyminen vilpittömien ihmisten kanssa, jotka huokailevat ja voihkivat ja ovat vailla toivoa, kasvattaa meissä säälintunnetta ja myötätuntoa ihmisiä kohtaan (Hesekiel 9:4; Roomalaisille 8:22).

20, 21. a) Mikä työ on vielä edessämme? b) Miten Jehova tukee ponnistelujamme?

²⁰ Jehova on uskonut meille hyvän uutisen. Tämä on ensimmäinen tehtävä, jonka olemme saaneet häneltä hänen ’työtovereinaan’ (1. Korinttilaisille 3:6–9). Olemme innokkaita täyttämään tämän Jumalan antaman velvollisuuden kokosieluisesti, parhaan kykymme mukaan (Markus 12:30; Roomalaisille 12:1). Maailmassa on yhä monia oikeamielisiä ihmisiä, jotka tuntevat totuuden nälkää. Työtä on paljon jäljellä, mutta voimme luottaa siihen, että Jehova tukee meitä, kun suoritamme palveluksemme täydelleen (2. Timoteukselle 4:5).

²¹ Jehova tarjoaa meille henkeään ja antaa meille ”hengen miekan”, Jumalan sanan. Hänen avullaan voimme avata suumme ja tehdä ”vapaasti puhumalla tunnetuksi – – hyvän uutisen pyhää salaisuutta” (Efesolaisille 6:17–20). Sanottakoon meistä samoin kuin apostoli Paavali kirjoitti Tessalonikan kristityille: ”Se hyvä uutinen, jota saarnaamme, ei ilmaantunut keskuuteenne yksistään puheessa, vaan myös voimassa ja pyhässä hengessä ja lujin vakaumuksin.” (1. Tessalonikalaisille 1:5.) Julistakaamme tosiaankin hyvää uutista innokkaasti!

Lyhyt kertaus

• Mitä voisi tapahtua palvelusinnollemme elämän huolten vuoksi?

• Millä tavoin halumme julistaa hyvää uutista pitäisi olla kuin ”polttava tuli” sydämessämme?

• Mitä kielteisiä asenteita palvelusta kohtaan meidän tulee välttää?

• Miten meidän pitäisi yleensä suhtautua niihin, joilla ei ole samanlaisia uskonkäsityksiä kuin meillä?

• Miten Jehova auttaa meitä säilyttämään intomme saarnaamistyössä?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuvat s. 9]

Kristityt jäljittelevät Paavalin ja Jeremian intoa

[Kuvat s. 10]

Rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen kannustaa meitä olemaan innokkaita palveluksessa