Oletko saanut vaikutteita kyynikoilta?

”KYYNIKKO on ihminen, joka ei koskaan näe toisessa mitään hyvää ja jolta paha ei koskaan jää näkemättä. Hän on ihmispöllö, valpas pimeässä ja sokea valossa, pyydystää syöpäläisiä eikä koskaan näe jaloa riistaa.” Tätä ajatusta pidetään 1800-luvulla eläneen amerikkalaisen pappismiehen Henry Ward Beecherin esittämänä. Se on varmastikin monen mielestä osuva kuvaus nykyajan kyynikoista. Sana ”kyynikko” on kuitenkin peräisin antiikin Kreikasta, missä se ei merkinnyt ainoastaan ihmistä, jolla oli edellä kuvaillun kaltainen asenne. Satojen vuosien ajan se viittasi erään filosofisen koulukunnan jäseniin.

Miten kyynikkojen filosofia kehittyi? Mitä he opettivat? Olisiko suotavaa, että kristitty ilmentäisi kyynikolle ominaisia piirteitä?

Antiikin kyynikkojen alkuperä ja käsitykset

Antiikin Kreikassa keskustelut ja väittelyt kukoistivat. Ajanlaskumme alkua edeltävinä vuosisatoina muun muassa Sokrates, Platon ja Aristoteles esittivät filosofioitaan, jotka tekivät heistä kuuluisia. Heidän opetuksillaan oli ihmisiin suuri vaikutus, ja niiden mukaisia ajatuksia tavataankin länsimaisesta kulttuurista edelleen.

Sokrates (470–399 eaa.) opetti, että pysyvä onnellisuus ei perustu aineellisen tavoitteluun eikä aistillisiin nautintoihin. Hänen mukaansa todellinen onni tulee siitä, että pyrkii jatkuvasti hyveellisyyteen. Hyve oli hänen mukaansa korkein hyvä. Saavuttaakseen tämän tavoitteen Sokrates hylkäsi aineelliset ylellisyydet ja tarpeettomat pyyteet, jotteivät ne hajottaisi hänen huomiotaan. Hän kannatti kohtuullisuutta ja itsensä kieltämistä ja vietti yksinkertaista elämää.

Sokrates kehitti opetusmenetelmän, jota sanotaan sokraattiseksi menetelmäksi. Useimmat ajattelijat esittivät jonkin ajatuksen ja sen tueksi todisteita, mutta Sokrates teki päinvastoin. Hän kuunteli toisten filosofien teorioita ja yritti paljastaa niiden heikkoudet. Tällainen lähestymistapa suosi kriittistä ja ylenkatseellista asennoitumista toisiin.

Sokrateen oppilaiden joukossa oli filosofi nimeltä Antisthenes (n. 445–365 eaa.). Hän ja jotkut muut veivät Sokrateen perusopetuksen askelta pitemmälle opettamalla, että hyve oli ainoa hyvä. Heidän mukaansa nautinnon tavoittelu ei ollut pelkkä häiriötekijä vaan yksi pahan ilmenemismuoto. He olivat äärimmäisen epäsosiaalisia ja suhtautuivat toisiin ihmisiin erittäin ylenkatseellisesti. Heitä alettiin sanoa kyynikoiksi. Nimitys kyynikko saattaa juontua heidän äreää ja töykeää käyttäytymistään kuvaavasta kreikan sanasta ky·ni·kosʹ ’koiramainen’. *

Vaikutus elämäntapaan

Joitakin kyynisen koulukunnan oppeja, kuten materialismin ja nautinnonhalun vastustamista, on saatettu pitää sinänsä kiitettävinä,  mutta kyynikot veivät aatteensa äärimmäisyyksiin. Tämä käy hyvin ilmi tunnetuimman kyynikon, Diogenes Sinopelaisen, elämästä.

Diogenes syntyi Mustanmeren rannalla sijaitsevassa Sinope-nimisessä kaupungissa vuonna 412 eaa. Hän muutti isänsä mukana Ateenaan, missä hän tutustui kyynikkojen opetuksiin. Hänestä tuli Antistheneen oppilas, ja kyynikkojen filosofia tempaisi hänet mukaansa. Sokrates vietti yksinkertaista elämää, Antisthenes ankaran yksinkertaista, mutta Diogenes askeettista elämää. Hänen kerrotaan korostaneen kieltäymystään aineellisista mukavuuksista jopa asumalla jonkin aikaa tynnyrissä!

Etsiessään korkeinta hyvää Diogenes yritti kertoman mukaan löytää hyveellisen ihmisen kiertelemällä Ateenaa keskellä päivää kädessään sytytetty lyhty. Tällainen käytös veti ihmisten huomion puoleensa, ja Diogenes ja muut kyynikot käyttivät sitä opetuskeinonaan. Kerrotaan, että Aleksanteri Suuri kysyi kerran Diogeneeltä, mitä tämä halusi eniten. Siihen Diogenes vastasi, että halusi Aleksanterin vain astuvan syrjään auringon tieltä.

Diogenes ja muut kyynikot elivät kerjäläisinä. Heillä ei ollut aikaa normaaleille ihmissuhteille, eivätkä he täyttäneet kansalaisvelvollisuuksia. Mahdollisesti sokraattisen väittelymenetelmän vaikutuksesta he suhtautuivat toisiin hyvin epäkunnioittavasti. Diogenes oli kuulu purevasta ivastaan. Kyynikot tunnettiin ”koiramaisina”, mutta Diogeneestä käytettiin peräti lisänimeä Koira. Hän kuoli vuoden 320 eaa. tienoilla noin 90 vuoden iässä. Haudalle pystytettiin koiraa esittävä marmoripatsas.

Joitakin kyynikkojen filosofian piirteitä omaksuttiin myös toisiin oppisuuntiin. Aikanaan Diogeneen ja hänen myöhempien seuraajiensa omituinen käytös kuitenkin saattoi kyynisen koulukunnan huonoon valoon. Lopulta se hävisi kokonaan.

Nykyajan kyynikkojen ominaispiirteet suotavia?

Nykysuomen sivistyssanakirjan mukaan ”kyynikon” nykymerkitys on ’julkea, häpeämätön, säälimätön, pilkallinen, välinpitämätön, kylmä henkilö’. Kyynisellä ihmisellä onkin taipumus nähdä asiat kielteisessä valossa, epäillä toisten vaikuttimia ja esittää ivallisia huomautuksia. Tällainen on yleistä ympärillämme olevassa maailmassa, mutta se ei tietenkään sovi yhteen kristillisen persoonallisuuden kanssa. Tarkastelehan seuraavia Raamatun opetuksia ja periaatteita.

”Jehova on armollinen ja suosiollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa. Ei hän aina moiti eikä ajan hämärään asti ole vihoissaan.” (Psalmit 103:8, 9.) Kristittyjä kehotetaan tulemaan ”Jumalan jäljittelijöiksi” (Efesolaisille 5:1). Jos Kaikkivaltias Jumala on mieluummin armollinen ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa kuin moittii ihmisiä tai etsii heistä vikoja, kristittyjen tulisi varmasti pyrkiä samaan.

Jeesus Kristus, Jehovan tarkka kuva, ’jätti meille mallin seurataksemme tarkoin hänen askeleitaan’ (1. Pietarin kirje 2:21; Heprealaisille 1:3). Toisinaan Jeesus paljasti uskonnollisia valheita ja toi julki maailman pahoja tekoja (Johannes 7:7). Hän esitti kuitenkin myös suotuisia ajatuksia vilpittömistä ihmisistä. Esimerkiksi Natanaelista hän sanoi: ”Katso, varmasti israelilainen, jossa ei ole petollisuutta.” (Johannes 1:47.) Tehdessään ihmeitä Jeesus kiinnitti joissakin tapauksissa huomiota parannettavan ihmisen uskoon (Matteus 9:22). Ja kun jotkut pitivät erään arvostusta ilmaisevan naisen lahjaa kohtuuttomana, Jeesus ei epäillyt kyynisesti hänen vaikuttimiaan vaan sanoi: ”Missä tätä hyvää uutista saarnataankin kaikessa maailmassa, myös se, mitä tämä nainen teki, on kerrottava hänen muistokseen.” (Matteus 26:6–13.) Jeesus oli seuraajiensa luottavainen ja lempeä ystävä, joka ”rakasti heitä loppuun asti” (Johannes 13:1).

Koska Jeesus oli täydellinen, hän olisi voinut löytää epätäydellisistä ihmisistä helposti vikoja. Hän ei kuitenkaan ollut epäilevä ja moittiva, vaan hän halusi virvoittaa ihmisiä (Matteus 11:29, 30).

 ”Kaikki se [rakkaus] uskoo.” (1. Korinttilaisille 13:7.) Nämä sanat ovat suoranaisessa ristiriidassa sen kyynisen piirteen kanssa, että epäilee toisten vaikuttimia. Maailmassa on tietysti lukemattomia ihmisiä, joilla on hämärät tarkoitusperät, joten varovaisuutta tarvitaan (Sananlaskut 14:15). Rakkaus on silti altis uskomaan, koska se on luottavainen, ei ylettömän epäluuloinen.

Jehova Jumala rakastaa palvelijoitaan ja luottaa heihin. Hän tietää heidän rajoituksensa jopa paremmin kuin he itse. Hän ei kuitenkaan koskaan suhtaudu heihin epäluuloisesti tai odota heiltä enempää kuin he voivat järkevästi tehdä. (Psalmit 103:13, 14.) Sitä vastoin Jumala etsii ihmisistä hyvää ja antaa uskollisille, vaikkakin epätäydellisille palvelijoilleen luottavaisesti tehtäviä ja valtaa (1. Kuninkaiden kirja 14:13; Psalmit 82:6).

”Minä, Jehova, tutkin sydämen, koettelen munuaiset, niin, antaakseni jokaiselle hänen teittensä mukaan, hänen menettelyjensä hedelmän mukaan.” (Jeremia 17:10.) Jehova pystyy lukemaan ihmisen sydämen täsmällisesti. Me emme näe, mitä toisten sydämessä on. Siksi meidän tulee varoa syyttämästä heitä kielteisistä vaikuttimista.

Jos annamme kyynisen hengen juurtua itseemme ja lopulta hallita ajatteluamme, meidän ja toisten uskovien välille saattaa syntyä epäsopua. Tämä voi häiritä kristillisen seurakunnan rauhaa. Jäljitelkäämme siksi Jeesusta, joka suhtautui opetuslapsiinsa realistisesti mutta myönteisesti. Hänestä tuli heidän luotettu ystävänsä. (Johannes 15:11–15.)

”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samalla tavoin heille.” (Luukas 6:31.) Tätä Jeesuksen Kristuksen neuvoa voidaan soveltaa monella tavalla. Me kaikki toivomme muun muassa, että meille puhuttaisiin ystävällisesti ja kunnioittavasti. Varmasti meidän tulisi näin ollen myös itse puhua siten toisille. Silloinkaan kun Jeesus paljasti uskonnollisten johtajien väärät opetukset voimakkain sanoin, hän ei koskaan tehnyt sitä kyynisesti (Matteus 23:13–36).

Tapoja vastustaa kyynisyyttä

Jos olemme kokeneet pettymyksiä, voi olla helppoa antaa myöten kyynisyydelle. Voimme vastustaa tätä taipumusta, kun ymmärrämme, että Jehova suhtautuu luottavaisesti epätäydellisiin palvelijoihinsa. Se voi auttaa meitä hyväksymään toiset Jumalan palvojat sellaisina kuin he ovat: epätäydellisinä ihmisinä, jotka yrittävät toimia oikein.

Jotkut ovat voineet menettää luottamuksensa ihmisiin tuskallisten kokemusten takia. On totta, että on epäviisasta panna kaikki luottamuksemme epätäydellisiin ihmisiin (Psalmit 146:3, 4). Kristillisessä seurakunnassa monet kuitenkin haluavat vilpittömästi rohkaista toisia. Ajattelehan niitä tuhansia, jotka ovat kuin äitejä, isiä, sisaria, veljiä ja lapsia niille, jotka ovat menettäneet oman perheensä (Markus 10:30). Ajattele, kuinka moni heistä osoittautuu tosi ystäväksi vaikeina aikoina (Sananlaskut 18:24). *

Jeesuksen seuraajien tunnusmerkki ei ole kyynisyys vaan rakkaus, sillä Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Osoittakaamme siis rakkautta ja keskittykäämme toisten kristittyjen hyviin puoliin. Siten voimme onnistua välttämään kyynisyyttä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 21]

Tunnetuin kyynikko, Diogenes

[Lähdemerkintä]

Kirjasta Great Men and Famous Women