Miksi heillä ei ole lapsia?

DELE ja Fola * asuivat ja työskentelivät avioparina Vartiotorni-seuran haaratoimistossa Nigeriassa. Pian sen jälkeen kun he olivat aloittaneet palveluksensa siellä, Folan äiti tuli käymään heidän luonaan. Hän oli matkustanut pitkän matkan keskustellakseen tyttärensä ja vävynsä kanssa eräästä suuresta huolenaiheesta, joka oli aiheuttanut hänelle monta unetonta yötä.

”Te teette minulle kaikenlaista hyvää”, äiti sanoi Delelle ja Folalle. ”Te lähetätte minulle lahjoja ja käytte katsomassa minua. Tuollaiset rakkaudenosoitukset lämmittävät sydäntäni. Mutta ne aiheuttavat myös huolta, koska mietin aina, kuka tekee tällaista teille, kun te olette minun iässäni. Olette olleet naimisissa nyt kaksi vuotta, eikä teillä ole lapsia. Eikö teidän olisi aika lähteä pois Betelistä ja perustaa perhe?”

Äiti ajatteli seuraavasti: Dele ja Fola ovat olleet Betelissä tarpeeksi kauan. Nyt heidän on aika ajatella tulevaisuuttaan. Varmasti toiset voivat jatkaa heidän työtään. Ei heidän tarvitse luopua kokoaikaisesta palveluksesta. He voivat vain vaihtaa sellaiseen palveluksen muotoon, joka sallii heidän hankkia lapsia ja kokea vanhemmuuden ilot.

Äidin huoli

Äiti oli huolissaan ymmärrettävistä syistä. Halu hankkia lapsia on kuulunut erottamattomasti kaikkiin kulttuureihin kaikkina aikoina. Lapsen saaminen herättää syvää iloa ja toiveikkuutta. ”Kohdun hedelmä on palkka”, sanotaan Raamatussa. Kyky saada lapsia on tosiaankin kallisarvoinen lahja rakkaudelliselta Luojaltamme. (Psalmit 127:3.)

Monissa yhteiskunnissa aviopareihin kohdistuu suunnaton sosiaalinen paine hankkia lapsia. Esimerkiksi Nigeriassa, missä nainen synnyttää keskimäärin kuusi lasta, on tavallista kuulla onnentoivottajien sanovan tuoreelle avioparille: ”Odotamme, että yhdeksän kuukauden kuluttua kodissanne kuuluu vauvan itkua.” Häälahjaksi vastanaineet saattavat saada vauvansängyn. Anopit seuraavat ajankulua tiiviisti. Ellei vaimo ole suunnilleen vuoden kuluttua raskaana, he tiedustelevat, onko pariskunnalla jokin ongelma, jossa he voisivat auttaa.

Monet äidit ajattelevat, että pari menee naimisiin hankkiakseen lapsia ja huolehtiakseen suvun jatkumisesta. Folan äiti sanoi Folalle: ”Miksi menit naimisiin, jos et aio hankkia lapsia? Joku synnytti sinut, ja sinun tulisi synnyttää omia lapsia.”

Tämän lisäksi harkittavana on myös asian käytännöllinen puoli. Monissa Afrikan maissa valtio ei juuri järjestä vanhuksille huolenpitoa. Tavallisesti vanhuksista huolehtivat heidän lapsensa, aivan niin kuin vanhemmat huolehtivat lapsistaan, kun nämä olivat pieniä. Siksi Folan äiti ajatteli, että elleivät hänen lapsensa saisi omia lapsia, he saattaisivat vanhemmalla iällä olla yksinäisiä, hyljeksittyjä ja köyhiä eikä kukaan hautaisi heitä, kun he kuolisivat.

Suuressa osassa Afrikkaa lasten puuttumista pidetään kirouksena. Joillakin alueilla naisten jopa odotetaan todistavan ennen naimisiinmenoa, että he kykenevät saamaan lapsia. Monet  hedelmättömät naiset etsivät kuumeisesti lääkkeitä tai muuta parannuskeinoa tilaansa.

Tällaisten asenteiden ollessa vallalla avioparien, jotka pidättyvät tarkoituksellisesti hankkimasta lapsia, ajatellaan epäävän itseltään jotakin hyvää. Heitä pidetään usein omituisina, lyhytnäköisinä ja säälittävinä.

Ilo ja vastuu

Jehovan palvelijat tietävät, että lasten kasvattamiseen liittyy iloa mutta myös vastuuta. Raamattu sanoo 1. Timoteuksen kirjeen 5:8:ssa: ”Totisesti jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.”

Vanhempien täytyy huolehtia perheestään sekä aineellisesti että hengellisesti, ja tämä vaatii huomattavan paljon aikaa ja vaivannäköä. Heillä ei ole sellaista asennetta, että koska Jumala antaa lapsia, hän pitää niistä myös huolen. He tajuavat, että lasten kasvattaminen Raamatun periaatteiden mukaisesti on ympärivuorokautinen vastuu, jonka Jumala on antanut nimenomaan vanhemmille, eikä tuota vastuuta pidä siirtää kenellekään toiselle. (5. Mooseksen kirja 6:6, 7.)

Lasten kasvattaminen on erityisen vaativaa näinä ”viimeisinä päivinä”, ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Siitä tekee entistä haasteellisempaa paitsi heikentyvä taloudellinen tilanne myös yhteiskunnan yhä pitemmälle menevä jumalattomuus. Kaikesta huolimatta lukemattomat kristityt avioparit ympäri maailman ovat ottaneet tämän haasteen vastaan ja kasvattavat parhaillaan menestyksellisesti jumalisia lapsia ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Efesolaisille 6:4). Jehova rakastaa ja siunaa tällaisia vanhempia heidän kovan työnsä vuoksi.

Miksi joillakuilla ei ole lapsia

Monilla kristityillä aviopareilla ei toisaalta ole lapsia. Jotkut eivät yksinkertaisesti voi saada lapsia, eivätkä he myöskään ole ottaneet ottolapsia. Toiset parit ovat päättäneet olla hankkimatta omia lapsia, vaikka se olisikin heille mahdollista. Tällaiset parit eivät pysy lapsettomina siksi, että he karttelisivat vastuuta tai pelkäisivät vanhemmuuden mukanaan tuomia haasteita. Sen sijaan he ovat päättäneet keskittää jakamattoman huomionsa sellaisiin kokoaikaisen palveluksen muotoihin, joihin he eivät voisi osallistua, jos heidän pitäisi huolehtia lasten kasvattamisesta. Jotkut palvelevat lähetystyöntekijöinä. Toiset palvelevat Jehovaa matkatyössä tai Betelissä.

Nämä avioparit kuten muutkin kristityt tietävät, että meillä on kiireellinen työ tehtävänämme. Jeesus sanoi: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” Tätä työtä tehdään nyt. Se on elintärkeää työtä, koska ”loppu” merkitsee tuhoa niille, jotka eivät ole kuunnelleet hyvää uutista. (Matteus 24:14; 2. Tessalonikalaisille 1:7, 8.)

Elämme samanlaista aikaa kuin Nooa ja hänen perheensä, kun he rakensivat jättimäistä arkkia, jonka turvin he säilyivät hengissä vedenpaisumuksesta (1. Mooseksen kirja 6:13–16; Matteus 24:37). Vaikka Nooan kolme poikaa olivat naimisissa, kenellekään heistä ei syntynyt lapsia ennen vedenpaisumusta. Yksi syy saattoi olla se, että nämä pariskunnat halusivat keskittää kaiken huomionsa ja tarmonsa käsillä olevaan työhön. Toinen syy on voinut olla se, etteivät he halunneet saattaa lapsia turmeltuneeseen ja väkivaltaiseen maailmaan, missä ”ihmisen pahuus – – oli hyvin suuri ja – – hänen sydämensä ajatusten kaikki taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat” (1. Mooseksen kirja 6:5).

Tämä ei tarkoita, että lasten hankkiminen nykyään olisi väärin, mutta monet kristityt avioparit eivät halua hankkia lapsia, jotta he voisivat osallistua täydemmin siihen kiireelliseen työhön, jonka Jehova on uskonut kansalleen. Jotkin pariskunnat ovat odottaneet jonkin aikaa ennen kuin he ovat hankkineet lapsia, kun taas toiset ovat päättäneet pysyä lapsettomina ja pitävät mielessä mahdollisuuden hankkia lapsia Jehovan vanhurskaassa uudessa maailmassa. Onko tämä lyhytnäköistä? Jäävätkö he elämässään paitsi jostakin? Tulisiko heitä sääliä?

 Turvattua ja iloista elämää

Alussa mainitut Dele ja Fola ovat nyt olleet naimisissa yli kymmenen vuotta, eivätkä he edelleenkään aio hankkia lapsia. ”Sukulaisemme painostavat meitä hankkimaan lapsia vieläkin”, kertoo Dele. ”Heidän suurin huolenaiheensa on meidän vanhuudenturvamme. Kiitämme heitä aina heidän huolenpidostaan, mutta selitämme samalla tahdikkaasti, että olemme onnellisia siinä työssä, jota teemme. Mitä turvaan tulee, painotamme sitä, että luotamme Jehovaan ja että hän välittää kaikkien niiden hyvinvoinnista, jotka pysyvät hänelle uskollisina. Selitämme myös, että vaikka ihmisillä on lapsia, ei ole varmaa, että nämä pitävät heistä huolta, kun he ikääntyvät. Jotkut vähät välittävät vanhemmistaan, toiset eivät pysty auttamaan heitä, ja jotkut taas kuolevat ennen vanhempiaan. Meidän tulevaisuutemme on toisaalta Jehovan ansiosta varmoissa käsissä.”

Dele ja muut, jotka ovat tehneet samanlaisen valinnan, luottavat Jehovan uskollisille palvelijoilleen antamaan lupaukseen: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” (Heprealaisille 13:5.) He uskovat myös, että ”Jehovan käsi ei ole tullut liian lyhyeksi pelastamaan, eikä hänen korvansa ole tullut liian hitaaksi kuulemaan” (Jesaja 59:1).

Vielä yksi syy luottaa Jehovaan on se, että näemme, miten hän tukee uskollisia palvelijoitaan. Kuningas Daavid kirjoitti: ”Olen ollut nuorukainen ja olen tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä.” Ajattelehan sitä. Tiedätkö ketään uskollista Jehovan palvelijaa, joka olisi jäänyt ”hylätyksi”? (Psalmit 37:25.)

Ne jotka ovat käyttäneet elämänsä Jehovan ja toisten kristittyjen palvelemiseen eivät harmittele valintaansa, vaan tuntevat tyytyväisyyttä sen johdosta. Veli Iro Umah on ollut kokoaikaisessa palveluksessa 45 vuotta ja palvelee nyt matkavalvojana Nigeriassa. Hän sanoo: ”Vaimollani ja minulla ei ole lapsia, mutta pidämme mielessämme, että Jehova on aina huolehtinut meistä niin hengellisesti kuin aineellisestikin. Meiltä ei ole puuttunut mitään. Hän ei hylkää meitä, kun vanhenemme. Nämä vuodet kokoaikaisessa palveluksessa ovat olleet elämämme onnellisinta aikaa. Olemme kiitollisia siitä, että voimme palvella veljiämme, ja veljemme arvostavat palvelustamme ja auttavat meitä.”

Vaikka monilla pariskunnilla ei ole lihallisia lapsia, heillä on toisenlaisia lapsia: kristittyjä opetuslapsia, jotka palvovat Jehovaa. Apostoli Johannes oli noin sadan vuoden ikäinen, kun hän kirjoitti: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Johanneksen kirje 4.) Johanneksen ”lasten” uskollisuus – niiden jotka hän oli saattanut kosketuksiin ”totuuden” kanssa – toi hänelle suurta iloa.

Monet tuntevat nykyään samanlaista iloa. Nigerialainen Bernice on ollut naimisissa 19 vuotta, eivätkä hän ja hänen miehensä ole hankkineet lapsia. Viimeksi kuluneet 14 vuotta Bernice on palvellut tienraivaajana. Lähestyessään ikää, jolloin hän ei enää voi saada omia lapsia, hän ei harmittele sitä, että hän on omistanut elämänsä opetuslasten tekemiseen. Hän sanoo: ”Olen onnellinen, kun näen hengellisten lasteni kasvavan. Vaikka minulla olisi omiakin lapsia, minusta tuntuu, etteivät he voisi olla minulle sen läheisempiä kuin ne, joita olen auttanut oppimaan totuuden. He suhtautuvat minuun aivan niin kuin olisin heidän oikea äitinsä. He kertovat minulle iloistaan ja ongelmistaan ja pyytävät neuvoja. He kirjoittavat kirjeitä, ja käymme kylässä toistemme luona.”

”Jotkut pitävät omien lasten puuttumista kirouksena. He sanovat, että siitä joutuu kärsimään vanhalla iällä, mutta minä en ajattele niin. Tiedän, että niin kauan kuin palvelen Jehovaa kokosieluisesti, hän palkitsee minut ja huolehtii minusta. Hän ei hylkää minua, kun vanhenen.”

Jumalan rakastamia ja arvostamia

Vanhemmilla, joiden lapset ’vaeltavat totuudessa’, on runsaasti aihetta kiitollisuuteen. Ei ihme, että Raamatussa sanotaan: ”Vanhurskaan isä saa riemuitsemalla riemuita; viisaan isäksi tuleva saa myös iloita hänestä. Isäsi ja äitisi tulevat  iloitsemaan, ja synnyttäjäsi tulee riemuitsemaan.” (Sananlaskut 23:24, 25.)

Ne kristityt, joilla ei ole ollut iloa saattaa lapsia maailmaan, ovat saaneet toisenlaisia siunauksia. Monilla tällaisilla aviopareilla on ollut tärkeä osa Valtakunnan etujen edistämisessä. Vuosien mittaan he ovat saaneet kokemusta, viisautta ja taitoja, joiden ansiosta he pystyvät antamaan arvokkaan panoksen Valtakunnan työhön. Monet ovat työn eturintamassa.

Vaikka jotkut avioparit ovat päättäneet Valtakunnan etujen vuoksi olla hankkimatta lapsia, Jehova on siunannut heitä rakkaudellisella hengellisellä perheellä, joka arvostaa syvästi heidän tekemiään uhrauksia. On aivan niin kuin Jeesus sanoi: ”Kukaan ei ole jättänyt [kirjaimellisesti ’antanut mennä’] taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja – – ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” (Markus 10:29, 30.)

Jehovalle kaikki uskolliset ovat kallisarvoisia, olipa heillä lapsia tai ei. Apostoli Paavali vakuuttaa heille: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja edelleen palvelette.” (Heprealaisille 6:10.)

[Alaviite]

[Kuvat s. 23]

Lapsettomia aviopareja on siunattu rakkaudellisella hengellisellä perheellä