Miksi valtaa ei kunnioiteta?

”Vakiintuneen vallan uhmaamista maailmanlaajuisena ilmiönä – oli kyseessä sitten uskonnollinen tai maallinen, yhteiskunnallinen tai poliittinen valta – saatetaan hyvinkin jonain päivänä pitää viime vuosikymmenen merkittävimpänä piirteenä.”

JO VUOSIA on kulunut 1960-luvusta, johon historioitsija ja filosofi Hannah Arendt edellä viittaa. Epäkunnioitus valtaa kohtaan on kuitenkin nykyään yleisempää kuin koskaan.

Esimerkiksi Lontoossa ilmestyvän The Times -lehden tuoreessa artikkelissa todettiin: ”Jotkut vanhemmat kieltäytyvät hyväksymästä valtaa, joka opettajalla on heidän lapseensa, ja kun lasta yritetään kurittaa, he valittavat.” Kun lapsia on kuritettu koulussa, vanhemmat usein ilmaantuvat paikalle ja paitsi uhkailevat opettajia myös käyvät näihin käsiksi.

Erään Britannian rehtoreiden liiton edustajan on esitetty sanoneen: ”Ihmiset sanovat pikemminkin: ’Minulla on oikeuksia’, kuin: ’Minulla on velvollisuuksia.’” Jotkut vanhemmat eivät juurruta lapsiinsa tervettä kunnioitusta valtaa kohtaan eivätkä ojenna heitä – eivätkä anna kenenkään muunkaan ojentaa. ”Oikeuksiaan” peräävien lasten annetaan pitää pilkkanaan niin vanhempien kuin opettajienkin valtaa, ja tulos on helppo arvata: ”uusi sukupolvi, joka ei kunnioita valtaa ja jolla on vain hämärä käsitys oikeasta ja väärästä”, kirjoittaa kolumnisti Margarette Driscoll.

Time-lehti toi hyvin ilmi monien venäläisten nuorten pettymyksen kirjoituksessaan ”Kadotettu sukupolvi” lainaamalla erästä suosittua rap-laulajaa, joka sanoi: ”Miten kukaan tällaiseen maailmaan syntynyt, missä mikään ei kestä kauan ja mikään ei ole oikeudenmukaista, voisi uskoa yhteiskuntaan?” Sosiologi Mihail Topalov allekirjoittaa tämän ajatuksen: ”Nämä nuoret eivät ole typeriä. He ovat nähneet, miten valtio on valehdellut heidän vanhemmilleen, he ovat nähneet heidän menettävän säästönsä ja työpaikkansa. Voimmeko odottaa heidän kunnioittavan valtaa?”

Olisi kuitenkin virhe luulla, että vain nuorempi polvi ei luota vallanpitäjiin. Nykyään kaikenikäiset ihmiset suhtautuvat kaikenlaiseen valtaan epäluuloisesti ja jopa halveksivasti. Tarkoittaako tämä sitä, ettei minkäänlaiseen valtaan voi suhtautua luottavaisesti? Oikein käytettynä valta, joka määritellään ’oikeudeksi tai mahdollisuudeksi hallita, määrätä tai päättää’, voi olla hyödyllinen voima. Se voi hyödyttää sekä yksilöitä että yhteiskuntaa. Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään sitä, mitä hyötyä siitä on.