Miksi valtaa tulee kunnioittaa?

KUKAPA ei olisi kiitollinen siitä, että poliisilla on valta pidättää rikolliset, jotka varastavat omaisuuttamme tai uhkaavat perhettämme? Emmekö samoin ole tyytyväisiä, että oikeusistuimilla on valta rangaista rikollisia suojellakseen yhteiskuntaa?

Mieleen saattaa tulla muitakin hyödyllisiä palveluita, kuten teiden kunnossapito, viemäröinti ja koulutus, jotka yleensä kustannetaan valtiovallan keräämillä verovaroilla. Tosi kristityt tunnustavat auliisti, että niitä, joille on asianmukaisesti annettu valtaa, tulee kunnioittaa. Mutta miten pitkälle tällainen kunnioitus menee? Ja millä elämänalueilla valtaa tulee kunnioittaa?

Valta yhteiskunnassa

Raamattu kehottaa kaikkia, niin uskovia kuin ei-uskoviakin, kunnioittamaan valtiovaltaa, joka toimii yhteiskunnan hyväksi. Katsotaanpa, mitä apostoli Paavali kirjoitti tästä Roomassa asuville uskoville Roomalaiskirjeen 13:1–7:ssä.

Paavali oli Rooman, silloisen hallitsevan maailmanvallan, kansalainen. Vuoden 56 tienoilla kirjoittamassaan Roomalaiskirjeessä hän neuvoi kristittyjä olemaan esimerkillisiä kansalaisia. Hän kirjoitti: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina.”

Paavali selittää tässä, ettei ihmisvallanpitäjiä olisi olemassa ilman Jumalan sallintaa. Siinä mielessä esivalloilla on suhteellinen asema kaikessa, mikä liittyy Jumalan tarkoitukseen. Siksi ”se, joka vastustaa tätä valtaa, on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan”.

Hyvää tekevät kansalaiset voivat saada esivalloilta kiitosta, mutta näillä valloilla on myös valta rangaista väärintekijöitä. Niiden jotka harjoittavat pahaa, on syytä pelätä esivaltojen oikeutta toimia ”kostajana”, koska valtiot toimivat tuossa tehtävässä ”Jumalan palvelijana”.

Paavali päättää todistelunsa sanomalla: ”Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia, ei vain tämän vihastuksen vuoksi,  vaan myös omantuntonne vuoksi. Sillä sen vuoksi te verojakin maksatte; sillä he ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten.”

Vastuu verovarojen käytöstä on esivalloilla, ei veronmaksajalla. Rehellisinä kansalaisina kristityt säilyttävät hyvän omantunnon. He tietävät, että alistuessaan esivaltojen alaisuuteen ja maksaessaan asianmukaiset verot he sekä ylläpitävät yhteiskuntansa elintasoa että elävät sopusoinnussa Jumalan vaatimusten kanssa.

Valta perheessä

Entä valta perheessä? Pikkuinen vauva vaatii yleensä huomiota itkemällä, joskus suureenkin ääneen. Viisaat vanhemmat kuitenkin panevat merkille, mitkä ovat lapsen todelliset tarpeet, eivätkä anna kiukuttelun sanella, miten milloinkin toimitaan. Joidenkin varttuneempien lasten annetaan ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja he saavat muodostaa omat sääntönsä. Kokemattomina he saattavat sotkeutua rikoksiin tai muihin rikkomuksiin, mikä järkyttää niin perheen kuin koko yhteiskunnankin rauhaa, kuten monet viranomaiset varsin hyvin tietävät.

”Vanhemmat alkavat kasvattaa lapsiaan liian myöhään”, sanoo Rosalind Miles, erään kasvatusta käsittelevän kirjan kirjoittaja (Children We Deserve). ”Oikea aika aloittaa on heti, kun lapsi on syntynyt.” Jos vanhemmat alusta alkaen puhuvat lapsilleen lempeästi ja hyväntahtoisesti mutta kuitenkin arvovaltaisesti sekä toimivat johdonmukaisesti, lapset oppivat nopeasti hyväksymään vanhempien aseman ja siitä johtuvan rakkaudellisen kurin.

Raamattu sisältää runsaasti tietoa vallankäytöstä perheessä. Sananlaskujen kirjassa viisaudestaan tunnettu Salomo kiinnittää huomiota Jumalaa pelkäävien vanhempien yksimielisyyteen lastensa edessä seuraavasti: ”Kuuntele, poikani, isäsi kuria äläkä hylkää äitisi lakia.” (Sananlaskut 1:8.) Kun vanhemmat ovat lasten läsnä ollessa järkevästi yhtä mieltä, lapset tietävät, mitä heiltä odotetaan. He voivat yrittää kääntää vanhemmat toisiaan vastaan ja saada siten oman tahtonsa läpi, mutta vanhempien yksimielinen vallankäyttö on heille suojaksi.

Raamatun mukaan aviomiehellä on päävastuu paitsi lastensa myös vaimonsa hengellisestä hyvinvoinnista. Tätä sanotaan johtoasemaksi. Miten johtoasemaa sitten pitäisi käyttää? Paavali osoittaa, että aivan niin kuin Kristus on seurakunnan Pää, mies on vaimonsa pää. Sitten Paavali lisää: ”Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa [hengellistä morsiantaan] ja luovutti itsensä sen puolesta.” (Efesolaisille 5:25.) Kun mies noudattaa Jeesuksen esimerkkiä ja käyttää johtoasemaansa rakkaudellisella tavalla, hän ansaitsee vaimonsa ”syvän kunnioituksen” (Efesolaisille 5:33). Sellaisessa perheessä myös lapset oppivat arvostamaan Jumalan antamaa valtaa ja hyväksymään sen. (Efesolaisille 6:1–3.)

Miten yksinhuoltajat, lesket mukaan lukien, voivat ratkaista perheen vallankäyttöä koskevan kysymyksen? Olivatpa he isiä tai äitejä, he voivat vedota suoraan Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen valtaan. Jeesus puhui aina arvovaltaisesti, vedoten sekä Isänsä että Raamatun henkeytettyjen kirjoitusten arvovaltaan (Matteus 4:1–10; 7:29; Johannes 5:19, 30; 8:28).

Raamatussa on paljon arvokkaita periaatteita, jotka soveltuvat lasten kohtaamiin  ongelmiin. Kun isä tai äiti tietää, mistä päin Raamattua nämä periaatteet löytyvät, ja noudattaa niitä itse, hän pystyy antamaan lapsilleen rakkaudellisia ja hyödyllisiä neuvoja. (1. Mooseksen kirja 6:22; Sananlaskut 13:20; Matteus 6:33; 1. Korinttilaisille 15:33; Filippiläisille 4:8, 9.) Vanhemmat voivat käyttää myös sellaista Raamattuun perustuvaa aineistoa, joka on suunniteltu erityisesti heidän avukseen, jotta he voisivat valmentaa lapsiaan ymmärtämään, miksi Raamatun auktoriteetin kunnioittaminen on hyödyllistä. *

Valta kristillisessä seurakunnassa

”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt; kuunnelkaa häntä.” (Matteus 17:5.) Nämä itse Jehova Jumalan lausumat sanat todistivat, että Jeesus puhui Jumalan valtuuttamana. Hänen sanansa on merkitty muistiin neljään evankeliumiin, jotka ovat helposti kaikkien saatavilla.

Juuri ennen taivaaseen nousemistaan Jeesus kertoi opetuslapsilleen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matteus 28:18.) Seurakuntansa Päänä Jeesus ei ole ainoastaan valvonut maan päällä olevia voideltuja seuraajiaan, vaan sen jälkeen kun pyhä henki vuodatettiin vuoden 33 helluntaina, hän on myös käyttänyt heitä totuuden kanavana, ”uskollisena ja ymmärtäväisenä orjana” (Matteus 24:45–47; Apostolien teot 2:1–36). Mitä hän on tämän huomioon ottaen tehnyt vahvistaakseen kristillistä seurakuntaa? ”Kun hän nousi korkeuteen, – – hän antoi lahjoja ihmisinä.” (Efesolaisille 4:8.) Nämä ”lahjat ihmisinä” ovat kristittyjä vanhimpia, jotka ovat pyhän hengen nimittämiä ja joille on annettu valta huolehtia toisten uskovien hengellisestä hyvinvoinnista (Apostolien teot 20:28).

Tästä syystä Paavali neuvoo: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan.” Koska nämä uskolliset miehet seuraavat tarkasti Jeesuksen askeleita, on varmasti viisasta jäljitellä heidän uskoaan. Sitten Paavali lisää: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia [”tunnustaen jatkuvasti heidän valtansa teihin nähden”, The Amplified Bible], sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” (Heprealaisille 13:7, 17.)

Mitä tapahtuu, kun tällaiset ohjeet jätetään huomiotta? Jotkut varhaiskristillisen seurakunnan jäsenet tekivät juuri niin, ja heistä tuli luopioita. Hymenaioksen ja Filetoksen kerrotaan olleen miehiä, jotka mullistivat muutamien uskon ja joiden tyhjät puheet ’loukkasivat sitä, mikä on pyhää’. He väittivät muun muassa, että ylösnousemus oli jo tapahtunut – ilmeisesti joko hengellisessä tai vertauskuvallisessa mielessä – minkä vuoksi sitä ei enää tapahtuisi tulevaisuudessa Jumalan valtakunnan alaisuudessa. (2. Timoteukselle 2:16–18.)

Ne joille oli annettu valtaa, tulivat apuun. Kristityt vanhimmat pystyivät kumoamaan tällaiset väitteet, koska Jeesuksen Kristuksen edustajina he käyttivät auktoriteettinaan  Raamattua (2. Timoteukselle 3:16, 17). Sama pitää paikkansa nykyään kristillisessä seurakunnassa, jota kuvaillaan ”totuuden pylvääksi ja tueksi” (1. Timoteukselle 3:15). Väärien opetusten ei koskaan sallita turmella sitä ”terveellisten sanojen mallia”, joka on säilytetty Raamatun sivuilla turvaksemme (2. Timoteukselle 1:13, 14).

Kunnioitus valtaa kohtaan vähenee maailmassa nopeasti, mutta kristittyinä tunnustamme, että asianmukainen valta yhteiskunnassa, perheessä ja kristillisessä seurakunnassa koituu meidän omaksi parhaaksemme. Kunnioitus valtaa kohtaan on välttämätöntä fyysiselle, tunneperäiselle ja hengelliselle hyvinvoinnillemme. Kun hyväksymme sen, että Jumala on antanut joillekuille valtaa, ja kunnioitamme sitä, niin ne joilla on suurin valta – Jehova Jumala ja Jeesus Kristus – suojelevat meitä meidän ikuiseksi hyödyksemme. (Psalmit 119:165; Heprealaisille 12:9.)

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 5]

Raamattu sisältää runsaasti tietoa vallankäytöstä perheessä

[Kuva s. 6]

Yksinhuoltajat voivat vedota suoraan Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen valtaan

[Kuvat s. 7]

Kristityt tunnustavat, että joillekuille on annettu valtaa perheessä, kristillisessä seurakunnassa ja yhteiskunnassa heidän omaksi parhaakseen

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

Josh Mathes, Collection of the Supreme Court of the United States