”Viisaus on vaatimattomien parissa”

”Mitä muuta Jehova vaatii sinulta takaisin kuin että – – olet vaatimaton vaeltaessasi Jumalasi kanssa?” (MIIKA 6:8)

1, 2. Mitä on vaatimattomuus, ja miten se eroaa julkeudesta?

HUOMATTAVA apostoli ei halua kiinnittää huomiota itseensä. Rohkea israelilainen tuomari sanoo olevansa pienin isänsä huoneessa. Suurin ihminen, joka koskaan on elänyt, myöntää, ettei hänen valtansa ole rajaton. Jokainen näistä miehistä ilmaisee vaatimattomuutta.

² Vaatimattomuus on julkeuden vastakohta. Vaatimaton ihminen arvioi järkevästi kykynsä ja arvonsa, eikä hänessä ole omahyväisyyttä eikä turhamaisuutta. Sen sijaan, että vaatimaton ihminen olisi ylpeä, kerskaileva tai kunnianhimoinen, hän tajuaa aina rajoituksensa. Siksi hän kunnioittaa toisten tunteita ja näkemyksiä ja ottaa ne asianmukaisesti huomioon.

3. Millä tavoin viisaus on ”vaatimattomien parissa”?

³ Raamatussa sanotaan aiheellisesti: ”Viisaus on vaatimattomien parissa.” (Sananlaskut 11:2.) Vaatimaton ihminen on viisas, koska hän noudattaa Jumalan hyväksymää elämäntapaa ja karttaa julkeaa henkeä, joka johtaa häpeään (Sananlaskut 8:13; 1. Pietarin kirje 5:5). Vaatimattomuuden viisauden vahvistaa monien Jumalan palvelijoiden elämänvaellus. Tarkastellaanpa kolmea johdantokappaleessa mainittua esimerkkiä.

Paavali – ’Kristuksen alainen’ ja ’taloudenhoitaja’

4. Mitä ainutlaatuisia palvelusetuja Paavalilla oli?

⁴ Paavali oli huomattava henkilö varhaiskristittyjen keskuudessa, ja se oli hyvin ymmärrettävää. Hän matkusti sananpalveluksessaan tuhansia kilometrejä meritse ja maitse ja perusti lukuisia seurakuntia. Lisäksi Jehova siunasi Paavalia antamalla hänelle näkyjä ja lahjan puhua vierailla kielillä (1. Korinttilaisille 14:18; 2. Korinttilaisille 12:1–5). Hän myös henkeytti Paavalin kirjoittamaan 14 kirjettä, jotka kuuluvat nyt Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin. Voidaan epäilemättä sanoa, että Paavali näki vaivaa enemmän kuin kaikki muut apostolit (1. Korinttilaisille 15:10).

5. Miten Paavali osoitti, että hän suhtautui itseensä vaatimattomasti?

⁵ Koska Paavali oli kristillisen toiminnan eturintamassa, jotkut voisivat odottaa, että hän olisi ollut kovasti esillä ja jopa pöyhistellyt valtansa nojalla. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Paavali oli vaatimaton. Hän sanoi olevansa ”vähäisin apostoleista” ja lisäsi: ”En ole kelvollinen siihen, että minua kutsuttaisiin apostoliksi, koska vainosin Jumalan seurakuntaa.” (1. Korinttilaisille 15:9.) Entisenä kristittyjen vainoojana Paavali ei koskaan unohtanut, että ainoastaan ansaitsemattoman hyvyyden ansiosta hänellä ylipäänsä saattoi olla suhde Jumalaan, puhumattakaan hänen saamistaan erikoistehtävistä palveluksessa (Johannes 6:44; Efesolaisille 2:8). Siksi Paavali ei ajatellut, että hänen poikkeukselliset aikaansaannoksensa sananpalveluksessa olisivat nostaneet hänet muita ylemmäksi (1. Korinttilaisille 9:16).

6. Miten Paavali osoitti vaatimattomuutta siinä, miten hän kohteli korinttilaisia?

 ⁶ Paavalin vaatimattomuus näkyi erityisen selvästi siitä, miten hän kohteli korinttilaisia. Ilmeisesti jotkut heistä olivat ihastuneita niihin, joita he pitivät huomattavina valvojina, kuten Apollokseen, Keefaaseen ja Paavaliin itseensä (1. Korinttilaisille 1:11–15). Paavali ei kuitenkaan yrittänyt kalastella korinttilaisten ylistystä eikä hän yrittänyt hyötyä heidän ihailunsa avulla. Käydessään heidän luonaan hän ei mennyt ”puheessa tai viisaudessa liiallisuuksiin”. Sen sijaan Paavali sanoi itsestään ja kumppaneistaan: ”Arvioikoon ihminen siis meidät Kristuksen alaisiksi ja Jumalan pyhien salaisuuksien taloudenhoitajiksi.” * (1. Korinttilaisille 2:1–5; 4:1.)

7. Miten Paavali ilmaisi vaatimattomuutta silloinkin, kun hän antoi neuvoja?

⁷ Paavali ilmaisi vaatimattomuutta silloinkin, kun hän joutui antamaan painavia neuvoja ja ohjausta. Hän esitti kristityille uskonveljilleen hartaita pyyntöjä ”Jumalan sääliväisyyden kautta” ja ”rakkauden perusteella”, sen sijaan että olisi nojautunut arvovaltaansa apostolina. (Roomalaisille 12:1, 2; Filemonille 8, 9.) Miksi Paavali menetteli näin? Koska hän piti itseään aidosti veljiensä ’työtoverina’, ei ’heidän uskonsa herrana’ (2. Korinttilaisille 1:24). Epäilemättä Paavalin vaatimattomuus vaikutti siihen, että hän tuli erityisen rakkaaksi ensimmäisen vuosisadan kristillisille seurakunnille (Apostolien teot 20:36–38).

Vaatimaton näkemys palvelustehtävistämme

8, 9. a) Miksi meillä pitäisi olla vaatimaton näkemys itsestämme? b) Miten ne, jotka ovat vastuuasemassa, voivat ilmaista vaatimattomuutta?

⁸ Paavali antoi erinomaisen esimerkin nykyään eläville kristityille. Onpa meille uskottu millaisia tehtäviä hyvänsä, kenenkään meistä ei pitäisi ajatella olevansa toisten yläpuolella. Paavali kirjoitti: ”Jos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää omaa mieltään.” (Galatalaisille 6:3.) Miksi? Koska ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat  Jumalan kunniaa vailla”. (Roomalaisille 3:23; 5:12.) Meidän ei pitäisi koskaan unohtaa, että me kaikki olemme perineet Aadamilta synnin ja kuoleman. Erikoistehtävät eivät nosta meitä alhaisesta syntisestä tilastamme (Saarnaaja 9:2). Samoin kuin oli Paavalin tapauksessa, ihmiset voivat yleensäkin saada suhteen Jumalaan – puhumattakaan hänen palvelemisestaan jossakin erikoistehtävässä – vain ansaitsemattomasta hyvyydestä (Roomalaisille 3:12, 24).

⁹ Vaatimaton ihminen, joka tajuaa tämän, ei ylpisty saamistaan tehtävistä eikä kerskaile aikaansaannoksistaan (1. Korinttilaisille 4:7). Antaessaan neuvoja tai ohjausta hän esiintyy työtoverina, ei isäntänä. Ihmisen, joka kunnostautuu joissakin tehtävissä, olisi varmasti väärin yrittää kalastella ylistystä uskonveljiltään tai yrittää hyötyä saamansa ihailun avulla (Sananlaskut 25:27; Matteus 6:2–4). Arvoa on vain sellaisella ylistyksellä, joka tulee toisilta – ja sen pitäisi tulla pyytämättä. Jos saamme sitä, sen ei tule saada meitä ajattelemaan itsestämme enempää kuin on tarpeellista. (Sananlaskut 27:2; Roomalaisille 12:3.)

10. Selitä, miten jotkut, jotka voivat näyttää vähäisiltä, voivat todellisuudessa olla ”rikkaita uskossa”.

¹⁰ Kun meille uskotaan jonkin verran vastuuta, vaatimattomuus estää meitä korostamasta asiattomasti itseämme, antamasta sellaista vaikutelmaa, että seurakunta kukoistaa yksinomaan meidän ponnistelujemme ja kykyjemme ansiosta. Saattaisimme olla esimerkiksi erittäin lahjakkaita opettajia (Efesolaisille 4:11, 12). Meidän täytyy kuitenkin vaatimattomasti tunnustaa, että joitakin tärkeimmistä seurakunnan kokouksissa saatavista opetuksista ei esitetä lavalta. Eikö olekin rohkaisevaa nähdä esimerkiksi yksinhuoltaja, joka tulee säännöllisesti valtakunnansaliin lastensa kanssa? Tai masentunut veli, joka saapuu uskollisesti kokouksiin huolimatta siitä, että arvottomuuden tunteet vaivaavat häntä jatkuvasti? Tai nuori, joka edistyy vakaasti hengellisissä asioissa huolimatta kielteisestä vaikutuksesta, jolle hän on alttiina koulussa ja muualla? (Psalmit 84:10.) Näitä ihmisiä ei ehkä nähdä parrasvaloissa. Heidän kohtaamansa nuhteettomuuden koetukset jäävät useimmiten toisilta huomaamatta. Silti he voivat olla yhtä ”rikkaita uskossa” kuin ne, jotka ovat näkyvämmässä asemassa (Jaakobin kirje 2:5). Loppujen lopuksi nimenomaan uskollisuus tuo Jehovan suosion (Matteus 10:22; 1. Korinttilaisille 4:2).

Gideon – ”pienin” isänsä huoneessa

11. Miten Gideon osoitti vaatimattomuutta puhuessaan Jumalan enkelin kanssa?

¹¹ Gideon, rohkea nuori mies Manassen heimosta, eli aikana, jolloin Israelin historiassa oli myrskyisä vaihe. Jumalan kansa oli kärsinyt seitsemän vuotta midianilaisten sorron alaisuudessa. Nyt oli kuitenkin koittanut Jehovan aika vapauttaa kansansa. Siksi Gideonille ilmestyi enkeli, joka sanoi: ”Jehova on kanssasi, sinä urhoollinen, väkevä mies.” Vaatimattomana Gideon ei paistatellut tämän odottamattoman suosionosoituksen loisteessa. Sen sijaan hän sanoi enkelille kunnioittavasti: ”Anteeksi, herrani, mutta jos Jehova on kanssamme, niin miksi tämä kaikki on kohdannut meitä?” Enkeli selvitti asiat ja sanoi Gideonille: ”Sinä pelastat Israelin Midianin kourista.” Miten Gideon vastasi? Hän ei tarttunut ahnaasti tähän tehtävään ajatellen, että nyt hän voi tehdä itsestään kansallissankarin, vaan vastasi: ”Anteeksi, Jehova. Millä minä pelastan Israelin? Katso! Minun tuhanteni on vähäisin Manassessa, ja minä olen pienin isäni huoneessa.” Miten vaatimaton hän olikaan! (Tuomarit 6:11–15.)

12. Miten Gideon hoiti tehtävänsä varovaisesti?

 ¹² Ennen kuin Jehova lähetti Gideonin taisteluun, hän koetteli tätä. Gideonin käskettiin hajottaa isälleen kuuluva Baalin alttari ja hakata maahan sen vieressä seisova pyhä paalu. Tämä tehtävä vaatisi rohkeutta, mutta Gideon hoiti sen myös vaatimattomasti ja varovaisesti. Hän ei tehnyt asiasta suurta numeroa vaan toimi yön pimeydessä, jolloin hän saattoi todennäköisimmin tehdä sen huomaamatta. Lisäksi Gideon ryhtyi asianmukaisiin varotoimiin. Hän otti mukaan kymmenen palvelijaa – kenties sitä varten, että osa heistä olisi vartiossa, kun muut auttaisivat häntä hajottamaan alttarin ja pyhän paalun. * Joka tapauksessa Gideon hoiti tehtävän Jehovan siunauksen avulla, ja aikanaan Jumala vapautti hänen välityksellään Israelin midianilaisten sorrosta. (Tuomarit 6:25–27.)

Vaatimattomuuden ja arvostelukyvyn osoittaminen

13, 14. a) Miten voimme ilmaista vaatimattomuutta, kun meille annetaan jokin palvelustehtävä? b) Miten veli A. H. Macmillan ilmaisi esimerkillisesti vaatimattomuutta?

¹³ Meillä on paljon opittavaa Gideonin vaatimattomuudesta. Miten suhtaudumme esimerkiksi siihen, että meille annetaan jokin palvelustehtävä? Ajattelemmeko ensin siihen liittyvää huomattavaa asemaa tai arvovaltaa? Vai ajattelemmeko vaatimattomasti ja rukoillen, pystymmekö täyttämään sen, mitä tuo tehtävä meiltä edellyttää? Veli A. H. Macmillan, joka päätti maallisen vaelluksensa vuonna 1966, antoi tässä suhteessa erinomaisen esimerkin. C. T. Russell, Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti, kysyi kerran veli Macmillanilta, kuka tämän mielestä voisi johtaa työtä hänen poissa ollessaan. Tätä seuranneen  keskustelun aikana veli Macmillan ei suositellut kertaakaan itseään, vaikka hän olisi varsin helposti voinut tehdä niin. Lopulta veli Russell pyysi veli Macmillania harkitsemaan tehtävän vastaanottamista. ”Siinä minä seisoin melkein huumaantuneena”, kirjoitti veli Macmillan vuosia myöhemmin. ”Ajattelin asiaa hyvin vakavasti ja rukoilin jonkin aikaa ennen kuin lopulta kerroin hänelle olevani onnellinen, jos voisin auttaa häntä parhaan kykyni mukaan.”

¹⁴ Pian sen jälkeen veli Russell kuoli, ja näin Vartiotorni-seuran presidentin virka jäi avoimeksi. Koska veli Macmillan oli hoitanut tehtävää veli Russellin ollessa viimeisellä saarnamatkalla, eräs veli sanoi hänelle: ”Mac, sinulla on hyvät mahdollisuudet tulla valituksi. Sinä olit veli Russellin erikoisedustaja hänen poissaollessaan, ja hän kehotti meitä tekemään mitä sinä pyydät. No, hän lähti eikä palaa koskaan. Näyttää siltä, että sinä olet se mies, jonka täytyy jatkaa hänen työtään.” Veli Macmillan vastasi: ”Veli, tuo ei ole oikea tapa katsella asiaa. Tämä on Herran työtä ja ainoa asema, minkä voimme saada Herran järjestössä, on se, minkä Herra näkee hyväksi antaa, ja olen varma, että minä en ole siihen tehtävään määrätty mies.” Sitten veli Macmillan suositteli tuohon asemaan jotakuta muuta. Hänellä oli Gideonin tavoin vaatimaton näkemys itsestään – näkemys, joka meidän on hyvä omaksua.

15. Millä käytännöllisillä tavoilla voimme osoittaa tarkkanäköisyyttä, kun saarnaamme toisille?

¹⁵ Meidänkin pitäisi olla vaatimattomia siinä, miten huolehdimme tehtävästämme. Gideon oli ymmärtäväinen ja varoi suututtamasta vastustajiaan tarpeettomasti. Samoin pitäisi meidän olla saarnaamistyössämme vaatimattomia ja ymmärtäväisiä siinä, miten puhumme toisille. On totta, että käymme hengellistä sotaa kukistaaksemme ”linnoituksia” ja ”järkeilyjä” (2. Korinttilaisille 10:4, 5). Meidän ei tule kuitenkaan puhua toisille alentuvasti tai antaa heille aihetta loukkaantua sanomaamme. Sen sijaan meidän pitäisi kunnioittaa heidän näkemyksiään, korostaa sitä, mistä olemme samaa mieltä, ja sitten kiinnittää huomio sanomamme myönteisiin piirteisiin (Apostolien teot 22:1–3; 1. Korinttilaisille 9:22; Ilmestys 21:4).

Jeesus – paras esimerkki vaatimattomuudesta

16. Miten Jeesus osoitti suhtautuvansa vaatimattomasti itseensä?

¹⁶ Parhaan esimerkin vaatimattomuudesta antoi Jeesus Kristus. * Vaikka Jeesuksella oli läheinen  suhde Isäänsä, hän ei epäröinyt tunnustaa, että jotkin asiat eivät olleet hänen vallassaan (Johannes 1:14). Esimerkiksi kun Jaakobin ja Johanneksen äiti pyysi, että hänen kaksi poikaansa saisivat istua Jeesuksen vieressä tämän valtakunnassa, Jeesus sanoi: ”Tämä oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani.” (Matteus 20:20–23.) Erään toisen kerran Jeesus myönsi auliisti: ”Minä en voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestani; – – en etsi omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 5:30; 14:28; Filippiläisille 2:5, 6.)

17. Miten Jeesuksen vaatimattomuus ilmeni tavasta, jolla hän kohteli toisia?

¹⁷ Jeesus oli joka tavalla ylempänä epätäydellisiä ihmisiä, ja hän oli saanut Isältään, Jehovalta, ylivertaisen vallan. Siitä huolimatta hän oli vaatimaton siinä, miten hän kohteli seuraajiaan. Hän ei häkellyttänyt heitä esittelemällä näyttävästi tietojaan. Hän tajusi herkästi toisten tunteet, osoitti myötätuntoa ja otti huomioon heidän inhimilliset tarpeensa (Matteus 15:32; 26:40, 41; Markus 6:31). Vaikka Jeesus olikin täydellinen, hän ei siis ollut täydellisyyden tavoittelija. Hän ei koskaan vaatinut opetuslapsiltaan enempää kuin nämä pystyivät antamaan eikä milloinkaan asettanut näiden harteille enempää kuin nämä pystyivät kantamaan (Johannes 16:12). Ei ihme, että monet saivat häneltä virvoitusta! (Matteus 11:29.)

Jäljittele Jeesuksen esimerkkiä vaatimattomuudesta

18, 19. Miten voimme jäljitellä Jeesuksen vaatimattomuutta a) tavassa, jolla suhtaudumme itseemme, ja b) tavassa, jolla kohtelemme muita?

¹⁸ Jos suurin ihminen, joka koskaan on elänyt, osoitti vaatimattomuutta, miten paljon enemmän meidän pitäisikään osoittaa sitä. Epätäydelliset ihmiset ovat usein vastahakoisia myöntämään, ettei heillä yksinkertaisesti ole ehdotonta valtaa. Kristityt pyrkivät kuitenkin Jeesusta jäljitellen olemaan vaatimattomia. He eivät ole liian ylpeitä antaakseen vastuuta niille, jotka ovat päteviä siihen; he eivät liioin ole pöyhkeitä ja haluttomia ottamaan vastaan ohjausta niiltä, joilla on valta antaa sitä. Olemalla yhteistoiminnallisia he myötävaikuttavat siihen, että seurakunnassa kaikki tapahtuu ”säädyllisesti ja järjestelyn mukaan” (1. Korinttilaisille 14:40).

¹⁹ Vaatimattomuus saa meidät myös olemaan järkeviä siinä, mitä odotamme toisilta, ja ottamaan huomioon heidän tarpeensa (Filippiläisille 4:5). Meillä saattaa olla kykyjä tai vahvoja puolia, joita ei ehkä ole toisilla. Silti jos olemme vaatimattomia, emme aina odota toisten toimivan niin kuin me haluaisimme. Koska tiedämme, että jokaisella on omat rajoituksensa, olemme vaatimattomia ja otamme huomioon lieventävät asianhaarat, jotka selittävät toisten puutteita. Pietari kirjoitti: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, sillä rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Pietarin kirje 4:8.)

20. Mitä voimme tehdä voittaaksemme taipumuksen kopeuteen?

²⁰ Kuten olemme oppineet, viisaus on vaatimattomien parissa. Entä jos huomaat itsessäsi taipumuksia kopeuteen tai julkeuteen? Älä masennu. Noudata sen sijaan Daavidin esimerkkiä. Hän rukoili: ”Pidätä palvelijasi myös julkeista teoista, älä anna niiden hallita minua.” (Psalmit 19:13.) Jäljittelemällä esimerkiksi Paavalin, Gideonin ja – ennen kaikkea – Jeesuksen Kristuksen uskoa koemme henkilökohtaisesti todeksi sanat: ”Viisaus on vaatimattomien parissa.” (Sananlaskut 11:2.)

[Alaviitteet]

Muistatko?

• Mitä on vaatimattomuus?

• Miten voimme jäljitellä Paavalin vaatimattomuutta?

• Mitä vaatimattomuuteen liittyvää voimme oppia Gideonin esimerkistä?

• Miten Jeesus antoi ylivertaisen esimerkin vaatimattomuudesta?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 15]

Paavalin vaatimattomuus sai toiset kristityt rakastamaan häntä

[Kuva s. 17]

Gideon oli varovainen toteuttaessaan Jumalan tahtoa

[Kuva s. 18]

Jeesus, Jumalan Poika, osoittaa vaatimattomuutta kaikissa toimissaan