Me olemme sellaisia joilla on usko

Jumalan valtakunnasta kerrotaan Fidžisaarilla

JEESUS KRISTUS puhui kerran kahdesta tiestä. Toinen on avara ja johtaa kuolemaan. Toinen on kapea, mutta se johtaa elämään. (Matteus 7:13, 14.) Jehova Jumalan tarkoitus on, että Valtakunnan hyvää uutista saarnataan kautta maailman, jotta ihmiset voisivat valita oikean tien (Matteus 24:14). Niinpä ihmiset kuuntelevat Valtakunnan sanomaa kaikkialla, ja jotkut valitsevat elämän tulemalla ”sellaisiksi, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi” (Heprealaisille 10:39). Katsotaanpa, miten jotkut Fidžisaarten ja muiden Tyynenmeren eteläosassa sijaitsevien saarten asukkaat ovat valinneet elämän.

He luottivat Jehovaan

Mere oli vasta koulutyttö, kun hän vuonna 1964 kuuli Valtakunnan sanomasta ensimmäistä kertaa. Koska hän asui saarella, joka sijaitsee kaukana muista saarista, hän ei juuri päässyt kosketuksiin Jehovan todistajien kanssa. Aikanaan hän kuitenkin onnistui hankkimaan täsmällistä tietoa Raamatun opetuksista. Hän oli silloin naimisissa miehen kanssa, joka oli kylänsä erään klaanin päämies. Meren päätettyä elää Raamatun periaatteiden mukaisesti hänen miehensä Josua ja tämän sukulaiset kohtelivat häntä julmasti ja toiset kyläläiset olivat hänelle töykeitä. Kaikesta huolimatta hän kävi kasteella vuonna 1991.

Pian Meren kasteen jälkeen Josua muuttui myötämielisemmäksi ja alkoi jopa kuunnella keskusteluja, joita Mere kävi heidän lastensa kanssa. Josua lakkasi käymästä metodistikirkossa. Päällikkönä hän kuitenkin johti viikoittaisia kyläkokouksia. Kyläläisten mielestä Josua toimi uskottomasti, koska metodismi oli erottamaton osa fidžiläistä kyläyhteisöä. Siksi paikallinen pappi kehotti Josuaa palaamaan kirkon helmaan.

Josua totesi rohkeasti, että hän ja hänen perheensä olivat tehneet päätöksensä ja aikoivat palvoa Jehova Jumalaa ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:24). Myöhemmin pidetyssä kyläkokouksessa kylän ylin päällikkö määräsi Josuan perheineen lähtemään kylästä. Heille annettiin viikko aikaa jättää talonsa, maansa ja satonsa – koko toimeentulonsa – ja lähteä saarelta.

Toisella saarella asuvat hengelliset veljet tulivat apuun ja järjestivät perheelle asunnon ja viljelymaata. Josua ja perheen vanhin poika ovat nyt kastettuja todistajia, ja toinen poika on hyvän uutisen kastamaton julistaja. Mere ryhtyi äskettäin vakituiseksi tienraivaajaksi (kokoaikaiseksi Valtakunnan julistajaksi). Heidän päätöksensä palvella Jehovaa johti aseman ja aineellisen omaisuuden menettämiseen, mutta apostoli Paavalin tavoin he eivät pidä sitä minään siihen verrattuna, mitä he ovat saaneet (Filippiläisille 3:8).

Omantunnon mukainen päätös

Raamatun avulla valmennetun omantunnon mukaisesti toimiminen vaatii uskoa ja rohkeutta. Tämä piti totisesti paikkansa vastakastetun Suraangin, Kiribatissa Tarawan saarella asuvan nuoren naisen, tapauksessa. Suraang oli työssä sairaalassa, ja hän pyysi vapautusta joistakin työtehtävistä, jotka hänelle sairaanhoitajana kuuluivat. Pyyntöön ei kuitenkaan suostuttu. Sen sijaan hänet lähetettiin pitämään huolta erään syrjäisen saaren pienestä poliklinikasta, jolloin hän joutui eroon toisista todistajista.

Tuossa saaressa on tapana, että kaikki uudet tulokkaat antavat uhrilahjan saaren ”hengelle”. Ihmiset uskovat, että uhraamatta jättäminen johtaa kuolemaan. Suraang ei antanut kenenkään  tehdä tuollaista epäjumalanpalvelukseen kuuluvaa tekoa hänen ja hänen työryhmänsä puolesta, joten kyläläiset odottivat loukatun hengen kuristavan hänet. Kun Suraangille ja hänen työtovereilleen ei sitten tapahtunutkaan mitään, hän sai tilaisuuden antaa erinomaista todistusta monille.

Suraangin koetukset eivät kuitenkaan päättyneet siihen. Jotkut saarella asuvat nuoret miehet ovat ottaneet asiakseen vietellä siellä käymässä olevia nuoria naisia. Heidän liehittelystään huolimatta Suraang pysyi nuhteettomana Jumalan edessä. Hän pystyi jopa palvelemaan vakituisena tienraivaajana, vaikka hänen piti työnsä vuoksi olla tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa.

Kun Suraang sitten oli lähdössä pois saarelta, hänen kunniakseen järjestettiin läksiäisjuhla. Ennen läksiäisiä kylän vanhimmat sanoivat, että hän oli ensimmäinen todellinen lähetystyöntekijä, joka heidän luonaan oli käynyt. Suraangin lujuus Raamatun periaatteiden puolesta on saanut jotkut saaren asukkaat osoittamaan vastakaikua Valtakunnan sanomalle.

Fyysisiä haasteita

Joissakin paikoissa sananpalvelukseen osallistuminen ja seurakunnan kokouksissa käyminen vaativat Jehovan palvelijoilta kovasti vaivannäköä, koska kylien sijainti on niin syrjäinen. Esimerkiksi neljän kastetun todistajan, yhden miehen ja kolmen naisen, matka kokoukseen ja takaisin kestää monta tuntia. Sekä meno- että paluumatkalla he joutuvat ylittämään kolme jokea. Kun vesi on korkealla, veli ui joen yli ensin vetäen perässään suurta keittopataa, jossa ovat heidän laukkunsa, kirjansa ja kokousvaatteensa. Sitten hän ui takaisin auttamaan kolmea sisarta.

Toisella pienellä ryhmällä, joka kokoontuu Kiribatissa syrjäisellä Nonoutin saarella, on toisenlaisia haasteita. Heidän kokouspaikkanaan toimivaan taloon mahtuu vain seitsemän kahdeksan henkeä. Loput istuvat ulkona ja katselevat sisään kanaverkosta tehtyjen seinien läpi. Muilla kyläläisillä on suora näköyhteys kokouspaikkaan, kun he käyvät omissa komeissa kirkoissaan. Jehovan palvelijat tietenkin tajuavat, että Jumalan silmissä todella haluttuja ovat ihmiset eivätkä rakennukset (Haggai 2:7). Saaren ainoa kastettu sisar on iäkäs, eikä hän pysty kävelemään pitkiä matkoja. Häntä kuitenkin auttaa sananpalveluksessa eräs nuori kastamaton sisar työntelemällä häntä käsirattaissa. He todella osoittavat suurta arvostusta totuutta kohtaan.

Fidžisaarten yli 2100 julistajaa ovat päättäneet jatkaa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamista. He ovat myös vakuuttuneita siitä, että monista muistakin tulee vielä ”sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi”.

[Kartta s. 8]

(Ks. painettu julkaisu)

Australia

Fidži