Miksi olla uhrautuva?

Bill on viisissäkymmenissä oleva perheellinen mies, joka opettaa rakennustekniikkaa. Hän on omalla kustannuksellaan mukana suunnittelemassa ja rakentamassa valtakunnansaleja Jehovan todistajien seurakunnille monta viikkoa vuodessa. Emma on hyvän koulutuksen saanut, pätevä 22-vuotias naimaton nainen. Sen sijaan, että hän näkisi vaivaa vain omien päämääriensä ja mielitekojensa hyväksi, hän käyttää yli 70 tuntia kuussa ihmisten auttamiseen sananpalveluksessa, jotta nämä voisivat ymmärtää Raamattua. Maurice ja Betty ovat eläkeläisiä. He eivät jääneet viettämään leppoisia eläkepäiviä, vaan muuttivat toiseen maahan, missä he auttavat sikäläisiä ihmisiä saamaan tietoa maata koskevasta Jumalan tarkoituksesta.

NÄMÄ henkilöt eivät pidä itseään mitenkään erikoisina tai poikkeuksellisina. He ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka toimivat sopivaksi katsomallaan tavalla. Miksi he käyttävät aikaansa, voimiaan, kykyjään ja mahdollisuuksiaan toisten hyväksi? Syynä on syvä rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Tuo rakkaus on synnyttänyt heissä kaikissa aidon uhrautuvuuden hengen.

Mitä tarkoitamme uhrautuvuuden hengellä? Ihmisen ei tarvitse viettää askeettista elämää ollakseen uhrautuva. Se ei vaadi äärimmäistä itsensä kieltämistä, joka vie elämästä ilon ja tyydytyksen. Kuten Suomen kielen perussanakirjassa selitetään, sanan ”uhrautuva” merkitys on yksinkertaisesti ”epäitsekäs, itseään – – [tai] vaivojaan säästämätön”.

Jeesuksen Kristuksen erinomainen esimerkki

Jumalan ainosyntyinen Poika Jeesus Kristus on erinomainen esimerkki persoonasta, joka on osoittanut uhrautuvuuden henkeä. Ennen kuin hän tuli ihmiseksi, hänen elämänsä on täytynyt olla mitä innostavinta ja tyydyttävintä. Hänellä oli läheinen suhde Isäänsä ja toisiin henkiluomuksiin. Lisäksi Jumalan Poika käytti kykyjään haastavassa ja kiinnostavassa työssä ”mestarityöntekijänä” (Sananlaskut 8:30, 31). Rikkaimmankaan ihmisen elinolot täällä maan päällä eivät ole koskaan voineet vetää vertoja niille oloille, joissa hän eli. Jehova Jumalan luona taivaassa hänellä oli korkea ja kunniakas asema.

Kaikesta huolimatta Jumalan Poika ”tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli  ihmisten kaltaiseksi” (Filippiläisille 2:7). Hän luopui halukkaasti kaikista etuuksistaan, tuli ihmiseksi ja antoi elämänsä lunnaiksi, jotta Saatanan aiheuttama vahinko saataisiin korjattua (1. Mooseksen kirja 3:1–7; Markus 10:45). Tämä merkitsi sitä, että hänen piti tulla syntisen ihmiskunnan keskuuteen maailmaan, joka on Saatana Panettelijan vallassa (1. Johanneksen kirje 5:19). Hän joutui myös kestämään epämiellyttäviä tilanteita ja vastoinkäymisiä. Jeesus Kristus oli kuitenkin päättänyt tehdä Isänsä tahdon, joutuipa hän maksamaan siitä kuinka korkean hinnan tahansa (Matteus 26:39; Johannes 5:30; 6:38). Jeesuksen rakkaus ja uskollisuus koeteltiin äärimmilleen. Miten pitkälle hän oli valmis menemään? ”Hän nöyrrytti itsensä”, sanoi apostoli Paavali, ”ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka.” (Filippiläisille 2:8.)

”Säilyttäkää itsellänne tämä asenne”

Meitä kannustetaan noudattamaan Jeesuksen esimerkkiä. ”Säilyttäkää itsellänne tämä asenne, joka oli myös Kristuksella Jeesuksella”, kehotti Paavali (Filippiläisille 2:5). Miten voimme onnistua tässä? Yksi keino on se, ettemme ”pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia – – [asioitamme], vaan henkilökohtaisesti kiinnostuneina myös toisten asioita” (Filippiläisille 2:4). Aito rakkaus ”ei etsi omia etujaan” (1. Korinttilaisille 13:5).

Lähimmäisistään kiinnostuneet ihmiset ovat monesti osoittaneet suurta epäitsekkyyttä palvellessaan toisia. Nykyään ihmiset ovat kuitenkin usein itsekeskeisiä. Maailmassa on vallalla minä ensin -asenne. Meidän täytyy varoa maailman henkeä, sillä jos se onnistuu muovaamaan ajattelutapaamme ja asennettamme, omat halumme nousevat elämässämme todennäköisesti kaikkein tärkeimmälle sijalle. Silloin kaikkea mitä teemme – miten käytämme aikaamme, voimiamme ja mahdollisuuksiamme – ohjaavat itsekeskeiset ajatuksemme. Meidän täytyy siksi ryhtyä ankaraan taisteluun maailman hengen vaikutusta vastaan.

Hyvää tarkoittavat neuvotkin voivat joskus heikentää uhrautuvuuden henkeämme. Tajutessaan, mihin Jeesuksen uhrautuva vaellus johtaisi, apostoli Pietari sanoi: ”Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra.” (Matteus 16:22.) Hänen oli ilmeisesti vaikea hyväksyä sitä, että Jeesus oli halukas jopa kuolemaan, jotta hänen Isänsä suvereenius saatettaisiin kunniaan ja ihmiskunta voitaisiin pelastaa. Niinpä hän yritti saada Jeesuksen luopumaan tuollaisesta ajatuksesta.

”Kieltäköön itsensä”

Miten Jeesus reagoi? Kertomus jatkuu: ”Hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria ja sanoi: ’Väisty taakseni, Saatana, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.’” Sitten Jeesus kutsui luokseen ihmisjoukon sekä opetuslapsensa ja sanoi: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Markus 8:33, 34.)

Noin 30 vuoden kuluttua siitä, kun Pietari oli neuvonut Jeesusta, hän näytti ymmärtäneen uhrautuvuuden merkityksen. Pietari ei kehottanut toisia uskovia ottamaan rennosti ja olemaan huomaavaisia itseään kohtaan. Sen sijaan hän kannusti heitä terästämään mielensä toimintaan ja lakkaamaan muovautumasta entisten maailmallisten halujensa mukaan. Koettelemuksista huolimatta heidän tuli panna Jumalan tahdon tekeminen elämässään ensi sijalle. (1. Pietarin kirje 1:6, 13, 14; 4:1, 2.)

Palkitsevin elämäntapa, mitä kukaan meistä voi tavoitella, on se, että tunnustamme Jehova Jumalan omistavan meidät, seuraamme Jeesusta Kristusta uskollisesti ja mukaudumme  Jumalan ohjaukseen. Paavali antoi tästä hyvän esimerkin. Kiireellisyyden tunne ja kiitollisuus Jehovaa kohtaan saivat hänet luopumaan maailmallisista pyrkimyksistä ja toiveista, jotka olisivat voineet kääntää hänen huomionsa pois Jumalan tahdon tekemisestä. Hän sanoi toisten hyväksi suorittamastaan palveluksesta: ”Minä puolestani olen erittäin mielelläni kuluttava, mitä minulla on, ja tuleva täydelleen kulutetuksi.” (2. Korinttilaisille 12:15.) Paavali käytti kykyjään Jumalan tahdon eikä oman tahtonsa tekemiseen (Apostolien teot 20:24; Filippiläisille 3:8).

Millaisen itsetutkistelun avulla voimme saada selville, onko meillä samanlainen näkemys kuin apostoli Paavalilla? Voisimme tehdä itsellemme seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten käytän aikaani, voimiani, kykyjäni ja mahdollisuuksiani? Käytänkö näitä ja muita arvokkaita lahjoja pelkästään omien etujeni ajamiseen vai käytänkö niitä toisten auttamiseen? Olenko ajatellut lisätä osuuttani elämää pelastavan hyvän uutisen julistamisessa, kenties ryhtymällä kokoaikaiseksi Valtakunnan julistajaksi? Voisinko osallistua aktiivisemmin esimerkiksi valtakunnansalien rakentamiseen tai kunnossa pitämiseen? Tartunko tilaisuuteen auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua? Annanko Jehovalle parastani? (Sananlaskut 3:9.)

”Onnellisempaa on antaa”

Onko ihmisen tosiaan viisasta olla uhrautuva? Kyllä varmasti! Paavali tiesi omasta kokemuksestaan, että uhrautuvuus tuo runsaita siunauksia. Se toi hänelle suurta iloa ja tyydytystä. Hän selitti Efesoksen seurakunnan vanhimmille, jotka tulivat tapaamaan häntä Miletokseen: ”Olen kaikessa osoittanut teille, että teidän täytyy näin vaivaa nähden [uhrautuvasti] auttaa niitä, jotka ovat heikkoja, ja pitää mielessä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Onnellisempaa on antaa kuin saada.’” (Apostolien teot 20:35.) Miljoonat ihmiset ovat todenneet, että tällaisen hengen osoittaminen tuo suurta onnellisuutta. Se tuo iloa myös tulevaisuudessa, kun Jehova palkitsee ne, jotka panevat sekä hänen että toisten ihmisten edut omiensa edelle. (1. Timoteukselle 4:8–10.)

Kun Billiltä kysyttiin, miksi hän haluaa auttaa valtakunnansalien rakentamisessa, hän vastasi: ”Se että voin auttaa tällä tavalla seurakuntia, jotka ovat usein melko pieniä, tuo minulle suurta tyydytystä. Käytän niitä taitoja ja tietoja, joita minulla on, mielelläni toisten hyödyksi.” Miksi Emma on päättänyt käyttää  voimiaan ja kykyjään toisten auttamiseen, jotta nämä oppisivat Raamatun totuuden? ”En voisi kuvitella tekeväni mitään muuta. Haluan vain miellyttää Jehovaa ja auttaa toisia mahdollisimman paljon, kun olen vielä nuori ja kykenen siihen. Joidenkin aineellisten etujen uhraaminen ei ole mikään iso asia. Ottaen huomioon sen, mitä Jehova on tehnyt minun hyväkseni, teen vain, mitä minun pitäisikin tehdä.”

Maurice ja Betty eivät kadu, että he luopuivat helposta elämästä tehtyään ensin kovasti töitä lastensa kasvattamiseksi ja perheen elättämiseksi. Nyt kun he ovat eläkkeellä, he haluavat edelleen tehdä jotakin hyödyllistä ja mielekästä. ”Emme me halua pelkästään istua kädet ristissä ja ottaa rennosti”, he sanovat. ”Kun autamme toisia saamaan tietoa Jehovasta vieraassa maassa, pystymme edelleen tekemään jotakin merkityksellistä.”

Oletko sinä päättänyt olla uhrautuva? Se ei ole helppoa. Käynnissä on jatkuva taistelu, jossa vastakkain ovat epätäydelliset inhimilliset halumme ja vilpitön pyrkimyksemme miellyttää Jehovaa (Roomalaisille 7:21–23). Mutta sen voi voittaa, jos antaa Jehovan ohjata elämäänsä. (Galatalaisille 5:16, 17.) Hän muistaa varmasti uhrautuvan työmme, jota olemme tehneet hänen palveluksessaan, ja siunaa meitä runsaasti. Jehova Jumala ’avaa taivaiden sulkuportit ja todella vuodattaa päällemme siunauksen, kunnes puutetta ei enää ole’. (Malakia 3:10; Heprealaisille 6:10.)

[Kuva s. 23]

Jeesus osoitti uhrautuvuuden henkeä. Osoitatko sinä?

[Kuvat s. 24]

Paavali keskitti voimansa Valtakunnasta saarnaamiseen