Nöyrä Josia sai Jehovan suosion

JOSIA, Juudan viisivuotias prinssi, on varmasti peloissaan. Hänen äitinsä Jedida itkee surusta. Itkuun onkin aihetta, sillä Josian isoisä, kuningas Manasse, on kuollut (2. Kuninkaiden kirja 21:18).

Sitten Juudan kuninkaaksi nousee Josian isä Amon (2. Aikakirja 33:20). Kaksi vuotta myöhemmin (659 eaa.) Amonin palvelijat kuitenkin murhaavat hänet. Kansa lyö nämä salaliittolaiset ja asettaa kuninkaaksi nuoren Josian. (2. Kuninkaiden kirja 21:24; 2. Aikakirja 33:25.) Amonin hallituskaudella Josia oli tottunut Jerusalemin täyttävään suitsukkeen tuoksuun. Se levisi ilmaan niiltä monilta kattoalttareilta, joiden edessä kansa heittäytyi väärien jumalien eteen. Pakanapappien nähtiin astelevan ympäriinsä, ja palvojat – jopa jotkut, jotka väittivät palvovansa Jehovaa – vannoivat Malkam-jumalan nimeen. (Sefanja 1:1, 5.)

Josia tietää, että Amon toimi jumalattomasti palvoessaan vääriä jumaluuksia. Juudan nuori kuningas oppii myös ymmärtämään paremmin Jumalan profeetan Sefanjan julistuksia. Josia on nyt 15-vuotias (652 eaa.), ja meneillään on hänen kahdeksas hallitusvuotensa. Hän on päättänyt kuunnella Sefanjan sanoja. Ollessaan siis vielä poikanen Josia alkaa etsiä Jehovaa. (2. Aikakirja 33:21, 22; 34:3.)

Josia ryhtyy toimeen!

Neljän vuoden kuluttua Josia alkaa puhdistaa Juudaa ja Jerusalemia väärästä uskonnosta (648 eaa.). Hän hävittää epäjumalat, pyhät paalut ja suitsutusalttarit, joita käytetään Baalin palvonnassa. Epäjumalankuvat murskataan tomuksi, ja tomu sirotellaan niiden ihmisten haudoille, jotka uhrasivat noille jumalille. Epäpuhtaaseen palvontaan käytetyt alttarit häpäistään ja tuhotaan. (2. Kuninkaiden kirja 23:8–14.)

Josian toimeenpanema puhdistus on täydessä vauhdissa, kun Jeremia, leeviläisen papin poika, saapuu Jerusalemiin (647 eaa.). Jehova Jumala on nimittänyt nuoren Jeremian profeetakseen, ja miten voimakkaasti tämä julistaakaan Jehovan sanomaa väärää uskontoa vastaan! Jeremia on suunnilleen samanikäinen kuin Josia. Josian rohkeasta puhdistustyöstä ja Jeremian pelottomista julistuksista huolimatta kansa lankeaa nopeasti uudelleen väärään palvontaan. (Jeremia 1:1–10.)

Korvaamattoman arvokas löytö

Kuluu viitisen vuotta. Josia on nyt 25-vuotias, ja hän on hallinnut noin 18 vuoden ajan. Hän kutsuu luokseen sihteeri Safanin, kaupunginpäällikkö Maasejan ja kansleri Joahin. Kuningas käskee Safania sanomaan ylimmäiselle papille Hilkialle, että tämä ottaisi rahat, jotka temppelin ovenvartijat ovat koonneet kansalta, ja antaisi ne työmiehille Jehovan huoneen korjaamista varten. (2. Kuninkaiden kirja 22:3–6; 2. Aikakirja 34:8.)

Temppelin korjaajat työskentelevät uutterasti aamuvarhaisesta alkaen. Josia on varmasti kiitollinen Jehovalle siitä, että työntekijät korjaavat ne vahingot, jotka jotkut hänen jumalattomista esi-isistään ovat aiheuttaneet Jumalan huoneelle. Työn edetessä Safan tulee tekemään selonteon tilanteesta. Mutta mitä nyt? Safanilla on kädessään kirjakäärö! Hän selittää, että ylimmäinen pappi Hilkia on löytänyt ”Jehovan lain kirjan, joka oli  annettu Mooseksen käden kautta”. (2. Aikakirja 34:12–18.) Mikä löytö – sen täytyy olla Lain alkuperäinen kappale!

Josia haluaa innokkaasti kuulla joka sanan tuosta kirjasta. Safanin lukiessa kuningas yrittää miettiä, miten mikin käsky soveltuu häneen ja kansaan. Erityisen voimakkaasti häneen vaikuttaa se, kuinka kirjassa tähdennetään tosi palvontaa ja ennustetaan vitsaukset ja pakkosiirtolaisuus, jotka kohtaisivat kansaa, mikäli se alkaisi harjoittaa väärää uskontoa. Kun Josia nyt tajuaa, että kaikkia Jumalan käskyjä ei ole pantu täytäntöön, hän repäisee vaatteensa ja antaa Hilkialle, Safanille ja muille käskyn: ”Tiedustelkaa tämän – – kirjan sanojen johdosta Jehovalta – – sillä suuri on Jehovan vihastus, joka on syttynyt meitä vastaan siksi, että esi-isämme eivät kuunnelleet tämän kirjan sanoja.” (2. Kuninkaiden kirja 22:11–13; 2. Aikakirja 34:19–21.)

Jehovan sana välitetään eteenpäin

Josian sanansaattajat menevät naisprofeetta Huldan luokse Jerusalemiin ja tuovat palatessaan raportin. Hulda on välittänyt Jehovan sanan, jonka mukaan luopiokansaa tulevat kohtaamaan ne onnettomuudet, jotka on kirjoitettu muistiin juuri löydettyyn kirjaan. Koska Josia kuitenkin nöyrtyy Jehova Jumalan edessä, hänen ei tarvitse katsoa onnettomuutta. Hänet korjataan esi-isiensä luo ja viedään hautausmaahansa rauhassa. (2. Kuninkaiden kirja 22:14–20; 2. Aikakirja 34:22–28.)

Oliko Huldan ennustus kuitenkaan täsmällinen, sillä Josiahan kuoli taistelussa? (2. Kuninkaiden kirja 23:28–30.) Kyllä oli, sillä ”rauha”, jossa Josia korjattiin hautausmaahansa, on Juudaa kohtaavan ”onnettomuuden” vastakohta (2. Kuninkaiden kirja 22:20; 2. Aikakirja 34:28). Josia kuoli ennen kuin onnettomuus koitti vuosina 609–607 eaa., jolloin babylonialaiset piirittivät ja tuhosivat Jerusalemin. Lisäksi jonkun ’korjaaminen esi-isiensä luo’ ei välttämättä sulje pois väkivaltaista kuolemaa. Siihen rinnastettavaa ilmausta käytetään sekä väkivaltaisesta että väkivallattomasta kuolemasta (5. Mooseksen kirja 31:16; 1. Kuninkaiden kirja 2:10; 22:34, 40).

Tosi palvonta menee eteenpäin

Josia kokoaa Jerusalemin asukkaat temppeliin ja alkaa lukea heille ”kaikkia Jehovan huoneesta löydetyn liitonkirjan sanoja”. Sitten hän tekee liiton siitä, että he ”seuraisivat Jehovaa ja pitäisivät kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan hänen käskynsä ja todistuksensa ja säädöksensä toteuttamalla tämän liiton sanat, jotka oli kirjoitettu tähän kirjaan”. Koko kansa astuu tähän liittoon. (2. Kuninkaiden kirja 23:1–3.)

Nyt kuningas Josia ryhtyy uuteen ja ilmeisesti entistä voimaperäisempään iskuun epäjumalanpalvelusta vastaan. Juudan vieraiden jumalten papit pannaan viralta. Epäpuhtaaseen palvontaan sekaantuneet leeviläispapit menettävät edun palvella Jehovan alttarilla, ja kuningas Salomon hallituskaudella rakennetut uhrikukkulat tehdään palvontaan sopimattomiksi. Puhdistus ulottuu myös assyrialaisten kukistaman entisen Israelin kymmenen heimon valtakunnan alueelle (740 eaa.).

Niiden sanojen täyttymykseksi, jotka nimeltä mainitsematon ”tosi Jumalan mies” puhui 300 vuotta aiemmin, Josia polttaa Baalin pappien luut alttarilla, jonka kuningas Jerobeam I on pystyttänyt Beteliin. Uhrikukkulat poistetaan niin sieltä kuin muistakin kaupungeista ja epäjumalia palvovat papit uhrataan juuri niillä alttareilla, joilla he hoitivat virkaansa. (1. Kuninkaiden kirja 13:1–4; 2. Kuninkaiden kirja 23:4–20.)

Suuri pesah-juhla

Jumala tukee kuningas Josiaa, kun tämä edistää puhdasta palvontaa. Niin kauan kuin Josia elää, hän kiittää Jumalaa siitä, että kansa ’syrjään poikkeamatta seuraa Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa’ (2. Aikakirja 34:33). Ja kuinka Josia voisikaan unohtaa sitä suurenmoista tapahtumaa, joka järjestetään hänen 18:ntena hallitusvuotenaan?

Kuningas käskee kansaa: ”Viettäkää pesah Jehovan, Jumalanne, kunniaksi, sen mukaan kuin tähän [äskettäin löytyneeseen] liitonkirjaan on kirjoitettu.” (2. Kuninkaiden kirja 23:21.) Josia iloitsee nähdessään, että kansa osoittaa erinomaista vastakaikua. Hän antaa itsekin juhlaa varten 30000 pesah-eläintä ja 3000 nautaa. Millainen pesah siitä tuleekaan! Uhrit, erinomaiset järjestelyt ja palvojien määrä tekevät siitä ylivertaisen verrattuna kaikkiin niihin pesah-juhliin, joita on vietetty sitten profeetta Samuelin päivien. (2. Kuninkaiden kirja 23:22, 23; 2. Aikakirja 35:1–19.)

 Kuolema aiheuttaa suuren surun

Kuningas Josia on hyvä hallitsija 31-vuotisen (659–629 eaa.) hallituskautensa loppuun saakka. Hallitusaikansa lähetessä loppuaan Josia kuulee, että farao Neko aikoo tulla Juudan halki. Tämä on matkalla Eufratin varrella sijaitsevaan Karkemisiin tarkoituksenaan pysäyttää Babylonian armeijoiden eteneminen ja auttaa Assyrian kuningasta. Jostakin tuntemattomasta syystä Josia lähtee taistelemaan egyptiläistä vastaan. Neko lähettää Josian luokse sanansaattajia, jotka sanovat: ”Luovu yrityksestä itsesi tähden Jumalan vuoksi, joka on kanssani, äläkä anna hänen tuhota sinua.” Mutta Josia pukeutuu tuntemattomaksi ja yrittää käännyttää egyptiläiset takaisin Megiddossa. (2. Aikakirja 35:20–22.)

Tämä ei tiedä hyvää Juudan kuninkaalle! Vihollisen jousiampujat osuvat maaliinsa, ja Josia käskee palvelijoitaan: ”Ottakaa minut alas, sillä olen erittäin pahoin haavoittunut.” Palvelijat ottavat hänet alas hänen sotavaunuistaan, siirtävät hänet toisiin vaunuihin ja lähtevät kohti Jerusalemia. Joko kaupungissa tai matkalla sinne Josia vetää viimeisen henkäyksensä. ”Niin hän kuoli ja hänet haudattiin esi-isiensä hautausmaahan”, sanoo henkeytetty muistiinmerkintä, ”ja koko Juuda ja Jerusalem surivat Josiaa.” Jeremia lauloi hänestä valittaen. Lisäksi Josiasta tuli surulaulujen aihe, ja siitä eteenpäin noita lauluja esitettiin erikoistilaisuuksissa. (2. Aikakirja 35:23–25.)

Kuningas Josia teki tosiaankin valitettavan virheen ryhtyessään sotimaan egyptiläisiä vastaan (Psalmit 130:3). Siitä huolimatta hänen nöyryytensä ja lujuutensa tosi palvonnan puolesta toivat hänelle Jumalan hyväksymyksen. Josian elämä valaisee erinomaisesti sitä, että Jehova osoittaa suopeuttaan vihkiytyneille palvelijoilleen, joilla on nöyrä sydän! (Sananlaskut 3:34; Jaakobin kirje 4:6.)

[Kuva s. 29]

Nuori kuningas Josia etsi hartaasti Jehovaa

[Kuva s. 31]

Josia tuhosi uhrikukkulat ja edisti tosi palvontaa